Ystävyys on kuin leirinuotio, jonka ääreen tullaan ensisijaisesti viihtymään. Syvyydestään huolimatta se on herkkä suhde. Kuuluuko ystävyyden siis olla kepeää ja kehuvaa totuuksien laukomisen sijaan?

Jaahas, taas se suuttui. Ystävä on pohdiskellut minulle ongelmiaan. Olen kertonut mielipiteeni ja antanut vielä muutaman napakan neuvonkin. Mutta ystävä näyttääkin kiitollisen sijasta happamalta, ja äsken vielä kivana kuplinut tunnelma väljähtyy kuin skumppa laseissamme.

Miten tässä nyt näin taas kävi? Olisi kai pitänyt osata olla hiljaa.
Toiset eivät riitaannu ystäviensä kanssa koskaan ja toiset taas... Noh, minulle suutahdellaan tämän tästä. Ajaudun usein väittelemään ja
kinaamaan ystäväseurassa. Minusta väittely on hauskaa, mutta monia muita se tuntuu rasittavan.

Teenkö jotakin väärin? Voiko olla, ettei minulta odotetakaan mielipiteitä vaan pikemminkin paijausta ja tukea? Kuuluvatko ristiriidat edes ystävyyteen vai pitääkö kaikesta olla samaa mieltä?

Hallanarka suhde

Psykologi Tuija Matikka ymmärtää hyvin, jos ystävät eivät halua neuvoja tai väittelyitä.

– Ystävyys on kuin leirinuotio, jonka lämmössä on mukava viivähtää. Kumpikin tulee sen ääreen ensisijaisesti viihtymään. Ystävyys on hallanarka suhde. Jos ystävyyteen alkaa tulla ristiriitoja, nuotio sammuu.

Silti tekisi mieli väittää vastaan. Kun annan ystävilleni neuvoja, se on minun tapani välittää. Tuntuu epäreilulta, että sellaisista ihmisistä pidetään enemmän, jotka vain myötäilevät! Kun mietin kaveripiiriäni, huomaan, että eniten ystäviä on empaattisilla jees-jees-tyypeillä, jotka eivät koskaan tuputa mielipiteitään tai tuomitse – ainakaan niin, että sanoisivat sen ääneen.

– Ystävyyteen kuuluu välittömyys, jossa kumpikin hyväksyy toisensa sellaisina kuin on. Ystävyydessä pitää voida jakaa syvimmät tunnot turvallisesti, Tuija Matikka määrittelee.

Syvyydestään huolimatta ystävyys on helposti särkyvä suhde.

– Jos suhde on lämmin, pieni tilkka ei sitä sammuta, mutta saavillinen saa sen kyllä hiipumaan.

Syvyyden ja haurauden ristiriita tekee Matikan mielestä juuri ystävyydestä erityislaatuisen ihmissuhteen. Kumppanilta – tai jopa työtoverilta – voi vaatia asioita, mutta ystävältä ei.

– Ystävyys on sillä tavalla kepeää, että ystävältä odotetaan ohjeiden tai totuuksien laukomisen sijasta tukea ja sparrausta. Mutta sekään ei ole hyvä, jos toisesta alkaa tuntua, että täytyy varoa sanojaan. Sekin tuo suhteeseen hallaa.

Parisuhde ja työtoveruus voivat sisältää enemmän ristiriitoja kuin ystävyys.

Matikka antaa esimerkin: jos kumppani notkuu illat netissä eikä huomioi, huomiota on oikeus vaatia. Mutta jos ystävälle esittää saman vaatimuksen, ystävyys muuttuu helposti taakaksi.

– Puolisolta voi vaatia asioita vaikka kaulimen kanssa, koska parisuhteen luonteeseen kuuluu, että siinä sitoutetaan ja rengastetaan. Mutta ystävyys on kuin lintu, jota ei voi pitää kädessä. Ystävyyttä ei saa pakottaa, vaan sen pitää perustua haluun ja tunteeseen siitä, että kumpikin saa siitä jotakin itselleen.

Ystävyyttä yli puoluerajojen

Vaadin vielä toisen mielipiteen! Uskon näet, että ystävälle suuttuminen voi olla myös osoitus luottamuksesta. Tämä ystävyys on niin vahvaa, että se kestää myös erimielisyydet.

Kansanedustajat Aino-Kaisa Pekonen (vas) ja Annika Saarikko (kesk) ovat hyviä ystäviä, vaikka Aino-Kaisa on hämäläinen vassari ja Annika varsinaissuomalainen kepulainen. Heidän suhteessaan on pakko olla ristiriitoja ja erimielisyyttä, joten kysytään heiltä.

– Aino-Kaisalla on välillä sairaan ärsyttäviä mielipiteitä, mutta turha minun on niistä alkaa vängätä, koska tiedän, etten voi kääntää hänen päätään, Annika Saarikko myöntää.

Aino-Kaisa voisi sanoa samaa Annikasta ja monista hänen näkökannoistaan.

– Siksi meillä onkin sellainen sanaton sopimus, että tiettyjä asioita ei oteta edes esille vaan puhumme mieluummin jostain muusta. Mutta ei minusta ystävien tarvitsekaan olla samaa mieltä. Ystävyyteen kuuluu, että toisen hyväksyy sellaisena kuin hän on, mielipiteineen päivineen, Aino-Kaisa miettii.

Kumpikin vakuuttaa, että hyvä ystävyys kestää myös ristiriidat.

– Olen kyllä sitä mieltä, että oikea ystävä sanoo suoraan ja rehellisesti – ainakin silloin, kun häneltä neuvoa kysytään, Aino-Kaisa lisää.

Viimeksi Aino-Kaisa muistaa kysyneensä Annikalta neuvoa miettiessään, asettuisiko ehdolle puolueensa varapuheenjohtajaksi. Annika on oman puolueensa varapuheenjohtaja.

– Silloin Annikalta viimeksi tuli napakoita neuvoja, ja hän kannusti minua kovasti asettumaan ehdolle. Eri puolueista on tavallaan hyötyäkin ystävyydessä. Nyt välillämme ei ole kilpailua. Jos olisimme kilpailleet samasta paikasta, asetelma olisi ollut heti eri, Aino-Kaisa kertoo.

– Kerroin A-K:lle suoraan tehtävän hyvistä ja huonoista puolista ja kehotin hommaamaan jonkin täräkän mekon, jossa hänestä tuntuu hyvältä ja itsevarmalta, Annika muistelee.

Neuvomisessakin täytyy kuitenkin muistaa hienotunteisuus ja ymmärtää pitää suunsa myös kiinni. Viimeksi Annika tajusi sen silloin, kun Vasemmistoliitto lähti keväällä yllättäen hallituksesta.

– Minusta homman olisi voinut hoitaa tyylikkäämminkin, mutta en minä siitä alkanut Aino-Kaisalle kuittailla, koska tiesin sen olevan vaikea paikka hänelle muutenkin.

Tosi ystävyyttä?

Aikuisiällä ystävyys päättyy harvoin riitaan, useimmiten ystävät vain kasvavat erilleen.

Opiskelukaverin kanssa ystävyys on  perustunut biletykseen, mutta kun toinen alkaa lisääntyä, toinen joutuu etsimään uudet baarikaverit. Hiekkalaatikolla on jaksanut jutella muiden äitien kanssa, mutta kun lapset kasvavat eikä kurahaalareista riitä enää juttua, uusia puheenaiheita mammakavereiden kanssa voi olla vaikea löytää.

Kaikille on varmaan myös käynyt joskus niin, että on huomannut olevansa aktiivisempi osapuoli suhteessa. Toinen ei vain enää ota yhteyttä oma-aloitteisesti, ja tapaamisten sopiminen on yhtäkkiä kamalan vaikeaa.

– Toki toinen voi tulla yhteiselle leirinuotiolle vielä velvollisuudestakin, mutta silloin se ei ole enää aitoa ystävyyttä, Tuija Matikka sanoo.

Silloin kun elämäntilanne ajaa ystävät erilleen, ei psykologin mielestä alun perinkään ehkä ole ollut kyse ystävyydestä, vaan pikemminkin ystävällisestä toveruudesta tai kumppanuudesta, eräänlaisesta aseveljeydestä. On ollut jokin yhdistävä tekijä kuten työ tai samanlainen elämäntilanne.

– Väitän, että on paljon ihmisiä, jotka eivät koko elämänsä aikana koe todellista ystävyyttä vaan pikemminkin vain toveruutta tai vertaistukea. Niihinkin voi kyllä sisältyä ystävyyden hetkiä.

Mutta mistä tunnet sä sitten aidon ystävän?

– Ystävyys perustuu syvään kohtaamiseen. Kun niin syvä side on joskus syntynyt, ei haittaa vaikka ystävyydessä olisi taukoja. Kun nuotio jäähtyy, kumpikin poistuu tahoilleen, mutta kun sen ääreen taas vuosien päästä palataan, yhteys löytyy heti uudestaan ja juttu jatkuu siitä, mihin se aikoinaan jäi.

Ensitreffit alttarilla -jakso saa kysymään, miksi kenenkään pitäisi väkisin pysyä yhdessä.

Tiistai-iltana näytetty Ensitreffit alttarilla -ohjelman jakso oli sarjan historian karmeinta katsottavaa. Se on paljon sanottu, kun muistaa, miten ahdistavaa oli seurata vaikkapa kolmannella kaudella mukana olleiden Heidin ja Mikon repivää riitelyä.

Eilisessä jaksossa nähtiin ihanien Aliisan ja Esan kriiseilevän, mutta se ei ollut jakson pahin tuskan aiheuttaja. Marin, Petrin ja psykologi Tony Dunderfeltin istunnon katseleminen aiheutti suorastaan fyysisiä oireita – eikä vika tällä kertaa todellakaan ollut Marin ja Petrin joustamattomuudessa.

Kertauksena: Marin ja Petrin hääpäivä sujui mukavasti, mutta hyvin nopeasti häiden jälkeen kävi ilmi, että vastavihityt eivät sovi toisilleen oikein millään tasolla. Ensin riideltiin kebabinsyönnistä ja nälvittiin nukkumaanmenoajoista, sitten alettiin ärsyyntyä ihan kaikesta toisessa ja lopulta otettiin asumusero

On aika paljon vaadittu, että Mari ryhtyisi ihailemaan puolisossaan elämää rajoittavaa rahkahulluutta.

Luontevana jatkumona aiemmille tapahtumille Mari kertoi eilen Tony Dunderfeltille, että pariskunta on päättänyt erota. Sekä Mari että Petri totesivat asiallisesti huomanneensa, etteivät sovi toisilleen. He olivat selvästi yhtä mieltä siitä, että ero on heille paras vaihtoehto. Näytti siltä, että kumpikaan ei halunnut tietoisesti loukata toista, eikä minkäänlaista jättäjä-jätetty-asetelmaa ollut havaittavissa. 

Harras toive

Tony Dunderfelt on ohjelman kuvaamisen jälkeen tehdyssä haastattelussa myöntänyt, että asiantuntijat olivat pettyneitä itseensä huomattuaan, ettei Marin ja Petrin parittaminen ollutkaan hyvä idea. Eilisessä jaksossa hän ei kuitenkaan hyväksynyt eropäätöstä noin vain, vaan yritti sinnikkäästi liimata Maria ja Petriä yhteen. 

Kun Petri kertoi korostaneensa hakuvaiheessa kovasti toivettaan liikunnallisesta puolisosta, Dunderfelt perusteli asiantuntijaraadin valintaa seuraavasti:

– Mun harras toive oli, että Petrin liikunnallisuus inspiroisi Maria, ja Mari voisi ikään kuin ihailla sitä, että Petri pitää huolta itsestään.

Ohjelman aiemmissa jaksoissa on selvinnyt, että ”itsestä huolen pitäminen” tarkoittaa Petrin kohdalla muun muassa omien vehnäproteiinijauheiden kuljettelua pitkin kaupunkia ja ulkona syömisestä kieltäytymistä maitorahkan takia. Petri on myös suoraan sanonut elävänsä keholleen.

On aika paljon vaadittu, että Marin kaltainen ihminen, jolla ei ilmeisesti ole erityisen intohimoista suhdetta treenaamiseen ja ruokavalion viilaamiseen, ryhtyisi ihailemaan puolisossaan juuri tätä elämää rajoittavaa rahkahulluutta. Mari sanoikin jaksossa napakasti, mutta ystävällisesti takaisin Dunderfeltille.

Mari ja Petri yrittivät eilisen jaksossa kertoa Tony Dunderfeltille, etteivät sovi toisilleen. Kuva: Mtv3
Mari ja Petri yrittivät eilisen jaksossa kertoa Tony Dunderfeltille, etteivät sovi toisilleen. Kuva: Mtv3

Samat tavoitteet

Dunderfelt yritti vielä jallittaa Maria ja Petriä samalle puolelle kysymällä heidän parisuhdeihanteistaan. Kun kumpikin mainitsi huumorintajun, Dunderfelt hihkaisi:

– Samat tavoitteet! Tätä mä epäilin, teillä on samat tavoitteet!

Mari kiirehti huomauttamaan, että heidän huumorintajunsa ovat osoittautuneet hyvin erilaisiksi. Jos hyvään avioliittoon riittäisi se, että molempia naurattavat jotkut, joskaan eivät samat, vitsit, erotilastot näyttäisivät aika erilaisilta. Petri totesi, että vaikka parilla on yhteistäkin, ei juttu tule toimimaan, koska kitkaa on liikaa. 

Sekään ei saanut Dunderfeltia luovuttamaan. Hän ryhtyi pohdiskelemaan, voisivatko kitkaa vielä analysoida ja voisivatko Mari ja Petri sietää toisiaan eroavaisuuksistaan huolimatta. Pariskunta pysyi onneksi tyynesti kannassaan.

Lue myös: Mitä Ensitreffit alttarilla -asiantuntijat ajattelivat, kun naittivat Marin ja Petrin?

Miksi pitäisi olla yhdessä?

Se jäi kysymättä, miksi kahden ihmisen, jotka eivät halua olla yhdessä, pitäisi olla yhdessä. Osa televisionkatsojista voi miettiä, ovatko Petri ja Mari yrittäneet tarpeeksi. Mutta kun pariskunnalla ei ole lapsia, yhteistä historiaa, yhteisiä taloudellisia sitoumuksia eikä edes mitään lämpimiä tunteita toisiaan kohtaan, miksi heidän pitäisi vielä yrittää? Ei kai kenenkään pidä tekohengittää ahdistavaa avioliittoa vain siksi, että on sattunut suostumaan mukaan tositelevisio-ohjelmaan.

Jos jotakin voimme Petrin ja Marin tarinasta oppia, niin sen, että joskus ero on parasta, mitä suhteelleen voi tehdä.

Ohjelman perusteella Mari ja Petri ovat ihan mukavia ihmisiä, kunhan heidän ei tarvitse olla toistensa kanssa tekemisissä. Eroamalla he antavat itselleen mahdollisuuden olla onnellisia yksin tai jonkun muun kanssa. Marin ja Petrin eron vastustaminen kertoo siitä, etteivät kaikki vieläkään usko, että ero on ok, vaikkei kumpikaan osapuoli olisi pettävä ja väkivaltainen sekopää.

Jos jotakin voimme Petrin ja Marin tarinasta oppia, niin sen, että joskus ero on parasta, mitä suhteelleen voi tehdä. Kun telkkarissa on nyt nähty runsaasti ohjelmia, jossa pariskunnat yrittävät pysyä yhdessä, olisiko seuraava kiinnostava konsepti nimeltään vaikka ”Pitäisikö erota?”

Roope Salminen jatkaa Putouksen juontajana. Ruutuun ohjelma palaa keväällä 2018.

Viihdeohjelma Putous palaa ruutuun. Näyttelijät julkistetaan myöhemmin tänä vuonna, mutta se on varmaa, että Roope Salminen jatkaa ohjelman juontajana.

– Putoukseen viime kaudella mukaan pääseminen oli iso unelmien täyttymys, sillä olen alusta asti ollut Putous-fani. Suuri kunnia olla taas mukana juontamassa ja kiitän luottamuksesta, että pyydettiin jatkamaan, Roope Salminen kertoo tiedotteessa.

Putous nähdään MTV3:lla keväällä 2018.

Kahdeksannalle kaudella Putouksen suositun sketsihahmokilpailun voitti Pilvi Hämäläisen hahmo Aina Inkeri Ankeinen. Hämäläisen lisäksi viime vuonna uudistuneessa Putouksessa olivat mukana myös Jenni KokanderMinka Kuustonen, Timo Lavikainen, Mikko Penttilä, Kaisa Hela ja Ernest Lawson.

Kuka Putous-voittajista on kaikkien aikojen paras?

Kysely

Kuka Putous-voittajista on kaikkien aikojen suosikkisi?