Sosiaalinen media on vallannut suomalaisten bileillat, aamiaispöydät ja sängyt.

Kuvat Jaakko Martikainen, Oskari Onninen

Ystävykset Laura Hellgrén, 23, Susanna Judén, 32, ja Essi Korhonen, 21, nököttävät hiljaa vierekkäin helsinkiläisessä ravintola Shakerissa edessään jäätelö­drinkit. Katseet ovat tiukasti kiinni älypuhelimissa. Välillä yksi naisista siemaisee pillistä juomaansa, ja toinen helähtää itsekseen nauruun. Puhetta ei kuulu, sillä keskustelu käydään Facebookin välityksellä.

Kolmikko näkee usein, mutta kuulumisia ei aina tarvitse päivittää suullisesti – toisen elämästä pysyy kärryillä seuraamalla sosiaalista mediaa. Kaikkea he eivät myöskään halua sanoa ääneen tavatessaan. Esimerkiksi ravintola Tigerin
terassilta lähti kerran päivitys, jossa jaettiin havainto, että joku vaihtaa vaatteita viereisen hotellin ikkunassa.

Salaa chatissa

Sosiaalisen median sovellukset, varsinkin Facebook, koukuttavat nuoria naisia. Ammattikorkeakoulu Haaga-Heliassa tietojenkäsittelyä opiskelevat ja ainejärjestönsä hallituksessa hääräävät Laura ja Essi käyttävät Facebookia esimerkiksi tapahtumista tiedottamiseen. He pitävät Facebookin auki luennoillakin.

– Se on ajantappoa. Facebookissa tulee roikuttua, jos ei ole muutakaan tekemistä, Essi kommentoi.

Lähihoitajana työskentelevä Susannakin on ympäri vuorokauden kirjautuneena Facebookiin, Twitteriin, This is Fiftyyn ja Foursquareen. Susanna myöntää pitävänsä chatin auki myös töissä, vaikka se onkin kiellettyä. Niin muutkin tekevät.

Susanna hän pitää sosiaalisen median eli somen kautta yhteyttä Yhdysvalloissa asuviin ystäviinsä. Hän käyttää somea myös itsensä ilmaisemiseen: päivitysten tekemiseen ja YouTube-videoiden jakamiseen.

Laura katselee kuvia ja pitää yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin mutta myös selvittää syntymäaikoja, yhteystietoja ja nettiosoitteita sekä hoitaa varaukset ripsihuoltoon Facebookin kautta.

Lapsellakin on profiili

Helsinkiläinen Sami Niemelä, 35, on vasta avannut silmänsä mutta ojentaa jo kättään kohti ikkunalaudalla lojuvaa älypuhelintaan. Hän ei jaksa vielä nousta sängystä vaan jää peiton alle selailemaan puhelimestaan Twitterin uutisfeediä.

Sami vilkaisee ikkunasta ulos; koska näyttää harmaalta, hän katsoo myös säätiedot. Sitten Sami näppäilee itsensä Facebookiin.

Isolla keittiön pöydällä on mainoslehtien seassa kaksi kannettavaa tietokonetta ja iPad. Aamuisin iPadia käyttää lähinnä Samin ja hänen avovaimonsa Kaisan 1,5-vuotias Eemil-poika, joka katselee laitteella kuvia eläimistä.

Vanhemmat kertovat, että Eemil luulee kaikkien kiiltävien pintojen olevan kosketusnäyttöjä ja ihmettelee, jos ne eivät reagoi kosketukseen. Hänelläkin on jo Gmail-tili ja Facebook-profiili, jotka eivät tosin ole vielä käytössä.

– Heti kun nimi oli selvillä, hankimme Eemilille sähköpostin ja Facebook-profiilin nimenvarausmielessä. Eemil saa sitten vanhempana itse päättää, mitä niillä tekee. Meillä ei ole hänestä juurikaan kuvia tai muuta tietoa netissä.

Somessa tavoittaa

Sami itse on käyttänyt sosiaalista mediaa jo ennen kuin koko termiä oli edes keksitty. Ensimmäisissä chateissa 1990-luvun lopulla hän etsi ja sai palautetta digitaalisille töilleen ja osallistui leikkimielisiin kuvankäsittelykilpailuihin.

Nyt Samilla on LinkedInissä 800 kontaktia, Facebookissa 600 ystävää ja Twitterissä melkein 2?000 seuraajaa.

– Facebook on hauskojen videoiden ja vitsien jakamista, en kerro elämästäni kovin yksityiskohtaisesti. Varsinkin Twitter-päivityksiä mietin tarkkaan, ne ovat enemmän ammatillista keskustelua kollegoiden kanssa. Olen aika turvallisuushakuinen somen käyttäjä. Tiedän, miten asiat toimivat ja mitä minusta löytyy, jos googlaa.

Koska suurin osa ystävistä ja työ­kavereista on yhtä aktiivisia somen käyttäjiä kuin Sami, hän ei enää juurikaan käytä puhelinta. Twitter-päivitys on usein nopeampi ja varmempi tapa saada kiinni kuin sähköposti tai puhelin, varsinkin, jos vastaanottaja on eri kaupungissa tai maassa. Televisiotakaan Sami ei juuri katsele.

– Aikakäsitykseni on muuttunut, nyt päätän itse, mitä katson ja milloin. Tuttavia on ympäri maailmaa, ja joku on aina jossain online. Sosiaalinen media on tuonut lisää virikkeitä, enkä edes muista, milloin olisin ollut pitkästynyt. Lapsena tuijotin seinää tylsistyneenä, nyt tuijotan ruutua, hän pohtii.

Someen on helppo vajota

Vaikka sosiaalinen media koukuttaa koko ajan uusia ihmisiä, viime aikoina on ollut myös merkkejä siitä, että edellä­kävijät ja aktiivikäyttäjät ovat alkaneet väsyä siihen. Kansainvälisen tutkimuksen mukaan neljäsosa 6?000 vastaajasta oli vähentänyt somen käyttöä viimeisen vuoden aikana.

Controllerina työskentelevä Lilli Saarinen, 28, kertoo päivittävänsä statustaan enää kerran viikossa. Lillin miehen Arttu Silvastin, 30, mielestä kyse on pikemminkin käytön arkipäiväistymisestä.

– Sosiaalinen media on tuonut digitaalisia ulottuvuuksia jokapäiväisille asioille: kun lähtee lenkille, voi jakaa reitin ja sen pituuden kavereille tai päivittää Foursquareen sijaintinsa vaikka ruokakaupasta, hän sanoo.

Mutta miksi lenkkireitti tai lähikauppareissu pitäisi jakaa somessa?

– Urheilupäivitysten tekeminen ja seuraaminen luovat mielikuvaa siitä, että harrastaa yhdessä muiden ihmisten kanssa. On myös kätevää katsoa, kuka on lähellä, community managerina työskentelevä Arttu sanoo.

Arttu myöntää kuitenkin huomanneensa itsessään huolestuttavia piirteitä.

– Someen on helppo vajota, jos pitää tehdä jotakin. Saatan katsoa yhä uudelleen ja uudelleen videota, jossa kissa heiluttaa käsiä ja kysyy "What the fuck are you doing?", Arttu kertoo.

Arttu ja Lilli yrittävätkin nykyään pitää läppäreidensä kannet kiinni viikonloppuisin.

Silti he kokevat, että kaiken kaikkieaan sosiaalinen media on rikastuttanut heidän sosiaalista elämäänsä. Sen kautta tulee pidettyä yhteyttä ystäviin, sovittua tapaamisia ja oltua paremmin perillä tulevista tapahtumista.

– Sosiaalisessa mediassa tulee fiilis, ettei ole koskaan yksin, Arttu sanoo.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla

IS TV-LEHTI: Tokiossa työmatkalla oleva komea ja menestynyt Sebastian (Ebon Moss-Bachrach) edustaa kannattavaa firmaa, jolla pyyhkii erinomaisesti Japanissa. Vaikka bisnekset sujuvat, miehen menneisyydestä kumpuaa syvä suru.

Hotellilla hän jatkuvasti törmää mysteerisen kauniiseen Claireen (Elisabeth Moss). Heidän välillään on selkeää kemiaa. Kaksi vieraassa maassa kohtaavaa amerikkalaista päätyvät viettämään kiihkeän yön. Kaikki ei ole kuitenkaan siltä, miltä näyttää. Molempien menneisyydestä löytyy asioita, jotka ovat enemmän yhteisiä kuin kumpikaan voisi edes kuvitella.

Pääosaa esittävä Moss-Bachrach on näytellyt Girls-sarjassa. Moss on puolestaan nähty muun muassa The Handmaid’s Tale - ja Mad Men -sarjoissa.

Lyhytelokuvan takana ovat Girls-sarjaa tehneet Lena Dunham ja Richard Shepard.

– Halusin tehdä intiimin rakkaustarinan pienen työryhmän kanssa. Halusin, että se on jotain kaunista suoraan sydämestä. Olin onnekas, koska sain näin hyvät näyttelijät ja sijainti on yhtä romanttinen ja mysteerinen kuin tarina itsessään, Shepard on sanonut projektista.

Tokyo Project, HBO Nordic ma 11.12. alkaen