Laskujen maksamatta jättämisestä tulee helposti paha kierre. Velkaantunut nainen kertoo tarinansa.

Pari vuotta sitten Minna Saran, 22, elämä meni niin sekaisin, että hän lopetti laskujensa maksamisen. Siitä alkoi kierre, josta on vieläkin muistona iso kasa velkaa.

– En ole edes halunnut ottaa selvää, paljonko minulla on vanhoja laskuja maksamatta. Useita tuhansia euroja niitä varmasti on, Minna arvelee.

Sen Minna tietää, että hän on saanut lyhennettyä velkaansa 3000 eurolla. Maksamattomia laskuja voi olla helposti enemmänkin.
Elämä meni sekaisin, kun Minnan isä kuoli.

– Isä oli minulle maailman tärkein ihminen. Hänen menettämisensä johti siihen, etten jaksanut  hoitaa velvollisuuksiani, Minna kertoo.

Tanssi- ja promokeikkoja tehnyt nainen lopetti työnteon, eikä saanut lukiosta papereitaan ulos. Ensin jäi maksamatta vuokra, lopulta kaikki muutkin laskut.

– Käytin rahani kaikkeen muuhun, sillä yritin korvata menetystäni uusilla asioilla ja tavaroilla, Minna sanoo.

Ongelma alkoi hahmottua Minnalle vasta, kun perintätoimistoista alkoi tulla karhukirjeitä. Sitten tapahtui ehkä pahin: Minna menetti luottotietonsa. Asia näkyy arjessa edelleen.

– Eniten risoo se, etten voi ostaa omaa asuntoa, kun en saa pankista lainaa.

Luottokorttiakaan ei heru, mutta sitä Minna ei enää edes haluaisi.

– Haluan nyt elää sen mukaan, miten minulla on rahaa.
Minna tietää, että helpolla hän ei saa pyyhittyä velkoja elämästään.

– Kun on useampi tonni ulosotossa ja korot siihen päälle, pitäisi saada lottovoitto, että ne voisi maksaa nopeasti pois, Minna huokaa.

Lottovoittoa Minna lähti hakemaan osallistumalla Big Brotheriin, josta voittaja kuittaa 50 000 euroa. Minna sai kuitenkin lähtöpassit ohjelmasta heti alkumetreillä.

Ohjelmaan osallistuminen ei silti harmita, sillä se on poikinut uusia työmahdollisuuksia. Ne ovat tarpeen, kun maksettavaa velkaa on paljon.

Viisi kysymystä luottotiedoista

1. Miksi ihminen menettää luottotietonsa?

Luottotiedot menettää, jos jättää laskunsa maksamatta perintäkirjeistä huolimatta. Keskimäärin luottotiedot lähtevät puolen vuoden päästä laskun erääntymisestä, mutta nopeimmillaan jopa 60 päivää riittää. Luottotiedot voi menettää hyvinkin pienten summien laiminlyönnistä.

2. Miten luottotietojen menettäminen tapahtuu?

Ihminen saa maksuhäiriömerkinnän valtakunnalliseen luottotietorekisteriin. Yleisimpiä syitä on kaksi: tuomioistuimen velkomustuomio ja ulosotossa todettu varattomuus.

Myös velkaa perivä firma voi ilmoittaa luottorekisteriin kulutusluottoon liittyvästä maksuhäiriöstä, jos maksu on viivästynyt vähintään 60 päivää.

3. Mitä tapahtuu, kun luottotiedot menevät?

Merkintä vaikeuttaa elämän perusasioita. Uuden luoton saaminen on hyvin vaikeaa. Vuokra-asunnon saaminen vaikeutuu, tai siitä voi tulla jopa mahdotonta.

Vakuutuksien edellytyksenä voi olla esimerkiksi vuoden vakuutusmaksujen suorittaminen etukäteen. Puhelin- ja internetliittymän avaamisen ehdoksi voidaan vaatia takuusummaa.

4. Vaikeuttaako luottotietojen menettäminen koko loppuelämää?

Luottotietomerkinnät säilyvät rekisterissä yleisimmin kolme vuotta. Systeemi toimii eräänlaisella keppi ja porkkana -periaatteella: jos merkinnän aiheuttanut velka maksetaan, merkintäaika lyhenee kahteen vuoteen. Jos taas merkintöjä tulee lisää, aika pitenee neljään vuoteen.

Velan maksaminen ei poista merkintää. Luottotietoihin voidaan kuitenkin merkitä tieto siitä, että velka on maksettu. Elinkautista luottotietomerkintää ei ole.

5. Miten luottohäiriöinen pystyy selviytymään ongelmistaan?

Jos huomaat, ettet pysty suoriutumaan laskustasi, ota saman tien yhteyttä laskuttavaan firmaan tai perintätoimistoon ja yritä sopia maksusuunnitelma. Useimmiten se onnistuu. Tärkeintä on, ettei ainakaan ala ottaa lisää velkaa velan päälle.

Jos laskut ovat jo pahasti kasautuneet, eivätkä rahat riitä velkoihin ja elämiseen, on hyvä hakea ulkopuolista apua. Kuntien talous- ja velkaneuvonnasta sekä Takuu-Säätiön velkalinjanumerosta saa maksutonta apua, myös nimettömänä.

Toisinaan velat ovat selvitettävissä myös suoraan ulosottoviranomaisen kanssa esimerkiksi sopimalla maksusuunnitelmasta. Viimeinen keino on velkajärjestelyn hakeminen tuomioistuimesta.

Kysymyksiin vastasi Takuu-Säätiön  perintäpäällikkö Minna Markkanen.

Vaikka elokuvan kohtaukset eivät ole kovin suunniteltuja, leffa toimii erinomaisesti.

IS TV-LEHTI: Svengijengi ’62 (American Graffiti) valmistui 1970-luvun alussa, jolloin näin sen ensi kertaa. Samaisen vuosikymmenen lopun Suomessa nuorisokulttuuri jakaantui kahtia: oli vain punkkareita ja rokkareita, tai ainakin siltä se teininuoren yksioikoisessa elämässä tuntui.

Jälkimmäinen, torttutukkainen ryhmä, omi ymmärrettävästi American Graffitin, sillä eihän 1960-luvun amerikkalaisuuden ihannointi olisi mitenkään istunut punk-aatteisiin eikä etenkään vaatteisiin.

Joskin elokuvan musiikista tehtyä tuplalevyä Original Hits from the Soundtrack of American Graffiti kuunneltiin kavereilta salaa, ja taitaa se edelleen levyhyllystä löytyä.

Nyt elokuvaa voi katsoa ilman minkäänlaisia suotimia ja nauttia sen käheä-äänisen dj:n Wolfman Jackin juontojen matkassa etenevästä musiikista ja nostalgisesta maailmasta, jollaista ei ehkä koskaan ollut olemassa. Siinä mielessä se muistuttaakin Aki Kaurismäen menneisyyden kaihon suotimen läpi katsottuja elokuvia.

George Lucasin toinen ohjaus kuvaa viimeistä villiä kesäänsä viettäviä nuoria, jotka tietävät kaiken kohta muuttuvan, kun valmistautuminen aikuisuuteen alkaa.

Viattomuutta uhkuva Amerikka on vielä toivoa täynnä. Pikkukaupungin katuja toinen toistaan upeimmilla autoilla kruisailevien nuorten maailmassa ei Vietnamin sodasta ollut vielä tietoakaan, ja presidenttien salamurhat siinsivät jossain ankeassa tulevaisuudessa.

Varsinaista juonivetoista tarinaa ei oikeastaan ole, sillä elokuva etenee nuorten parinmuodostusyritysten ja kaikenlaisten pikku kepposten tekemisen virtana.

”Elokuva on edelleen yksi parhaita teinikulttuuria kuvaavia elokuvia.”

Kohtaukset eivät aina ole kovin suunnitellun oloisia. Näyttelijätkin (mm. Richard Dreyfuss, Ron Howard, Paul Le Mat, Harrison Ford) tuntuvat välillä heittävän juttua aivan lonkalta.

Kokonaisuus kuitenkin toimii erinomaisesti. Elokuva on edelleen yksi parhaita teinikulttuuria kuvaavia elokuvia.

Kengännauhabudjetilla, vain vajaalla 800 000 dollarilla pyöräytetty filmi on ollut kuluihinsa suhteutettuna yksi kaikkien aikojen parhaiten tuottaneita elokuvia.

Svengijengi '62, Kutonen to klo 21.00

Maria Veitola muistelee kirjassaan, miten vaikeaa oli saada omat vanhemmat ymmärtämään, että kaikki hänen kaverinsa laihduttivat amfetamiinilla ja Nutriletilla.

Toimittaja Maria Veitola, 45, muistelee uutuuskirjassaan Veitola päihteidenhuuruista nuoruuttaan. Hän kirjoittaa, miten ihanaa 21-vuotiaana oli, kun elämä oli ”pelkkää nousua” ja ”hetkessä elämistä”.

– Joka ilta oli täynnä absurdeja tapahtumia ja hassuja ihmiskontakteja. Minä lörpöttelin ja tanssin niin, että mekot repesivät päältäni ja kengät hävisivät. Mennään yhdelle saattoi venyä kolmipäiväiseksi seikkailuksi, Veitola kirjoittaa.

”Olen kymmenen tuntemattoman ihmisen kanssa jatkoilla, ja me ollaan vedetty jotain, ja mä saan paniikkikohtauksen.”

Hän huomasi kuitenkin jossain vaiheessa, että kaikkeen kyllästyy. Klubeilla naamat kävivät tutuiksi, ja bileiden jälkeen yhä useammin tuntui ontolta. 

– Aina välillä minulla on ikävä sitä huumaavaa ja hasardia tunnetta, jonka muistan vanhoilta ajoilta. Sitä tunnetta ostaisin itselleni, jos voisin. Mutta sitä tunnetta en kyllä ostais, kun olen kymmenen tuntemattoman ihmisen kanssa jatkoilla, ja me ollaan vedetty jotain, ja mä saan paniikkikohtauksen eikä ole ketään kenelle voisin sanoa: ”Auta. Musta tuntuu, että mä joko sekoan tai kuolen”, Veitola kirjoittaa.

”Söin pari päivää sitten jotain missä oli Fido Didon kuva tai Mersun merkki.”

Amfetamiinilla ja Nutriletilla laihduttaminen ei ollut epätavallista

Hän muistelee myös erästä reissua Saimaan-mökille vanhempiensa kanssa. Ennen sitä Veitola oli ollut juhlimassa pari päivää putkeen.

– Siellä tutussa mökkisaaren metsässä mustikanvarvut muuttuivat väriseväksi ja hehkuvaksi sotkuksi ja tuntui siltä kuin metsä olisi halunnut imaista mut sisäänsä. Rämmin sieltä metsästä ulos ja itkin holtittomasti.

– Kerroin vanhemmille, että tämä johtuu siitä, kun söin pari päivää sitten jotain missä oli Fido Didon kuva tai Mersun merkki enkä oo paljon sen jälkeen nukkunut. Äiti ja isä oli kamalan järkyttyneitä, huolissaan ja vihaisia. – – On vaikea saada heitä ymmärtämään, että hei, ei tässä oo mitään ihmeellistä, kaikki mun kaverit laihduttavat amfetamiinilla ja Nutriletilla, se on ihan tavallista.

”Me tarvittiin apua niiden kaikkien tunteiden käsittelyyn.”

Veitola kirjoittaa, että sekä hän itse että hänen ystävänsä elivät parikymppisinä vaihetta, jolloin arki ei välillä riittänyt ja välillä se oli liikaa.

– Me tarvittiin apua niiden kaikkien tunteiden käsittelyyn. Tai eihän niitä tunteita käsitelty. Ne herätettiin, voimistettiin tai turrutettiin. – – Mutta onko mitään surullisempaa fiilistä kuin etsiä jonkun klubin vessan kiiltäviltä pinnoilta, että olisiko jollain jäänyt sinne joku murunen jotain valkoista.

Veitolan mukaan hänen oma päihdetoleranssinsa oli hänen onnekseen niin onneton, että hän itse oli usein se, joka huolehti muista. 

Maria Veitola: Veitola (Johnny Kniga, kirja on juuri ilmestynyt)