Huuskosille on kertynyt vähän leluja. Kuvat: Rami Marjamäki, Teija Soini
Huuskosille on kertynyt vähän leluja. Kuvat: Rami Marjamäki, Teija Soini

Suomeen tulee vuodessa 10 miljoonaa postipakettia kiinalaisista verkkokaupoista. Kuka niitä oikein tilaa?

Mitä saa eurolla? No kuningatartuutin, santsikupin torikahvilassa. Tai sitten rannekellon Kiinasta. Hintaan sisältyy kello ja paketin matka mannerten yli kotiisi. Maailma on ihme paikka.

Vajaalla eurolla saa myös vaikkapa taikinapyörän tai muovitulpan silitysraudan takajalkaan – eivätkä esimerkit ole kuvitteellisia: raahelainen Miia Pyhtilä, 24, on tilannut sekä kellon että pyörän että tulpan. Hän on yksi niistä kymmenistä tuhansista suomalaisista, jotka ovat löytäneet kiinalaiset verkkokaupat. Ali Expressissä, Wishissä, Ebayssa ja monissa muissa osoitteissa myydään mitä vain halvalla.

– Ihan ihan ihan mitä vaan. Se siinä on käsittämätöntä, Miia toteaa.

Miia Pyhtilä on löytänyt yhtä ja toista kissa-aiheista: vaatteita, puhelimen kuoret, kellon...
Miia Pyhtilä on löytänyt yhtä ja toista kissa-aiheista: vaatteita, puhelimen kuoret, kellon...

Fidget spinnereitä. Led-valaistuja Helly Kitty –lenkkareita. Uikkareita, kauko-ohjattavia autoja, ­kamerahelikoptereita. Melkein ­aitoja Fjällrävenin kettureppuja. Keski­aikaisia roolivaatteita. Tekonurmipohjaiset sandaalit. Seksileluja. Ihan mitä vain!

Kohtuukäyttäjä

Miia ei ole tilannut kotiinsa Kiinan sekopäisintä esineistöä: hän on tilannut lähinnä arkisia kodin tarvikkeita ja vähän persoonallisempia vaatteita. Miia ostelee verkossa, koska hän vihaa shoppailua: paniikki­oireiluun taipuvaiselle marketit eivät ole mukavia paikkoja. Eikä Raahessa ole kovin hyviä shoppailumahdollisuuksia, vaikka tykkäisikin kaupoilla käymisestä. Ja lisäksi:

” On tosi hauskaa saada paketteja.”

– On tosi hauskaa saada paketteja. Nykyään ei muuten saa oikein mitään postia – edes laskuja, nekin tulevat sähköisinä. Postipaketti on kuin lahja itselle.

Tänä vuonna posti on tuonut Miialle myös esimerkiksi kanan näköiset polvisukat, avaruuskuvioidun hameen, kissapuhelimenkuoren, mittakuppeja keittiöön, tarrakiinnitteisiä lamppuja. Tällä hetkellä kymmenisen pakettia on matkalla Kiinasta Raaheen.

– Ja mä olen aivan kohtuukäyttäjä! Tuolla Facebookin Wish/Ali Express/Ebay -ryhmässä oli joku aika sitten kysely, että paljonko ihmisille on tulossa tilauksia. Joillain oli yli sata.

Jaa se ryhmässä

Miian mainitsema Facebook-ryhmä pitää sisällään­ 70 000 suomalaista verkkoshoppailijaa. Joukossa on kohtuukäyttäjiä, ostosholisteja ja satunnaisshoppaajia. Ryhmään postataan kuva, jos paketista paljastunut kesämekko on sellainen kuin pitikin. Kuva palkitaan kehuilla ja peukuilla. Sinne lisätään huvittavimpia tuotebongauksia, siellä pyydetään apua ja harrastetaan flirttiäkin. Miksi ei? Harrastuksen parissahan on aina sutinoitu.

Kiinalaiset verkkokaupat ovat siitä antoisa harrastus, että ne tarjoavat myös yllätyksiä. Ihminen pysyy virkeänä, kun luulee tilanneensa sortsit, mutta saakin Borat-uimapuvun. Sattumukset raportoidaan myös Tämän tilasin – tämän sain –ketjuissa.

Ryhmässä kysellään paljon neuvoja. Miten tämän Kiinan hajun saa vaatteista pois? Oletteko pesseet vai pakastaneet? Millä hakusanalla olette löytäneet sen ketturepun? Oletteko uskaltaneet tilata meikkejä?

– Sellaista asiaa ei ole, mihin ei löytyisi joltain apua. Aina on monta ihmistä, jotka ovat tilanneet saman tuotteen, Miia Pyhtilä toteaa.

Tällä hetkellä ryhmän perusteella näyttää siltä, ­että sadoilla suomalaisnaisilla on kesämekon alla tuote Sexy Silicone Adhesive Stick On Gel Push Up Strapless Invisible Backless Bra Seamless Push Up Bra. Hakusanoja pitää olla paljon, jotta tuote varmasti löytyy.

Miiakin on tilannut selättömät liivit.

– Niissä on kyllä aika epäilyttävä se liimapinta, en oo vielä kokeillut, Miia sanoo.

Säästö 180 euroa

Jos Miia on kohtuukäyttäjä, entäs tehokäyttäjät? Ehkä Nokialla asuva Tanja Huuskonen on sellainen: hän kertoo yhdessä ketjussa tilanneensa pitkälti yli kaksisataa tuotetta. Tanjaa naurattaa.

– Mun äitikin laittoi viestiä, että onko tuo nyt tarpeellista, olisiko aika rauhoittua. Olen jo rauhoittunut! Mutta kyllä mulla lähti jossain vaiheessa aivan lapasesta…

Tanjan laskujen mukaan tilattuja tuotteita on tarkalleen 237, mutta ison osan selittävät viime kesänä järjestetyt häät.

”Säästin 180 euroa!”

– Tilasin kaikki hääkoristeet Kiinasta. Kun suunnilleen jokainen ruusun terälehti tuli omassa paketissaan, niin siitä kertyi paljon paketteja. Mutta säästin 180 euroa!

Tanja tilasi kokeeksi Wishistä morsiuspuvunkin, oikein kunnon tyllisen prinsessaunelman, neljälläkympillä: mekko 32 euroa, postimaksut 8 euroa. Mekko oli juuri sellainen kuin piti, mutta koon arviointi meni pieleen. Yleensä Kiinasta kannattaa Tanjan mukaan tilata kokoa tai paria isompi vaate, mutta tällä kertaa mekko olisi pitänyt tilata normikokoisena. Tanja myi tylliunelman eteenpäin toisessa ryhmässä ja osti yksinkertaisemman, laskeutuvan morsiuspuvun Suomesta.

Kiinasta ostamisessa pätee Miian ja Tanjan mukaan muutama perusneuvo.

- Ei kannata katsoa tuotekuvaa vaan lukea tiedot vierestä: kuvassa voi hyvin olla 3x4 metrin karvalankamatto, mutta oikeasti kahden euron matto on varmasti vessan matto.

- Ostajien arviot ovat tärkeitä: jos tuotteella ei ole yhtään arviota, sitä ei ehkä ole olemassa tai se ei ole mikään mahtava löytö.

- Vaatekoot ovat pieniä: ota ainakin yhtä kokoa isompi.

- Kosmetiikkaa ei kannata tilata, jos ei halua allergista reaktiota.

- Merkkituotteet eivät ole aitoja. Monesti ne ovat silti ihan hyviä, mutta eivät aina.

- Ei kannata tilata niin kallista, että kaduttaa, jos tuotetta ei voikaan palauttaa.

Sitten vielä semmoinen asia, että jos ei halua roiseja kommentteja, niin ei kannata postata FB-ryhmään itsestään kuvaa uudessa alusvaate­setissä.

– Mä jättäisin kyllä ne kuvat postaamatta. En haluaisi kuvalleni 70 000 hengen yleisöä ja viittäkymmentä kiimaista äijää kuolaamaan. Mieskin saattaisi vähän ihmetellä, Tanja sanoo.

Ryhmän ylläpito huomauttelee välillä kommenttien asiallisuudesta, mutta ei se oikein auta.

Koukussa

– Aluksi jäin ostamiseen koukkuun, ihan kuin tupakkaan. Kun tilipäivä oli seuraavana päivänä, laskut oli maksettu ja tilillä oli 24 euroa, tilasin sillä 24 eurolla tavaraa, Tanja kuvailee.

Tanjan mukaan erityisesti Facebookiin ilmestyvät ”saattaisit tykätä tästäkin” –kuvat ovat pirullisia; niitä tekee mieli klikata. Verkkokaupat käyttävät suositteluun algoritmeja, ja ne osaavat jo aika hyvin arvata, millaisista tuotteista kukin pitää. Sellaiseen koukuttuu äkkiä.

Tanja Huuskosen tytär on saanut vaaleanpunaisen hameen kaukaa.
Tanja Huuskosen tytär on saanut vaaleanpunaisen hameen kaukaa.

– Ja vaikka kaikki maksaa vain euron tai pari, niin kun katsot ostoskoria, sinne on kertynyt viidenkympin arvosta tavaraa, Tanja pohtii.

Millaisista summista Tanja sitten puhuu – paljollako hän on ostanut yhteensä? No yllättävän vähällä.

– Vaikea arvioida, en ole sillä tavalla seurannut. Olisiko yhteensä ehkä 160 eurolla?

Tänä vuonna Tanja on vähentänyt shoppailua radikaalisti: meneillään on iso tosielämän taloremontti eikä aikaa jää puhelimen näpräykseen. Hän on ostanut vain muutaman paketin koko vuonna. Ostostaidoissakin on tapahtunut kehitystä.

– Teen nykyään niin, että jätän tuotteet ostoskoriin odottamaan ja käyn parin päivän päästä uudelleen katsomassa. Ostoskorista lähtee yleensä puolet kamoista pois.

Tanja tilaa eniten vaatteita itselleen ja tyttärelle, ja lisäksi leluja. Uusi vauva syntyy tänä vuonna, ja riski on olemassa, että tilanne karkaa käsistä, jos ei ole tarkkana.

– Luojan kiitos näitä verkkokauppoja ei ollut vielä silloin, kun esikoinen syntyi.

Kaikki eivät pysty tekemään itselleen rajoituksia. Jos jollain on ongelmia hamstraamisen ja heräteostosten kanssa, hän ovat taatusti jo löytänyt kiinalaiskaupat.

– Välillä ryhmässä näkee ihmisiä, jotka kyselevät, millä kannattaisi maksaa, kun Klarnalla on jo liikaa laskuja auki… ja onhan siellä sellaisia, jotka käyvät esittelemässä ostoksiaan joka päivä. Tulee mieleen, että siinä saattaa olla jo jokin ongelma taustalla.

Kuka sen kaiken maksaa?

Mitä mahdollisuuksia tässä sitten enää on vaikkapa kivijalkavaatekaupalla? Tai kotimaisella verkkokaupalla – niitäkin perustaa moni, mutta onko järkeä kilpailla, jos jättikaupat lähettävät tavaraa Kiinasta halvemmalla kuin millä postikortti kulkee Raumalta Poriin?

– Halvin tilaamani juttu on ollut meikkisivellin 29 sentillä, postimaksuja ei ollut ollenkaan. Ei tavara kulje ­ilmaiseksi, joten kuka sen postituksen maksaa? miettii Tanja.

Joku sen maksaa. Kauppatieteen tohtori Hannu Saarijärvi tutkii työkseen kaupan alaa, ja hänellä on asiasta arvauksia. Verkkokauppabisnes on vaiheessa, jossa globaaleja markkinaosuuksia jaetaan. Isot firmat koettavat voittaa kilpailun asiakkaista, ja siinä kohdassa voi olla fiksua tehdä bisnestä pienellä tappiollakin, tai sijoittajien piikkiin.

– Hämmentävän halvat hinnat herättävät kysymyksiä. On mahdollista, että Eurooppaan suuntautuvaa logistiikkaa subventoidaan. Se taas asettaa hintatason uusiksi, minkä monet perinteiset kaupat saavat kokea kivuliaasti, Hannu sanoo.

Kiinalaisten verkkokauppa-alustojen volyymit ovat valtavia. Kun Alibaba käynnistää Singles’ Day -kampanjan, sen ensimmäisen tunnin myynti vastaa isoimpien suomalaisten kauppakonsernien puolen vuoden myyntiä.

Verkkokaupoilla on hinnan lisäksi myös toinen iso etu: suosittelu.

– Algoritmit muokkaavat kaupoista asiakkaidensa näköisiä: törmäät juuri sellaisiin tuotteisiin, mistä tykkäät. Perinteinen market ei taivu siihen, että kauppa näyttää erilaiselta jokaiselle kävijälle.

Kun verkkokaupat alkoivat yleistyä, alkuvaiheen tutkimus oletti, että niissä ihmiset tekevät sitten rationaalisia, järkeviä ostoksia ja vertailevat hintoja. Hehheh!

– Kävi päinvastoin. Verkkoshoppailuhan on impulssiostamista parhaimmillaan. Tai pahimmillaan.

Lastenvaunut, 30 vai 450 euroa?

Wish/Ali Express/Ebay –ryhmän 70 000 jäsenestä suurin osa on naisia, mutta shoppailuaalto leviää miestenkin keskuudessa. Tanjan mies on alkanut tilailla elektroniikkaa, naapurin kanssa ei postilaatikolla enää puhuta säästä vaan verkko-ostoksista: mitä on viime aikoina tullut tilattua. Ja ikään kuin naapurustoon olisi ilmaantunut useampi kauko-ohjattava auto, aikuisten miesten leluiksi.

Kaikkea Tanja ei tilaisi Kiinasta. Lastenvaunut saisi kolmella kympillä, mutta Tanja ei lämpene.

– Ali Expressissäkin on kyllä näkynyt ”Emmaljungia”, mutta eiköhän niihin ole vain lätkäisty tarra… en ehkä luottaisi, että ne kestävät kasassa.

Kilpailua Tanjan lapsen vaunuista ei luultavasti voita kotimainen lastentarvikeliike. Tanja on vertaillut hintoja: Suomessa 450 euroa maksavat merkkivaunut saa saksalaisesta verkkokaupasta satasella.

Entäs luonto?

”Ei ole eettistä ­tilailla pikkutavaroita toiselta puolelta maailmaa.”

– Mua mietityttää tässä ympäristöpuoli. Ei ole eettistä ­tilailla pikkutavaroita toiselta puolelta maailmaa. Mua hävettää se melko paljon, Miia Pyhtilä sanoo.

Silti hän usein tilaa, ja niin se kai meillä kuluttajilla menee: ympäristöasiat jäävät toiseksi ja hinta ratkaisee. Hannu Saarijärvi tutkii verkkokaupan palautuskäytäntöjä. Isoilla vaateverkkokaupoilla palautusprosentti on 50–70. Se tarkoittaa, että valtava määrä leninkejä lentää tälläkin hetkellä maiden välillä ihan turhaan.

– Nyt ollaan ratkaisevassa vaiheessa: jos ihmiset opetetaan tilaamaan viisi mekkoa, joista aiotaan pitää vain yksi, tavasta on vaikea oppia pois, Hannu sanoo.

Ihmiset on jo ehkä opetettu rentoon tilailutyyliin, koska palautus on yleensä ilmaista. Palautetutkin tavarat maksaa lopulta joku: muut kuluttajat hinnoissa, sijoittajat… no ainakin luonto saa maksaa.

”Ympäristön etuja ei tässä bisneksessä kukaan oikein valvo.”

– Ympäristön etuja ei tässä bisneksessä kukaan oikein valvo. Kuluttajien ja yritysten etuja kyllä.

Terkut postille

Ympäristö ei kiitä, kivijalkakauppias valvoo öitä. Mutta on Kiina-bisneksessä voittajiakin. Esimerkiksi pakkausteollisuus. Kartonkia tuottavilla paperitehtailla menee maassamme mukavasti. Myös kuriiripalvelut kiittävät: DHL:n tyyppiset firmat eivät pane nykymeininkiä pahakseen eikä niitä haittaa kova palautusprosentti .

Sen sijaan Suomen Posti ei ole innoissaan. Sillä menisi paremmin, jos Suomesta lähetettäisiin Kiinaan kymmenen miljoonaa pakettia, mutta toiseen suuntaan jakelukorvaus on mitättömän pieni. Kansainväliset postisäännöt haluttaisiin neuvotella uusiksi, mutta siihen asti Kiinan paketit ovat Postille lähinnä riesa. Työntekijöitä pitäisi palkata lisää, mutta rahaa ei tule enempää.

Miia ja Tanja ovat miettineet, onko noloa olla se tyyppi, joka työllistää postivirkailijoita ja jakajia kylällä eniten .

– Olin helpottunut, kun me muutimme ja postikonttori vaihtui. Siellä muistettiin jo naamani, Miia sanoo.

Toisaalta. On ihanaa olla se, jolle tulee aina paketteja! Se on vähän kuin jatkuva joulu. Lohduttaisiko postinjakajia lajittelu-urakan keskellä se, että he ovat käytännössä joulupukkeja?

–Ryhmässäkin käytetään vertausta: taas tuli joulu ennen aikojaan! Ja mun kolmevuotias likkakin osaa jo odottaa posti­autoa, Tanja toteaa.

Lue myös Tätä mietin -kirjoitus: Soitto Tullilaboratorioon vahvisti: en halua tilata kiinalaisista verkkokaupoista mitään

Mitäs kauppoja?

Aliexpress

Kauppa-alusta, paljon eri kauppiaita. Saa mitä vain. Mukana kaikenlaista yrittäjää: kannattaa lukea muiden asiakkaiden arvostelut. Luottokorttimaksu.

Ebay

Ei oikeastaan kiinalainen firma, mutta USA:n versiosta (ebay.com) löytyvät kiinalaiset kauppiaat. Halpaa krääsää! Arvioita kannattaa taas lukea. PayPal-maksu.

Wish

Slogan on ”shopping made fun”, ja onhan se. Samaa vaatetta ja roinaa mutta kuvat edellä, houkuttaa heräteostoksiin. Myös suomeksi. Klarna-maksaminen.

Paljon muitakin on:

GearBestistä ja Banggoodista vempaimia ja kopterikameroita. Kiinalaisen robotti-imurin saa tarjouksessa satasella, Suomessa tunnetusta merkistä saa maksaa moninkertaisesti.

Vierailija

Mitä kaikkea verkosta tilataankaan – 10 miljoonaa pakettia Kiinasta!

Aliexpress on Alibaban tytärsivusto. Ero on siinä, että Alibaban kautta jälleenmyyjät voivat tilata suurempia tuote-eriä suoraan tehtailta (tukkumyynti), kun taas Aliexpressin kautta kuluttajat voivat tilata yksittäisiä tuotteita eri [yleensä kiinalaisilta] jälleenmyyjiltä. Aliexpress toimii siten että tuote pitää ostajan toimesta kuitata toimitetuksi, ennenkuin myyjä saa Aliexpressiin maksetun tuotteen hinnan (eli Aliexpress toimii ostajan ja myyjän välillä välittäjänä), toimituskuittauksen...
Lue kommentti
Tilaajille
Merja Mähkä käyttää rahansa mieluummin sijoittamiseen kuin sisustamiseen. Kuvat: Susanna Kekkonen
Merja Mähkä käyttää rahansa mieluummin sijoittamiseen kuin sisustamiseen. Kuvat: Susanna Kekkonen

Toinen sisustaa koko rahalla, toinen ei koskaan. Noora ja Merja kertovat, mistä hyvä elämä syntyy.

– Oih, olen hulluna hamam-pyyhkeisiin.

Noora Virtanen, 35, on jälleen kerran pakannut autoonsa yhdeksänkuisen Nian ja hurauttanut lähellä sijaitsevaan sisustusliikkeeseen katselemaan ihanuuksia. Käsi hiplailee vaaleita pellavapyyhkeitä.

– Onneksi...

Tilaajille
Kuolema on läsnä ambulanssin ensihoitajan Mika Länsisolan jokaisessa työvuorossa. Kuva: Satu Kemppainen
Kuolema on läsnä ambulanssin ensihoitajan Mika Länsisolan jokaisessa työvuorossa. Kuva: Satu Kemppainen

Yli miljoona suomalaista tekee henkisesti raskasta työtä, jossa on vaara kyynistyä. Ensihoitaja Mika Länsisola kertoo, miten työ on muuttanut häntä.

Kutsumusammatti. Palkitseva ja mielenkiintoinen työ, jolla on merkitystä. Samalla kuitenkin duuni, jossa joutuu päivittäin kasvotusten esimerkiksi kurjuuden, sairauden, päihteiden ja syrjäytymisen kanssa.

Joka neljännellä suomalaisella on henkisesti raskas työ, kertoo Työterveyslaitoksen...