”Ajattele, jos kaikkien pitäisi käyttää joka päivä korkkareita”, Emil Andersson pohtii. Kuva: ruutukaappaus Anderssonin YouTube-kanavalta
”Ajattele, jos kaikkien pitäisi käyttää joka päivä korkkareita”, Emil Andersson pohtii. Kuva: ruutukaappaus Anderssonin YouTube-kanavalta

Emil Anderssonin työpäivä vaaleanpunaisissa korkkareissa jäi viimeiseksi laatuaan.

Ruotsalainen Emil Andersson, 25, tasoittaa työkseen lattioita. Hiljattain hän työskenteli yhden työpäivän ajan vaaleanpunaisissa kengissä, joissa on kymmensenttiset piikkikorot. Tempauksellaan Andersson halusi osoittaa solidaarisuutta naisia kohtaan.

Andersson sai idean seurattuaan muutamaakin maailmalla leimahtanutta korkokenkäkohua. Ensimmäisen nostatti kanadalainen tarjoilija Nicola Gavins, jonka töissä on pakko käyttää korkokenkiä. Gavins kritisoi työnantajansa korkkaripakkoa jakamalla kuvan työkaverinsa verta vuotavista jaloista. Seuraavaksi näyttelijä Julia Roberts asteli Cannesin elokuvafestivaaleilla paljain jaloin punaisella matolla. Vanity Fair -lehti piti Robertsin temppua kommenttina edellisvuoden tapahtumiin Cannesissa: ryhmä viisikymppisiä naisia ei päässyt Carol-elokuvan näytökseen, koska heillä ei ollut korkeita korkoja. Elokuvafestivaali myönsi, että yleisöllä on punaisen maton näytöksiin korkokenkäpakko.

Yksi epäoikeudenmukaisuus lisää

Keski-Ruotsin Ludvikassa asuva Andersson ei ymmärrä, miksi työpaikalla pitäisi käyttää korkokenkiä.

– On ihan yhtä mielipuolista, että tarjoilija tekee töitä korkeissa koroissa, kuin se, että minä tasoitan lattiaa koroissa, Andersson sanoo YouTube-videollaan.

– Kyseessä on pieni asia maailmassa, mutta se on yksi epäoikeudenmukaisuus lisää muiden ohella, hän jatkaa.

Vapaa-ajallaan vloggaavan Anderssonin korkkarivideo on katsottu YouTubessa yli 40 000 kertaa:

Jo portaiden kävely osoittautuu vaikeaksi. Pahin koettelemus ovat portaat kantamusten kera. Työkaveri räkättävät ja päivittelevät. Jalkoja särkee jo päivän aluksi, lopuksi tuska on käsittämätöntä.

Kuten arvata saattaa, Anderssonista ei kuoriudu korkkarifania.

– Ei kyllä enää ikinä tulisi mieleenikään laittaa tällaisia kenkiä jalkaan, varsinkaan työpäivänä.

Ruotsalaislehti Aftonbladetin mukaan Andersson on kuitenkin kuullut kehuja siitä, miten hyvin kävelee koroilla.

Ilahduttava sankari

Andersson kirjoittaa Facebookissa saaneensa osakseen jonkin verran ilkeilyä ja jättävänsä haukut omaan arvoonsa.

Hänen julkaisunsa ovatkin herättäneet voittopuolisesti ihailevia ja kannustavia kommentteja, joissa Anderssonia kutsutaan muun muassa arjen sankariksi.

– Maailma kaipaa enemmän kaltaisiasi, kuuluu eräs YouTube-kommentti.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Tee Me Naisten eeppinen kaupunkivisa ja selvitä, oletko karavaanaritason Suomi-tietäjä.

Viihdytkö tutuissa nurkissa vai tunnetko jokaisen niemennokan ja notkelman? Olemme koonneet kymmenen kuvaa suomalaisista ikoneista ja monumenteista, jotka liittyvät johonkin tiettyyn suomalaiseen kaupunkiin.

Osaatko yhdistää kuvan oikeaan kaupunkiin?

 

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.