Hillittömiä hillybilly-covereita tunnetuista hitestä sorvaava suomalaisyhtye kerää miljoonia katsojia Youtubessa.

Tuore versionne AC/DC:n Thunderstruck-klassikosta on kerännyt muutamassa viikossa yli viisi miljoonaa katsojaa. Yhtyeen laulaja Tomi Tajakka, joko teitä viedään levytysstudioon tai maailmalle?

Kyllä tällä hetkellä käydään muutaman tahon kanssa levytyssopimusneuvotteluja. Tämän kuun aikana pitäisi selvitä, mihin levytalliin hyppäämme. Keikkakyselyjä on tullut sekä Suomesta että ulkomailta Etelä-Amerikkaa ja Austraaliaa myöten. Ehkä eksoottisin paikka, josta pyyntöjä on tullut, on Aruba. Syksyllä olemme lähdössä ainakin Ruotsiin ja Viroon.

Onnistuiko äkillinen menestys yllättämään teidät?

Bändi on ollut pystyssä vuodesta 2010 asti, ja olemme keikkailleet noin sadan keikan vuositahtia. Keikoilla on syntynyt fiilis, että tämä juttu toimii ja saa ihmiset hyvälle tuulelle. Silti Youtube-suosio tuli puskista.

Olimme tehneet ensimmäisen videomme Iron Maidenin The Trooper -kappaleesta lähinnä promomateriaaliksi ja keikkamyynnin tueksi. Sitten se lähtikin leviämään. Joten tuli tämä yllätyksenä. Meiltä on kyselty esimerkiksi t-paitoja ja muita fanituotteita, mutta eihän meillä ole mitään mitä antaa. Jos olisimme arvanneet, että tässä käy näin, olisimme varautuneet paremmin.

Oletteko vielä ehtineet juhlia menestystänne?

On vähän keretty. Tosin viime viikkokin painettiin tiiviisti keikkoja. Täytyy ottaa rauhalliseti ja pitää jalat tukevasti Keski-Suomen savessa, mutta on tässä vähän pulloja korkkailtu.

Videoillanne ajellaan traktoreilla, soitetaan banjoa, lusikoita ja alasinta. Millaisista elementeistä Steve 'N' Seagulls rakentuu?

Keskisuomalaisesta maaseudusta, haitarista ja sopivasta älyttömyydestä. Alun perin kaikki lähti ohjelmamyyjän ideasta tehdä lännenhenkinen show ravintoloihin, mutta bändin jäsenet lähtivätkin viemään hommaa enemmän hillybilly-suuntaan. Viimeisen yhdeksän kuukauden aikana asiat ovat muotoutuneet tähän oikein mukavalta tuntuvaan muotoonsa.

Pukeudutte farkkuhaalareihin, henkseleihin, intiaanipäähineisiin ja tuohilippiksiin. Kuka on tyylinne takana?

Tyylimme syntyy täysin harkitsematta ja lähinnä siitä, mitä kukin sattuu milloin löytämään. Esimerkiksi tuohilippis vain ilmestyi kuvauksiin. Rehellisesti sanottuna, harkinnalla on sopivan vähän jalansijaa tässä orkesterissa. Me mennään perstuntumalla. Ehkä se näkyy videoillakin ja tekee meistä helposti lähestyttäviä.

Tunnustuksia tiskiin, kuka on esikuvanne?

Shakira ja Veikko Lavi. Veikko Lavin tyyli puhuttelee vahvasti sydäntä, ja haitaristimme Hiltusen lavaliikehdintä perustuu Shakiran liikkeisiin.

Teette suomalaisia hillybilly-covereita tunnetuista hiteistä. Mikä on sellainen klassikko, johon ette koskisi tikullakaan?

Vielä ei ole tullut sellaista vastaan, mihin ei uskallettaisi koskea. Mutta kaikissa klassikoissa ei ole riittävästi maaperää, mitä työstää. Kaikki biisit eivät vain taitu tyyliimme. Paranoidia pyydetään välillä keikoilla, mutta onneksi harvinaisen vähän. Väittäisin, että siinä on biisi, josta emme tule tekemään coveria.

Mitä aiotte tehdä seuraavaksi?

Paljon ratkeaa tämän kuukauden aikana. Levytyssopimus ja levyasiat ovat nyt tärkeitä. Jatkamme positiivisella fiiliksellä ja keikkailemme ympäri Suomen. Samalla keittelemme uusia käärmekeittoja, ja mietimme josko sieltä Keski-Suomen farmilta löytyisi vielä jokin uusi soitin soitettavaksi. Päivisin testailemme uusia sovituksia ja lauluharmonioita. Meiltä on jo muutama uusi rakkauden osoitus musiikille tulossa.

Mihin toivotte ympärillenne kehittymässä olevan pöhinän teidät johdattavan?

Haitaristimme tuossa vieressä sanoo, että maineeseen ja kunniaan. Ulkomailla olisi kiva käydä keikalla. Jos sen verran meille suodaan tämän myötä, se olisi hieno juttu. Ja itse tykkään niin paljon pehmiksestä, että jos joskus saisin ostettua oman pehmiskoneen, se olisi mahtavaa.