Oliko Sannin Vahinko-video irvokas vai oliko siitä tuohtuneilla aikuisilla sittenkin vain likainen mielikuvitus?

Jos haluut testaa mua yhen kerran vaan, mulla on mesta mihin mennä, siellä on kaapissa pari coronaa, jos meil ei juttu muuten lennä, Jos haluut niin jää tyynyjuttelemaan, mutta jos et annan sun mennä, mulle on ilo olla sun vahinko, vahinko va va vahinko.

Näistä laulunsanoista nousi kohu, kun poptähti Sanni julkaisi alkuviikosta uuden musiikkivideonsa Vahinko. Siinä Sannin eri-ikäiset fanit laulavat hänen samannimistä kappalettaan. Heti seuraavana päivänä Sanni poisti videonsa. Syynä oli se, että joidenkin mielestä kappaleen sanoma ei sopinut lapsifanien – ja etenkään pikkutyttöjen – suuhun.

”Tulkintani mukaan video flirttailee pedofilian kanssa”, kirjoitti Helsingin Sanomien toimittaja Jussi Lehmusvesi, 7-vuotiaan Sanni-fanin isä. (Jutun voit lukea täältä.)

Soundi-lehden verkkotuottaja Saku Schildt, nuori isä hänkin, ei ollut niinkään pahoittanut mieltään videosta, vaan siitä, kuinka artisti kohuun suhtautui. Verkkolehden kommentissaan hän paheksui sitä, ettei Sannille itselleen saati levy-yhtiölle ollut tullut edes mieleen, että video, jossa tytöt laulavat itsensä testaamisesta, saattaisi herättää joissakin kyseenalaisia mielleyhtymiä tai antaa nuorille naisille huonoa esikuvaa. Schildt myös katsoi Sannin esineellistävän itse itsensä aikana, jolloin tasa-arvoon kiinnitetään entistä enemmän huomiota ja maailmantähdetkin julistavat feminismiä. (Soundin jutun pääset lukemaan täältä.)

Myös Sannin Facebook-sivuilla videosta on keskusteltu vilkkaasti. Sielläkin video tuntui kirvoittavan paheksuvia kommentteja erityisesti miehiltä.

Anteeksi kundit, mutta jotenkin teistä nyt tulevat mieleen ne isät, jotka vartioivat tyttäriensä viattomuutta haulikot tanassa.

Seksi on popin perusaiheita. Usein siitä on laulettu vielä paljon suoraviivaisemmin kuin Sannin Vahingossa, joka minun tulkintani mukaan kyllä kertoo enemmän ihastumisesta kuin seksistä. Lisäksi biisin kertoja on mielestäni ihan aktiivisesti haluava subjekti, ei mikään esine.

Minä ihailin 7-vuotiaana Madonnaa. ”Laik ö vöö-öö-öötsin, tats foor tö veri föörst taim”, lauloin ja tein peilin edessä tanssiliikkeitä, joista varmasti joku likaisella mielellä varustettu olisi voinut saada mielleyhtymän pedofiliaan, jos sellaista olisi osattu 80-luvun puolivälissä ajatella. Mutta Jammu-setäkin kylvi kauhua vasta muutamia vuosia myöhemmin. Äidiltäni kyllä kysyin, mitä se virgin tarkoittaa ja olinkohan minäkin sellainen.

Äidiltäni kysyin, mitä se virgin tarkoittaa ja olinkohan minäkin sellainen.

Vähän myöhemmin Kikka oli kova sana. Tyttöjen kanssa kuljimme välitunnilla käsikynkkää ja lauloimme kovaan ääneen Tahdon viihdyttää, sua kiihdyttää, tehdä sitä milloin vaan… Neljännen luokan pikkujouluissa voitin Lambada-tanssikilpailun. Siinä ketkuteltiin rivosti pojan polvi tytön haarojen välissä. 

Sanni ei ole ensimmäinen poptähti, jonka biisit eivät ole soveliaita lapselle, mutta joita lapset kuitenkin laulavat. Miksi isät siis pahoittivat mielensä juuri Vahingosta? Mikä biisissä niin hiertää? Se, että siinä nuori nainen on halukas? Se, että hän haaveileekin romanttisen rakkauden sijasta satunnaisesta seksistä?

Monikohan isä on ollut huolissaan, kun oma poika on hoilannut Kissin Lick It Upia?

Monikohan isä on ollut huolissaan, kun oma poika on hoilannut Kissin Lick It Upia?

Enkä tiedä onko yhtään sen sopivampaa, kun lapset laulavat ryyppäämisestä; pienistä häistä tai päivin öin vetämisestä. Niistä en kuitenkaan ole kuullut kenenkään saavan moraalista paniikkikohtausta.

On tietysti paikallaan kysyä, onko levy-yhtiöltä hyvän maun mukaista valjastaa alaikäiset kaupalliseen videoon hoilaamaan asioista, joista he eivät vielä ymmärrä hölkäsen pöläystä. Voi olla, että jokin muu olisi ollut parempi idea.

Tuohtuneille iseille lähettäisin silti terveisiä, että jos lapsi laulaa seksistä, se ei tarkoita, että hän olisi tutustunut aikuisten maailmaan liian varhain ja olisi nyt kovaa kyytiä turmeltumassa. Lapselle ei myöskään ole pakko avata kaikkea raadollisen rehellisesti. Jos oma seitsenvuotiaani sattuisi kysymään, minkä testaamisesta Sannin biisissä on kysymys, voisin vaikkapa sanoa, että pussaamisen. Sen, kun on toiseen niin ihastunut, että pienikin hetki hänen kanssaan riittäisi.

Äläkkä toi mieleen keskustelun "liian seksikkäistä" lastenvaatteista, mikä pulpahtaa esille aina säännöllisin väliajoin. Milloin on paheksuttu lasten "rintaliivejä", milloin mikrosortseja tai etumuksesta topattuja uimapukuja.

Pienet tytöt ovat aina ihailleet ja matkineet isoja tyttöjä. Se täytyy heille myös sallia. Ongelma ei ole seksistä laulava tai seksikkäästi pukeutuva pikkutyttö, vaan aikuinen, joka hänet seksualisoi.

Lue kaikki Me Naisten Tätä mieltä -jutut täältä.

Vierailija

Saako isin pikkutyttö laulaa seksistä?

Niinpä, mutta kun nuo lapset eivät todellakaan tiedä mistä laulavat eikä heidän pidäkään tietää mitään seksistä noin 7-10 - vuotiaina, mutta jotkut noista lapsista, jotka tuossa laulavat seksistä luulevat ehkä tietävänsä, mistä on kyse, vaikka olisivatkin 10-12-13 -vuotiaita, joitten ei kuulisi vielä seksistä laulaa julkisesti (vaikka siitä jotakin tietäisivätkin). Joten loppujenlopuksi on hyvä, että tuo video vedettiin pois julkisuudesta, vaikka tietty nuo lapset eivät siitä tykkää, että "...
Lue kommentti

Koetan kierrättää, ostaa reilun kaupan tuotteita ja kulkea joukkoliikenteellä. Ja silti tunnen syyllisyyttä, kirjoittaa kolumnissaan Ulla Virtanen.

Aina silloin tällöin törmään mainoksiin ja juttuihin yksinäisistä seuraa kaipaavista vanhuksista. Silloin minuun jysähtää yhtäkkinen syyllisyys: miksi en ole pitämässä seuraa isovanhemmilleni? Kunnes saman tien muistan, ettei minulla ole enää isovanhempia ja kohdistan syyllisyydentunteen tuntemattomiin ikäihmisiin.

Menen ruokakauppaan ja mietin, kutsuisinko kassalla asioivan vanhuksen meille kahville. Sitten tajuan sääliväni tuntematonta, joka voi oikeasti olla paraikaa ostoksilla vaikka bilehilepappojen pokeri-iltaa varten. Mistäs minä tiedän. Tämä pappaparka muuttuu minun syyllisyydentuntoni ilmentymäksi. Teoksi hän ei välttämättä muutu, sillä olen kovin arka kysymään vieraalta, mitä kuuluu.

Tunnen oloni syylliseksi, koska olen varma, että feissari ajattelee, että valehtelen.

Syyllisyys iskee myös vastatessani hyväntekeväisyysjärjestön feissarin ”olisiko sulla hetki aikaa” -kysymykseen ”sori, olen jo jäsen”. Tunnen oloni syylliseksi, koska olen varma, että feissari ajattelee, että valehtelen. Kuinka noloa onkaan juosta feissarin perässä ja huutaa ”hei oisko sulla hetki aikaa, haluaisin vain vakuuttaa, että ihan oikeasti olen jo jäsen.”

Syyllisyyttä herättävät myös avustusjärjestöjen arvat, joita postitetaan kotiin. Niitä ostamalla tukee ihmisoikeuksia Kiinassa ja voi voittaa auton. Jos arvoista ei halua maksaa, ne voi palauttaa avaamattomina. Pohdin, voisinko kurkata ensiksi voitinko. Mikäli voitto osuisi kohdalle, maksaisin arvat. Minua kiinnostaa suuresti ihmisoikeuksien parantaminen, ja aivan erityisesti, jos voitan samalla löylysetin.

Vaan sitten syyllisyys huutaa taas mielessäni: Etkö aio maksaa arvasta ennen avaamista? Tai palauttaa niitä avaamattomina? Arvat tuottavat minulle suurta ahdistusta. Päätän olla avaamatta niitä.

Koetan kierrättää, ostaa reilun kaupan tuotteita ja kulkea joukkoliikenteellä. Ja sitten keitän itselleni kapselikahvit. Samalla kun kuuma ihana kahvi valuu kurkusta alas, nousee syyllisyyden puna. Tuhoanko tässä maailmaa yksi kapseliroska kerrallaan? Kuulen jo, kuinka kalat huutavat meressä nimeäni samalla, kun vajoavat saastemutaan. Minulla ei ole mitään käsitystä, miten paljon pahaa oikeasti teen. Tunnen silti varmuuden vuoksi syyllisyyttä.

Syyllisyydentunteen tarkoitus on ohjata ihmistä erottamaan oikea ja väärä. Toki syyllisyyttä voi kantaa myös turhaan, ja pahimmillaan se voi olla lamaannuttava tila. Terveessä mielessä se voi kuitenkin olla keino muistuttaa siitä, että asioita voi muuttaa ja korjata.

Ehkä voisin lahjoittaa hieman enemmän aikaani hyväntekeväisyyteen ja ottaa paremmin selvää ekologisuudesta. Ja ostaa sen löylysetin, ettei tarvitse laskea arpojen varaan.

Kaikki Me Naisten kolumnit löydät täältä.

Vierailija

Terve syyllisyys muistuttaa siitä, että asioita voi muuttaa ja korjata

Jaa-a, tie helvettiin on kivetty... Muutenkin olen itse tuumaillut, että kannattaa viettää aikaa niiden omien vanhustensa vanhempiensa kanssa niin ei tarvitse jälkikäteen miettiä jossain tuherruksissa, että harmi kun ehtivät potkaista tyhjää. Sujuu ehkä tuo luonnollinen poistumakin hieman kepeämmin. Jotenkin sitä silti on mielenkiintoista seurata miten sitä ihminen mietiskelee syvällisesti tai vähemmän syvällisesti ongelmaa joka on ihminen itse, sivuuttaen sen asian kaikenlaiseen hömpötykseen...
Lue kommentti

 Ostitko sinä rontti taas meikkejä sähkölaskurahoilla? 

Piti maksaa lasten päiväkotimaksut, mutta meninkin näköjään sitten manikyyriin. Ups!

Olin matkalla pankkiin keskustelemaan marginaaleista, mutta päädyinkin ostamaan maskaraa. Mitä väliä!

Valtakunnankohauttaja, Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen nosti niin sanotun talouskissan pöydälle tuoreessa kolumnissaan. Suomalaisissa parisuhteissa muhii epätasa-arvo.

Vaarasen tiedon mukaan suomalaiset naiset eivat kerta kaikkiaan maksa laskuja. 

Nyt kyse ei ole kotitöiden jakautumisesta, vaan uudenlaisesta taloudellisen epätasa-arvon alalajista. Ei, ei siitä, että naiset tienaavat miehiä vähemmän. Tällä kertaa puhutaan miesten harteille jäävästä laskunmaksu-urakasta. Vaarasen tiedon mukaan suomalaiset naiset eivat kerta kaikkiaan maksa laskuja. Jos muistat niin tehneesi, muistat nyt väärin!

– Eniten ihmettelen tätä: miehet maksavat kotitalouden laskut. Joskus yhteiseltä tililtä ja joskus omalta, mutta useimmiten ne ovat miehiä, jotka ottavat kontolleen laskujen maksamisen vaativan ajan ja harmin, Vaaranen päivittelee kolumnissa.

Hänen tietonsa perustuvat ”miesten kanssa käytyihin keskusteluihin”. Tuekseen hän tempaisee myös kuuden vuoden takaisin tasa-arvobarometrin, jonka mukaan vastuu taloudesta jää useammin miehille kuin naisille.

Totta. Voi sen barometrin niinkin tulkita. Suora lainaus kuuluu: Väittämään ”Miehellä on ensisijainen vastuu perheen toimeentulosta” miehet vastasivat naisia huomattavasti perinteisemmin pitäen miestä useammin päävastuullisena kuin naiset.  Suomeksi: Miehet siis kokevat tilanteen näin. 

Koska laskujen maksamisen sukupuolijakaumaa ei Suomessa ole toistaiseksi selvitetty (ihme!), Vaaranen tähyää maailmalta ”kansainvälisiä tutkimuksia ja selvityksiä”.

–  Iso-Britanniassa yksi kolmesta naisesta unohtuu ostelemaan meikkejä rahalla, jota tarvittaisiin laskujen maksuun, Vaaranen iskee lukuja pöytään.

Onneksi naisille ei makseta enempää. Ei luonto kestäisi sitä kemikaalikuormaa.

I beg your pardon?

Perustan väitteeni nyt puhtaasti naisten kanssa käymiini keskusteluihin, mutta tasan nolla prosenttia naisista toimii näin. 

On ihanan virkistävää, että rinnakkain elää monta naisten vinoutunutta rahasuhdetta käsittelevää debattia. Naiset rasittavat miehiä laskunmaksuasioilla ja shoppailevat sekopäinä! Naiset ruikuttavat pienemmistä palkoistaan, vaikka kaikki on hyvin!

Naiset haluavat varmaan enemmän liksaakin vain sen tähden, että saavat haalittua lisää meikkejä. Onneksi naisille ei makseta enempää. Ei luonto kestäisi sitä kemikaalikuormaa. Ja miesten maksutaakka vain kasvaisi, kun heidän pitäisi hoitaa ne erääntyneet yvesrocherin laskutkin.

Anteeksi miehet, anteeksi luonto!

Lähden lisäämään vähän ripsiväriä.

Käyttäjä12223
Seuraa 
Liittynyt19.11.2017

Nainen, rasitatko sinäkin miestäsi etkä maksa laskujasi? Yritä edes!

Just joo. olen kyllä eronnut miehestä, joka ei hallinnut edes omia raha-asioitaan, saati sitten perheen. Lainat maksettiin puoliksi, ja yllätys yllätys, minä hoidin ruokamenot, lasten menot ja osani laskuista. kun ero tuli, onneksi olin huolehtinut avioehdon. Sain ihan kivan kodin, kun talosta kaksi kolmasosaa oli minun. Velkaa toki tuli uudestakin kodista. minä olen olen ainoa, joka avustaa täysi-ikäisiä lapsia heidän ajokorteissaan, takuuvuokrissaan ym. Jaksaa kyllä huvittaa noi Vaarasen...
Lue kommentti