Kuvat Shutterstock
Kuvat Shutterstock

Nostimme kissan pöydälle ja kysyimme teiltä: Millainen työntekijä äiti on? Entä hän, jolla ei ole lapsia? Ja mitä sillä on väliä?

"Pienten lasten äidit ovat kaikkein tehokkaimpia työntekijöitä. He ovat iloisia päästessään aikuisten seuraan hyödyntämään osaamistaan ja koulutustaan. He ovat harjaantuneet kotona lasten kanssa tekemään asiat todella tehokkaasti. Kahvin nauttiminen lämpimänä, valmis ruoka ja mahdollisuus käydä vessassa yksin yleensä myös motivoivat.” (Nainen, 38, esimiestehtävissä, ei lapsia)

"Lapsettomat ovat tehokkaampia. Ei poissaoloja lasten vuoksi, ei koti­puheluita ja lapsista huolehtimista työajalla. Ei omia sairastumisia, kun lapsi ei tuo flunssaa päiväkodista tai koulusta. Töistä ei ole pakko lähteä tasan klo 16, koska lapsia ei tarvitse hakea hoidosta. Päivää voi tarvittaessa jatkaa joustavasti. Myös iltatyöt kotona onnistuvat helpommin. Ei yövalvomisia, eikä sen vuoksi väsymystä työpäivinä.” (Nainen, 40, työntekijä, lapseton)

Äitien asemasta työelämässä on puhuttu paljon ja monesta näkökulmasta. On ­puhuttu pienten lasten äitien vaikeudesta saada vakituisia työpaikkoja, vanhemmuuden kustannuksista sekä perhe­vapaiden vaikutuksesta palkkoihin ja eläkkeisiin. Siitä kuitenkin keskustellaan harvemmin, miten vanhemmuus vaikuttaa itse työpaikoilla.

Halusimme selvittää asiaa kysymällä siitä lukijoiltamme. Otsikoimme nettikyselyn provosoivasti: Kummat ovat parempia työntekijöitä, äidit vai lapsettomat? ­Ottaako päähän, kun äitikollega on jatkuvasti kotona sairaan lapsen kanssa? Lusmuileeko lapseton kollega päivät, koska hänellä ei ole koskaan kiire hakemaan lasta päiväkodista? Kumman palkkaisit itse, äidin vai lapsettoman?

Epäkorrekteja kysymyksiä, mutta ­todellisuutta työ­paikoilla.

Puhumalla paremmaksi

Halusimme tutkia naisten omia asenteita, ja saimme nettivastauksia noin 300. Mielipiteitä löytyi, osa varsin kiihkeitä.

Valtaosa kyselyyn vastanneista lapsettomista on sitä mieltä, että lapsettomat ovat parempia työntekijöitä. Valtaosa äidestä taas on päinvaistaista mieltä.

Toki joukossa on niitäkin lapsettomia, joiden mielestä äidit ovat parempia työssään, koska he eivät ”turhaa nuunaile” vaan hoitavat työnsä jämptisti ja siirtyvät kotiin ”seuraavaan savottaan”. On myös äitejä, jotka ihailevat lapsettomia kollegoitansa, koska ­nämä eivät nuoku palavereissa huonosti nukutun yön jälkeen.

Sitten on vastaajia, jotka suuttuivat: Ei tällaista saa kysyä! Miksi naisia usutetaan toistensa kimppuun?!

 "Typerä, turha ja suorastaan vahingollinen vastakkainasettelu.” (Nainen, 26, ei lapsia)

 ”Riippuu täysin persoonasta. Tiedän lapsettomia, jotka eivät saa hommia tehtyä, ja äitejä, jotka eivät saa hommiaan tehtyä. Persoona- ja luonnekysymys, eikä kyse ole siitä, onko synnyttänyt vai ei.” (Nainen, 35, ei lapsia)

Teeskenteleminen, ettei vanhemmuudella olisi mitään vaikutusta työhön, ei edistä tasa-arvoa. Tutkimusten mukaan miehetkin kärsivät usein työstressistä juuri siitä syystä, ettei perheestä puhuminen ole luontevaa. Työnantaja ei osaa ajatella heitä myös isinä, joilla on työn ulkopuolisia velvoitteita.

– Äitiysvapaalta palaa töihin ison elämänmuutoksen kokenut ihminen. Sitä ei voi kieltää ja kyllä asiasta pitää pystyä puhumaan ääneen, sanoo työelämätutkija, Helsingin yliopiston dosentti Kaisa Kauppinen. Hän on pitkään tutkinut työn ja perheen yhteensovittamista.

Kaisa ymmärtää myös tuohtujien ­näkökulman.

– Moni voi pelätä keskustelun vahvistavan stereotypioita ja huonontavan naisten asemaa työmarkkinoilla entisestään. Puhutaan lapsisakosta: naiselle on lapsen saannista työelämässä haittaa, mutta miehelle hyötyä. Kun miehestä tulee isä, hänen ajatellaan olevan entistä vastuuntuntoisempi ja luotettavampi työntekijä, mutta naisten kohdalla se ei menekään niin.

Hyysätäänkö äitejä?

"Koska olen lapseton, entinen työn­antajani velvoitti olemaan aina joulut töissä. ’Eihän sinulla ole perhettä!’ Mitä aviomies, sisarukset ja vanhempani sitten ovat?” (Nainen, 38, esimiesasemassa)

"Konkreettinen esimerkki: työpaikallamme äidit saavat vaihtaa lomarahavapaita lasten takia, lapsettomat eivät.” (Nainen, 36, ei lapsia)

Vaikka työelämä syrjisikin lapsen saaneita naisia, työpaikoilla asia voi näyttää päinvastaiselta. Kysely paljastaa, että moni lapseton nainen tuntee, että äitikollegoita suositaan töissä.

"Äidit saavat paljon ymmärrystä työelämässä nimenomaan toisilta äideiltä ja isiltä. Lapsettomien ajatellaan olevan jotenkin keskenkasvuisia ihmisiä, joilla pitäisi riittää aikaa ja innostusta hoitaa töitä enemmän ja pitää lomansa silloin kun muille sopii.” (Nainen, 25, ei lapsia)
 
Närää aiheuttavat etenkin lomien jakaminen ja ylitöiden tekeminen: 67 prosenttia kyselyyn vastanneista tuntee, että lapsettomina heiltä odotetaan enemmän joustoa. 64 prosenttia vastasi tekevänsä mielestään pitempää päivää kuin työkaverinsa, jolla on lapsia.

"Jostain syystä päiväkodin kiinni­menoon vetoaminen on legitiimi syy häipyä kesken kokouksen, mutta kuka kehtaisi sanoa menevänsä jumppaan, ­tapaamaan ystäviään tai ihan vain ­kotiin?” (Nainen, 32, ei lapsia)

"Lapset ovat valinta, mutta niin on myös lapsettomuus. Harrastuksiin ei ole pakko lähteä samalla tavalla kuin päivä­kotiin, mutta kyse onkin siitä, että myös lapsettomilla on työn ulkopuolista elämää. Sitä ei kuitenkaan pidetä yhtä tärkeänä kuin perhe-elämää” (Nainen, 38, ei lapsia).

Kaisa Kauppinen korostaa, että on työnantajan tehtävä huolehtia, että kaikkia työntekijöitä kohdellaan tasapuolisesti.

– Jos työpaikalla halutaan suosia perheellisiä loma-asioissa, se täytyy lausua ääneen. Muuten tällaiset ovat eripuraa ja eri­arvoisuutta aiheuttavia käytäntöjä. Jos lapsia on hankkinut, niiden kanssa täytyy myös olla, eli silloin voi olla vai­keampi käydä työmatkoilla tai jäädä ylitöihin, mutta mitä fiksumpi työpaikka, sitä vähemmän kukaan joutuu tekemään yli­töitä.

Lapsettomat eläytyvät

"Tuuraan lapsellista sijaistani lähes joka viikko lapsesta johtuvan poissaolon vuoksi. Alan olla lähinnä huvittunut koko tilanteeseen – odotan, milloin tulisi vko, jolloin kollegani olisi koko vkon töissä.” (Nainen, 46, esimiesasemassa, ei lapsia)

Jopa 74 prosenttia lapsettomista ilmoittaa tehneensä kollegansa töitä, koska ­tämä oli ollut kotona hoitamassa sairasta lasta. Tilanne kuitenkin ymmärretään. Kyselyn äideistäkin yli 80 prosenttia kokee, että lapsettomat kollegat suhtautuvat suvaitsevasti lapsen sairasteluun.

"Sairaiden lasten hoitaminen ei ole kadehdittavaa, vaikka poissaolot ärsyttävätkin.” (Nainen, 25, ei lapsia)

"Toivon, että jos joskus saan lapsia, niin myös minun suhteeni joustetaan tarvittaessa.” (Nainen, 32)

Lapsettomilta liikenee ymmärrystä muutenkin. Puolet lapsettomista vastaajista ajattelee, etteivät äidit pääse työ­elämässä sen helpommalla kuin hekään.

"Äidit stressaavat kokemukseni ­mukaan enemmän töistä kuin lapsettomat. Ainakin osalla heistä työpäivä jatkuu vielä kotonakin. Vähän säälittää, kun he tuntuvat tuntevan koko ajan riittämättömyyttä.” (Nainen, 35, ei lapsia)

Riittämättömyyden tunne on äideille tuttu työkaveri. Yli puolet on tuntenut syyllisyyttä kotona ja melkein yhtä moni huonoa omatuntoa töissä.

"Omatunto soimaa koko ajan. Jos olet töissä, et ole perheen kanssa. Kun olet perheen kanssa, jätät töitä tekemättä. Työmatkat ovat rankkoja, koska silloin kasaantuu kerralla kaikki vastuu puolisolle, joten olet sitten vähän niin kuin omatuntovelassa hänellekin. Et ole yhtä joustava ylitöiden ja rankempien työ­kausien kanssa kuin lapsettomat, vaikka haluaisit olla.” (Nainen, pieniä lapsia)

"Kun kummatkin lapset ovat reilun viikon vesirokossa (tietysti peräkkäin eikä yhtä aikaa) alkaa jo mietityttää, mitä muut ajattelevat, kun jatkuvasti on poissa sairaan lapsen hoitamisen vuoksi. Toivon aina, että työkaverit tajuaisivat, että olisin mieluummin töissä kuin kotona kipeän lapsen kanssa.” (Nainen, pieniä lapsia)

Kyselyn mukaan äidit eivät odota erityiskohtelua. Suurin osa on sitä mieltä, ettei heillä ole sen kummempaa oikeutta ­valita ensiksi lomiaan, luistaa työajoista tai kieltäytyä ylitöistä kuin lapsettomilla kollegoillakaan.

Mutta jos lapsettomat uskovat äitien tekevän lyhyempää työpäivää, äideistä 78 prosenttia vastasi, ettei se pidä paikkaansa. 58 prosenttia vastaajista väittää, ettei ole joutunut siirtämään omia töitään kollegalle lapsen sairastelun takia.

– Ilmiö on hiukan sama kuin silloin, kun kysytään ikäsyrjinnästä työpaikoilla. Nuoret sanovat, että heitä syrjitään ja vanhemmat, että heitä, Kaisa sanoo.

Joustoa, kiitos, kaikille

"Mieluiten palkkaan yli 40-vuotiaan naisen, jos nainen pitää palkata.  Parasta olisi palkata mies.” (Nainen, ei lapsia)

Facebookin johtaja Sheryl Sandberg ­sanoi hiljattain, että jos naisella on sekä ura että lapset, hänen täytyy hyväksyä se, ettei mikään hoidu täydellisesti. Suomalaisnaiset ovat tottuneet ajattelemaan, että naiset voivat saada sekä uran että perheen siinä missä miehetkin.

Silti lapsettomista vastaajista jopa 62 prosenttia ilmoitti, että palkkaisi mieluummin lapsettoman naisen kuin äidin. Äideistä toisen äidin palkkaisi vain 42 prosenttia. Eikö se ole huolestuttavaa?

Suurin tasa-arvon este työmarkkinoilla on, että vanhemmuuden kustannukset kasaantuvat naisille. Toistaiseksi miehet käyttävät vain murto-osan esimerkiksi hoitovapaasta.

– Mutta sairaan lapsen hoitoon he osallistuvat tutkimusten melkein yhtä usein kuin naiset, Kaisa sanoo.

"Molemmissa löytyy molemmanlaista sakkia. Typerää kuvitella, että lasten saanti tähän vaikuttaisi. On muitakin raskaita elämänvaiheita kuin pikkulapsiaika.” (Nainen, 32)

Sekin on totta. Lapset kasvavat, mutta naisilla riittää hoidettavia miestä useammin. Usein naisten raskain elämänvaihe ajoittuu keski-iän korville, jolloin nainen todennäköisesti huolehtii sekä lapsistaan että omista vanhemmistaan.

Työterveyslaitoksen ja UKK-instituutin tutkimuksen mukaan pienten lasten äidit tuntevat usein työkykynsä alentuneeksi ja siksi pelkäävät töihin palaamista. Kaisa muistuttaa, että pelkoja olisi helppo lieventää erilaisilla joustavilla malleilla: etä- ja osa-aikatyöllä.

Samaa joustoa voi tarvita kuka vain.

Turva motivoi

Kun perhe kasvaa, rahan- ja turvan­tarvekin kasvaa. Vanhemmat ovat usein tunnollisia työntekijöitä, koska työn säilyttäminen on erityisen tärkeää.

– Mutta on taloudellinen turva tär­keää myös lapsettomille. Yleistyksiä on vaikea tehdä, Kaisa Kauppinen ­sanoo.

Se on kuitenkin fakta, että lapset kuuluvat elämään ja pienten lasten vanhempia tarvitaan työpaikoilla.

"Pointti on tämä: äitiys ei missään nimessä huononna naista työmarkkinoilla, koska se tuo mukanaan priorisointi- ja ennakoimiskykyä.” (Nainen, 35, lapsia)

– Lapset ovat voimavara elämässä ja opettavat vanhemmilleen organisointikykyä ja muiden huomioon ottamista. Näistä taidoista on hyötyä töissä. Siksi lapsen saamisen soisi kääntyvän positiiviseksi asiaksi myös naisille.

Miten lapsettomat ja äidit vastasivat kyllä-ei -kysymyksiin? Entä miten äitiys on vaikuttanut kansanedustaja Sari Sarkomaan ja kirjailija-toimittaja Malin Kivelän työntekoon? Lue koko juttu Me Naisten numerosta 45/2013. Voit myös ostaa digilehden iPadillesi täältä.

”Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, että haluan pysähtyä aloilleni”, Antti kertoo.

Laulaja Antti Tuisku avaa tuoreessa Apu-lehden numerossa tulevaisuuden suunnitelmiaan.

Muusikko kertoi marraskuun alussa jäävänsä tauolle kevään 2018 areenakiertueen ja Provinssi Rockin keikan jälkeen. Syystä hän on kuitenkin vaiennut.

Nyt hän paljastaa, että aikoo hankkia tauon aikana hyvinvointivalmentajan pätevyyden.

– Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, että haluan pysähtyä aloilleni. Musiikkia haluan tehdä seuraavan kerran vasta sitten, kun itselläni on oikeanlainen kipinä ja visio siitä, mitä todella haluan tehdä, hän kertoo Apulle.

”Olo on äärimmäisen kiitollinen, mutta myös haikea.”

Kun Antti marraskuussa ilmoitti tauostaan, hän kertoi tuntevansa ristiriitaisia fiiliksiä.

– Sen jälkeen aloitankin sitten määrittelemättömän pituisen keikkatauon. Olo on äärimmäisen kiitollinen, mutta myös haikea. Kiertueen päättävän festarivedon jälkeen on aika pistää pillit pussiin ja miettiä elämää muiltakin kanteilta. Ja ladata akkuja tulevaa varten – milloin ikinä sen uuden tulemisen aika sitten onkaan, hän kertoi.

Kesällä Antti kertoi Me Naisten haastattelussa, että haluaa panostaa omaan ja läheistensä hyvinvointiin. Hän rakennutti kotiinsa suolahuoneen, vei äitinsä viime talvena lomalle Los Angelesiin ja siskonsa miehineen Berliiniin Céline Dionin keikalle.

– Olen halunnut satsata siihen, että jaksan tehdä työni mahdollisimman hyvin. Mutta haluan tarjota elämyksiä myös läheisilleni. Hiljattain mökillä yritin sanoa sukulaisille, että kertokaa, jos tarvitsette tänne jotakin, hän kertoi. 

 

Kun näyttelijä Emmi Pesonen alkoi seurustella ohjaaja Paavo Westerbergin kanssa, hän sai kaupan päälle neljä lasta.   

– Useimmat harjoittelevat äitiyttä lapsi kerrallaan, mutta minulle kaikki iät tulivat yhteen syssyyn, Emmi kertoo.

Kun näyttelijä Emmi Pesonen, 40, ensimmäisen kerran vieraili ohjaaja-käsikirjoittaja Paavo Westerbergin, 44, luona, hän katseli lasten kuvia seinällä. 

– Ihmettelin, kun rivistö vain jatkui ja jatkui, ja kaikki ne kuulemma olivat Paavon eri lapsia.

Lapsikatras ei kuitenkaan 27-vuotiasta Emmiä säikäyttänyt, päinvastoin.

– Olin aina ajatellut, että haluan paljon lapsia. Useimmat harjoittelevat äitiyttä lapsi kerrallaan, mutta minulle kaikki iät tulivat yhteen syssyyn, Emmi kertoo. Myöhemmin joukko kasvoi seitsemän hengen suurperheeksi.

– Suurin lahja, joka Emmi on minulle antanut on se, että hän on rakastanut lapsiani, Paavo sanoo.

Vaikeinta aikaa heidän suhteessaan elettiin, kun Paavo ja Emmi teatteritöiden ja arjen pyörittämisen lisäksi remontoivat omakotitaloa.

– Silloin vaatimusten määrä kotona oli niin valtava ja stressitasot niin koholla, että kun pääsi teatterille ja sulki oven takanaan, tuntui päässeensä turvaan ja melkein lomalle, Emmi sanoo. 

– Mutta ainakin elämän tarkoitus oli silloin selvä. Ei ollut aikaa fokusoida itseensä tai kriisiyttää parisuhdetta, kun piti vaan selvitä arjesta, Paavo jatkaa.

Toimiva taiteilijaliitto

Tammikuun alussa ensi-iltansa saa Emmin ja Paavon yhdessä käsikirjoittama ja Paavon ohjaama elokuva Viulisti.

Viulisti on Paavon ensimmäinen leffaohjaus ja Emmin esikoiskäsikirjoitus, jonka tekemiseen hän hyppäsi samalla pelottomalla asenteella kuin suurperheen äidiksi – ilman että ensin olisi vaikkapa kirjoittanut jonkun lyhytelokuvan käsiksen.

Kirjoittaminen oli Emmille monella tapaa avartavaa ja vapauttavaa.

– Näyttelijä on työnsaannin suhteen usein alisteisessa asemassa suhteessa ohjaajaan. Se on välillä tosi kuluttavaa. Kun kirjoitan, saan tehdä ihan mitä haluan, hän sanoo.

Yhdessä pari on työskennellyt aiemminkin.

– Työnteko yhdessä ei ole ikinä ollut meille vaikeaa, sillä työpaikalla roolimme ovat selvät. Eikä Paavo minua ainakaan helpommalla päästa kuin muita.  Siviilielämässä vastuun jakaminen on paljon vaikeampaa, Emmi sanoo.

– Kunnioitamme työtä ja työyhteisöä niin paljon, ettemme siellä rupea riitelemään. Eiväthän muutkaan tuo työpaikalle kotiasioitaan, Paavo jatkaa.

Mihin Emmi Paavossa ihastui? Miten seitsenhenkisen perheen arkea pyöritettiin? Voiko vain taiteilija ymmärtää toista taiteilijaa? Miltä tuntuu, kun lapset muuttavat pois kotoa? Lue lisää Me Naisten numerosta 50-51/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.