Jos vuosi 2016 olikin kirottu, taian pitäisi raueta vuoden vaihtuessa. Sittenpä nähdään. Kuvat: Reuters
Jos vuosi 2016 olikin kirottu, taian pitäisi raueta vuoden vaihtuessa. Sittenpä nähdään. Kuvat: Reuters

Olisi helppo vain syyttää vuotta 2016, mutta vasta tilastot kertovat totuuden.

Tätä vuotta on vielä muutama päivä jäljellä, eikä tilinpäätös näytä kovin hyvältä. Kulunut vuosi on vienyt monta merkkihenkilöä hautaan, viimeisimpänä näyttelijä Carrie Fisherin, Star Wars -elokuvien ikonisen prinsessa Leian.

Viimeisen vuoden aikana maailma on menettänyt musiikin legendat David Bowien, Princen, Leonard Cohenin ja George Michaelin sekä useita muita kulttuurivaikuttajia.

Sosiaalisessa mediassa moni onkin kironnut pahaa vuotta 2016 ja toivonut, että kuolemat loppuisivat. Eikä siinä vielä kaikki! Vuodessa on mennyt pieleen moni muukin asia, yhtenä merkittävimmistä Yhdysvaltain presidentinvaalit.

Vuoden 2016 ylle ei kuitenkaan ole langetettu minkäänlaista kirousta.

Kuolleita kulttuurin merkkihenkilöitä jutussaan listannut Helsingin Sanomat kirjoittaa, että yksi merkittävä syy kuolemiin on aika. Toisen maailmansodan jälkeen syntyneet suurten ikäluokkien edustajat ovat nyt 60–70-vuotiaita, ja etenkin moni kulttuuriväen edustaja on viettänyt villiä elämää.

Refinery29-sivusto puolestaan kirjoittaa, että kauheita asioita on tapahtunut muinakin vuosina, mutta vasta sosiaalinen media on nostanut kuolemat jalustalle.

Suurten ikäluokkien edustajat ovat nyt 60–70-vuotiaita.

Esimerkiksi karmeana taantumavuonna 2009 kuolivat ainakin Michael Jackson, Farrah Fawcett, Brittany Murphy ja Patrick Swayze. Sinä vuonna sosiaalisen median käyttö oli kuitenkin nykyiseen verrattuna vielä lapsenkengissä. Refinery29:n mukaan Facebookilla oli 360 miljoonaa kuukausittaista käyttäjää, kun tänä vuonna käyttäjiä on 1,79 miljardia kuukaudessa. Nokkelien havaintojen esittäjiä riittää, ja niiden näkyvyydestä kilpaillaan.

Hölynpölytutka puuttuu

On kuitenkin luonnollista ajatella, että ei taas, johan tässä on kuollut monta muutakin. Ihminen nimittäin etsii mielellään ympäristöstään kaavoja, syitä ja seurauksia. Niiden havaitsemisesta oli hyötyä etenkin metsästäjä-keräilijöille, jotka tajusivat myrkkykasvien ja vatsakivun tai hengenlähdön välisen yhteyden, mutta toisaalta aivot eivät osaa erottaa tosia ja epätosia syy-yhteyksiä toisistaan. Esimerkki siitä voisi olla vaikkapa se, että juuri oksennustaudin alla nautittu ruoka ei välttämättä maistu vuosiin, vaikka syötävässä ei mitään vikaa olisikaan.

Puhumattakaan salaliittoteorioista, kummituksista tai uskonnoista. Michael Shermer kirjoitti Scientific American -tiedelehdessä vuonna 2008, että vaikka syiden ja seurauksien yhdistämisestä on hyötyä, ihmisaivoista puuttuu niin sanottu hölynpölytutka, koska vääristä uskomuksista ei ole varsinaisesti haittaakaan. Merkitysten näkemistä siellä, missä niitä ei ole, kutsutaan myös apopheniaksi.

Sittenkin huono meininki?

Mutta jos haluaa tietää, onko vuosi 2016 ollut poikkeuksellisen tappava, täytyy odottaa virallisten tilastojen valmistumista – oma perstuntuma saattaa johtaa harhaan.

Tai sitten ei.

Npr kirjoitti joulukuun alussa, että tilastojen perusteella elinajanodote on laskenut Yhdysvalloissa ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1993, etenkin alle 65-vuotiaiden ikäryhmässä. Se kuulostaa hurjalta, ja kyseessä saattaakin olla vain yksittäinen piikki tilastossa. Kyseinen havainto perustuu vuoden 2015 lukuihin, ja vasta tämän vuoden valmiit luvut antavat paremman kokonaiskuvan tilanteesta.

Vuoden 1993 pudotus johtui aids- ja flunssakuolemista, henkirikoksista ja onnettomuuksista. Nyt tilastoissa näkyvät sydänkohtaukset ja aivoinfarktit sekä Alzheimerin tauti, hengityselinsairaudet, munuaissairaudet ja diabetes. Syitä niiden taustalla ovat esimerkiksi väestön ikääntyminen ja lihavuus. Myös onnettomuudet ja itsemurhat ovat olleet syynä aiempaa useamman amerikkalaisen kuolemaan. Kymmenestä yleisimmästä kuolinsyystä kahdeksan lukumäärät olivat nousseet.

Npr:n jutussa asiantuntija nostaa esille myös opiaattien ja heroiinin käytön, mikä osuu kaikkein lähimmäksi ”julkkiskuolemien sarjaa”. Huumausaineet sekä vahvat, riippuvuutta aiheuttavat kipulääkkeet tappavat ihmisiä, myös julkkiksia, ja ne saattavat olla syynä onnettomuuksista aiheutuneiden kuolemien määrän kasvuun. Princen kuolinsyy oli opiaattien yliannostus. Joulupäivänä kuolleen George Michaelin kerrotaan menehtyneen sydänkohtaukseen, ja yhdeksi syyksi hänen terveysongelmiinsa on spekuloitu huumausaineita.

”Jos olisin ollut koukussa viinaan, olisin nyt kuollut.”

Myös 60-vuotiaana sydänkohtaukseen kuollut Carrie Fisher on kertonut julkisuudessa huumeriippuvuudestaan. Nuorempana hänen onnekseen koitui se, ettei aineita ollut jatkuvasti saatavilla.

– Kamaa, josta tykkäsin, oli hyvin vaikea saada. Jos olisin ollut koukussa viinaan, olisin nyt kuollut, koska vain menet ja haet sitä, hän kertoi elämäkertansa julkistuksen yhteydessä vuonna 2010.

Monelle kuitenkin riittää se, mitä on saatavilla. Päihteiden pariin ihmisiä ei ehkä kuitenkaan aja pelkästään vuosiluku, vaan esimerkiksi pitkään jatkunut heikko taloudellinen tilanne. Sillä ja julkisuuden henkilöiden kuolemilla on hyvin vähän yhteistä.

Uusi sarja Yliopistollinen eläinsairaala näyttää erilaisia hoitotoimenpiteitä lemmikeille, joista omistajat haluavat pitää hyvää huolta. Ensimmäisessä jaksossa selvitellään koiraneidin kiusallista vaivaa.      

IS TV-LEHTI: Leikkauspöydällä on tiibetinspanieli, jolta otetaan koepalaa maksasta. Jos ei ole itse terveydenhoidon ammattilainen, niin leikkauksen katsominen on usein vaikeaa, oli operaation kohteena ihminen tai eläin – kuten tässä tapauksessa.

Uusi sarja Yliopistollinen eläinsairaala näyttää erilaisia hoitotoimenpiteitä lemmikeille, joista omistajat haluavat pitää hyvää huolta.

– Omistajan kannattaa luottaa itseensä. Osa lemmikeistä osaa peittää huonon kunnon, mutta jos eläimen kanssa tulee olo, ettei kaikki ole niin kuin pitää, on asia hyvä tutkituttaa. Ja vaikka eläin ei valita, mutta esimerkiksi ontuu, niin onhan se oire jostain, sisätauteihin erikoistunut eläinlääkäri Jenni Sukura sanoo.

Alkujaksossa eläinsairaalaan tuodaan weimarinseisoja Elsa, jolla on virtsaamisongelmaa. Vaikka omistaja tietää sen voivan olla ohimenevää, hän tahtoo, että nuori koira tutkitaan kunnolla vakavan taudin poissulkemiseksi.

Ohjelmassa mukana oleva Jenni Sukura on ollut töissä Viikin Yliopistollisessa eläinsairaalassa vuodesta 2012. Sitä ennen hän työskenteli pienemmillä klinikoilla.

– Eläinsairaalassa on runsaasti erityisosaajia, joiden kanssa on hyvä neuvotella eri potilastapauksista. Omaan alaan keskittyminen on myös helpompaa kuin pienellä vastaanotolla, hän kuvailee.

”Viikissä huomasin, että sisätautien selvittäminen ja niiden hoito ovat salapoliisityötä melkein kuin House-sarjassa.”

Pieneläinlääkäriksi Sukura halusi, sillä hän on koiraihminen. Kotona on kaksi parsonrussellinterrieriä.

– Viikissä huomasin, että sisätautien selvittäminen ja niiden hoito ovat salapoliisityötä melkein kuin House-sarjassa, ja ala alkoi kiinnostaa erikoistumismielessä.

Jenni Sukura kertoo, että hänen eksoottisimpia hoidokkejaan ovat olleet joutsenet. Hänen aviomiehensä, eläinlääkäri Okko Sukura puolestaan sai viime joulun alla hoidettavakseen todellisen erityistapauksen, kun Helsingin Sea Lifen sähköankerias Raipe nielaisi taskulampun. Raipen hoito vaati melko erikoisia toimenpiteitä, sillä sen tuottama sähkövirta on hyvin voimakas. Okko Sukura on vaimonsa tavoin mukana uudessa ohjelmassa.

Suomalaisessa eläinsairaalasarjassa meno on ulkomaisiin versioihin verrattuna asiallista, eivätkä tilanteet kuohu. Maallikko voi ihmetellä, miten eläinlääkäri pysyy rauhallisena, kun esimerkiksi pitää lopettaa lemmikin elämä.

– Ilman tunteita ei kukaan eläinlääkäri selviä työstään. Mutta jos eläin on vakavasti sairas, ja ennuste kertoo kärsimyksestä, on sillä oikeus saada lähteä elämästä rauhassa. Eläin ei osaa suunnitella tulevaisuutta ja toivoa, että jospa tästä vielä paranisi. Sillä on rajattu todellisuus, ja se voi olla pelkkää kipua.

Yliopistollinen eläinsairaala, TV2 klo 20.00

Ilmeisesti 2000-luvun Suomessa vain nainen haluaa naimisiin ja järjestää häät.

”Alkuruualle ja pääruualle annan kahdeksan, kakulle seitsemän. Toivottavasti omissa häissä kakku ei ole yhtä kuiva.”

Hääpuku taas on vähän liikaa kaikkea, liikaa ruusua, rypytystä ja nauhaa.

”Se näytti roolipuvulta. Prinsessapuvulta jostain näytelmästä.”

”Ehkä olisi ollut järkevämpi valita itselle sopiva puku eikä ottaa toisen valitsemaa ja itselle sopimatonta pukua.”

Armoa ei anneta, vaikka morsian on päättänyt mennä naimisiin edesmenneen serkkunsa hääpuvussa ja kunnioittaa eleellä tämän muistoa.

Livin Neljät häät Suomi -ohjelmassa neljä naista kiertää vieraina toistensa häissä ja pisteyttää tarjoilut, hääpuvun ja ohjelman.  Häissä vain puitteilla on väliä, ei sisällöllä. Ei, vaikka suuri osa suomalaisista avioliitoista päättyy eroon hulppeista hääjärjestelyistä huolimatta.

”Livin Neljät häät Suomi -ohjelman häissä vain puitteilla on väliä, ei sisällöllä.”

Asetelma on niin kulunut ja vanhanaikainen kuin voi olla. Morsiamille häät ovat esitys ja koko siihenastisen elämän huipennus, naispuolisille vieraille mahdollisuus päästä koulukiusaajamaiseen sävyyn arvostelemaan ja vertailemaan omaa prinsessapäivää muiden suoritukseen.

Ja sitten sulhaset. Mitä niistä? Ai niin, hekin liittyvät jotenkin häihin ja avioliittoon. Formaatin keksijöiden mielestä kuitenkin vain hyvin etäisesti, sillä heitä ei ohjelmassa huomioida juuri mitenkään.  Ilmeisesti 2000-luvun Suomessa vain morsian haluaa ehdoin tahdoin naimisiin ja järjestää häät. Hääjuhla on morsiamen ja ylipäänsä naisten show, sulhaset ja miehet ovat häissä mukana lähinnä pakotettuina statisteina.

Ohjelma on toki viihdettä ja tosi-tv:tä puhtaimmillaan, mutta ei ole ihme, jos avioliitto vaikuttaa fiksuista nykynaisista melko kulahtaneelta touhulta.