Lintuhuppariin pukeutunut Rovion Peter Westerbacka nähtiin Slushin lavalla viime vuonna. Kuva: HS / Kalle Koponen
Lintuhuppariin pukeutunut Rovion Peter Westerbacka nähtiin Slushin lavalla viime vuonna. Kuva: HS / Kalle Koponen

Startup-tapahtuma Slush jatkuu vielä tämän päivän. Poimimme keskiviikon kiinnostavimmat puheenvuorot.

Euroopan suurin kasvuyritystapahtuma Slush kerää jopa 13 000 yrittämisestä ja sijoittamisesta kiinnostunutta kävijää kahdeksi päiväksi Helsingin messukeskukseen.

Väkisinkin tulee mieleen, että meininki on aika miehinen, kun on kyse sovelluksista, peleistä, isoista rahoista ja Piilaaksokin mainitaan siellä sun täällä. Suurin osa puhujista on tänäkin vuonna miehiä, mutta onneksi joukkoon mahtuu myös ilahduttavan monta naista! Eilen kuultiin esimerkiksi Yoga Retreat -pelin kehittänyttä Tiina Zilliacusta sekä suositun, naisille suunnatun Bloglovin-palvelun toimitusjohtajaa Joy Marcusia.

Kansainväliseen pöhinään pääsee kurkistamaan myös tänään nettilähetysten kautta. Kokosimme keskiviikon ohjelmasta kiinnostavimmat tärpit naisille.

Internetin äiti Teresa

Wikimedia-säätiön entinen johtaja, kanadalaisjournalisti Sue Gardner puhuu maailmanlaajuisen internetin tulevaisuudesta. Naista on kutsuttu ”koko maailman kirjastonhoitajaksi” sekä Internetin äiti Teresaksi, koska hän on ollut mukana tekemässä internetin ilmaisesta tietosanakirjasta Wikipediasta menestystarinaa. Suen mielestä kaikilla on oikeus päästä haluamaansa tietoon käsiksi. Vuonna 2011 talouslehti Forbes nosti hänet maailman sadan vaikutusvaltaisimman naisen joukkoon. Suen puheenvuoro kuullaan kello 11:20 vihreällä lavalla.

Onko startup-maailma tasa-arvoinen?

Sukupuolten välisestä tasa-arvosta Slushissa puhuu Mentimeter-yrityksen toimitusjohtaja ja perustajajäsen, ruotsalainen Johnny Warström. Hänen yrityksessään ajatellaan, että jokaisella on – sukupuolesta riippumatta – samat mahdollisuudet ja oikeus tulla kuulluksi. Onko näin sitten muualla tekniikkapainotteisessa startup-maailmassa? Jos ei vielä ole, niin Johnny ja hänen tiiminsä uskovat, että datalähtöinen työkulttuuri muuttaa kaiken. Keskustelua voi seurata esimerkiksi Twitterissä hashtagin #techeq kautta. Johnnyn puheenvuoro kuullaan kello 12:10 keltaisella lavalla.

Terveys ja teknologia

Slushin keskiviikkoiltapäivän teemana on terveys. Slushissa kuullaan uusimmat saavutukset terveyden ja sovelluskehityksen saralta. Esimerkiksi Vint-sovelluksen aj -treeniyhteisön takana oleva Louise Eriksson kertoo, miten digitaalisuus muuttaa kuntoilua. Mike LaVigne puolestaan esittelee Clue-sovelluksen, jonka kehutaan olevan yksi helppokäyttöisimmistä ja selkeimmistä kuukautiskierron seurantaan kehitetyistä sovelluksista tähän mennessä. Louise puhuu kello 17:15 ja Mike kello 16:30 mustalla lavalla.

Mitä kuuluu Uberille?

Uudenlainen taksipalvelu Uber tekee tuloaan myös Suomeen, ja kukapa tietäisi yrityksen tulevaisuuden suunnitelmista paremmin kuin Uberin Britannian, Irlannin ja Pohjoismaiden liiketoiminnasta vastaava Jo Bertram. Uber-älypuhelinsovelluksen avulla vapaat taksit näkee kartalta, ja autokyydin voi tilata helposti kännykästä. Suomessa toiminnan aloittamista hankaloittaa tiukka lainsäädäntö – muualla maailmassa myös taksikuskit ovat olleet kilpailusta näreissään. Helsingin Sanomien mukaan Uberin lanseeraus Helsinkiin tapahtuu tänään Slushissa. Jo Bertram puhuu vihreällä lavalla kello 17:25.

Slushin livelähetykset näet täältä.

Lue myös:

Pelialan naisia uhkaillaan törkeästi – tästä kaikki sai alkunsa

Joukkorahoitus onnistui – tavis-Barbie on kohta totta

Eikö strippari polttareissa innosta? Start up -yritys lanseeraa tasokkaat miespalvelijat

Tällaista on olla töissä pelifirmassa: pallomeri, kisailua ja vapaus huseerata

– Idiootit ovat idiootteja kansallisuudesta riippumatta, sanoo Italiassa asuva Ella Kanninen.

Helsingin Sanomat kertoi tammikuun alussa , että seksuaalista ahdistelua vastustava #metoo-kampanja sai Italiassa aikaan raivoisan vastareaktion (HS 1.1.). Artikkelin mukaan saapasmaassa ei ole tavatonta, että miehet kouraisevat tavatessa tuttavallisesti naispuolisia kavereitaan takapuolesta.

Italiassa viisitoista vuotta asunut juontaja Ella Kanninen, 43, ei tunnista nykyistä kotimaataan kuvauksesta.

"En näe tässä asiassa kulttuurieroja."

– Huono käytös, kuten toiseen ihmiseen käsiksi käyminen, on yhtä huonoa niin Italiassa kuin kaikkialla muuallakin. Seksuaalinen ahdistelu on vallankäyttöä ja kiusaamista, joka on kaikissa muodoissaan tuomittavaa. En näe tässä asiassa kulttuurieroja, Ella sanoo.

Italialainen kulttuuri on toki suomalaista kehollisempaa. Lämmin ilmasto mahdollistaa kevyen vaatetuksen, hyvältä näyttäminen ja pikku flirtti ovat tärkeää.

Ellasta ne eivät täytä ahdistelun määritelmää. 

– Ystäväpiirini Italiassa on laaja, tunnen naisia leipomotyöntekijöistä tv-toimittajiin. Olemme keskustelleet tästä aiheesta paljon. Yhdelläkään meistä ei ole miespuolisia tuttuja, jotka tervehtisivät käymällä luvatta kiinni. Se olisi yhtä tökeröä Italiassa kuin Suomessakin, Ella toteaa. 

– Poskisuudelmat sen sijaan kuuluvat asiaan niin miesten kuin naistenkin välillä. Samoin toisen ulkonäöstä heitetyt kohteliaisuudet tai viheltely kadulla, kun viehättävä nainen kulkee ohi. Ne ovat kuitenkin eri asioita kuin vallankäyttö ja törkeä ahdistelu, juontaja korostaa.

"Hän kumartui eteenpäin ja pisti muina miehinä kätensä polvelleni."

Käsi polvella

Italiassa tv-alan töitä monta vuotta tehnyt Ella muistaa omalta uraltaan vain yhden arveluttavan tapahtuman.

– Kymmenisen vuotta sitten olin lounaalla miespuolisen tv-pomon kanssa. Lounaan lopuksi hän kumartui eteenpäin ja pisti muina miehinä kätensä polvelleni. Tartuin siihen, siirsin sen hänen omalle polvelleen ja totesin, että minulla on poikaystävä. Asiaan ei palattu, eikä torjuminen vaikuttanut töihini millään lailla, Ella kertoo.

– Tämä olisi voinut sattua missä tahansa muuallakin. Idiootit, jotka eivät kunnioita toisten ihmisten koskemattomuutta tai reviiriä, ovat idiootteja kansallisuudesta riippumatta, Ella toteaa.

"Aloimme ystäväni kanssa karjua niin, että heppu säikähti."

Reippaalla otteella

Lisäksi Ellalle on eri puolilla Eurooppaa metrossa ja busseissa sattunut tilanteita, joissa joku on hivuttautunut ruuhkan varjolla vaivihkaa selvästi liian lähelle aivan takapuolen taakse ”hinkuttamaan”.

– Paras suhtautumistapa on kääntyä ympäri, katsoa tyyppiä silmiin ja kysyä napakasti: Mitä luulet tekeväsi? Se yleensä auttaa, oltiinpa missä tahansa. Varpaille tallominen on myös hyvä keino, Ella nauraa.

– Joskus on käynyt niinkin, että kyseessä on todella ollut viaton kanssamatkustaja, joka pelästyy silminnähden reaktiotani. Silloin ei auta kuin pahoitella. 

Italiassa viettämiensä vuosien aikana Ella on huomannut, että tasa-arvo etenee koko ajan. Naisen asemasta ja esimerkiksi perheväkivallasta puhutaan paljon, samoin miesten ja naisten palkkaeroista.

– Suomea ja Pohjoismaita pidetään Italiassa tasa-arvon mallimaina, Ella Kanninen sanoo.

 

On aika hemmetin vaikeaa rakastaa kroppaa, joka paisuu yhden syksyn aikana lähes seitsemän kiloa.

Kuten useimmat tuntemani naiset, olen ollut ulkonäkööni tyytymätön noin kahdeksanvuotiaasta. Nyt olen oppinut, etten saisi olla. Olisi trendikkäämpää syleillä näitä ainutkertaisia muotojani ja arvostaa sitä, mihin kehoni pystyy, ei sitä, miltä se näyttää.

Kanankakat. Siitä on kehopositiivisuus kaukana, kun yhden syksyn aikana lihoo lähes seitsemän kiloa. Yhtään ei tee mieli syleillä näitä entisten kurvien päälle kasvaneita uusia kurveja. Ne tarkoittavat, että saan kantaa taas läjän lempifarkkuja ja hintavia ulkovaatteita kirppiskeräykseen.

Paisuminen tuntui lisäksi epäreilulta. Syksyn ajan olin treenannut enemmän kuin ikinä, noin neljästi viikossa. En mässäillyt, mutta ehkä juoksukoulu kasvatti ruokahaluani samaan tahtiin kuin lähestyvät nelikymppiset hidastivat aineenvaihduntaani. (Vai hidastivatko sittenkään? Taas yksi asia, josta niillä mokomilla on kiistanalaisia näkemyksiä.)

Hetken sain kyllä uskoteltua itselleni, että lisäkilot ovat vain lihasmassaa. Ehkä viidesosa niistä onkin.

 

”Muinoin, kun vielä verhouduimme mammutinnahkoihin, 38-vuotias nainen oli lähinnä biojätettä. Minun kehoni ei ole.”

Ironista on, että biologian puolesta voisin olla kehooni aika tyytyväinen. Muinoin, kun vielä verhouduimme mukavasti väljiin mammutinnahkoihin emmekä pillifarkkuihin, 38-vuotias nainen oli lähinnä biojätettä. Minun kehoni ei ole.

Se jaksaa juosta kympin ja hiihtää kaksi. Se kyykkää neljä tuntia putkeen (suppilovahveroiden perässä, ei muuten), kiipeää leikkipuistossa hämähäkinverkon huipulle ja nostaa kymmeniä kiloja suorille käsille. Se on tehnyt lähes tyhjästä, synnyttänyt ja ruokkinut kolme uutta ihmistä. Loistokapine oikeastaan.

Saan kai silti vähän surra sitä, minkä olen menettänyt? Nimittäin luottamukseni siihen, että reippaasti liikkumalla ja fiksusti syömällä pysyn sen näköisenä kuin toivon.

”En aio olla loppuelämääni pussikeittodieetillä tai tuplata treenimäärääni nykyisestä, joten näillä mennään.”

Kun kehopositiivisuus tuntuu liian vaikealta, treenaan kehorealismia. En aio olla loppuelämääni pussikeittodieetillä tai tuplata treenimäärääni nykyisestä 3-4 kerrasta viikossa, joten näillä mennään. En ehkä enää koskaan mahdu siihen 38-kokoiseen ruusumekkoon, jossa muutama vuosi sitten juhlin veljeni häitä, mutta voin ostaa uuden ja yhtä kauniin, kokoa 42.

Ei kehoaan tarvitse joka päivä niin ylenpalttisesti rakastaa, mutta sen kanssa kannattaa tulla toimeen. Tämän minäkin yritän muistaa – myös sitten, kun (yllättävän pian) kroppani lakkaa olemasta biologinen loistokapine.

Kysely

Oletko tyytyväinen ulkomuotoosi?