Lapsen rintaruokinta lentokoneessa pillastutti stylistin. Kuvituskuva: Shutterstock
Lapsen rintaruokinta lentokoneessa pillastutti stylistin. Kuvituskuva: Shutterstock

Rintaruokintakuvia tulvii Instagramiin stylistin käyttämällä hashtagilla.

Stylisti Teri Niitin imetyspäivityksestä pöyristyneet äidit ovat ryhtyneet vastaiskuun postaamalla Instagramiin imetyskuvia hashtagilla #teriniittistyling.

Lukuisat kuvat ovat vastaus stylisti Teri Niitin Instagram-tilillään ja Facebook-sivuillaan julkaisemaan päivitykseen, jossa mies paheksui Finnairin lennolla lastaan imettänyttä naista. Terin nyt jo sivuiltaan poistamassa päivityksessä oli myös kuva kyseisestä naisesta.

– Tiedän, että tämä päivitys nostaa kovan metelin, mutta olisiko liikaa pyydetty, että julkisilla paikoilla imettävät äidit peittäisivät toiminnan huivilla? Niitti kirjoittaa päivityksessään englanniksi, kertoo Ilta-Sanomat.

Kuten Teri uumoilikin, päivitys keräsi nopeasti lukuisia kannanottoja. Finnair ilmoitti Facebook-sivuillaan, että naisilla on lupa imettää lapsiaan lennoilla ja heidän kuuluisi saada tehdä niin rauhassa. Lisäksi Finnair ilmoitti toivovansa, että mikäli koneessa otettuja kuvia muista henkilöistä haluaa jakaa julkisesti, olisi kohteliasta pyytää asiaan lupa henkilöltä itseltään.

 

1/2 Women are welcome to breastfeed on our flights and they should be able to do so in peace.

Julkaissut Finnair 1. tammikuuta 2016

 

2/2 Taking photos is allowed onboard. If they're for public use, it's courteous to ask the person they're photographing for their permission

Julkaissut Finnair 1. tammikuuta 2016

Moni imetyskohun synnyttämään keskusteluun osallistunut on tuonut esiin ihmetyksensä siitä, että naisen rinnat saavat näkyä esimerkiksi paljastavissa asuissa muotinäytöslavoilla, punaisilla matoilla ja mainoksissa, mutta lasta ruokittaessa ne pitäisikin piilottaa.

Teri Niitti on sittemmi pahoitellut Twitterissä aiempaa viestiään ja sen aiheuttamaa mielipahaa.

– Harkitsin huonosti postaamalla imetyskuvan. Olen vilpittömästi pahoillani, anteeksipyyntöni äidille & lapselle. Teette tärkeää työtä, Teri kirjoittaa.

Teri Niitti. Kuva: Panu Pälviä

Gegu

Somesota imetyksestä: nyt äidit pommittavat Teri Niittiä imetyskuvilla

Itse tyrmistyin eniten siitä, että Niitti salakuvasi naista ja vauvaa ja sitten vielä julkaisi kyseisen kuvan, josta tunnistaa henkilön varmasti. Eikö nykyään ole minkäänlaista kunnioitusta kuvaamisen kanssa? En ainakaan itse halua, että kukaan salakuvaa minua tai lapsiani saati sitten julkaisee kuvat someen! Missä on Niitin käytöstavat? Peittäisi omat juntit kuvaushalunsa huivilla!
Lue kommentti

Historiallinen draama Synkin hetki suhtautuu kritiikittä sankariinsa Winston Churchilliin.

Eletään vuoden 1940 toukokuuta ja toinen maailmansota riehuu Euroopassa. Englannissa ollaan tyytymättömiä pääministeri Neville Chamberlainiin. Hänen tilalleen valitaan Winston Churchill, jolla riittää vihollisia. Churchillillä on edessään mahdottomalta vaikuttava tehtävä: pysäyttää Hitlerin voittokulku.

Englantilainen ohjaaja Joe Wright muistetaan parhaiten loisteliaista pukudraamoistaan, kuten Keira Knightleyn tähdittämä Anna Karenina vuodelta 2012. Hänen uutuusdraamansa Synkin hetki tarjoaa sekin pienintä yksityiskohtaa myöten hiottua ajankuvaa.

Puvustaja Jacqueline Durran loihti myös Wrightin läpimurtoelokuvan, vuonna 2005 ilmestyneen Ylpeys ja ennakkoluulo -filmatisoinnin, häikäisevän puvustuksen. Churchillin aloittaessa pestinsä sota ei ollut tuhonnut Englannin kansantaloutta. Niinpä myös tavallisilla naisilla oli vielä varaa tyylikkäisiin asukokonaisuuksiin. Eniten vaivaa Durran on kuitenkin nähnyt Kristin Scott Thomasin näyttelemän Winstonin vaimon Clementine Churchillin tyyliin, jonka asua täydentää aina elegantti hattu tai hiuskoriste.

Pääroolia esittävällä Gary Oldmanilla oli työtä muuntautua Churchilliksi. Oldman on laiha, kun taas pääministeri oli virkaan astuessaan suorastaan muhkeassa kunnossa. Maskeeraaja Kazuhiro Tsuji onnistui taikomaan Oldmanille uskottavan kaksoisleuan. Yhdennäköisyyttä Churchillin kanssa Tsuji ei ole kuitenkaan tavoittanut. Oldman on Oldman, vain vanhempana ja tuhdimpana.

Elokuva pönkittää kuvaa Churchillistä suurmiehenä, sankarina, joka onnistui yksin pelastamaan Britannian – ja siinä sivussa koko Euroopan – Hitleriltä. Historiantutkimus suhtautuu Churchilliin kriittisemmin. Joidenkin näkemysten mukaan pääministeri ei ollut mikään nerokas strategi. Voitto saavutettiin pikemminkin Churchillistä huolimatta kuin hänen ansiostaan. 

Synkin hetki ***

 

Hugh Jackmanin musikaali The Greatest Showman nostalgisoi viihteen muotoa, jota ei ole ikävä.

P. T. Barnum (1810–1891) rikastui freak show -esityksillä, joissa yleisö sai pällistellä sellaisia ”kummajaisia” kuin parrakas nainen, maailman lihavin mies tai siamilaiset kaksoset. Nykynäkökulmasta viihde ei ollut eettistä: liikakarvoituksesta kärsiviä naisia, sairaalloisen ylipainoisia miehiä tai yhteen kasvaneita kaksosia ei enää pidetä friikkeinä, vaan ihmisiä siinä missä muitakin.

Tämä on Michael Graceyn uutuusmusikaalin The Greatest Showman ongelma. Se kertoo Barnumin (Hugh Jackman) menestystarinan kyseenalaistamatta yhteiskunnan hyljeksimien ihmisten hyväksikäyttöä. Elokuvassa esiintyjät laulavat ja esittävät huikeita tanssikoreografioita. Todellisuudessa ”luonnonoikkuja” oli tapana esitellä häkeissä.

Elokuvan pelastaisi esiintyjien oma näkökulma. Sen sijaan tapahtumat kerrotaan Barnumin kannalta. Asenne on nostalginen: oi niitä aikoja, kun kansa vielä pääsi nauttimaan näin ihmeellisestä viihteestä! ”Friikit” saavat sentään yhden oman laulunumeron, jossa juhlitaan jokaisen oikeutta olla sellainen kuin on. Tai niin kuin Barnum toteaa kenraali Tom Thumbiksi (suom. Pekka Peukaloiseksi) nimeämälleen lyhytkasvuiselle miehelle: ”Jos sinulle joka tapauksessa nauretaan, on parempi ottaa siitä maksu”. Maksusta tosin valui suurin osa Barnumin omaan taskuun.

Moraaliset pohdinnat sikseen. Musikaalinakaan elokuva ei ole katsomisen arvoinen. Voimaballadit ovat laskelmoituja ja tanssikoreografiat jäykkiä. Barnumin vaimoa näyttelevä Michelle Williams on muovinen kuin Barbie ja Barnumin liikekumppania tulkitseva Zac Efron vahamainen kuin Ken. Elokuvasta on turha hakea mitään tunteita. Ilo, riemu ja taika loistavat poissaolollaan. Niin kuin freak show’sta aikanaan.

The Greatest Showman **