Suomen ensimmäinen kissakahvila aukeaa lokakuussa. Kuva: Shutterstock
Suomen ensimmäinen kissakahvila aukeaa lokakuussa. Kuva: Shutterstock
Tiina ja Markus Aaltosen Evo-kissa tulee isännöimään kissakahvilaa. Kuva: Tiina Aaltonen.
Tiina ja Markus Aaltosen Evo-kissa tulee isännöimään kissakahvilaa. Kuva: Tiina Aaltonen.
Tiina ja Markus Aaltosen Evo-kissa tulee isännöimään kissakahvilaa. Kuva: Tiina Aaltonen.
Tiina ja Markus Aaltosen Evo-kissa tulee isännöimään kissakahvilaa. Kuva: Tiina Aaltonen.

Suomen ensimmäinen kissakahvila Purnauskis aukeaa Tampereelle lokakuussa. Kahvilassa voi rapsutella kissoja, juoda sivettikissakahvia ja syödä kissakeksejä.

Tamperelainen pariskunta Tiina ja Markus Aaltonen keksivät idean kissakahvilaan keväällä, kun Lontoon kissakahvila Lady Dinah's Cat Emporium avasi ovensa huhtikuussa. Suomen ensimmäinen kissakahvila on aukeamassa lokakuun puolivälin tienoilla, kun tilan remontti ja sisustus valmistuvat.

Kissojen koti

Kahvila tulee olemaan 5–10 kodittoman ihmisrakkaan kissan koti. Lisäksi kahvilaa isännöi omistajapariskunnan Evo-kissa. Oman kissan kanssa kahvilaan ei pääse.

– Kahvilasta tulee tämän pysyvän kissalauman koti. Jos kahvilaan tulisi ulkopuolisia kissoja, kissat voisivat alkaa sähisemään toisilleen, Tiina Aaltonen perustelee.

Kahvilan ei ole tarkoitus olla varsinainen kissakauppa, mutta jos joku asiakas ihastuu hurjasti johonkin kahvilan kissaan, hänen on mahdollista adoptoida kissa.

Kahvilaan voi myös tarjota omaa kissaansa.

– Jos joku kissanomistaja on sitä mieltä, että hänen kissastaan pitäisi ehdottomasti tulla kissakahvilan kissa, meihin voi ottaa yhteyttä.

Sisustus asukkaiden ehdoilla

Kahvilan kissat tulevat olemaan todennäköisesti pentuja.

– Eläinlääkärit ovat suositelleet pentuja meille, sillä pennut tottuvat vaihtuviin ihmisiin paremmin kuin aikuiset kissat, Tiina Aaltonen kertoo.

Kahvilan sisustuksen Aaltoset suunnittelevat kissojen ehdoilla. Suunnitelmissa on esimerkiksi luonnonpuita ja viherseinä. Kissat tulevat viettämään yöt itsekseen kahvilassa, mutta Tiina Aaltosen mielestä tämä ei ole huono asia.

– Sitä voi verrata siihen, että kissat ovat päivät yksin kotona, kun ihmiset ovat töissä. Hankimme turvakamerajärjestelmän, jotta näemme, mitä kissat tekevät yöllä. Yleisesti kissat myös nukkuvat jopa 18 tuntia vuorokaudessa.

Herkkuja kissoille

Kahvilan tuotevalikoimassa tulee olemaan syötävää kissoille ja ihmisille.

– Olemme hankkimassa kissojen herkkuja, joita asiakkaat voivat ostaa kahvilan kissoille tai omille kissoilleen kotiin vietäväksi. Tarjoilemme myös kissanmuotoisia pikkuleipiä ja vapaana kasvaneiden sivettikissojen ulosteesta valmistettua sivettikissakahvia.

Myös tavallinen suodatinkahvi ja erikoiskahvit ovat valikoimissa.

Lue myös:

Kissa ei ole enää vanhanpiian tunnusmerkki

Kissaihmiset ovat tutkitusti koiraihmisiä älykkäämpiä

Internetin kuuluisin kissa vieraili Voguessa

Uusissa jaksoissa juontaja Sofia Rågenklint saa vetoavukseen koomikko Anders ”Ankka” Johanssonin.

IS TV-LEHTI:  Eläinmaailman moninaisuutta tarkasteleva ruotsalainen tietopaketti Elämäni eläimet: Eläinsairaalassa (Djursjukhuset, 1997–) jatkuu keväällä 2016 valmistunein jaksoin. Visuaalisestikin runsas sarja tutustuu eläinlääkärien työn monipuolisuuteen sekä Ruotsissa että kauempana. Tämän kauden eksoottinen kohde on eteläinen Afrikka.

Uusissa jaksoissa juontaja Sofia Rågenklint saa vetoavukseen koomikko Anders ”Ankka” Johanssonin, joka juontaa sarjaa vuoden 2008 jaksoista tutulla hurtilla huumorilla, mutta asiaa unohtamatta.

On hellyttävää huomata, että lemmikeistä pidetään hyvää huolta.

Itsensä täysillä likoon pistävä Ankka vetää jokaisessa jaksossa toistuvia osuuksia. Ankan kalat -osiossa hän sukeltelee vaarallisten evällisten keskellä. Nordens Ark -eläintarhassa hän oppii, kuinka harvinaisia eläimiä suojellaan. Ankan kissa & koira -pätkässä hän ottaa selvää, miksi hänen omat lemmikkinsä käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Viikon Ankassa hän ottaa lyhyesti esille jonkin mielenkiintoisen eläinknopin.

Ensimmäisessä jaksossa Ankka ottaa lisäksi selvää hevosten dopingtesteistä. Rågenklint puolestaan seuraa Namibiassa, kuinka gebardeja palautetaan takaisin luontoon. Ruotsissa hän tutustuu häntäänsä kipuilevaan kissaan ja syöpää sairastavaan mäyräkoiraan.

Näissä kohtauksissa on hellyttävää huomata, että lemmikeistä pidetään hyvää huolta.

Elämäni eläimet: Eläinsairaalassa, TV2 pe klo 16.00

Natalia Baer kertoo, että ilman sosiaalisessa mediassa kiertänyttä #MeToo-kampanjaa hän ei olisi saanut ehkä koskaan tietää oman lapsensa epäasiallisesta kohtelusta.

Tällä viikolla sosiaalisen median ylivoimaisesti suurin puheenaihe on ollut amerikkalainäyttelijä Alyssa Milanon aloittama #MeToo-kampanja. Se on pyrkinyt tekemään näkyväksi, kuinka paljon seksuaalista häirintää, ahdistelua ja väkivaltaa naiset ympäri maailman joutuvat kohtaamaan.

Viikon aikana myös monet suomalaiset ovat jakaneet omia kokemuksiaan häirinnästä ja ahdistelusta. Lue tarkemmin aiheesta tämän linkin takaa.

Vaikka kampanja on saanut paljon kiitosta, se on herättänyt myös paljon kysymyksiä: 

Auttaako somessa huutelu oikeasti ketään? Eikö ahdistelu ole jokaisen henkilökohtainen asia? Leimataanko tässä nyt kaikki miehet sitten ahdistelijoiksi?

Myös helsinkiläinen Natalia Baer, 43, ajatteli aluksi, ettei aio osallistua kampanjan herättämään keskusteluun omilla kokemuksillaan. Hän ei innostunut kampanjan sukupuoliin liittyvästä vastakkainasettelusta eikä halunnut todellakaan leimata kaikkia miehiä häiriköiksi.

Mutta kun tuttujen kertomuksia alkoi tulvia yhä enemmän, Natalian mieli muuttui. Hän kirjoitti oman tarinansa sosiaaliseen mediaan.

Hän kertoi, kuinka vuosia sitten häntä nipisteltiin työpaikalla takapuolesta. Hän kertoi lapsuuden perhetutustaan, jonka luokse oli aina kiusallista mennä, koska hänen kosketuksensa ja puheensa tuntuivat väärältä.

– Kyseessä ei ollut suoraa insestiä tai seksuaalista väkivaltaa. Se oli häirintää, joka rikkoi minun rajojani lapsena. Se tuntui vuosia oudolla tavalla niin häpeälliseltä, etten puhunut siitä kellekään.

Yllättävä juttutuokio

Natalia kirjoitti päivityksensä ennen kaikkea ystävilleen ja tuttavilleen. Siksi hän yllättyikin, kun oma tytär otti asian puheeksi. Alle 15-vuotias tytär kysyi, kuka perhetuttu mahtoi olla ja puhuiko Natalia tapahtuneesta kellekään.

– Kerroin, ettei asiaa käsitelty mitenkään, koska en kehdannut puhua siitä, vaikka olisi ehdottomasti kannattanut. Tämän jälkeen tyttäreni kertoi, että hän on joutunut 10–12-vuotiaana useamman kerran tilanteeseen, joissa tuttu aikuinen  oli tullut liian lähelle. 

”Tyttäreni sanoi, ettei halunnut puhua asiasta aiemmin, koska ajatteli, ettei kukaan usko häntä.”

Keskustelu sai Natalian tuntemaan surua, vihaa ja riittämättömyydentunteita.

– Tyttäreni sanoi, ettei halunnut puhua asiasta aiemmin, koska ajatteli, ettei kukaan usko häntä. Se sai minut todella surulliseksi, koska olen luullut, että tyttäreni voi kertoa minulle kaikesta.

Puhuminen auttaa

Natalia on tyytyväinen siitä, että hänen tyttärensä uskalsi kampanjan herättämän avoimuuden ansiosta puhua asiasta. Hän pitää tärkeänä, että seksuaalisesta häirinnästä ja muista yhteiskunnan tabuaiheista puhutaan. Parhaimmillaan julkinen keskustelu voi avata silmät sille, että omista kokemuksista saa kertoa ilman, että niitä vähätellään.

– Ilman kampanjaa en ehkä olisi koskaan saanut kuulla tyttäreni kokemuksista. Olen tosi tyytyväinen, että itse rohkaistuin kertomaan asiasta suoraan. Se ei ehkä tekstinä ollut minulle maailman merkittävin, mutta toi läheiselleni ja sitä kautta minulle elämään jotain todella suurta.

”Ilman kampanjaa en ehkä olisi koskaan saanut kuulla tyttäreni kokemuksista.”

Samaan aikaan Natalia kuitenkin muistuttaa, että ketään seksuaalista häirintää, ahdistelua ja väkivaltaa kokeneita ei pidä painostaa puhumaan asioista.

– Tällä hetkellä asiassa on kaksi ääripäätä: joko vaietaan kokonaan tai puhutaan suu ihan puhtaaksi julkisesti. Jokaisella pitäisi kuitenkin olla se keskitien mahdollisuus, että saa keskustella asiasta ilman pelkoa, omassa turvallisessa ympäristössä.

Toiveajattelua?

Mietitkö vielä, miksi #MeToo-kampanjaa tarvitaan? Lue helsinkiläisen Natalian tarina ja et enää ihmettele

SimoHulkko kirjoitti: En tiedä kenelle vuonna 2017 on epäselvää, ettei takapuolesta nipistely/puristelu/kähmintä, rivouksien huutelu tai muu ahdistelu ole sallittua. Henkilökohtaisesti näin suomalaisena Y-sukupolven miehenä koen tällaiset kampanjat jo lähtökohtaisesti tuhoon tuomittuina vaikka niiden sanoma olisi kuinka tärkeä tahansa. Ensinnäkin ihmettelen sitä, minkä takia tuo kampanja piti suoraan rajata tai miksi se rajautui naisiin eikä vielä edes vuoden 2018 korvilla voida puhua vain...
Lue kommentti
Vierailija

Mietitkö vielä, miksi #MeToo-kampanjaa tarvitaan? Lue helsinkiläisen Natalian tarina ja et enää ihmettele

Minua on ahdisteltu monesti en kylläkään ole enkä aio puhua tästä julkisesti omalla nimellä koskaan! Ahdistelu on sekä verbaalista että fyysistä. Usein ahdistelijat ovat käyttäneet hyväkseen humalatilaani. Muun muassa housuihini on työnnetty käsi jne. Ai niin olen reilu 30 vuotias miesi.
Lue kommentti