Nelikymppinen Tiina tietää, että täältä ex-puoliso ei häntä löydä, ja jos löytäisikin, ei pääsisi vahingoittamaan. Kunnat lähettävät asiakkaita Turussa sijaitsevaan yksityiseen turvataloon 
Pohjois- ja Itä-Suomea 
myöten. Kuvat Susanna Kekkonen
Nelikymppinen Tiina tietää, että täältä ex-puoliso ei häntä löydä, ja jos löytäisikin, ei pääsisi vahingoittamaan. Kunnat lähettävät asiakkaita Turussa sijaitsevaan yksityiseen turvataloon Pohjois- ja Itä-Suomea myöten. Kuvat Susanna Kekkonen
Tiinasta (oik.) ja turvamies Suvista on tullut läheisiä, mikä ei ole ihme: onhan Tiina asunut talossa kuukausia.
Tiinasta (oik.) ja turvamies Suvista on tullut läheisiä, mikä ei ole ihme: onhan Tiina asunut talossa kuukausia.

Kun kukaan muu ei auta, yksityinen turvatalo ottaa väkivallan uhrin lukkojensa taakse suojaan niin kauaksi aikaa, kun vainoaja liikkuu vapaana. Suomessa se voi viedä yllättävän pitkään.

Pitkät betoniportaat. Viisi lukittua ovea. Viisi vartijaa. Lukematon määrä valvonta kameranruutuja. Näiden takaa löytyy Tiina. Hän on täällä siksi, että hänen väkivaltainen ex-miehensä kulkee vapaana.

Turvatalo Barbwiren olohuone on kuin mistä tahansa kodista, ehkä vain aavistuksen kliininen. Kukalliset verhot peittävät ikkunoita, pöydän ympärille on kerätty neljä mustaa tuolia, seinää koristaa vesiputousta esittävä sisustustaulu ja valtava taulu-tv, jossa pyörii Ostoskanava. Mustalla nahkasohvalla makoilevan Tiinan silmät painuvat ruudun vilinästä umpeen. Samalla sohvalla Tiina on torkkunut usein aikaisemminkin, kun ei ole uskaltanut mennä omaan kotiinsa.

Tiinan nokosia valvoo kolme huoneeseen piilotettua kameraa ja kattoon asennettu mikrofoni, joka tallentaa kaikki tilassa käydyt keskustelut ja muut äänet.

Tämä ei ole Amerikka eikä agentti Jack Bauerin tiedusteluviraston päämaja
tv-sarjassa 24. Tämä on Suomen Turku.

Lyönti läheltä

Salaisessa osoitteessa sijaitsevassa turvatalossa eletään lukkojen takana, ja talon ulkopuolella kuljetaan turvamiesten saattelemana. Suomen ainoa yksityinen turvatalo eroaa perinteisistä turva­kodeista siinä, että täällä ei työskentele yhtään psykologia tai sosiaalityöntekijää.

– Turvakodeissa sosiaalipuolen asia on hoitaa kaikkien osapuolten pää kuntoon. Me taas huolehdimme siitä, että uhrin pää on ehjä, Barbwiren perustaja ja toimitusjohtaja Joni Aunela, 46, sanoo.

Tiina saapui Barbwiren turvataloon ensimmäisen kerran viime juhannuksena. Viisi turvamiestä haki salaa Tiinan, lapset, koirat ja useamman kuukauden tavarat heidän omasta kodistaan, kun mies oli pari päivää poissa.

– En uskaltanut erota miesystävästäni kasvotusten. Vasta kun olimme koko perhe sisällä turvatalossa, ilmoitin hänelle, ettemme ole enää yhdessä, Tiina kertoo.

Sairaalloisen mustasukkainen mies oli pahoinpidellyt Tiinaa toistuvasti, ja väkivallanteot pahenivat koko ajan. Kerran mies pakotti Tiinan autonsa kyytiin, ajoi syrjäiselle metsätielle, kaivoi takakontista haulikon ja uhkasi ampua naisen, jos löytäisi hänen kännykästään yhdenkin viestin, jonka lähettäjä ei ole hänelle tuttu. Mies on myös lyönyt Tiinaa vasaralla takaraivoon, ja silloin hengenlähtö oli vain senteistä kiinni.

– Exälläni oli jo tavatessamme väkivaltatausta, mutta halusin uskoa ihmisestä hyvää. Nyt tiedän, ettei ihminen muutu, jos pää on niin sekaisin kuin hänellä oli. Kun ex-miesystäväni suuttui, hänen kasvonpiirteensäkin muuttuivat. Hänestä tuli julma ja kova, Tiina sanoo.

Tiina otti itse yhteyttä Barbwireen, koska hänen kriisikeskuksessa tapaamansa terapeutti teki Tiinan kahdesta kouluikäisestä lapsesta lastensuojelu­ilmoituksen. Terapeutin mielestä Tiina vaaransi lastensa turvallisuuden, kun piti yhteyttä väkivaltaiseen mieheen.

Perinteiseen turvakotiin Tiina ei halunnut mennä, sillä hän ei uskonut, etteikö mies pääsisi sinne riehumaan.

Yksityiseen turvataloon tulee asiakkaita myös sosiaalitoimen lähettäminä. Parisuhdeväkivaltaa pakenevien naisten lisäksi asukkaina on myös miehiä: esimerkiksi ihmiskaupan uhreja ja isojen rikosoikeudenkäyntien todistajia, jotka pelkäävät henkensä puolesta.

Turvatalossa Tiinakin pystyi rentoutumaan. Vartijat kuljettivat lapset kouluun ja harrastuksiin ja kulkivat Tiinan mukana, jos tällä oli asiaa kaupungille.

– Tiesin, että täältä exäni ei minua löydä.

Tiina ja lapset ovat asuneet talossa kaksi kertaa. Syksyllä he palasivat ensimmäisen kerran kotiin, koska olisivat halunneet lasten takia elää normaalia arkea. Joulun tienoilla ex-mies alkoi jälleen piinata Tiinaa soitoillaan ja lähetti Facebookissa uhkaavia viestejä, joten perhe palasi taloon. Nyt kokeillaan taas kotona asumista, mutta Tiinalla on koko ajan hätämajoitus varattuna talossa.

Mies joutui oikeuteen alkuvuonna, mutta saa vastata vapaalta hovioikeuden päätökseen saakka. Siihen asti, että mies on vankilassa, sosiaalivirasto kustantaa Tiinan turvatoimet.

– Mies väitti, että saisi pienemmän tuomion, jos tappaisi minut. Hän myös sanoi, että Suomi on niin pieni maa, että löytää minut varmasti käsiinsä.

Turvamiehenä ja olkapäänä 

Suomessa on vuosikausia puhuttu siitä, etteivät turvakotipaikat riitä kaikille apua tarvitseville. Joissakin kaupungeissa maksusitoumuksia saavat ainoastaan perheelliset naiset. Perheettömät naiset tai vaimonsa pahoinpitelemät miehet eivät välttämättä saa suojaa mistään.

Oikeuden määräämä lähestymiskieltokaan ei usein auta. Moni muistaa, kuinka pitkään entistä tyttöystäväänsä vainonnut mies ampui uudenvuodenaattona espoolaisessa kauppakeskuksessa neljä sivullista ja ex-puolisonsa. Tai yhden niistä lukuisista uutisista, joissa ex-mies on pahoinpidellyt eroa hakeneen vaimonsa kuoliaaksi.

– Lähestymiskieltotapauksissa on paljon hymistelyä. Mies on saattanut rikkoa kieltoa toistasataa kertaa, mutta hommalle ei saada loppua, Joni ihmettelee.

Barbwiren vartijat eivät tee sosiaalityötä, mutta ovat kuitenkin asiakkaidensa tukena ja seurana. Tänään vuorossa ovat muun muassa turvamiehet Suvi, Annukka ja Ajdin.

– Parasta on ollut, että täällä on aina ollut aikuista seuraa, toisin kuin kotona. Aina on saanut höpöttää jonkun vartijan kanssa, Tiina sanoo.

Jonin mukaan monella on turvallisuusalasta täysin väärä käsitys.

– Ei tämä ole mitään Kevin Costner -hommaa eikä taustalla soi Whitney Houston. Alalle hakeutuu tosi paljon vääriä ihmisiä, jotka kuvittelevat, että meidän duunia on ampua sivuikkunoista automaattiaseilla.

Hänen mukaansa rauhallisuus on vartijan paras ominaisuus.

– Stressaavassa tilanteessa pitää osata astua askel taaksepäin.

Vaikka turvatalon vartijoilta vaaditaan empatiakykyä, asiakkaan tuskaa ei voi ottaa kannettavakseen.

Suville, 25, ja Annukalle, 30 tämä on kuitenkin kutsumustyö. Suvin lapsuutta varjosti isän tuurijuopottelu, ja hän joutui pelkäämään äitinsä puolesta. Annukalla on takanaan vaikea ero, jonka pohjalta hän ymmärtää hyvin monia asiakkaita.

– Tiedän mitä ihminen joutuu silloin käymään läpi. Tiedän myös, että naiset ovat tosi vahvoja. He selviävät vaikka mistä.

Suvi kertoo, että olisi lapsena kaivannut konkreettista turvaa puhumisen sijaan.

– Minut ajettiin kyllä puhumaan jollekin psykologille, mutta ei se auttanut.

Omat kokemukset ovat myös vahvistaneet. 

– Me naispuoliset turvamiehet saamme usein olla olkapäinä ja korvina. Emme ole menneet siitä rikki. Kiinnyn helposti ihmisiin ja olen joskus tippa linssissä, kun ovi sulkeutuu ja he lähtevät pois. Toivon, että he saavat siivet auki ja pääsevät lentoon, Suvi sanoo. 

Ihmisen hinta

Usein on tekemistä jo siinä, että asiakas uskaltaa luottaa turvatalon omaan väkeen. Erityisesti, jos kyseessä on peloteltu, kielitaidoton ihminen.

– Alussa asukas on kuin Bambi pitkissä ajovaloissa. Kaksi ensimmäistä päivää hän on omissa oloissaan ja käy ehkä syömässä. Kun hän tulee ensimmäistä kertaa tukka pestynä keittiöön, tajuamme, että nyt hän ottaa kopin arjesta. Ja jos hän hymyilee viikon sisällä, se on Paulig-hetki, Joni sanoo.

Hukmetia, 31, hymyilyttää jo. Hän muutti taloon keväällä 2011 ja on nyt vain tervehdyskäynnillä. Hukmet on Suomessa asuva ihmiskaupan uhri, jollaisia arvioidaan olevan tuhansia eri aloilla ravintolatöistä prostituutioon. Heistä noin sata kuuluu tällä hetkellä ihmiskaupan uhrien suojelun piiriin, jolloin he saavat apua esimerkiksi oikeudenkäynnissä, asunnon hankkimisessa ja turvajärjestelyissä.

Kun Hukmet muutamaa vuotta aikaisemmin kuuli, että hänen Suomessa asuva serkkunsa järjestäisi hänet Turkista töihin Suomeen, hän iloitsi.

Yöllinen venekuljetus Turkista Kreikkaan parinkymmenen muun laittoman maastalähtijän kanssa maksoi serkun mukaan 2 500 euroa. Ateenassa vastaanotettu väärennetty passi taas oli 5 000 euron arvoinen. 

Hukmetista oli ok, että hän maksaisi kulut paiskimalla töitä serkun yrityksessä. Mutta vaikka Hukmet kuinka tarjoili, kokkasi ja siivosi, velka ei koskaan tullut kuitatuksi.

– Osasin vain pizzalistan ja sanoa hei ja moi. Töistä piti mennä suoraan kotiin, en saanut käydä missään enkä puhua kenenkään kanssa.

Puolentoista vuoden ilmaisen työnteon jälkeen Hukmet lähti itse työpaikaltaan. Kun serkku edelleen väitti Hukmetin olevan hänelle velkaa, mies meni poliisin puheille, ja monimutkainen kiristysvyyhti lähti avautumaan.

Hukmetista tuli tapauksen päätodistaja, ja hän asui turvatalossa koko rikostutkinnan ajan, joka kesti melkein vuoden. Sinne muuttivat myös Hukmetin äiti ja veli, joka oli pelottelutarkoituksessa hakattu pahasti.

– Olin ihan sekaisin, en nukkunut kolmeen viikkoon, Hukmet muistelee alkuaikojaan talossa.

Sinä aikana Hukmet opiskeli suomea, äiti opetettiin ajamaan polkupyörällä ja lauantaisin äiti puolestaan näytti, miten talo pidetään puhtaana: kaikki talon miehet saivat lähteä tuulettamaan mattoja pihalle.

Hukmetista ja turvamiehistä tuli läheisiä, mikä ei ole ihme: kulkihan yksi vartija Hukmetin mukana aina kaikkialle, poliisilaitokselle, Kelaan, kauppaan ja oikeuteen. 

– No treffeille emme sentään menneet mukaan, mutta tiedettiin silloinkin koko ajan, missä mies menee, Joni muistelee.

Tänään Hukmet kertoo voivansa suhteellisen hyvin, vaikka käykin edelleen psykiatrin luona puhumassa kokemuksistaan ja peloistaan. Serkku sai pitkän tuomion työsyrjinnästä ja kiskonnasta, mutta tapaukseen liittyvät oikeudenkäynnit jatkuvat edelleen. Hukmet on myös löytänyt tyttöystävän, jonka kanssa seurustelu sujuu, kun pahin stressi on ohi.

Parempaa kohti

Tiinalle ja lapsille kuuluu vaihtelevaa. He asuvat tällä hetkellä omassa kodissaan, joka on viritetty täyteen turvalaitteita. Kodin lukot on vaihdettu ja sinne on sijoiteltu kameroita, turvapainikkeita ja liikkeentunnistimia. Myös ikkunoissa on hälyttimet rikkoutumisen varalle ja yhdestä huoneesta on tehty paniikkihuone, jossa tosi hädän tullen voi odottaa poliisin saapumista paikalle.

Minne tahansa Tiina kulkeekin, hän kantaa mukanaan pientä jäljitin- ja hälytyslaitetta, jonka avulla hänen liikkeitään voidaan seurata.

Tiina on aloittanut opiskelut ja saanut sitä kautta muuta ajateltavaa. Koettu väkivalta varjostaa kuitenkin välillä arkea ja Tiina syö masennuslääkkeitä. Pienikin rapina yöllä saa naisen säpsähtelemään, ja kaupungilla kulkiessaan hän ei voi olla tarkkailematta ympäristöään. Usko vastakkaiseen sukupuoleen on myös mennyt.

– En tiedä, pystynkö enää ikinä luottamaan miehiin. Exäni oli alussa hauska ja kiltti. Mitä jos kaikki ensin ovat ja muuttuvat sitten hirviöiksi?

Niin kauan kuin tilanne on tämä, Tiinalle ja lapsille on varattuna oma huone viiden lukitun oven takana.

– Jos mies alkaa uudestaan pyöriä Tiinan lähistöllä tai soittaa ja uhkaa tulla riehumaan, saamme perheen alle tunnissa takaisin tänne, Joni sanoo.

Tiinan nimi on muutettu.

Illan Suomi Love -jaksossa Simo haluaa yllättää tyttärensä Hennan. – Haluan sanoa hänelle tämän kappaleen kautta, että isä välittää omasta tyttärestään.

Lauantai-iltana esitettävässä Suomi Love -jaksossa kempeleläinen Simo haluaa ilahduttaa 26-vuotiasta tytärtään Hennaa. Simo kertoo jaksossa, että hänellä on aina ollut läheiset välit tyttäreensä.

– Henna on aina ollut isän tyttö. Ehkä isältä saa joitain asioita helpommin periksi, Simo kertoo Suomi Love -jaksossa hänen ja tyttärensä suhteesta.

Keväällä 2014 Simo sai kuulla ilouutisen, kun Henna ja tämän puoliso Jani kertoivat odottavansa lasta.

– Se oli todellinen ilouutinen. Todella mahtava tunne, Simo muistelee.

”Tutkimuksissa todettiin kallonpohjan syöpäkasvain.”

Kesän edetessä Henna alkoi kuitenkin saada erikoisia oireita. Simo ajatteli niiden liittyvän raskauteen.

– Kun vaikeudet jatkuivat, Henna hakeutui kesäkuun lopulla OYKSiin. Tutkimuksissa todettiin kallonpohjan syöpäkasvain. Se oli valtava isku perheelle ja kaikille, Simo kertoo ohjelmassa liikuttuneena.

Samana päivänä, kun Henna sai tietää kasvaimesta, hän ja Jani saivat toisenkin uutisen. He saivat tietää, että syksyllä syntyvä lapsi on tyttö.

– Hennalla oli elokuun alussa ensimmäinen leikkaus, ja tyttö kasvoi mahassa. Sitten 1.lokakuuta syntyi Emppu-tyttö sädehoitojen keskellä.

”Hän ei anna periksi.”

Simon mukaan kasvain on yhä olemassa.

– Mutta kun Hennan luonteen tietää, niin hän ei anna periksi. Hän on ollut koko ajan sillä asenteella, että kyllä täältä tullaan.

Simo haluaa yllättää tyttärensä Haloo Helsingin Vapaus käteen jää -kappaleella. Kappale on Hennalle tärkeä – ja se oli myös Hennan ja Janin hääkappale vuonna 2015.

”Haluan sanoa Hennalle, että isä välittää omasta tyttärestään.”

– Haluan sanoa Hennalle tämän kappaleen kautta, että isä välittää omasta tyttärestään. Ja nyt kun on jaksamista tämän sairauden keskellä, niin me tullaan olemaan tukena.

Suomi Love TV1:llä la kello 21.15.

Essi Pöysti ja ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen ovat nyt kolmen lapsen vanhempia.

Vuoden 2009 Miss Suomi Essi Pöysti, 30, ja hänen puolisonsa, ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen, 32, ovat saaneet lapsen. Lapsi on parille kolmas. Ville kertoi perheenlisäyksestä Facebook-sivuillaan tänään lauantaina.

”Äiti ja poika voivat hyvin.”

– Kauan jo rakastettu pikkuveikka on syntynyt tänään 11.50. Äiti ja poika voivat hyvin, Ville kirjoitti julkaisemansa kuvan yhteyteen.

Essi kertoi aikaisemmin tänä syksynä, että pelko on varjostanut raskautta aikaisempien keskenmenojen takia.

– Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi myöhäistä keskeytynyttä raskautta, kaksi enkelivauvaa. Toivomme sydämestä, että kaikki menee tällä kertaa paremmin ja joulukuussa meitä on viisi, Essi kirjoitti syksyllä Instagramissa.

Essi Pöysti ja Ville Mäkäläinen menivät naimisiin kesällä 2015. Ville lopetti koripallouransa tänä vuonna. Kuva: Sanoma-arkisto / Tatu Lertola
Essi Pöysti ja Ville Mäkäläinen menivät naimisiin kesällä 2015. Ville lopetti koripallouransa tänä vuonna. Kuva: Sanoma-arkisto / Tatu Lertola

Essillä ja Villellä on entuudestaan kaksi lasta: Alma ja Aaro. Vuonna 2015 syntynyt Alma syntyi mummolan eteiseen, mutta kaikki meni lopulta hyvin.

– Siinä tilanteessa en ehtinyt pelätä tai miettiä. Kaikki kävi niin nopeasti, vartissa. Ei ehtinyt tulla edes hiki. Pelko siitä, kuinka olisi voinut käydä, iski vasta jälkeenpäin, Essi muisteli synnytystä Meidän Perhe -lehdelle.