Tilaajille

Mitä me halutaan? Normitalvet takaisin! Milloin me halutaan ne? Nyt! Moni meistä taviksista haluaisi jo tehdä ilmastoasialle muutakin kuin vähentää lentämistä. Mitä siis?

Panokseni ilmastonmuutoksen torjumiseksi: ahdistus, mukavampien asioiden ajattelu, voimattomuuden tunne. Tulokset tähän
mennessä: ahdistus, mukavampien asioiden ajattelu, voimattomuuden tunne.

Kun...

Elämäkertoja tehtailevat suurmiehet suosivat mustavalkoista teemaa kirjojensa kansissa. Ja tämä huvitti somekansaa.

Suomi-Twitter täyttyi perjantaina mustavalkoisista selfieistä, joihin on merkittynä tunniste #mieskansi. Tunniste nousi Twitterin suosituimpien aiheiden listalle hetkessä. Mistä on kyse?

Kaikki sai alkunsa tästä radiojuontaja Ville Kinaretin nokkelasta twiitistä:

Tarkkanäköisimmät huomaavat, että monet tunnetut miehet suosivat mustavalkoista kansityyliä elämäkerrallisissa teoksissaan. Tuorein julkaistu teos on Tuntematon Kimi Räikkönen, jossa käydään läpi formulakuljettajan elämäntarina. Myös Räikkösen kansi noudattaa varmaksi todettua kansityyliä.

Kinaretin twiitti sai aikaan somevillityksen, kun mustavalkoiset mieskannet lähtivät vyörymään Twitterissä lumipallon lailla, ja pian palvelu täyttyi käyttäjien omista mieskansista. Jotkut twiitit sisältävät kritiikkiä siitä, miksi elämäkertateosten bisnes on hyvin miesvaltaista.

 

Varma syksyn merkki: ihmiset palaavat liikkumaan Suomen kaduille, kujille ja maanteille. Liikenneraivohan siitä repeää!

Helsingissä alkoi tällä viikolla Liikenne on yhteispeliä -kampanja, jonka tarkoituksena on tehdä jalankulkijoiden, autoilijoiden ja pyöräilijöiden yhteispeli sujuvammaksi ja kunnioittavammaksi sekä muistuttaa liikennesäännöistä. Aioitus ei voisi olla parempi: HS uutisoi maanantaina Fatbike-pyöräilijän törmänneen jalkakäytävällä Helsingin kulttuurijohtajaan Tommi Laitioon. Syntyi kiivas keskustelu kevyen liikenteen turvallisuudesta.

Väärissä paikoissa pööpöilevät jalankulkijat kiusaavat pyöräilijöitä! Pyöräilijät suhailevat siellä täällä eivätkä edes näytä käsimerkkejä! Ja sitten on vielä ne autot! 

Graafisella alalla työskentelevällä Tarulla, 39, on omakohtaista kokemusta autojen ja polkupyörien välisestä tulehtuneesta suhteesta. Hän harrastaa pyöräilyä ja lukee välillä pyöräilijöiden foorumeilta tarinoita siitä, kuinka autoilijat kohtelevat pyöräilijöitä maanteillä.

Taru on myös itse kokenut liikenneraivon käytännössä pyöräillessään viime kesänä maantiellä ajoradan vieressä. 

– Tuli märät naamalle. Lasinpesunesteiden ruiskuttaminen on yleinen jäynä, jota jotkut autoilijat tekevät. He eivät tykkää maantienpyöräilijöistä ja siitä, että heidän kanssaan jaetaan tiet, hän kertoo. 

Kokemus ei ollut ainoa laatuaan. Tarun mukaan toisinaan hänen tiellensä on kiilattu ja joskus ohitellaan turhan läheltä. Ohutrenkaisella maantiepyörällä ei voi ajaa kovin turvallisesti kovassa vauhdissa penkan puolelle asfaltilta pois. Pyörän renkaitakaan ei ole tehty hiekalla ajoon, vaan ne puhkeavat pikkukivistä helposti.

”Tuli märät naamalle.”

– Pari kertaa autoilija on ohittanut minut tahallaan todella läheltä. Se on ihan hirveä tunne, koska sivuliike samaan aikaan auton kanssa saisi pahaa jälkeä, Taru kertoo. 

Suomalainen erikoisuus?

Taru kertoo huomanneensa, että erityisesti Suomessa autoilijat suhtautuvat nihkeämmin pyöräilijöihin kuin  muissa Euroopan maissa.  Tour de Francen ja muiden vastaavien pyöräkilpailuiden sekä lämpimien sääolosuhteiden takia pyöräily on noussut suosituiksi penkkiurheilulajeiksi esimerkiksi Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa.

Taru on kansainvälisillä pyöräilyleireillä huomannut, että vaikka muualla Euroopassa saattaa olla kapeampia teitä, pyöräilu autoteillä tuntuu paljon turvallisemmalta. 

– Euroopan maissa autoilijat kunnoittavat pyöräilijöitä ja antavat helposti tietä jalankulkijoillekin. Ehkä Suomessa, jossa on niin vähän ihmisiä laajalle levinneenä, emme ole oppineet elämään toistemme kanssa niin sopuisasti, hän arvelee. 

Myös lainsäädäntö saattaa vaikuttaa. Monissa maissa, kuten Itävallassa, autoilijan pitää lain mukaan kiertää pyöräilijä vähintään puolentoista metrin päästä. Kyltit teiden reunoilla muistuttavat tästä. Suomessa polkupyörää ohittavan on pidettävä ”turvallinen väli” eli sivuttaisetäisyys ohitettavaan (TLL §19). Väli on suhteutetaan kulkuneuvon nopeuteen, mutta tarkkaa etäisyyttä ei ole määritelty. 

 Miten Suomessa sitten selviytyy? 

Taru kertoo, että hän lähtee pyöräilemään mieluiten myöhään illalla tai aikaisin sunnuntaiaamuisin, kun tiellä on mahdollisimman vähän liikennettä. Hän ei itse usko kostamiseen vaikka joku on sellaistakin tehnyt. 

– Kuulin kerran, että pyöräilijä ruiskutti liikennevaloissa juomapullosta vettä sellaisen autoilijan päälle, joka oli aiemmin ruiskuttanut lasinpesunestettä hänen päällensä. 

Taru ihmettelee ymmärtämättömyyttä liikenteessä. 

– Me kaikki olemme vuorotellen kävelijöitä, pyöräilijöitä ja autoilija. Olemme kaikki olleet toistemme asemissa, joten en ymmärrä, miksi emme voisi kunnioittaa toisiamme ja liikkumismuotojamme. 

Huonojen tapausten lisäksi mukaan mahtuu monia fiksujakin autoilijoita. 

– Kerran yksi autoilija hidasti ja kiersi minut liioitellun kaukaa. Peukaloa nostamalla kiitin häntä fiksusta käytöksestä, Taru kertoo. 

 

JVH

Pyöräilyä harrastava Taru, 39, kertoo, millaista kiusantekoa autoilijat harjoittavat Suomen maanteillä: ”Tuli märät naamalle”

Kaikilla on paljon parannettavaa, mutta muistaa täytyy, että suurin vastuu on kuitenkin autoilijalla sillä näiden muiden henki on kyseessä. Lisäksi autoilijalla on ajokorttikoulutus. Asennevammaisilta autoilijoilta kyllä pitäisi otta tuo ajokortti kokonaan pois, kunnes mieltävät asiat oikealla suhteellisuudentajulla.
Lue kommentti