Netti, älypuhelin, kaverit, lehdet, some... Uutta informaatiota on tarjolla joka sekunti. Kuva: Shutterstock
Netti, älypuhelin, kaverit, lehdet, some... Uutta informaatiota on tarjolla joka sekunti. Kuva: Shutterstock

Tiedät, millainen on Facebook-kaverisi uusi kampaus ja kenet Suomen Bachelor valitsi tyttöystäväkseen. Infoähky uhkaa, mutta turhaa tietoa ei oikeasti ole.

Jokainen meistä tietää hirvittävän määrän asioita, joilla ei äkkiseltään ajateltuna ole mitään merkitystä. Mieti vaikka, mitä kaikkea sellaista olet tänään kuullut tai nähnyt, mikä ei vaikuta elämääsi oikeastaan millään tavoin?

Esimerkiksi: eräs bloggaaja oli hankkinut makuuhuoneeseensa uuden lampun, yksi vauva oli oppinut kääntymään vatsalleen, joku kaveri tykkää tallinnalaisen teknoklubin Facebook-sivuista, vanha työkaveri oli käynyt juomassa kermavaahtoisen kaakaon kahvilassa ja joku oli tehnyt vegaanista pavlovaa synttäreilleen. Tämän kaiken minä opin sosiaalisesta mediasta samalla, kun hairahduin tämän jutun kirjoittamisesta.

Tietoa sataa oikealta ja vasemmalta aamusta iltaan, mikä johtaa siihen, että keskittymisemme herpaantuu tuon tuosta. Nykyään ihmiskunta tuottaa joka päivä tuhansia kertoja enemmän tietoa kuin on Yhdysvaltain kongressin kirjastossa, joka on maailman suurin kirjasto – eikö ollut kiva tieto tämäkin?

Tosin sana tieto itsessäänkin on ongelma.

– Suomen kielen perusongelma on se, että ”tieto” on huono termi, epäonnistunut käännös, joka johtaa harhakäsityksiin, sanoo tutkija Timo Tiuraniemi Filosofian Akatemiasta.

Liikaa aquafabaa?

Joskus tietotulva ihan tuskastuttaa. On päivän lehti ja tv-uutiset, jatkuvasti päivittyvät nettiuutiset ja sosiaalinen media. Puhutaan infoähkystä ja informaatiotulvasta, joka vyöryy päälle.

Ja mitä tieto itse asiassa edes on? Suomeksi voidaan puhua informaatiosta, tiedosta ja viisaudesta, ja niilläkin on eronsa.

Informaatiota voi olla se, mitä tapahtui Suomen Bachelorissa, mistä blogeissa nyt kuhistaan ja se, että pavlovaa voi tehdä vegaanisena.

Vegaanisesta pavlovasta tulee tietoa – tai tietämystä, kuten Timo Tiuraniemi sitä toivoisi nimitettävän – silloin, kun alat selvitellä, miten marenkia voi tehdä ilman kananmunaa ja mitä muuta tästä aquafabasta voisi valmistaa. Siis kun tulkitset tietoa, ja se vaikuttaa omaan ajatteluusi.

On helppo sanoa, että informaatiota on liikaa tai että sillä voi olla huonoja vaikutuksia meihin. Tietämys taas on asia erikseen.

Mitä hyötyä klingonista?

Kaikki maailman tieto on turhaa sillä hetkellä, kun yrität meditoida.

Mikä sitten on turhaa? Tietenkin se, mikä ei ole tarpeellista. Ja tarpeellisuus taas, se riippuu siitä, keneltä kysytään.

Mikä tahansa knoppitieto nousee arvoon sillä hetkellä, kun on Haluatko miljonääriksi -visassa Jaajo Linnonmaan tentattavana. Face-päivitykset vauvoista ja kaakaosta voivat olla turhia minulle, mutta ne ovat äärettömän tärkeitä Facebookille, jonka koko arvo perustuu informaatioon, jota me sinne tuotamme.

”Jos pyritään kohti totuutta, on kaikki tieto tarpeellista.”

Talouden näkökulmasta turhia voivat olla runot, jotka on kirjoitettu kielillä, joita puhuu maailmassa 2 000 henkilöä. Kuitenkaan tieteen tai sivistyksen näkökulmasta näin ei voida ajatella.

– Jos arvostetaan sivistyksen ideaa, ei turhan tiedon käsite ole mahdollinen. Jos pyritään kohti totuutta, on kaikki tieto tarpeellista. Mutta toisaalta, jos pidetään mittarina taloudellista menestystä tai bruttokansantuotteen kasvua… pohtii Timo Tiuraniemi.

Puhe turhuudesta ja tarpeellisuudesta onkin usein puhetta paitsi omasta identiteetistä myös tavoitteista, tehokkuudesta, taloudellisuudesta ja hyödystä.

Mutta miten hyöty voidaan määritellä? Jollekulle muuten vain opiskellut koodaustaidot tai klingonin kielen perusteet voivat olla paras mahdollinen keino rentoutua ja torjua stressiä. Yleinen hyvinvointi taas ruokki valppautta, uteliaisuutta ja luovuutta – tietämystä ja viisautta.

Voiko knoppitieto tyhmentää?

Mutta voiko kaikkialta pursuileva informaatio olla haitallista? Knoppitieto ei tee kenestäkään viisasta, mutta voiko se tehdä ihmisestä vähän tyhmemmän?

Aivot eivät kulu tiedonkäsittelyssä, koska hermoverkostot ovat olemassa juuri tätä tehtävää varten, kertoo neuropsykologi Pekka Kuikka. Siksi tietoa ei voi olla aivoille liikaa, mutta aivot rasittuvat, jos ne joutuvat koko ajan sulkemaan pois hälyä, häiriöitä ja muita houkutuksia. Se vaatii keskittymistä ja ponnistelua, ja ihminen väsyy, Kuikka kuvailee.

Yksi keskeyttäjä on älypuhelin, jota vilkuillaan noin 150 kertaa päivässä. Useissa tutkimuksissa on todettu, että älypuhelin häiritsee keskittymistä, vähentää luovuutta, hidastaa oppimista ja sotkee unirytmin. Some-päivitysten kilahdukset, viestien merkkiäänet ja kaiken maailman informaation loputon virta aiheuttavat väistämättä sen, että ajatus katkeaa ja keskittymiskyky kärsii.

”Utelias suhtautuminen elämään on tutkimusten mukaan hyvä juttu.”

On tutkittu, että ihmisen keskittymiskyky on nykään huonompi kuin kultakalalla: kultakala pystyy keskittymään yhdeksän sekuntia, ihminen kahdeksan.

Itse voi kuitenkin vaikuttaa siihen, miten tietoon suhtautuu ja mitä sillä tekee.

– Utelias suhtautuminen elämään on tutkimusten mukaan hyvä juttu. Jos tiedon etsiminen ja luominen tuottavat iloa, on vaikea sanoa, että mikään tieto olisi haitallista, sanoo Timo Tiuranemi.

– Mutta jos tietoa ei osaa järjestellä, rakentaa sirpaleisen maailmankuvan.

Bachelor-valuuttaa

Ihminen viisastuu, kun tietämys jäsentyy ja uudet ajatukset täydentävät vanhaa tietämystä. Samalla hän arvioi, millaista informaatiota juuri otti vastaan. MV-lehti on esimerkki siitä, miten informaatioon liittyy ideologiaa ja valtaa.

– Kun tarjolla on rajaton määrä valheellista, puoliksi totuudenmukaista tietoa, korostuu lähdekritiikin merkitys. Tärkeää on myös, että on taitoa suodattaa tietoa ja hyödyntää eri tietolähteitä omiin tarkoituksiinsa, Tiuraniemi sanoo.

”Sillä, että juorut ja knoppitieto jäävät mieleen, voi olla jonkinlainen sosiaalinen tilaus.”

Informaatio, tietämys ja viisaus. Mutta entä kokemus, tietotaito ja tunneäly? Entä tiedon sosiaalinen arvo?

Se, että on kartalla Bachelorissa jaetuista ruusuista, voi olla arvokasta valuuttaa työpaikan kahvipöydässä.

– Sillä, että juorut ja knoppitieto jäävät mieleen, voi olla jonkinlainen sosiaalinen tilaus: on kiva, kun voi olla yhdessä muiden kanssa, vaihtaa ajatuksia, tunteita ja kokemuksia, Pekka Kuikka pohtii.

Jos toisaalta parisuhdedraaman katsominen tai sydäntä riipaisevien ihmissuhdejuttujen lukeminen syventävät omaa ajattelua ja antavat keinoja omien pulmien ratkomiseen, ei niitä voi pitää turhina.

Keskeistä on se, miten sinä itse tietoon suhtaudut.

 

Auttaisiko somepaasto?

Jokainen vastaa itse siitä, mitä kaikkea ja kuinka paljon ottaa vastaan – ainakin vapaa-ajalla.

Jos keskittyminen ja läsnäolo kärsivät informaatiotulvasta, voit asettaa merkkiäänet äänettömälle ja ilmoitukset pois päältä. Jos sähköpostit kilahtavat puhelimeen, mieti vielä, onko pakko. Myös somepaasto voi antaa ajattelemisen aihetta: kuinka paljon aikaa somessa kuluu, onko siitä iloa?

Voi myös kokeilla pehmeää ohjaamista tutkija Timo Tiuraniemen metodilla. Se toimii, kun käyttää sosiaalista mediaa työssään.

– Estin itseltäni pääsyn Facebookiin ja korvasin sen Twitterillä. Kun seuraan vain inspiroivia lähteitä, en enää näe päivittäin sosiaalisia virtoja, kuten tietoa siitä, että serkkuni on käynyt Floridassa. Sen sijaan saan vain tietoa, joka edesauttaa tutkimustani ja vie ajatteluani eteenpäin.

Hyönteisruoka on saapunut Suomeen ja siitä povataan maailman ruokakriisin pelastajaa. Mutta miltä se maistuu? Vai maistuuko miltään?

”Hieman makea”, ”jännä jälkimaku”, ”yksinään vähän tunkkainen”, ”mielenkiintoisella tavalla huokoinen”.

Näin Me Naisten raati kuvaili Belgiassa kasvatettujen ja uunissa paahdettujen kokonaisten kotisirkkojen makua hyönteisruokatestissä.

Granolassa kotisirkat olivat silmällä selvästi havaittavissa kaurahiutaleiden, siementen, omenan ja puolukkajauheen seassa, mutta rapsakka suutuntuma katosi muun rouskeen sekaan eikä sirkkoja aamiaisjugurtissaan mitenkään maistanut tai tuntenut. Moni piti sirkkamysliä perushyvänä granolana.

– Ei tämä minua ällötä millään tavalla. Hyvää on, kommentoi yksi raatilainen.

– Nyt ollaan syvästi omien ennakkoluulojen kanssa tekemisissä, myönsi toinen, mutta pisteli reippaasti kipollisen sirkkagranolalla ryyditettyä jugurttia menemään.  

– En ostaisi maun takia. Ei mitenkään ihmeellinen, kommentoi kolmas.

Onko liian madventuresia vai maistuisiko sirkkamysli?
Onko liian madventuresia vai maistuisiko sirkkamysli?

Hyönteisruoan trendikkyys näkyykin tällä hetkellä sirkkaruoan hinnassa. Pieni 200 gramman paketti granolaa maksaa noin 9 euroa. Hintaa nostaa ehkä myös se, että kotimaisten sirkkojen kasvatus on vasta alussa ja sirkat tuodaan Suomeen muualta Euroopasta.

Trendin aallonharjalla

Suomessa jyllää tällä hetkellä pienimuotoinen hyönteisruokabuumi.

Fazerin leipomosta kerrotaan, että he eivät ole aina saaneet sirkkajauhoa Hollannista niin paljon ja nopeasti, kuin heidän leipurinsa sitä taikinaansa tarvitsisivat. Kaikki sirkkaleivät menevät ja illalla kyselijöille pitää tarjota 'ei oota'.

Se ei ole ihme.  Hyönteisleipä maistuu nimittäin pelkän Oivariinin kanssa erinomaiselta. Sen sirkkajauhopitoisuus on kolme prosenttia, ja kuulostaa hämmästyttävältä, että yhteen pieneen leipään on silti käytetty 70 kotisirkkaa.  

Näyttää ja maistuu vastaleivotulta leivältä, mutta sisältää 70 kotisirkkaa jauhettuna. Kuva: Fazer
Näyttää ja maistuu vastaleivotulta leivältä, mutta sisältää 70 kotisirkkaa jauhettuna. Kuva: Fazer

– Olin vähän varautunut, ennen kuin laitoin leivän suuhuni, mutta tämähän on hyvää, testiryhmäläinen kehuu.

– Siemenet tekevät leivästä rapsakan. Kivalla tavalla vähän pähkinäinen ja paahteinen maku.

– Leipä on niin hyvää, että unohdin sirkat kokonaan. Olen pääosin kasvisyöjä, joten en ehkä kuitenkaan ota sitä jokapäiväiseen käyttöön.

Hyönteisten tunteet

Sirkkaleipää ja sirkoista valmistettuja einespihvejä mutustellessaan voikin miettiä tuntevatko hyönteiset ja sattuuko niihin.

Ympäristön kannalta hyönteissyöntiä pidetään kuitenkin niin paljon parempana ratkaisuna kuin perinteistä lihansyöntiä, että sen myötä vegaanius on saanut uuden muodon: entovegaani sallii ruokavalioonsa hyönteiset ja hyönteisperäiset tuotteet, mutta ei lihaa, kalaa tai maitotuotteita.

Ilmeisesti kaikki valmistajatkaan eivät pidä kotisirkkoja liharuokana, sillä kaupan einesaltaassa myytävät sirkkajauheella ryyditetyt pihvit on nimetty kasvispihveiksi. Ne sisältävät 83% kasviksia ja 4,6% kasvatetun kotisirkan jauhetta, ja saavat raadilta kehuja.

– Tämähän on miellyttävä tuttavuus einespihvien joukossa.

– Tuhti, ruokaisa, täyttävä eikä lainkaan kuiva. Kiva, että pinaatti, parsakaali ja kaikki ainekset  – paitsi kotisirkka – maistuvat.

Hyönteispihvit voittavat pinaattiletut ja monet kasvispihvit niin maussa kuin proteiinipitoisuudessa.
Hyönteispihvit voittavat pinaattiletut ja monet kasvispihvit niin maussa kuin proteiinipitoisuudessa.

Testasimme tuotteet: Fazer Sirkkaleipä 250g, 3,99e, Veljekset Mattilan Sirkka-kasvispihvit 300g, 3,98e ja Samu sirkkagranola 200g, 8,90e

Illan Suomi Love -jaksossa Simo haluaa yllättää tyttärensä Hennan. – Haluan sanoa hänelle tämän kappaleen kautta, että isä välittää omasta tyttärestään.

Lauantai-iltana esitettävässä Suomi Love -jaksossa kempeleläinen Simo haluaa ilahduttaa 26-vuotiasta tytärtään Hennaa. Simo kertoo jaksossa, että hänellä on aina ollut läheiset välit tyttäreensä.

– Henna on aina ollut isän tyttö. Ehkä isältä saa joitain asioita helpommin periksi, Simo kertoo Suomi Love -jaksossa hänen ja tyttärensä suhteesta.

Keväällä 2014 Simo sai kuulla ilouutisen, kun Henna ja tämän puoliso Jani kertoivat odottavansa lasta.

– Se oli todellinen ilouutinen. Todella mahtava tunne, Simo muistelee.

”Tutkimuksissa todettiin kallonpohjan syöpäkasvain.”

Kesän edetessä Henna alkoi kuitenkin saada erikoisia oireita. Simo ajatteli niiden liittyvän raskauteen.

– Kun vaikeudet jatkuivat, Henna hakeutui kesäkuun lopulla OYKSiin. Tutkimuksissa todettiin kallonpohjan syöpäkasvain. Se oli valtava isku perheelle ja kaikille, Simo kertoo ohjelmassa liikuttuneena.

Samana päivänä, kun Henna sai tietää kasvaimesta, hän ja Jani saivat toisenkin uutisen. He saivat tietää, että syksyllä syntyvä lapsi on tyttö.

– Hennalla oli elokuun alussa ensimmäinen leikkaus, ja tyttö kasvoi mahassa. Sitten 1.lokakuuta syntyi Emppu-tyttö sädehoitojen keskellä.

”Hän ei anna periksi.”

Simon mukaan kasvain on yhä olemassa.

– Mutta kun Hennan luonteen tietää, niin hän ei anna periksi. Hän on ollut koko ajan sillä asenteella, että kyllä täältä tullaan.

Simo haluaa yllättää tyttärensä Haloo Helsingin Vapaus käteen jää -kappaleella. Kappale on Hennalle tärkeä – ja se oli myös Hennan ja Janin hääkappale vuonna 2015.

”Haluan sanoa Hennalle, että isä välittää omasta tyttärestään.”

– Haluan sanoa Hennalle tämän kappaleen kautta, että isä välittää omasta tyttärestään. Ja nyt kun on jaksamista tämän sairauden keskellä, niin me tullaan olemaan tukena.

Suomi Love TV1:llä la kello 21.15.