Hillittömiä hillybilly-covereita tunnetuista hitestä sorvaava suomalaisyhtye kerää miljoonia katsojia Youtubessa.

Tuore versionne AC/DC:n Thunderstruck-klassikosta on kerännyt muutamassa viikossa yli viisi miljoonaa katsojaa. Yhtyeen laulaja Tomi Tajakka, joko teitä viedään levytysstudioon tai maailmalle?

Kyllä tällä hetkellä käydään muutaman tahon kanssa levytyssopimusneuvotteluja. Tämän kuun aikana pitäisi selvitä, mihin levytalliin hyppäämme. Keikkakyselyjä on tullut sekä Suomesta että ulkomailta Etelä-Amerikkaa ja Austraaliaa myöten. Ehkä eksoottisin paikka, josta pyyntöjä on tullut, on Aruba. Syksyllä olemme lähdössä ainakin Ruotsiin ja Viroon.

Onnistuiko äkillinen menestys yllättämään teidät?

Bändi on ollut pystyssä vuodesta 2010 asti, ja olemme keikkailleet noin sadan keikan vuositahtia. Keikoilla on syntynyt fiilis, että tämä juttu toimii ja saa ihmiset hyvälle tuulelle. Silti Youtube-suosio tuli puskista.

Olimme tehneet ensimmäisen videomme Iron Maidenin The Trooper -kappaleesta lähinnä promomateriaaliksi ja keikkamyynnin tueksi. Sitten se lähtikin leviämään. Joten tuli tämä yllätyksenä. Meiltä on kyselty esimerkiksi t-paitoja ja muita fanituotteita, mutta eihän meillä ole mitään mitä antaa. Jos olisimme arvanneet, että tässä käy näin, olisimme varautuneet paremmin.

Oletteko vielä ehtineet juhlia menestystänne?

On vähän keretty. Tosin viime viikkokin painettiin tiiviisti keikkoja. Täytyy ottaa rauhalliseti ja pitää jalat tukevasti Keski-Suomen savessa, mutta on tässä vähän pulloja korkkailtu.

Videoillanne ajellaan traktoreilla, soitetaan banjoa, lusikoita ja alasinta. Millaisista elementeistä Steve 'N' Seagulls rakentuu?

Keskisuomalaisesta maaseudusta, haitarista ja sopivasta älyttömyydestä. Alun perin kaikki lähti ohjelmamyyjän ideasta tehdä lännenhenkinen show ravintoloihin, mutta bändin jäsenet lähtivätkin viemään hommaa enemmän hillybilly-suuntaan. Viimeisen yhdeksän kuukauden aikana asiat ovat muotoutuneet tähän oikein mukavalta tuntuvaan muotoonsa.

Pukeudutte farkkuhaalareihin, henkseleihin, intiaanipäähineisiin ja tuohilippiksiin. Kuka on tyylinne takana?

Tyylimme syntyy täysin harkitsematta ja lähinnä siitä, mitä kukin sattuu milloin löytämään. Esimerkiksi tuohilippis vain ilmestyi kuvauksiin. Rehellisesti sanottuna, harkinnalla on sopivan vähän jalansijaa tässä orkesterissa. Me mennään perstuntumalla. Ehkä se näkyy videoillakin ja tekee meistä helposti lähestyttäviä.

Tunnustuksia tiskiin, kuka on esikuvanne?

Shakira ja Veikko Lavi. Veikko Lavin tyyli puhuttelee vahvasti sydäntä, ja haitaristimme Hiltusen lavaliikehdintä perustuu Shakiran liikkeisiin.

Teette suomalaisia hillybilly-covereita tunnetuista hiteistä. Mikä on sellainen klassikko, johon ette koskisi tikullakaan?

Vielä ei ole tullut sellaista vastaan, mihin ei uskallettaisi koskea. Mutta kaikissa klassikoissa ei ole riittävästi maaperää, mitä työstää. Kaikki biisit eivät vain taitu tyyliimme. Paranoidia pyydetään välillä keikoilla, mutta onneksi harvinaisen vähän. Väittäisin, että siinä on biisi, josta emme tule tekemään coveria.

Mitä aiotte tehdä seuraavaksi?

Paljon ratkeaa tämän kuukauden aikana. Levytyssopimus ja levyasiat ovat nyt tärkeitä. Jatkamme positiivisella fiiliksellä ja keikkailemme ympäri Suomen. Samalla keittelemme uusia käärmekeittoja, ja mietimme josko sieltä Keski-Suomen farmilta löytyisi vielä jokin uusi soitin soitettavaksi. Päivisin testailemme uusia sovituksia ja lauluharmonioita. Meiltä on jo muutama uusi rakkauden osoitus musiikille tulossa.

Mihin toivotte ympärillenne kehittymässä olevan pöhinän teidät johdattavan?

Haitaristimme tuossa vieressä sanoo, että maineeseen ja kunniaan. Ulkomailla olisi kiva käydä keikalla. Jos sen verran meille suodaan tämän myötä, se olisi hieno juttu. Ja itse tykkään niin paljon pehmiksestä, että jos joskus saisin ostettua oman pehmiskoneen, se olisi mahtavaa.

Vappu Pimiä muistelee menneitä Instagramissaan. 

Juontaja Vappu Pimiä, 40, julkaisi Instagram-tilillään valokuvan itsestään yli 20 vuoden takaa. Kuvassa juuri 18 vuotta täyttänyt Vappu hymyilee juomalasi kädessään.

– Sanotaan, et nainen on kauneimmillaan 17-vuotiaana.. No, en ehkä ihan allekirjoittais, mut ai niin, tossa mä olinkin just täyttänyt 18, Vappu kirjoittaa kuvan alla.

Kuvatekstin perusteella kuva on otettu 18 vuotta täyttäneen Vapun syntymäpäiväjuhlilla.

Kuvan kommenteissa monet kehuvat Vappua viehättäväksi. Joidenkin mielestä toukokuussa 40 vuotta täyttänyt Vappu näyttää nykyisin nuoremmalta kuin kuvassa. Kommenteissa nuorta Vappua verrataan esimerkiksi Marilyn Monroeen ja Armi Kuuselaan.

Paras sijoitus ei aina ole parhaiten tuottava. Piritta vaihtoi rahastonsa metsään ja saa siitä paljon enemmän iloa kuin pörssikurssien seuraamisesta.

Helsinkiläinen Piritta van der Beek, 38, on harrastanut pienimuotoista sijoittamista vuosia. Hänen osakkeensa ja rahastonsa ovat tuottaneet hyvin kymmenen viime vuoden aikana.

– Viime vuonna aloin miettiä, että mitä sitten. Kurssikäyrien nousu ei tuottanut minulle mitenkään erityisesti iloa.

Sen sijaan Piritta on aina rakastanut vaeltamista ja retkeilyä. Kaksilapsinen perhe on käynyt monesti patikoimassa kansallispuistoissa ja erämaa-alueilla.

– Lapset ovat telttailleet mukana vauvasta lähtien.

Vuosi sitten hän oli retkellä tuttavansa omistamassa metsässä. Marjojen poimimisen lomassa tuttava kertoili, millaisia metsänhoitotöitä olisi tulossa.

– Katselin sitä ihanaa metsää, se oli sellaista keijukaispuistoa, ja aloin miettiä, että olisipa upea omistaa tällainen itsekin.

Metsästä on vaikka treffipaikaksi

Jokamiehenoikeudet takaavat, että metsässä voi kyllä vaeltaa ja vaikka marjastaa, mutta on silti monia asioita, joita toisten metsissä ei saa tehdä: rakentaa maauunia, jossa voi paistaa leipää, poimia kuusenkerkkiä tai kasata risumajoja. Telttailukin on paljon rajatumpaa silloin, kun metsä ei ole oma.

Piritta alkoi selvittää, mitä metsän hankkiminen vaatisi, ja kysyi pankista, voisiko saada metsää varten lainaa. Hän etsi Oikotieltä, Etuovesta ja Metsätilat.fi:stä sopivaa metsää ja laittoi myös ostoilmoituksen pariin lehteen.

Neljä kuukautta sitten Piritta löysi Oikotien kautta upean metsän Uudeltamaalta, noin tunnin ajomatkan päästä kotoaan. Paikka oli niin kaunis, että hän päätti tehdä kaupat heti.

– Välillä olen toki miettinyt, oliko tämä idioottimaista, kun metsän hinta oli melko merkittävä. Samalla summalla olisin saanut kesämökin rantatontilta, mutta mieluummin halusin metsää.

Rahat metsäpalaa varten hän sai myymällä ison osan indeksirahastoistaan ja ottamalla pankista lainaa.

Nyt hän on käynyt metsässään lähes joka viikonloppu, joko lasten kanssa tai yksin.

– Olimme siellä juuri mieheni kanssa treffeillä telttailemassa kaksi päivää.

Pirittasta on hienoa opettaa lapsille erätaitoja ja näyttää, miten luonnossa liikutaan.

Metsästä on ollut oikeaa käyttöiloa enemmän kuin yhdestäkään indeksirahastosta. Tuottoa siitä ei tosin ole tulossa ainakaan 15 vuoteen, sillä metsä on juuri harvennettu. Voi myös olla, että Piritta hakee metsän suojelukohteeksi jossain vaiheessa, se olisi ympäristöteko. Toisaalta hän ajattelee metsää ainakin jossain määrin myös sijoituksena. Maailmanmeno tuntuu epävarmalta niin politiikan kuin taloudenkin suhteen. Osakekurssit voivat nousta tai laskea, mutta maan arvo tuskin tipahtaa radikaalisti.

– Minua ei kiinnosta maksimoida tuottoa, olen ennemminkin sellainen pahan päivän varalle säästäjä. Haluan lähinnä, että säästöjen arvo säilyy.

Pirittaa viehättää myös ajatus siitä, että nyt hän voi jättää lapsilleen jotain hyvin konkreettista: maata.

”Miksei käyttäisi ylimääräisiä rahoja johonkin, josta on iloa koko perheelle?”

– Olen järkeistänyt päätöstä itselleni miettimällä, että mitä jos sijoittaisin vaikka kiinalaiseen sähköautofirmaan, jonka arvo kolminkertaistuisi. Sitten luultavasti hankkisin niillä rahoilla juuri metsää. Tällaisia metsiä ei kuitenkaan ole koko ajan tarjolla: miksen ostaisi sitä jo nyt, kun kerran pystyn?

Piritta ei kuitenkaan lopettanut kokonaan muuta sijoittamista. Tällä hetkellä hänen suunnitelmansa on sijoittaa ylimääräinen raha niin, että kolmanneksella hän lyhentää metsälainaa, kolmanneksen säästää johonkin melko turvalliseen ja nopeasti rahaksi muutettavaan kohteeseen ja kolmanneksen hän laittaa isoriskisiin mutta mahdollisesti paljon tuottaviin osakkeisiin tai rahastoihin.

– Jos on saanut elämänsä sille mallille, että perustarpeet on hoidettu, niin miksei käyttäisi ylimääräisiä rahoja johonkin, josta on iloa koko perheelle?