Minna huolittelee takan tiilimuuria, mutta ei liian siistiksi – rosoa pitää olla. Kuvat: Susanna Kekkonen
Minna huolittelee takan tiilimuuria, mutta ei liian siistiksi – rosoa pitää olla. Kuvat: Susanna Kekkonen

Minna Alanko hankki avioeronsa jälkeen itselleen vanhan talon yksin ja vähällä rahalla. – Itsekseen kun on, ei ole kovin paljon maksukykyä.

Helsinkiläisellä pientaloalueella on tien molemmin puolin kauniisti remontoituja koteja ja huolellisesti hoidettuja pihoja. Kaikki maisemassa henkii hyvin järjestettyä elämää ja hillittyä charmia.

Aina siihen asti, kunnes tullaan Minna Alangon, 43, pihaan.

Nurmikon tilalla on heinikko ja röykkiöissä rakennusjätettä. Oranssin tuvan vieressä seisoo vinossa ruosteinen lipputanko, ja maassa lojuu kuhmuinen pata, jossa on poltettu risuja. Siellä täällä on koreja, tiiliä, laudanpätkiä. Pihatien keskipisteenä komeilee rikkinäinen astianpesukone.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Au, au.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Siinähän talon emäntä Minna jo tuleekin portaille ja heiluttelee kättään. Hän on juuri tehnyt remppaklassikon: paukauttanut itseään vasaralla sormeen.

Mutta ei anneta sen häiritä. Minna rientää takaisin keittiö-olohuoneeseen ja jatkaa hommia: takan edustalle lattiaan olisi nakuteltava pelti, niin kuin paloturvallisuusmääräykset vaativat. Minnan lapset istuvat rauhassa tv:n ääressä, koira Kirppu vahtii ikkunan edessä, tuleeko pihalle kissoja. Huonekuusessa roikkuu joulun jäljiltä vielä pari punaista palloa.

Yksi katse riittää kertomaan, että tässä kodissa rakastetaan vihreää väriä eikä harrasteta konmaritusta. Tavaraa on paljon –  tosin sitä on varmaan vähemmän esillä sitten, kun Minna saa koottua kaapit osista, jotka nyt nojaavat seinään.

Tulijalle Minnan ja lasten piha ja koti näyttäytyvät lievästi sanottuna keskeneräiseltä, mutta Minnan oma arvio on optimistinen.

– Olen voiton puolella. Siis verrattuna siihen, että täällähän oli pahimmillaan kahden huoneen lattiat auki.

Äkkiäkös sitä!

Minna osti talon vuonna 2015. Hän oli muuttanut avioeronsa jälkeen kahden lapsensa kanssa kaksioon lähelle vanhempiaan ja oli jo jonkin aikaa etsiskellyt taloa samoilta kulmilta. Harvoin oli mitään tarjolla.

Eräänä päivänä Minnan veli huomasi, että kiinteistönvälittäjän näköinen ihminen käyskenteli pikkutalon pihalla. Kohta netistä löytyi talon myynti-ilmoitus. Veli yllytti ostamaan: äkkiäkös tuollainen saataisiin rempattua!

– Ei tämä ole mikään söpö talo vaan ruma mökki, ja kauhean värinenkin. Tänä kesänä en ehdi ulkolaudoitusta maalaamaan, mutta ehkä ensi kesänä.

Minnan talo on tosiaan mökkimäinen. Se on 40-luvun talo yhdessä tasossa, neliöitäkin on vain 60. Niihin mahtuvat keittiö-olohuone, kolme pikkuruista kamaria ja kylpyhuone. Minna sanoo suoraan, että sai talon halvalla.

– Itsekseen kun on, ei ole kovin paljon maksukykyä.

Minna palkkasi ammattilaisen uusimaan vesijohdot, viemärit ja sähköt. Kaiken muun hän on tehnyt itse. Toki sukulaiset, varsinkin veli, ovat autelleet.

Minna etsii remonttimateriaaleja Facebookin purkutavarakirppikseltä. Matilda-tyttären huoneen puulattia maalattiin pinkiksi, Hans-poika sai toivomansa parven, ja Minnan makuuhuoneessa on paljon kirjoja ja vihreää väriä.

Yötä rottien kanssa

Kun takan pelti on nyt kiinni lattiassa, Minnan katse siirtyy takan ylle. Sieltä hän rapsuttelee vähän kerrallaan irti laastinjälkiä sotkemasta kaunista vanhaa tiilimuuria. Kun kaikki laasti on saatu irti, muurin voi käsitellä suoja-aineella, joka varjelee pintaa mutta jättää kivasti roson näkyviin.

Minna Alanko ja lapset Matilda ja Hans perustivat myyntipöydän taimilleen. Kauppa on auki 24/7. Naapurit jättävät rahat postilaatikkoon.
Minna Alanko ja lapset Matilda ja Hans perustivat myyntipöydän taimilleen. Kauppa on auki 24/7. Naapurit jättävät rahat postilaatikkoon.

On remontissa ollut kamaliakin vaiheita. Kun lattiat olivat auki ja vesivahinko yllätti, tuli mieleen, että oliko näissä talokaupoissa mitään järkeä. Itku oli lähellä, kun Minna ja talkooväki huomasivat, että edellinen asukas on paikkaillut rikkinäistä seinää muoviteipillä. Ja entä kun eteisen lahojen lattialankkujen alta löytyi rotan pesiä.

– Rotan hajua tuntuu vielä porstuassa, jos ovea ei ole avattu pitkään aikaan. Se on sellainen pistävä, kissanpissaa muistuttava haju, Minna selostaa.

Hän avaa huoneen makuuhuoneeseensa. Tähänkin tilaan liittyy rottamuistoja.

– Rottia oli täällä seinien sisällä. Se tunne, kun rotta rapistelee pinkopahvin takana ihan lähellä omaa sänkyä… Huh.

Rottien lisäksi talossa haisi tupakka, vuosikymmenten sauhuttelu. Senkin takia sisäseinien kaikki pinnat piti vaihtaa uusiin.

Mutta onneksi Minna ei ole murehtijaluonne vaan tekijätyyppi. Hyvä talo tästä tulee. En ole iskenyt käsiäni sontaan, vakuutti Minna itselleen. En ole. En ole.

Onneksi on valtava piha, siitä on paljon iloa jo nyt.

Piha on helsinkiläispuutarhaksi jättimäinen, 1800 neliötä. Se sopii Minnalle, joka on ammatiltaan puutarhuri. Ensimmäiset omat kurpitsat ja maissit ovat kasvamassa. Lapset kasvattavat taimia myyntiin ja saavat omaa rahaa. Minnan pää on täynnä puutarhaunelmia tuleville vuosille.

Loppuelämää rakentamassa

Minna viihtyy keskeneräisyydessä. Asuminen rempan keskellä on ihan ok. Remonttia tehdään huolella ja hitaasti, välillä rapsutellaan laastia, välillä etsitään aina hukassa olevaa vasaraa. Siinä samalla rakennetaan hyvää loppuelämää itselle ja onnellista kotia lapsille.

Minna nauraa, että hän tosissaan luuli keskeneräisyyden ärsyttävän niin paljon, että tekisi remontin loppuun nopeasti. Toisin kävi. Mikään ei vaivaa. Hän katsoo Youtubesta neuvokkivideoita ja opettelee taas seuraavan kivan homman.

Ennen pikkutalon ostamista Minna ei ollut koskaan edes tapetoinut, tänä vuonna hän on veljensä kanssa remontoinut myös vanhempiensa taloa.

– Kun into yhteen tekemiseen lopahtaa, se saa lopahtaa. Teen seuraavaa projektia, niitähän riittää. Minä olen tällainen, että en saa mitään valmiiksi, en osaa keskittyä. Minulla on kaikki elämässä kesken.

Joskus lapset kysyvät Minnalta: Miksi ostit tämän rämän talon? Eikö olisi kannattanut ostaa ehjä talo? Kun tyttären luokkatoverit olivat synttäreillä, he kysyivät: Siivotaanko teillä koskaan?

– Sanon lapsille, että minä halusin juuri tämän rämän talon. Jonain päivänä talosta tulee ehjä, ja kyllä meillä siivotaan, sanoo Minna ja lähtee etsimään lapiota. Pihapolun kaivuuta voisi jatkaa, kun aurinko alkoi paistaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla