Tilaajille
Noora ja Niina ovat johtaneet yritystään kymmenen vuotta. Kuva: Veera Korhonen
Noora ja Niina ovat johtaneet yritystään kymmenen vuotta. Kuva: Veera Korhonen

Sisarukset Niina ja Noora olivat parikymppisiä, kun he perivät isänsä konepajayrityksen. Oppivuodet yrittäjinä ovat luoneet heistä lujan yksikön. Noora ja Niina nähdään myös tänään lauantaina nähtävässä SuomiLOVE-ohjelmassa.

Normaalina työpäivänä HallaWorksin konepajalla Raumalla kuuluu koneiden tasaista hurinaa ja kovia kilahduksia, kun metallinkappaleita siirretään ja työstetään.

Olivatko koneet päällä...

Janne on tapakristitty, hänen vaimonsa Janike on vahvasti uskossa. – Kurjaa tilanteessamme on se, että uskonto ei näy arjessa niin paljon kuin se näkyisi, jos Jannekin olisi uskossa, Janike miettii.

Kauniisti remontoidussa rintamamiestalossa asuu pariskunta, joka riitelee harvoin. Joskus kuitenkin väitellään siitä, pääseekö Janne taivaaseen.

– Minä olen tapakristitty. Kuulun kirkkoon mutta en ajattele uskontoa sen enempää. Uskon pääseväni taivaaseen, Janne Juntunen, 34, sanoo.

Vaimo Janike, 32, on on kuitenkin huolissaan.

– Janne, Raamattu sanoo, että vain suun tunnustuksella ihminen pelastuu ja pääsee taivaaseen. Kun Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan, niin kyllä minä haluaisin, että olisit siellä mun kanssani, Janike sanoo.

Hän toivoisi, että Janne tulisi uskoon.

– Kurjaa tilanteessamme on se, että uskonto ei näy arjessa niin paljon kuin se näkyisi, jos Jannekin olisi uskossa. Ehkä lausuttaisiin ruokarukous, ehkä lukisin ääneen Raamattua.

Asiasta ei kannata keskustella.

– On viisainta vain vetäytyä, ettei tulee kinaa, Janne sanoo.

Mieluummin kannattaa puhua jostakin muusta. Jostakin kivasta. Vaikka suunnitella talon remonttia. Mitä tehdään sen jälkeen, kun portaikon kipsilevyt on satu paikoilleen?

”Hakeuduin takaisin Jumalan helmoihin. Se tarkoitti vastausten etsimistä ja lohdun saamista.”

Janiken lapsuudenkoti on helluntailainen. Kun pariskunta tapasi ollessaan 17- ja 19-vuotiaita, he elivät tavallista parikymppisten elämää opiskeluineen ja ravintolailtoineen. Mutta sitten kaikki muuttui: ensimmäistä lasta yritettiin kolme vuotta, tuli keskenmenoja ja Janike alkoi pelätä lapsettomuutta.

– Ne olivat raskaita vuosia. Hakeuduin takaisin Jumalan helmoihin. Se tarkoitti vastausten etsimistä ja lohdun saamista. Hyväksyin, että jos lapsettomuus on Jumalan tahto, olkoon niin.

Vastukset tuntuivat löytyvän yhä useammin Raamatusta. Sitten syntyi esikoinen, nyt kahdeksanvuotias Kiara. Janne oli kuitenkin epävarma ja pohti, kuinka sopeutua uuteen Janikeen.

– Säikähdin, että tuleekohan tästä suhteesta enää mitään, kun toinen muuttuu noin paljon. Mutta moni asia onneksi pysyi, kuten Janiken huumorintaju, Janne kertoo.

Ajan mittaan Jannen pelko on väistynyt. Nyt perheessä on kolme lasta. Janike menee sunnuntaisin helluntaiseurakunnan kokoontumisiin.

– Ja minä yritän täällä remontoida taloa samalla, kun jahtaan ruuvimeisselinsä kanssa heiluvaa yksivuotiasta, Janne sanoo.

Iltaisin makuuhuoneessa Janike lukee Raamattua ja kysyy Jannelta, että lukisiko ääneen.

– Minä sanon, että mieluummin ei.

jury

Kun keskenmenoista kärsinyt Janike, 32, tuli uskoon, puoliso Janne säikähti: ”Tuleeko suhteesta mitään, kun toinen muuttuu?”

Epäkypsä suhde uskontoon. Tulla uskoon ? Usko on tila, jonne tullaan ? Se on siis myös tila, josta lähdetään. Päästä taivaaseen ? Taivas ei ole paikka, vaan asenne. Taivaassa (siis siellä paikassa) ei olla avioliitossa. Taivaassa (siis siellä asenteessa) ollaan vapaita. Jumalaan ei tarvitse uskoa, sillä jumala uskoo ihmiseen.
Lue kommentti
Tuputtaminen myrkkyö

Kun keskenmenoista kärsinyt Janike, 32, tuli uskoon, puoliso Janne säikähti: ”Tuleeko suhteesta mitään, kun toinen muuttuu?”

Janika, yritä olla painostamatta miestäsi. Mustavalkoiseen raamattu-uskoon tulleiden (tai siinä aina olleiden) painostaminen (samaan kuin mihin itse uskoo) on varmin tie saada Janne tuntemaan uskosi vastenmieliseksi. Tuputtaminen, uhkailu ja syyllistäminen on epäinhimillistä vaikka jäykästi uskova luulee tarkoittavansa hyvää. Yritä seurustella raamattusi ja Jumalasi kanssa ihan kahdenkesken. Toivoisin ettei aivopese lapsiasikaan, koska avoin tavallinen elämä riittää heille. Annatte...
Lue kommentti

Jasmin on vegaani, mutta hänen kumppaninsa Toni nauttii pihvistä. – Koska olen aikaisemmin syönyt lihaa, en voi laittaa lihansyöjäpuolisoani pihalle, Jasmin nauraa.

Kun bloggaaja Jasmin Kauko, 30, ja yrittäjä Toni Kauko, 30, ovat ruokaostoksilla, Toni haluaa ostaa tavallisia munia. Jasmin tahtoisi ostaa kolme kertaa kalliimpia luomumunia.

Tahtojen taiston voittaa usein Jasmin: kotiin viedään luomumunat. Jasmine ei niitä kyllä itse edes syö, sillä hän on vegaani eikä käytä mitään eläinperäisiä tuotteita.

Toni taas on sekaani eli sekasyöjä, joka tykkää tehdä ja syödä ruokaa, jota hän kutsuu kunnon suomalaiseksi kotiruuaksi: jauhelihakastiketta ja makaronilaatikkoa.

Raaka pihvi näyttää raadolta

Jasmin ryhtyi vegaaniksi terveydellisistä syistä. Hänellä todettiin refluksitauti, jota hoidettiin leikkauksella. Toipumisaikana ruokailutottumukset menivät uusiksi. Esimerkiksi kalkkuna olisi sopinut uuteen ruokavalioon, mutta Jasmine oli jo päättänyt olla koskematta lihaan.

– Kun on lakannut syömästä lihaa, se alkaa näyttää erilaiselta kuin ennen. Raaka pihvi näyttää raadolta.

Jasmin arvostaa myös eettistä arvomaailmaa, jota vegaanius edustaa.

– Kun ei syö lihaa, ei tarvitse pohtia syökö kurjissa oloissa eläneen tehotuotetun eläimen lihaa.

ravintolailtaa ei kannata pilata riitelyllä

Toni taas ei suostuisi vaihtamaan ruokavaliotaan. Hyvässä ravintolassa valmistettu pihvi mediumina on parasta, mitä hän tietää.

Yhteisellä illallisella Jasmin vilkaisee Tonin pihviä inhoten, mutta ei sano mitään; ravintolailtaa ei kannata pilata riitelyllä.

– Lihassa on ravintoaineita, joita ihminen tarvitsee. Jasminhan joutuu ottamaan B12-vitamiinia purkista, koska ei syö lihaa. Käsittääkseni on myös näyttöä siitä, että ihminen on lihaa syömällä lihaa kehittynyt evoluutiossa tällaiseksi kuin nyt olemme, Toni miettii.

Hänen mielestään maailmaa ei pelasteta lihasta kieltäytymällä.

– Sillä, syönkö minä lihaa vai en, ei ole vaikutusta maailman eläinten hyvinvointiin. Yhden ihmisen teoilla ei ole merkitystä. Siksi en rupeaisi eettisistä syistä vegaaniksi.

Jos ei kelpaa, voi olla syömättä

Jasmin valmistaa joka ilta perheelle vegaanisen illallisen, jonka on kelvattava myös Tonille.

– Tonilla oli vaikeuksia tottua vegaani-illallisiin, mutta tein selväksi, että en rupea tekemään kahta ruokaa. Jos ei kelpaa, voi olla syömättä, Jasmin kertoo.

– Chilitofupata maistuu hyvin, samoin tempehistä tehdyt aasialaiset ruuat, Toni sanoo.

”Ymmärrän, että jos on ollut 15 vuotta vegaani, ei voi ottaa nurkkiinsa miestä, joka grillaa pihvejä.”

Kun parin lapsi, nelivuotias Minttu kysyy, miksi äiti syö iltapalalla soijaleikkelettä ja isä meetvurstia, hänelle sanotaan, ettei äiti halua syödä eläintä tai että äidin vatsa ei kestä makkaraa. Ei sanota, että koska eläin on tapettu inhottavasti. Tarhassa Minttu syö sekaruokaa.

Jasmin tuntee vegaaneja, jotka eivät voisi asua sekasyöjän kanssa.

– Ymmärrän, että jos on ollut 15 vuotta vegaani, ei voi ottaa nurkkiinsa miestä, joka grillaa pihvejä. Mutta koska olen aikaisemmin syönyt lihaa, en voi laittaa lihansyöjäpuolisoani pihalle, Jasmin nauraa.

Jasmin ja Toni ovat olleet kymmenen vuotta naimisissa. Avioliitossa on ollut ylä- ja alamäkiä ja pariterapeutin vastaanotollakin on käyty. Se, että toinen on vegaani ja toinen sekaani, ei ole kuitenkaan kovin iso juttu, vain yksi asia elämässä.

– Siihen ei ole tarvittu terapiaa!