Ystävyys on kuin leirinuotio, jonka ääreen tullaan ensisijaisesti viihtymään. Syvyydestään huolimatta se on herkkä suhde. Kuuluuko ystävyyden siis olla kepeää ja kehuvaa totuuksien laukomisen sijaan?

Jaahas, taas se suuttui. Ystävä on pohdiskellut minulle ongelmiaan. Olen kertonut mielipiteeni ja antanut vielä muutaman napakan neuvonkin. Mutta ystävä näyttääkin kiitollisen sijasta happamalta, ja äsken vielä kivana kuplinut tunnelma väljähtyy kuin skumppa laseissamme.

Miten tässä nyt näin taas kävi? Olisi kai pitänyt osata olla hiljaa.
Toiset eivät riitaannu ystäviensä kanssa koskaan ja toiset taas... Noh, minulle suutahdellaan tämän tästä. Ajaudun usein väittelemään ja
kinaamaan ystäväseurassa. Minusta väittely on hauskaa, mutta monia muita se tuntuu rasittavan.

Teenkö jotakin väärin? Voiko olla, ettei minulta odotetakaan mielipiteitä vaan pikemminkin paijausta ja tukea? Kuuluvatko ristiriidat edes ystävyyteen vai pitääkö kaikesta olla samaa mieltä?

Hallanarka suhde

Psykologi Tuija Matikka ymmärtää hyvin, jos ystävät eivät halua neuvoja tai väittelyitä.

– Ystävyys on kuin leirinuotio, jonka lämmössä on mukava viivähtää. Kumpikin tulee sen ääreen ensisijaisesti viihtymään. Ystävyys on hallanarka suhde. Jos ystävyyteen alkaa tulla ristiriitoja, nuotio sammuu.

Silti tekisi mieli väittää vastaan. Kun annan ystävilleni neuvoja, se on minun tapani välittää. Tuntuu epäreilulta, että sellaisista ihmisistä pidetään enemmän, jotka vain myötäilevät! Kun mietin kaveripiiriäni, huomaan, että eniten ystäviä on empaattisilla jees-jees-tyypeillä, jotka eivät koskaan tuputa mielipiteitään tai tuomitse – ainakaan niin, että sanoisivat sen ääneen.

– Ystävyyteen kuuluu välittömyys, jossa kumpikin hyväksyy toisensa sellaisina kuin on. Ystävyydessä pitää voida jakaa syvimmät tunnot turvallisesti, Tuija Matikka määrittelee.

Syvyydestään huolimatta ystävyys on helposti särkyvä suhde.

– Jos suhde on lämmin, pieni tilkka ei sitä sammuta, mutta saavillinen saa sen kyllä hiipumaan.

Syvyyden ja haurauden ristiriita tekee Matikan mielestä juuri ystävyydestä erityislaatuisen ihmissuhteen. Kumppanilta – tai jopa työtoverilta – voi vaatia asioita, mutta ystävältä ei.

– Ystävyys on sillä tavalla kepeää, että ystävältä odotetaan ohjeiden tai totuuksien laukomisen sijasta tukea ja sparrausta. Mutta sekään ei ole hyvä, jos toisesta alkaa tuntua, että täytyy varoa sanojaan. Sekin tuo suhteeseen hallaa.

Parisuhde ja työtoveruus voivat sisältää enemmän ristiriitoja kuin ystävyys.

Matikka antaa esimerkin: jos kumppani notkuu illat netissä eikä huomioi, huomiota on oikeus vaatia. Mutta jos ystävälle esittää saman vaatimuksen, ystävyys muuttuu helposti taakaksi.

– Puolisolta voi vaatia asioita vaikka kaulimen kanssa, koska parisuhteen luonteeseen kuuluu, että siinä sitoutetaan ja rengastetaan. Mutta ystävyys on kuin lintu, jota ei voi pitää kädessä. Ystävyyttä ei saa pakottaa, vaan sen pitää perustua haluun ja tunteeseen siitä, että kumpikin saa siitä jotakin itselleen.

Ystävyyttä yli puoluerajojen

Vaadin vielä toisen mielipiteen! Uskon näet, että ystävälle suuttuminen voi olla myös osoitus luottamuksesta. Tämä ystävyys on niin vahvaa, että se kestää myös erimielisyydet.

Kansanedustajat Aino-Kaisa Pekonen (vas) ja Annika Saarikko (kesk) ovat hyviä ystäviä, vaikka Aino-Kaisa on hämäläinen vassari ja Annika varsinaissuomalainen kepulainen. Heidän suhteessaan on pakko olla ristiriitoja ja erimielisyyttä, joten kysytään heiltä.

– Aino-Kaisalla on välillä sairaan ärsyttäviä mielipiteitä, mutta turha minun on niistä alkaa vängätä, koska tiedän, etten voi kääntää hänen päätään, Annika Saarikko myöntää.

Aino-Kaisa voisi sanoa samaa Annikasta ja monista hänen näkökannoistaan.

– Siksi meillä onkin sellainen sanaton sopimus, että tiettyjä asioita ei oteta edes esille vaan puhumme mieluummin jostain muusta. Mutta ei minusta ystävien tarvitsekaan olla samaa mieltä. Ystävyyteen kuuluu, että toisen hyväksyy sellaisena kuin hän on, mielipiteineen päivineen, Aino-Kaisa miettii.

Kumpikin vakuuttaa, että hyvä ystävyys kestää myös ristiriidat.

– Olen kyllä sitä mieltä, että oikea ystävä sanoo suoraan ja rehellisesti – ainakin silloin, kun häneltä neuvoa kysytään, Aino-Kaisa lisää.

Viimeksi Aino-Kaisa muistaa kysyneensä Annikalta neuvoa miettiessään, asettuisiko ehdolle puolueensa varapuheenjohtajaksi. Annika on oman puolueensa varapuheenjohtaja.

– Silloin Annikalta viimeksi tuli napakoita neuvoja, ja hän kannusti minua kovasti asettumaan ehdolle. Eri puolueista on tavallaan hyötyäkin ystävyydessä. Nyt välillämme ei ole kilpailua. Jos olisimme kilpailleet samasta paikasta, asetelma olisi ollut heti eri, Aino-Kaisa kertoo.

– Kerroin A-K:lle suoraan tehtävän hyvistä ja huonoista puolista ja kehotin hommaamaan jonkin täräkän mekon, jossa hänestä tuntuu hyvältä ja itsevarmalta, Annika muistelee.

Neuvomisessakin täytyy kuitenkin muistaa hienotunteisuus ja ymmärtää pitää suunsa myös kiinni. Viimeksi Annika tajusi sen silloin, kun Vasemmistoliitto lähti keväällä yllättäen hallituksesta.

– Minusta homman olisi voinut hoitaa tyylikkäämminkin, mutta en minä siitä alkanut Aino-Kaisalle kuittailla, koska tiesin sen olevan vaikea paikka hänelle muutenkin.

Tosi ystävyyttä?

Aikuisiällä ystävyys päättyy harvoin riitaan, useimmiten ystävät vain kasvavat erilleen.

Opiskelukaverin kanssa ystävyys on  perustunut biletykseen, mutta kun toinen alkaa lisääntyä, toinen joutuu etsimään uudet baarikaverit. Hiekkalaatikolla on jaksanut jutella muiden äitien kanssa, mutta kun lapset kasvavat eikä kurahaalareista riitä enää juttua, uusia puheenaiheita mammakavereiden kanssa voi olla vaikea löytää.

Kaikille on varmaan myös käynyt joskus niin, että on huomannut olevansa aktiivisempi osapuoli suhteessa. Toinen ei vain enää ota yhteyttä oma-aloitteisesti, ja tapaamisten sopiminen on yhtäkkiä kamalan vaikeaa.

– Toki toinen voi tulla yhteiselle leirinuotiolle vielä velvollisuudestakin, mutta silloin se ei ole enää aitoa ystävyyttä, Tuija Matikka sanoo.

Silloin kun elämäntilanne ajaa ystävät erilleen, ei psykologin mielestä alun perinkään ehkä ole ollut kyse ystävyydestä, vaan pikemminkin ystävällisestä toveruudesta tai kumppanuudesta, eräänlaisesta aseveljeydestä. On ollut jokin yhdistävä tekijä kuten työ tai samanlainen elämäntilanne.

– Väitän, että on paljon ihmisiä, jotka eivät koko elämänsä aikana koe todellista ystävyyttä vaan pikemminkin vain toveruutta tai vertaistukea. Niihinkin voi kyllä sisältyä ystävyyden hetkiä.

Mutta mistä tunnet sä sitten aidon ystävän?

– Ystävyys perustuu syvään kohtaamiseen. Kun niin syvä side on joskus syntynyt, ei haittaa vaikka ystävyydessä olisi taukoja. Kun nuotio jäähtyy, kumpikin poistuu tahoilleen, mutta kun sen ääreen taas vuosien päästä palataan, yhteys löytyy heti uudestaan ja juttu jatkuu siitä, mihin se aikoinaan jäi.

Prinssi Harryn ja herttuatar Meghanin hääkuvista huokuu sama välitön ja onnellinen tunnelma, joka nähtiin vihkitilaisuudessa.

Kensingtonin palatsi on viimein julkaissut kuvia lauantaina avioituneista prinssi Harrystä ja Meghan Marklesta.

Hovi julkaisi Sussexin herttuaparista kolme kuvaa, joista yksi on kaunis mustavalkoinen otos. Kuvassa Harry ja Meghan ovat asettuneet portaille ja hymyilevät iloisina – Harry ehkä maireampana kuin koskaan.

Herttuatar Meghan poseerasi ilman huntuaan mustavalkoisessa kuvassa tuoreen aviomiehensä prinssi Harryn kanssa. Kuva: Alexi Lubomirski / Kensingtonin palatsi
Herttuatar Meghan poseerasi ilman huntuaan mustavalkoisessa kuvassa tuoreen aviomiehensä prinssi Harryn kanssa. Kuva: Alexi Lubomirski / Kensingtonin palatsi

– Herttua ja herttuatar haluavat kiittää kaikkia, jotka osallistuivat heidän häidensä juhlintaan. He ovat onnekkaita, että saivat jakaa päivän kaikkien Windsoriin kokoontuneiden sekä televisiota katsoneiden kesken, Kensingtonin palatsin Twitter-viestissä kerrotaan.

Julkaistujen kuvien joukossa on myös virallinen potretti hääparista sekä heidän lähipiiristään.

Viralliseen sukupotrettiin asettuivat Harryn ja Meghanin lisäksi morsiuslapset, kuningatar Elisabet II ja prinssi Philip, prinssi Charles ja herttuatar Camilla, prinssi William ja herttuatar Catherine sekä Meghanin äiti Doria Ragland. Kuva: Alexi Lubomirski / Kensingtonin palatsi
Viralliseen sukupotrettiin asettuivat Harryn ja Meghanin lisäksi morsiuslapset, kuningatar Elisabet II ja prinssi Philip, prinssi Charles ja herttuatar Camilla, prinssi William ja herttuatar Catherine sekä Meghanin äiti Doria Ragland. Kuva: Alexi Lubomirski / Kensingtonin palatsi

Harry ja Meghan poseerasivat morsiuslasten kanssa Windsorin linnan lattialla. Kuva: Alexi Lubomirski / Kensingtonin palatsi
Harry ja Meghan poseerasivat morsiuslasten kanssa Windsorin linnan lattialla. Kuva: Alexi Lubomirski / Kensingtonin palatsi

Uutuusdokumentissa Ennen rikosta pohditaan, millainen on maailma, jossa rikostentorjuntaan valjastetaan algoritmit.

IS TV-LEHTI: Tieteiskirjailija Philip K. Dickin novelliin perustuvassa scifitrillerissä Minority Report (2002) on kutkuttava ja vähän pelottavakin tulevaisuusvisio: vuoden 2056 Washington D.C.:ssä viranomaisilla on käytössään teknologiaa, jonka avulla rikoksia voidaan ehkäistä. Selvännäkijöiden avulla poliisit saavat videoetiäisiä tulevista rikoksia.

Steven Spielbergin ohjaaman elokuvan tulevaisuus ei ole pelkkää kaukaista spekulaatiota, vaan tavallaan jo todellisuutta.

Matthias Heederin ja Monika Hielscherin ohjaama dokumentti Ennen rikosta (2017) osoittaa, kuinka ennakoivaa rikoksentorjuntaa on tehty jo vuosia, ja vauhti sen kuin kiihtyy. Selvännäkijöiden sijaan tehtävään on valjastettu algoritmit. Siis samat mekanismit, joiden avulla verkkokaupat tarjoavat ostoskäyttäytymisen perusteella lisää shoppailtavaa ja Spotify ehdottaa kuunteluhistorian pohjalta sopivaa musiikkia.

Niin sanotulle kuumalle listalle päätyivät ihmiset, joilla oli poikkeuksellisen korkea riski joko tehdä rikos tai joutua sen uhriksi.

Dokumentti poimii esimerkkejä niin Yhdysvalloista kuin Euroopasta. Chicagossa poliisi otti muutama vuosi sitten käyttöön järjestelmän, jossa algoritmit raakkasivat kaupunginväestöstä 400 henkilön listan. Niin sanotulle kuumalle listalle päätyivät ihmiset, joilla oli poikkeuksellisen korkea riski joko tehdä rikos tai joutua sen uhriksi.

Riskiprosentti laskettiin muun muassa rikoshistorian, kontaktien ja asuinpaikan perusteella. Heitä poliisi valvoo tiukasti.

Internet, sosiaalinen media ja älylaitteet ovat tuoneet oman lisänsä potentiaalisten rikollisten ja uhrien profilointiin. Ihmiset luovuttavat nettiarjessaan jatkuvasti yksityisiä tietoja itsestään, ja teknologiajätit tekevät kauppaa tietoja kaipaavien kanssa. Dokumentissa esitellyt virkavallan käyttämät järjestelmät käyttävät hyväkseen muun muassa sosiaalisen median tietoja.

Ongelmilta ei voi välttyä, kun yritetään nähdä tulevaisuuteen.

Spielbergin jännärin koukku on siinä, että rikosten ennaltaehkäisyyn käytetyt keinot ja tulokset asetetaan kyseenalaisiksi. Entä jos näyt eivät pidäkään paikkaansa? Elokuvassa Tom Cruisen esittämä poliisi joutuu itse syytetyksi murhasta, jota ei ole tehnyt ja jonka uhria ei ole koskaan tavannut.

Chicagolainen Robert McDaniel löysi itsensä poliisin kuumalta listalta lähinnä sen takia, että hänen ystävänsä joutui henkirikoksen uhriksi.

Saman ongelman ympärillä pyörii myös Ennen rikosta -dokumentti. Esimerkiksi chicagolainen Robert McDaniel löysi itsensä poliisin kuumalta listalta lähinnä sen takia, että hänen ystävänsä joutui henkirikoksen uhriksi.

Algoritmien tarjoamat vastaukset perustuvat kerättyyn dataan ja syötettyihin tietoihin, jotka saattavat jo lähtökohtaisesti vääristää tuloksia. Esimerkiksi vähemmistöjen osuus poliisien listoilla painottuu huomattavasti. Suurin ongelma on kuitenkin se, ettei numeroita ymmärtävä tietokone käsitä rikosten taustalla vaikuttavia sosiaalisia syitä.

Dokumenttiprojekti: Ennen rikosta, TV1 klo 21.30