Kaj Kunnas. Kuva: Yle
Kaj Kunnas. Kuva: Yle

Ylen MM-kisaselostaja Kaj Kunnas myöntää, ettei kova kritiikki tunnu hyvältä. - Välillä saatan kyllä harhautua puhumaan esimerkiksi siitä, miten turkkilaiset syövät eniten fetaa koko maailmassa. Terveisiä kotikatsomoihin, että yritän parantaa tyyliäni koko ajan!

Jalkapallon MM-kisoissa on muutakin mielenkiintoista seurattavaa kuin itse pelaaminen. Nimittäin keskustelu Yleisradion kisaselostaja Kaj Kunnaksen ympärillä! Netin keskustelupalstat ovat täyttyneet kiistelystä siitä, onko Kaj hommassaan hyvä vai surkea.

Osa haluaa Kajn heti pois selostuskopista. Toisten mielestä hän tuo upeaa vaihtelua kisojen seuraamiseen. Mies itse on päättänyt olla ottamatta kommentteja liian raskaasti, vaikka toki myöntää, ettei ikävä palaute mieltä ylennä.

– Minun mottoni on, että muista Kaitsu, sinä et koskaan tee lähetystä, josta kaikki tykkäävät. Etkä sellaista, josta kukaan ei tykkää, Kaj kommentoi saamaansa palautetta.

Suurimman osan kritiikistä hän antaa mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

– Urheilu on tunteellista, ja se näkyy kotikatsomoissa. Jos pelissä alkaa joku kismittää, helposti alkaa myös selostaja kismittää! En tunne, että tällainen palaute minun elämääni pahentaa.

Osa kritiikistä on hänen mielestään täysin paikallaan.

– Kaikkien mielipiteet ovat oikeutettuja, ja tunnistan kritiikistä usein itseni. Ulkonäköön liittyvät kommentit ovat aina siinä rajoilla. Joskus ihmiset haukkuvat hörökorviani ja kaljuani. Suoranaiseen uhkailuun suhtaudun rankasti. Sitäkin tulee aina silloin tällöin.

– Jos minulla olisi sellainen viisastenkivi, jolla saisin tehtyä kaikkia miellyttävän selostuksen, ottaisin sen heti käyttöön! Nyt on paha yrittää muuta kuin parhaansa. Jos väkisin yrittäisin tyyliäni muuttaa, kyllä sekin huomattaisiin.

Vaikka netissä Kajn selostajantaitojen kritisoiminen käy kuumana, hän saa harvoin kielteistä palautetta päin naamaa.

– 90 prosenttia kadulla saadusta palautteesta on positiivista ja loput ei sitten ole. Jos joku kritisoi omalla naamallaan, haluan yleensä vastata siihen. Sillä tavalla voidaan usein löytää joku yhteisymmärrys!

Näin Kaj vastaa keskustelupalstojen kriitikoille:

Upposi kuin kuuma voi veitseen: Kunnaksen vikana on se, että hän yrittää eräänlaisella kurkunpääakrobatialla korostaa ottelun huippuhetkiä - onnistumatta. Tuloksena on kuuntelijan korvaa raastava kähinä ja väärin painotetut sanat. Kaiken kruunaa vielä silloin tällöin kuuluva maiskaus, kuin tikkari olisi miehen suussa. Huonoin kuulemani selostaja ikinä.

Kaj: Olen niin tunteella kiinni siinä selostuksessa, että kyllä sitä välillä vähän maiskuu! Tunteet näkyvät äänessäni. Tietenkin voisin olla tosi hallittu selostaja, mutta urheilu on hallitsematonta tunteiden vellontaa! Käheälle äänelleni en voi mitään.

Kukkuluuruu: Kunnaksen suurin ongelma selostaessa on, että kaveri ei selosta itse peliä vaan kaikkea muuta shaibaa. Noin 80% jutuista ei liity kyseiseen otteluun millään tavalla.

Kaj: Jos tämä kommentti tulisi radioselostuksesta, olisin huolestunut! Telkkarissa selostaminen ei kuitenkaan ole sama asia. Kaikki näkevät, mitä siellä tapahtuu, joten kaikkia syöttöjä ei tarvitse kertoa. Välillä saatan kyllä harhautua puhumaan esimerkiksi siitä, miten turkkilaiset syövät eniten fetaa koko maailmassa. Myönnän siis syyllistyväni tähän.

Käine: Täysin ammattitaidoton jätkä! Puolet ajasta äijä oli hiljaa! Eikös sen duuni ole selostaa? Tee Kunnas työsi!

Kaj: Edellisessä sanottiin, että puhun liikaa ja nyt liian vähän! Tämä on hyvä esimerkki siitä, että kaikilla on erilaiset odotukset selostajasta.

Kunnaksen vuoksi on pakko vaihtaa kanavaa!: Pitääkö veronmaksajien vain jatkuvasti sietää ruudulla olematonta ja surkeaa Kunnasta – me veronmaksajathan maksamme sekä Kunnaksen että myös YLEn johdon palkat – törkeää verorahojen väärinkäyttöä! Nyt saa YLE tehdä johtopäätöksensä kansan välittämistä maileista, koskien täysin epämiellyttävän Kaj Kunnaksen esiintymistä urheiluohjelmien selostuksissa ja juonnoissa – nyt alkaa katsojien pinna mennä jo poikki!

Kaj: Eihän tämmöinen kivalta kuulosta. Tiedän, että kansa maksaa palkkani ja on pomoni. Heillä pitäisi olla oikeus irtisanoa minut. En voi sanoa muuta kuin, että paljon tulee myös päinvastaista kommenttia. Terveisiä kotikatsomoihin, että yritän parantaa tyyliäni koko ajan!

Kommentit on poimittu Ilta-Sanomien nettisivuilta.

Lue myös:

40 prosenttia miehistä kieltäytyy seksistä jalkapallon takia

Jalkapallon MM-kisojen joukkueet saivat terveiset avaruudesta

Tiistain Ensitreffit alttarilla jaksossa riidellään – taas. Siitä huolimatta yhden parin tulevaisuudessa pilkahtaa myös valoa. Varo juonipaljastuksia!

Kirjoitimme aikaisemmin, että Ensitreffit alttarilla -ohjelman Johannan ja Markuksen suhteesta ei oikein ota selvää.

Aikaisemmissa jaksoissa heillä on vaikuttanut menevän ihan mukavasti, ja kumpikin on todella halunnut saada suhteen toimimaan. Silti matkaan on mahtunut myös vastoinkäymisiä, erityisesti siksi, että heidän tapansa kommunikoida ovat hyvin erilaiset.

Tämän viikon jaksossa erilaiset viestintätavat räiskähtävät jälleen esille. Tarkoitus on viettää mukavaa kesäpäivää veneretkellä, mutta jo aiemmin päivällä käyty pieni riita kasvaa retken loppumetreillä suureksi.

Seuraa klassista riitelydialogia.

– Niin mut mä en ymmärrä, kerro mulle syy, miksi sä halusit... Et se sua nyt alkoi mietityttään uudestaan, Johanna ihmettelee.

– Miksi tästä pitää nyt vääntää, en mä oo tätä vääntämässä enää yhtään mitään, Markus yrittää.

– Sähän alotit uudestaan! Johanna tulistuu.

– No enhän mä oo enää sanonut yhtään mitään, ei mua kiinnosta tää homma, Markus mutisee.

– Ei mua kiinnosta tommonen hiljaisuus! Johanna syyttää.

– Sua ei kiinnosta hiljaisuus. Sitten kun sä räyhäät, niin sua kiinnostaa räyhääminen. Sit kun sua ei kiinnosta, niin tässä pitäis mennä sun mukaan joka asiassa, Markus tuskailee.

”Sua ei kiinnosta hiljaisuus. Sitten kun sä räyhäät, niin sua kiinnostaa räyhääminen.”

Lopulta Markus saa tarpeekseen riitelystä ja yrittää lähteä pois tilanteesta.

– Mä meen nyt jonnekin, ei tästä tule hevonv****a tästä hommasta.

– Miks näin typerästä asiasta lähtee tämmönen, mä en ymmärrä, Johanna jatkaa vielä.

– Älä minulta kysy, mä oon täs nyt yrittänyt ja yrittänyt, Markus sanoo.

– Aivan juu, sinä oot yrittänyt, Johanna toteaa kuivasti.

Seuraavaksi Markus turvautuu klassikkolausahdukseen:

– Älä nyt oo tommonen marttyyri.

– Itte sää, älä viitti hei, Johanna vastaa.

Videoklippi riidasta on katsottavissa MTV:n julkaisemassa ennakkojutussa.

Nyt käsi sydämelle. Kuulostaako tutulta? Tästähän parisuhderiidoissa lopulta on kyse. Jokin pieni asia saa kinan käyntiin, mutta todellisuudessa riidellään ihan jostain muusta: huomiosta, hyväksynnästä, rakkaudesta. Kumpikin haluaisi jo tehdä sovinnon, mutta kuitenkaan ei tee mieli antaa ihan kokonaan periksi.

Johanna ja Markus keskustelivat kommunikointitavoistaan edellisessä jaksossa psykologi Tony Dunderfeltin vastaanotolla. Riitojenkin keskellä molemmilla on vahva tahto saada suhde toimimaan. Kuukauden avioliiton jälkeen näyttää siltä, että yhteys alkaa löytyä.

– Kun se alku oli niin vaikea, en ikinä ajatellut, että me olisimme tässä tilanteessa. Että olen löytänyt tämmöisen systeemin kautta ihmisen, kenestä oikeasti välitän ja tykkään, niin onhan se aika hurjaa, Johanna sanoo jaksossa.

Mikään ei valaise lokakuista päivää kirkkaammin kuin asenneröyhtäys 1950-luvulta.

Et saa vaativia työtehtäviä, jos sinulla on silmäpussit. 

Harmaantuminen ei saa näkyä. 

Käytä hametta, jos haluat vaikuttaa menestyneeltä.

Muun muassa näin Menesty tyylillä – Bisnespukeutumisen uusi aika -kirjan (Alma Talent) kasanneet Minna Kiistala ja Jani Niipola opettavat Helsingin Sanomissa

– Jos ei tarvitse miettiä hoitamattomia kynsinauhoja tai silmäpakoa sukkahousuissa, voi keskittyä tärkeiden työasioiden hoitamiseen, Kiistala kuvailee lehden haastattelussa.

En ole urani aikana käyttänyt sekuntiakaan kynsinauhojeni pohtimiseen. Tuskin on muuten Juha Sipiläkään.  

Kaksikko antaa myös joukon järkeviä (miehille suunnattuja) pukeutumisvinkkejä, mutta nämä muut... Voi hyvä jumala.

Voin vakuuttaa, etten ole urani aikana käyttänyt sekuntiakaan kynsinauhojeni pohtimiseen. Tuskin on muuten Juha Sipiläkään.  

Silmäpussit eivät estäneet Bill Clintonia saamasta ihan merkittäviä työtehtäviä (ne olivat ihan toisenlaiset pussit, jotka tuhosivat hänen uransa).

Ja harmaantuminen – ei edes mennä tähän. Jos vilkaisee Maailman varakkaimpien ihmisten -listaa, harmaa vyöryy päälle. Mutta ei siinä joukossa toki naisiakaan juuri näy.

Johtuu varmaan siitä, että he eivät ole tajunneet käyttää niitä hameita. Vai tuleeko mieleen mitään muuta mahdollista selitystä?