Joulukuun 13. päivä otetussa kuvassa lapset tekevät pakomatkaa Aleppossa. Kuva: Reuters
Joulukuun 13. päivä otetussa kuvassa lapset tekevät pakomatkaa Aleppossa. Kuva: Reuters

Aleppon ja Syyrian tilanne on herättänyt suomalaisten halun auttaa. Jokainen voi osallistua esimerkiksi lahjoittamalla tai kirjoittamalla vetoomuksen.

Siviilien kärsimys ja kuolemat Syyrian Aleppossa ovat saaneet monen pohtimaan, josko osalle joululahjarahoista olisi enemmän käyttöä Syyriassa. Suomen Punaisen Ristin varainhankintapäällikkö Anna Laurinsilta kertoo, että Aleppon viime päivien tapahtumat ovat saaneet suomalaiset lahjoittamaan Punaiselle Ristille huomattavasti tavallista enemmän rahaa.

– Viime viikonlopusta lähtien lahjoitusten määrässä on ollut kymmenkertainen nousu normaaliin viikkoon verrattuna.

Paitsi että kertalahjoituksia on saatu runsaasti, myös ilmoittautumisia kuukausilahjoittajiksi on tullut tavallista enemmän.

– Varmasti moni asia vaikuttaa. On joulun aika, ja tapahtumat Syyriassa ovat olleet niin karmeita, Laurinsilta sanoo.

Kokosimme kahdeksan tapaa auttaa syyrialaisia.

1. Anna hätäapua Punaisen Ristin kautta

Suomen Punainen Risti on tukenut Syyriassa annettavaa hätäapua jo yli 23 miljoonalla eurolla viimeisen viiden vuoden aikana. Ohjeet yksittäisen lahjoituksen tekemiseen ja kuukausilahjoittajaksi ryhtymiseen löydät Punaisen Ristin sivuilta. Voit valita kertalahjoitukselle haluamasi summan. 

2. Allekirjoita Amnestyn vetoomus

Amnesty vetoaa Syyrian presidentti Bashar al-Assadiin ja Venäjän presidentti Vladimir Putiniin sen puolesta, että siviilit evakuoitaisiin Alepposta, humanitaarinen apu pääsisi kaupunkiin ja antautuneita ei kidutettaisi. Amnesty luovuttaa ensimmäiset nimet perjantaina 16.12. iltapäivällä Venäjän suurlähetystöön ja Syyrian Tukholman-suurlähetystöön.

3. Auta lapsia Unicefin kautta

Unicef toimittaa lapsille ja nuorille Syyriaan hätäapua ja auttaa kouluun pääsyssä niin Syyriassa kuin lähialueillakin. Kertalahjoituksen voi tehdä Unicefin sivuilla ja valita, mihin lapsia auttavaan rahastoon halua antaa rahaa. Jos verkkopankkitunnukset eivät ole käsillä, lahjoittaa voi myös tekstiviestitse.

4. Lahjoita kriisirahastoon

Tavallisen tallaajan on vaikea arvioida, missä apua seuraavaksi kaivataan eniten. Siksi Punaisen Ristin verkkosivuilla voi lahjoittaa Katastrofirahastoon, jonka varoja käytetään sodan, köyhyyden ja luonnonkatastrofien uhrien auttamiseen siellä, missä apua kipeiten tarvitaan. Katastrofirahastoon voi lahjoittaa kerran tai kuukausittain. 

5. Aloita oma keräys

Pelastakaa Lapset auttaa Syyriassa asuvia ja sieltä pakenevia lapsia sekä perheitä. Pelastakaa Lasten sivuilla voi aloittaa oman keräyksen, jonka voi kohdentaa esimerkiksi Syyriaan. Ajatuksena on, että keräyksen aloittaja voi innostaa tuttujaan lahjoittamaan. Verkkosivuilla on ohjeet, kuinka voi lahjoittaa tekstiviestitse, puhelimitse ja verkkopankissa.

6. Tue valkokypäräisiä auttajia

Koska julkiset palvelut eivät enää toimi Syyriassa, vapaaehtoiset, aseistautumattomat pelastustyöntekijät työskentelevät auttaakseen pommitusten uhreja. Heidät tunnetaan White Helmetseinä eli valkokypärinä. White Helmetsin englanninkielisillä sivuilla voi lahjoittaa rahaa muun muassa valkoisten kypärien ja muiden pelastustarvikkeiden hankkimiseen.

7. Anna ruoka-apua Aleppoon

Kirkon ulkomaanapu toimittaa elintarvikkeita Aleppoon, tukee sotaa paenneita lapsia Kreikassa ja järjestää koulutusta sekä vapaa-ajan toimintaa teini-ikäisille pakolaisille Jordaniassa. Lahjoituksen voi tehdä Kirkon ulkomaanavun verkkosivuilla.

8. Osta aineeton joululahja

Aineeton joululahja voi olla esimerkiksi huopia, ruoka-apua tai puhdasta vettä kriisialueille. Tällaisia joululahjoja myyvät muun muassa World VisionKirkon ulkomaanapu ja Unicef.

– Idiootit ovat idiootteja kansallisuudesta riippumatta, sanoo Italiassa asuva Ella Kanninen.

Helsingin Sanomat kertoi tammikuun alussa , että seksuaalista ahdistelua vastustava #metoo-kampanja sai Italiassa aikaan raivoisan vastareaktion (HS 1.1.). Artikkelin mukaan saapasmaassa ei ole tavatonta, että miehet kouraisevat tavatessa tuttavallisesti naispuolisia kavereitaan takapuolesta.

Italiassa viisitoista vuotta asunut juontaja Ella Kanninen, 43, ei tunnista nykyistä kotimaataan kuvauksesta.

"En näe tässä asiassa kulttuurieroja."

– Huono käytös, kuten toiseen ihmiseen käsiksi käyminen, on yhtä huonoa niin Italiassa kuin kaikkialla muuallakin. Seksuaalinen ahdistelu on vallankäyttöä ja kiusaamista, joka on kaikissa muodoissaan tuomittavaa. En näe tässä asiassa kulttuurieroja, Ella sanoo.

Italialainen kulttuuri on toki suomalaista kehollisempaa. Lämmin ilmasto mahdollistaa kevyen vaatetuksen, hyvältä näyttäminen ja pikku flirtti ovat tärkeää.

Ellasta ne eivät täytä ahdistelun määritelmää. 

– Ystäväpiirini Italiassa on laaja, tunnen naisia leipomotyöntekijöistä tv-toimittajiin. Olemme keskustelleet tästä aiheesta paljon. Yhdelläkään meistä ei ole miespuolisia tuttuja, jotka tervehtisivät käymällä luvatta kiinni. Se olisi yhtä tökeröä Italiassa kuin Suomessakin, Ella toteaa. 

– Poskisuudelmat sen sijaan kuuluvat asiaan niin miesten kuin naistenkin välillä. Samoin toisen ulkonäöstä heitetyt kohteliaisuudet tai viheltely kadulla, kun viehättävä nainen kulkee ohi. Ne ovat kuitenkin eri asioita kuin vallankäyttö ja törkeä ahdistelu, juontaja korostaa.

"Hän kumartui eteenpäin ja pisti muina miehinä kätensä polvelleni."

Käsi polvella

Italiassa tv-alan töitä monta vuotta tehnyt Ella muistaa omalta uraltaan vain yhden arveluttavan tapahtuman.

– Kymmenisen vuotta sitten olin lounaalla miespuolisen tv-pomon kanssa. Lounaan lopuksi hän kumartui eteenpäin ja pisti muina miehinä kätensä polvelleni. Tartuin siihen, siirsin sen hänen omalle polvelleen ja totesin, että minulla on poikaystävä. Asiaan ei palattu, eikä torjuminen vaikuttanut töihini millään lailla, Ella kertoo.

– Tämä olisi voinut sattua missä tahansa muuallakin. Idiootit, jotka eivät kunnioita toisten ihmisten koskemattomuutta tai reviiriä, ovat idiootteja kansallisuudesta riippumatta, Ella toteaa.

"Aloimme ystäväni kanssa karjua niin, että heppu säikähti."

Reippaalla otteella

Lisäksi Ellalle on eri puolilla Eurooppaa metrossa ja busseissa sattunut tilanteita, joissa joku on hivuttautunut ruuhkan varjolla vaivihkaa selvästi liian lähelle aivan takapuolen taakse ”hinkuttamaan”.

– Paras suhtautumistapa on kääntyä ympäri, katsoa tyyppiä silmiin ja kysyä napakasti: Mitä luulet tekeväsi? Se yleensä auttaa, oltiinpa missä tahansa. Varpaille tallominen on myös hyvä keino, Ella nauraa.

– Joskus on käynyt niinkin, että kyseessä on todella ollut viaton kanssamatkustaja, joka pelästyy silminnähden reaktiotani. Silloin ei auta kuin pahoitella. 

Italiassa viettämiensä vuosien aikana Ella on huomannut, että tasa-arvo etenee koko ajan. Naisen asemasta ja esimerkiksi perheväkivallasta puhutaan paljon, samoin miesten ja naisten palkkaeroista.

– Suomea ja Pohjoismaita pidetään Italiassa tasa-arvon mallimaina, Ella Kanninen sanoo.

 

On aika hemmetin vaikeaa rakastaa kroppaa, joka paisuu yhden syksyn aikana lähes seitsemän kiloa.

Kuten useimmat tuntemani naiset, olen ollut ulkonäkööni tyytymätön noin kahdeksanvuotiaasta. Nyt olen oppinut, etten saisi olla. Olisi trendikkäämpää syleillä näitä ainutkertaisia muotojani ja arvostaa sitä, mihin kehoni pystyy, ei sitä, miltä se näyttää.

Kanankakat. Siitä on kehopositiivisuus kaukana, kun yhden syksyn aikana lihoo lähes seitsemän kiloa. Yhtään ei tee mieli syleillä näitä entisten kurvien päälle kasvaneita uusia kurveja. Ne tarkoittavat, että saan kantaa taas läjän lempifarkkuja ja hintavia ulkovaatteita kirppiskeräykseen.

Paisuminen tuntui lisäksi epäreilulta. Syksyn ajan olin treenannut enemmän kuin ikinä, noin neljästi viikossa. En mässäillyt, mutta ehkä juoksukoulu kasvatti ruokahaluani samaan tahtiin kuin lähestyvät nelikymppiset hidastivat aineenvaihduntaani. (Vai hidastivatko sittenkään? Taas yksi asia, josta niillä mokomilla on kiistanalaisia näkemyksiä.)

Hetken sain kyllä uskoteltua itselleni, että lisäkilot ovat vain lihasmassaa. Ehkä viidesosa niistä onkin.

 

”Muinoin, kun vielä verhouduimme mammutinnahkoihin, 38-vuotias nainen oli lähinnä biojätettä. Minun kehoni ei ole.”

Ironista on, että biologian puolesta voisin olla kehooni aika tyytyväinen. Muinoin, kun vielä verhouduimme mukavasti väljiin mammutinnahkoihin emmekä pillifarkkuihin, 38-vuotias nainen oli lähinnä biojätettä. Minun kehoni ei ole.

Se jaksaa juosta kympin ja hiihtää kaksi. Se kyykkää neljä tuntia putkeen (suppilovahveroiden perässä, ei muuten), kiipeää leikkipuistossa hämähäkinverkon huipulle ja nostaa kymmeniä kiloja suorille käsille. Se on tehnyt lähes tyhjästä, synnyttänyt ja ruokkinut kolme uutta ihmistä. Loistokapine oikeastaan.

Saan kai silti vähän surra sitä, minkä olen menettänyt? Nimittäin luottamukseni siihen, että reippaasti liikkumalla ja fiksusti syömällä pysyn sen näköisenä kuin toivon.

”En aio olla loppuelämääni pussikeittodieetillä tai tuplata treenimäärääni nykyisestä, joten näillä mennään.”

Kun kehopositiivisuus tuntuu liian vaikealta, treenaan kehorealismia. En aio olla loppuelämääni pussikeittodieetillä tai tuplata treenimäärääni nykyisestä 3-4 kerrasta viikossa, joten näillä mennään. En ehkä enää koskaan mahdu siihen 38-kokoiseen ruusumekkoon, jossa muutama vuosi sitten juhlin veljeni häitä, mutta voin ostaa uuden ja yhtä kauniin, kokoa 42.

Ei kehoaan tarvitse joka päivä niin ylenpalttisesti rakastaa, mutta sen kanssa kannattaa tulla toimeen. Tämän minäkin yritän muistaa – myös sitten, kun (yllättävän pian) kroppani lakkaa olemasta biologinen loistokapine.

Kysely

Oletko tyytyväinen ulkomuotoosi?