Pitäisikö ostoskeskusten baareja kieltää, sillä ne lisäävät turvattomuutta? Kyllä, jos kaupunginjohtajalta kysytään. Ei missään nimessä, sanovat baarien asiakkaat.

Helsingin Kontulan ostoskeskuksen kävelykujat ovat lokakuisena maanantaiaamupäivänä ankeat ja melkein autiot. Katot ovat tasaiset, valkoiset seinät ajan tahrimat, katujen kivetys somistettu erivärisillä laatoilla. Ostari on sellainen, joita nousi 1960-luvun lopulla jokaiseen nuoreen asutuskeskukseen.

Himabaarin oven takaa paljastuu toinen todellisuus. Väenpaljous!
Puheensorina peittää alleen seinillä mölyävät televisiot. Kattovalot ovat baariksi kirkkaat, keskikaljan haju humahtaa kasvoille heti.

Ulkopuolinen maailma kävelee ohi teipattujen ovien ja ikkunoiden, mutta niiden suojissa, yhdeksältä auenneen baarin jokaisessa pöydässä istuu seurue. Tarjoilu on melkein kaikilla sama: puoliksi juotu keskikaljatuoppi. Happy hour kestää täällä puoleenpäivään.

– Jokaisessa baarissa on oma porukkansa. Jos baareja vähennetään, porukat sekoittuvat. Tulee roskasakki tänne, selittää Asko.

Uhkakuva, baarien vähentäminen, viittaa Helsingin kaupunginjohtajan Jussi Pajusen lausuntoon toissa viikolla. Kaupunginjohtaja esitti Helsingin Sanomien haastattelussa huolensa erityisesti kaupungin itäisten lähiöiden ”pubistumisesta”.

– Ostareista on tullut paikkoja, joita kaikki pelkäävät, varsinkin lapset, Pajunen laukoi.

– Pitäisi kieltää toimintoja, jotka tuottavat häiriötä ympäristölle.

Himabaarin kulmapöydän mielestä kaupunginjohtaja ei tiedä mistä puhuu. Huolto-Juha kertoo asuneensa ja työskennelleensä Kontulassa vuosikymmeniä, ”eikä koskaan ole ollut mitään uhkaavaa”.

 "V***ttaa, kun ei ole tekemistä"

Tapulikaupungin ostarilla on muutama baari, mutta myös kirjasto ja nuorisotalo. Lähiö kasvoi Helsingin koillisreunalle nopeasti 1970-luvun lopulla, mutta 90-luvun lama söi osan kaupunginosan palveluista.

On jo iltapäivä, ja nuorisotalon oven pielessä pyörii poikaporukoita potkulautoineen. Kulman takana Tapulin Mestari -baari on hiljaisempi. Ikkunapöydissä istuu kaksi yksinäistä miestä, ja suuren baarin takanurkassa kolikkopeliä naputtavat Nora ja Taru. Heille Tapulin Mestari on päiväsaikaan rauhallinen tapaamispaikka.

– Voisin hyvin tulla tänne päiväsaikaan poikanikin kanssa keittoa syömään, jos ei olisi päiväkodissa, Nora miettii.

Ostarin toisella laidalla, kirjaston naapurissa, nuokkuu toinen yhtä hiljainen kapakka, Pub Domino. Eloa hiljaiseen asiakaskuntaan tuovat Heikki Parviainen ja Emil Jääskeläinen.

Eläkeläiset istuvat Dominossa maanantai-iltapäivää tappamassa. Parviainen vasta opettelee tämän eläkeläiselämän tavoille. Ystävä, 14 vuotta eläkkeellä ollut Jääskeläinen, on siinä jo konkari.

– Välillä vituttaa niin paljon, kun ei ole mitään tekemistä, Jääskeläinen sanoo.

– Istun kotona ja mietin, että mitä sitä tekisi. On hyvä, että silloin voi tulla baariin. Tällaista tarjontaa täytyy olla, kun on työttömyyttä ja eläkeläisiä.

Lue koko juttu ostaribaareista Me Naisten numerosta 42.