Ammattijärjestäjän vinkit myös sinulle, joka et omista metsää, perheyritystä etkä kivitaloja.

Oletko raivaamishuumassasi marittanut jo menemään kaiken turhan? Hyvä! Tuliko jokin esine kuitenkin säilytettyä tunnesyistä, jälkipolvia ajatellen? Hyvä! Paitsi mitähän jälkipolvi siitä ajattelee?

Ammattijärjestäjä Helena Örmark on perannut monta jäämistöä.

– Perinnöstä tulee ensimmäiseksi mieleen raha, metsä tai kiinteistöt. Mutta kun alat käydä läpi ihmisen asuntoa, löytyy kaikenlaista tavaraa.

”Huomasin, että kipristin keinuessani varpaat samalla tavalla kuin mummi ja äitini.”

Örmark kiinnostui perintöasioista, kun hänen molemmat mummonsa kuolivat lyhyen ajan sisällä. Asuntojen perkaamisen kanssa yhtä aikaa piti käsitellä surua ja miettiä omaa identiteettiä. Yllättävät esineet tuntuivat merkityksellisiltä.

– Mummin huolella säilyttämiä hopealusikoita ei halunnut kukaan – ne olivat hänen maailmaansa, ei niihin meillä liittynyt muistoja. Minä säilytin mummin keinutuolin. Se oli hänellekin tärkeä, mutta ei hän varmasti olisi arvannut, mikä siitä minulle teki arvokkaan: huomasin, että kipristin keinuessani varpaat samalla tavalla kuin mummi ja äitini. Itkin ja nauroin, kun tajusin sen.

Mistä sitten tietää, ettei vahingossa siivoa roskiin juuri sitä tavaraa, joka merkitsisi jälkeen jääville eniten? Örmarkilla on vinkkejä hyvän perinnön jättämiseen.

1. Kerro omasta elämästäsi

Paras perintö on se, että jakaa läheisille itselleen tärkeitä asioita. Jos joku tavara on merkityksellinen, kerro siitä. Perilliset voivat sitten miettiä, haluavatko he säilyttää sen: kun he tietävät tarinan, ei tule morkkista, vaikkei esinettä haluaisikaan.

– Oma isoäitini oli varautunut kuolemaansa jättämällä asuntoonsa pieniä lappuja. Kaulakoruun oli kiinnitetty lappu, jossa luki, keneltä se oli, missä tilanteessa saatu, millainen ilma silloin oli, Örmark kertoo.

Asunnon purkajille mummon lappuset tekivät hommasta vähemmän ahdistavan.

– Mummi oli käsitellyt asiansa, ja hänen vitsinsä jäivät elämään. Liinavaatekaapista löytyi myös kauniisti pakattu laatikko, jossa oli pitsiyöpuku ja ohje meille: ”Ikiuneen nukkuneelle”.

2. Älä jemmaa väkisin arvoesineitä

Veikkaus arvokkaimmasta design-esineestäsi menee kuitenkin pieleen: viisitoista vuotta sitten heitettiin roskiin juuri sellaisia tiikkikalusteita, joita nyt himoitaan. Toisaalta saattaa kestää vielä kymmeniä vuosia, ennen kuin epämuodikas astiasto alkaa taas näyttää hyvältä: kannattaako sellaista säilyttää vaikka yhden sukupolven yli?

– Jos arvoastiasto ei ahdista kaapissa, miksei sitä voi säilyttääkin. Mutta jos kaappia avatessa tulee paha mieli, astiastosta kannattaa luopua, Örmark sanoo.

3. Päiväkirjat – roviolle vai ei?

Pitäisikö jälkeen jääneitä säästää kiusallisimmilta hetkiltä? Örmark ehdottaa saatekirjettä päiväkirjan väliin. "Päiväkirjani, lukekaa tai älkää lukeko" -saate tekee päiväkirjan löytäjälle vähemmän nihkeän olon.

4. Muista kohtuus margariinirasiakiihkon keskellä

Helena Örmark ei ole tehnyt yhtään työkeikkaa talouteen, jossa ei olisi liikaa pestyjä ja pinottuja oivariinirasioita. Varsinkin maaseudulla niitä jemmataan pakastusrasioiksi.

– Minäkin olen perinyt järkyttävät määrät oivariinipurkkeja: äidiltä, anopilta, ja lisäksi olin kerännyt omia.

”Tavara on aivan liian hyvää pois pantavaksi, ja sitä on liian paljon.”

 Örmark on vannonut, ettei lähde rasiahamstrauksen tielle. Silti aina välillä löytyy omasta keittiöstä jemmattu rasia, jonka on vaistomaisesti säilyttänyt.

– Se on ihan hirveän hyvä rasia! Siinähän tämä meidän ongelmamme kulminoituu: olemme oppineet suurilta ikäluokilta, että hyvät tavarat pitää säästää, mutta ostamme silti lisää. Tavaramme on aivan liian hyvää pois pantavaksi, ja sitä on liian paljon.

5. Mutta jos tulee pula-aika?

Suuret ikäluokat oppivat aikanaan, että mitään ei kannata heittää menemään, koska joskus voi vielä tarvita. No niin voikin!

– Kyllä puute sieltä vielä joskus tulee tietysti. Olen antanut varautumiselle periksi sen verran, että pidän muutaman päivän kotivaraa: tarvikkeet sähkö- ja vesikatkon varalle ja vähän ruokaa.

Lue, mitä tähdet kertovat tänään juuri sinulle.

 

KAURIS

Sinulla on hyvä idea, joka voi avata sinulle ovia. Ole valmis ahkeroimaan asiasi eteen. Yhdistä voimasi hyvän tyypin kanssa.

 

VESIMIES

Katso tarkkaan, keneen luotat. Erityisesti raha-asioissa tulee olla skarppina. Kaiva taustoja, kunnes mikään ei ole enää epäselvää.

 

KALAT

Hoida rahakysymykset pois päiväjärjestyksestä nopeasti. Paperiasioita ei kannata jättää roikkumaan. Valmistaudu yllätyksiin.

 

OINAS

Joku saattaa tarjota apua odottaen vaativia vastapalveluksia. Mielet muuttuvat tänään nopeasti, joten varustaudu yllätyksiin matkan varrella.

 

HÄRKÄ

Voimien yhdistämien on hyvä idea. Joku auttaa sinua ideasi kehittelemisessä, jos vain pyydät hänen apuaan. Pidä tunteesi hallinnassasi.

 

KAKSONEN

Itseluottamuksesi saa tänään nostetta. Saat päivän tapahtumista paremman käsityksen siitä, mihin olet menossa. Romantiikka värittää päivääsi.

 

RAPU

Kekseliäisyydestä saa pisteitä raha-asioissa. Ole tarkkana terveydentilasi kanssa ja selvitä mitä pikimmiten mieltäsi painava yksityiskohta.

 

LEIJONA

Luvassa on tunnemyrskyjä, jos et ole kyllin joustava. Joku loukkaantuu, ellet kuuntele hänen toiveitaan. Tee omaa juttuasi toisia kunnioittaen.

 

NEITSYT

Kiire tekee sinulle hyvää. Haasteet ja tiheä aikataulu ovat juuri sitä, mitä kaipaat pysyäksesi energisenä. Anna romantiikalle tilaisuus.

 

VAAKA

Ota haaste vastaan. Käy läpi viimeaikaisia tapahtumia ja kuulostele tunteitasi. Laadi itsellesi strategia ennen kuin hyppäät seikkailuun.

 

SKORPIONI

Saat vastaasi kovia sanoja, joiden ei pidä antaa lannistaa sinua. Kuuntele sydäntäsi. Löydät etsimäsi vain olemalla rehellinen itsellesi.

 

JOUSIMIES

Pidä ajatuksesi omana tietonasi. Liian aikainen valttiesi paljastaminen ei tiedä hyvää. Kerro joko koko totuus tai vaikene täysin.

 

 

Vuoristotaudista kärsineet morsian ja sulhanen vaihtoivat häätamineisiin jäisen kiven takana kymmenen asteen pakkasessa. 

Moni naimisiinmenoa suunnitteleva haaveilee destination weddingistä eli häiden järjestämisestä jossakin ihanassa, usein lämpimässä ja eksoottisessa paikassa. 

Myös Australiassa asuvalla suomalaisella Heidi Turusella, 32, oli tällainen haave. Hänen ja australialaisen Tom-puolison, 31, häistä tulikin melkoinen reissu – voisi sanoa destination wedding 2.0. 

Heidi ja Tomi tapasivat vuonna 2013 Australian Queenslandissa. Heidi oli lähtenyt yliopistosta valmistumisen jälkeen reppureissaamaan, päätynyt Aasian-vuosien jälkeen Australiaan ja havitteli uutta viisumia pidentääkseen oleskeluaan Australiassa. 

– Siitä asti olemme olleet yhdessä kuin paita ja peppu, Heidi kertoo sähköpostitse Australiasta. 

Pari alkoi seurustella pian ensitapaamisensa jälkeen, ja vuonna 2015 Tomi kosi Heidiä, kun he olivat viettämässä joulua Suomessa. 

Suunnitelmat käyntiin

Häiden suunnittelu sai sysäyksen helmikuussa 2017, kun Heidin päähän pälkähti idea Mount Everestin -reissusta. 

– Laitoin Tomille viestiä, että kiinnostaako lähteä Everestille tänä vuonna. Tunnin päästä siitä varasin meille lentoliput, ja aloimme innolla suunnitella reissua. 

”Olin aina haaveillut pienistä intiimeistä rantahäistä jossain eksoottisella saarella,”

Pariskunnalta oli jo pitkään udeltu, missä häät pidettäisiin, sillä Tomin perhe asuu Australiassa ja Heidin Suomessa. 

– Idea pitaa häät Everestilla lähti aluksi vitsistä. Sen jälkeen aloimme miettiä, että niistä tulisi kyllä mahtavat häät. Voiko olla hienompaa paikkaa menna naimisiin kun maailman huipulla! Heidi muistelee.

Selvää oli, että kummankaan perhe tai muut läheiset eivät lähtisi hääparin mukaan vuorelle juhlimaan häitä, joten Everestin-reissun jatkoksi päätettiin järjestää pienimuotoinen hääillallinen Koh Samuilla Thaimaassa. 

– Olin aina haaveillut pienistä intiimeistä rantahäistä jossain eksoottisella saarella, Heidi kertoo. 

Häitä ryhdyttiin suunnittelemaan samalle kesälle. Thaimaan hääillalliselle varattiin kaikenlaista valokuvaajasta kukka-asetelmiin, mutta Mount Everestin seremonian suunnitteleminen oli vaikeampaa, sillä vuorella vallitsevia olosuhteita ei voinut tietää varmaksi.

Heidi oli käynyt vuosia sitten Nepalissa Annapurna-vuoriston perusleirissä. Tomilla ei ollut lainkaan kokemusta vuorikiipeilustä. Pariskunta alkoi harjoitella tulevaa koitosta varten Australiassa, mutta siellä heillä ei ollut mahdollisuutta treenata 700 metriä korkeammalla. Happivaje ja siitä johtuva vuoristotauti eivät siis tulleet tutuiksi – vielä. 

Tomi ja Heidi halusivat kiivetä häävarusteineen itsenäisesti, ilman ulkopuolista kantoapua. Heidin avoselkäinen pitsimekko, pitkä huntu ja muu hääasu matkustivat Tomin 25-kiloisessa rinkassa, ja Heidin oma rinkka painoi noin 12 kiloa. 

Vuoristotautinen morsian

Heidin ja Tomin tavoite oli pitää häät Mount Everestin perusleirissä, joka on noin 5 380 metriä merenpinnan yläpuolella.

Parin päivän kiipeämisen jälkeen, kun pariskunta oli saavuttanut 4 000 metrin korkeuden, kumpikin sai vuoristotaudin oireita, kuten päänsärkyä. Erityisesti Heidin olo oli tukala.

– Emme olleet varmoja, selviämmekö huipulle asti. Päätimme aikaistaa häitä päivällä ja kiirehtiä ylös, jotta voisimme aloittaa matkan takaisin. En ollut valmis luopumaan haaveestani mennä naimisiin huipulla, Heidi kertoo.

Lopullisen päätöksen hän ja Tom tekivät Gorak Shepin kylässä muutama sata metriä perusleirin alapuolella. 

– Lounaan jälkeen päätimme, että this is it, tänään mennään naimisiin. Jätimme kaikki muut varusteemme Gorak Shepiin, pakkasimme hääpukumme ja aloitimme patikoinnin Everestin perusleiriin lumisateessa. 

Heidin olo helpottui yllättäen korkeammalle noustessa. 

– Olin kai niin motivoitunut häistä.

”Tavallaan saimme viettää häämatkan ennen hääseremoniaa.”

Kiven takana hääasuun

Ylhäällä odotti yllätys: perusleirissä yli 5 000 metrin korkeudessa oli kyllä muitakin kiipeilijöitä, mutta kukaan heistä ei ollut pystyttänyt paikalle telttaa.

– Meidän ei auttanut muu kuin vaihtaa hääasusteisiin ison jäisen kiven takana. Tom suojasi minua takillaan, kun vaihdoin mekon päälle. Lämpötila oli noin -10 astetta, ja satoi lunta. 

Tom ja Heidi olivat kertoneet muille paikalla olleille menevänsä naimisiin. Kun he ilmestyivät häätamineissaan kiven takaa, lähelle oli kerääntynyt hymyilevä ja häämarssia hyräilevä yleisö. 

Heidi ja Tom lausuivat toisilleen kirjoittamansa häävalat ja vaihtoivat sormukset. 

Yleisö hurrasi, ja sitten otettiin kuvia. 

– Emme kumpikaan kuulu kirkkoon tai ole kovin uskonnollisia, joten seremonia maailman huipulla vuoristossa oli juuri meidän näköisemme juhla, Heidi toteaa. 

Kuvien jälkeen oli aika laittaa retkeilyvaatteet takaisin päälle ja aloittaa patikka alaspäin, takaisin majapaikkaan. 

Seuraavana aamuna Heidi ja Tom nousivat vielä hieman perusleiriä korkeammalle, runsaassa 5 600 metrissä olevalle Kala Pattharin huipulle ottamaan valokuvia. Sää oli niin kylmä, että rinkat jäätyivät, mutta maisemat olivat Heidin mukaan mielettömät. 

Seuraava huippu kiikarissa

Nepalin vuoristoisista maisemista tuore aviopari lensi Koh Samuille Thaimaahan. Siellä molempien perheet olivat mukana hääjuhlassa, ja Heidin isä saattoi saattaa Heidin alttarille – tai siis rantaan, jossa seremonia järjestettiin – kuten Heidi oli toivonut. 

Heidi oli alun perin ajatellut laittavansa meikin ja kampauksen myös Everestin-seremoniaa varten, mutta vuoristotaudin takia se jäi tekemättä. Thaimaassa aviopari pääsi nauttimaan spa-hoidoista ja laittautuminenkin onnistui paremmin. 

Kuva: Cherry May Ward Photography
Kuva: Cherry May Ward Photography

Reissuhäiden jälkeen Heidi ja Tom eivät lähteneet erilliselle häämatkalle. 

– Tavallaan saimme viettää häämatkan ennen hääseremoniaa, Heidi sanoo patikoinnista Everestille. 

– Yövyimme erittäin vaatimattomissa paikoissa matkan varrella ja nautimme joka hetkestä ilman puhelimia ja sosiaalista mediaa. 

Häiden jälkeen pariskunta palasi arkeen Australiassa. 

– Vuorilla patikointi haasteineen toi meitä entistäkin lähemmäs toisiamme ja synnytti varsinaisen vuoristokuumeen. Suunnittelemme jo seuraavaa reissua Nepaliin ja kartoitamme seuraavaa valloitettavaa huippua, Heidi kertoo.