Netti, älypuhelin, kaverit, lehdet, some... Uutta informaatiota on tarjolla joka sekunti. Kuva: Shutterstock
Netti, älypuhelin, kaverit, lehdet, some... Uutta informaatiota on tarjolla joka sekunti. Kuva: Shutterstock

Tiedät, millainen on Facebook-kaverisi uusi kampaus ja kenet Suomen Bachelor valitsi tyttöystäväkseen. Infoähky uhkaa, mutta turhaa tietoa ei oikeasti ole.

Jokainen meistä tietää hirvittävän määrän asioita, joilla ei äkkiseltään ajateltuna ole mitään merkitystä. Mieti vaikka, mitä kaikkea sellaista olet tänään kuullut tai nähnyt, mikä ei vaikuta elämääsi oikeastaan millään tavoin?

Esimerkiksi: eräs bloggaaja oli hankkinut makuuhuoneeseensa uuden lampun, yksi vauva oli oppinut kääntymään vatsalleen, joku kaveri tykkää tallinnalaisen teknoklubin Facebook-sivuista, vanha työkaveri oli käynyt juomassa kermavaahtoisen kaakaon kahvilassa ja joku oli tehnyt vegaanista pavlovaa synttäreilleen. Tämän kaiken minä opin sosiaalisesta mediasta samalla, kun hairahduin tämän jutun kirjoittamisesta.

Tietoa sataa oikealta ja vasemmalta aamusta iltaan, mikä johtaa siihen, että keskittymisemme herpaantuu tuon tuosta. Nykyään ihmiskunta tuottaa joka päivä tuhansia kertoja enemmän tietoa kuin on Yhdysvaltain kongressin kirjastossa, joka on maailman suurin kirjasto – eikö ollut kiva tieto tämäkin?

Tosin sana tieto itsessäänkin on ongelma.

– Suomen kielen perusongelma on se, että ”tieto” on huono termi, epäonnistunut käännös, joka johtaa harhakäsityksiin, sanoo tutkija Timo Tiuraniemi Filosofian Akatemiasta.

Liikaa aquafabaa?

Joskus tietotulva ihan tuskastuttaa. On päivän lehti ja tv-uutiset, jatkuvasti päivittyvät nettiuutiset ja sosiaalinen media. Puhutaan infoähkystä ja informaatiotulvasta, joka vyöryy päälle.

Ja mitä tieto itse asiassa edes on? Suomeksi voidaan puhua informaatiosta, tiedosta ja viisaudesta, ja niilläkin on eronsa.

Informaatiota voi olla se, mitä tapahtui Suomen Bachelorissa, mistä blogeissa nyt kuhistaan ja se, että pavlovaa voi tehdä vegaanisena.

Vegaanisesta pavlovasta tulee tietoa – tai tietämystä, kuten Timo Tiuraniemi sitä toivoisi nimitettävän – silloin, kun alat selvitellä, miten marenkia voi tehdä ilman kananmunaa ja mitä muuta tästä aquafabasta voisi valmistaa. Siis kun tulkitset tietoa, ja se vaikuttaa omaan ajatteluusi.

On helppo sanoa, että informaatiota on liikaa tai että sillä voi olla huonoja vaikutuksia meihin. Tietämys taas on asia erikseen.

Mitä hyötyä klingonista?

Kaikki maailman tieto on turhaa sillä hetkellä, kun yrität meditoida.

Mikä sitten on turhaa? Tietenkin se, mikä ei ole tarpeellista. Ja tarpeellisuus taas, se riippuu siitä, keneltä kysytään.

Mikä tahansa knoppitieto nousee arvoon sillä hetkellä, kun on Haluatko miljonääriksi -visassa Jaajo Linnonmaan tentattavana. Face-päivitykset vauvoista ja kaakaosta voivat olla turhia minulle, mutta ne ovat äärettömän tärkeitä Facebookille, jonka koko arvo perustuu informaatioon, jota me sinne tuotamme.

”Jos pyritään kohti totuutta, on kaikki tieto tarpeellista.”

Talouden näkökulmasta turhia voivat olla runot, jotka on kirjoitettu kielillä, joita puhuu maailmassa 2 000 henkilöä. Kuitenkaan tieteen tai sivistyksen näkökulmasta näin ei voida ajatella.

– Jos arvostetaan sivistyksen ideaa, ei turhan tiedon käsite ole mahdollinen. Jos pyritään kohti totuutta, on kaikki tieto tarpeellista. Mutta toisaalta, jos pidetään mittarina taloudellista menestystä tai bruttokansantuotteen kasvua… pohtii Timo Tiuraniemi.

Puhe turhuudesta ja tarpeellisuudesta onkin usein puhetta paitsi omasta identiteetistä myös tavoitteista, tehokkuudesta, taloudellisuudesta ja hyödystä.

Mutta miten hyöty voidaan määritellä? Jollekulle muuten vain opiskellut koodaustaidot tai klingonin kielen perusteet voivat olla paras mahdollinen keino rentoutua ja torjua stressiä. Yleinen hyvinvointi taas ruokki valppautta, uteliaisuutta ja luovuutta – tietämystä ja viisautta.

Voiko knoppitieto tyhmentää?

Mutta voiko kaikkialta pursuileva informaatio olla haitallista? Knoppitieto ei tee kenestäkään viisasta, mutta voiko se tehdä ihmisestä vähän tyhmemmän?

Aivot eivät kulu tiedonkäsittelyssä, koska hermoverkostot ovat olemassa juuri tätä tehtävää varten, kertoo neuropsykologi Pekka Kuikka. Siksi tietoa ei voi olla aivoille liikaa, mutta aivot rasittuvat, jos ne joutuvat koko ajan sulkemaan pois hälyä, häiriöitä ja muita houkutuksia. Se vaatii keskittymistä ja ponnistelua, ja ihminen väsyy, Kuikka kuvailee.

Yksi keskeyttäjä on älypuhelin, jota vilkuillaan noin 150 kertaa päivässä. Useissa tutkimuksissa on todettu, että älypuhelin häiritsee keskittymistä, vähentää luovuutta, hidastaa oppimista ja sotkee unirytmin. Some-päivitysten kilahdukset, viestien merkkiäänet ja kaiken maailman informaation loputon virta aiheuttavat väistämättä sen, että ajatus katkeaa ja keskittymiskyky kärsii.

”Utelias suhtautuminen elämään on tutkimusten mukaan hyvä juttu.”

On tutkittu, että ihmisen keskittymiskyky on nykään huonompi kuin kultakalalla: kultakala pystyy keskittymään yhdeksän sekuntia, ihminen kahdeksan.

Itse voi kuitenkin vaikuttaa siihen, miten tietoon suhtautuu ja mitä sillä tekee.

– Utelias suhtautuminen elämään on tutkimusten mukaan hyvä juttu. Jos tiedon etsiminen ja luominen tuottavat iloa, on vaikea sanoa, että mikään tieto olisi haitallista, sanoo Timo Tiuranemi.

– Mutta jos tietoa ei osaa järjestellä, rakentaa sirpaleisen maailmankuvan.

Bachelor-valuuttaa

Ihminen viisastuu, kun tietämys jäsentyy ja uudet ajatukset täydentävät vanhaa tietämystä. Samalla hän arvioi, millaista informaatiota juuri otti vastaan. MV-lehti on esimerkki siitä, miten informaatioon liittyy ideologiaa ja valtaa.

– Kun tarjolla on rajaton määrä valheellista, puoliksi totuudenmukaista tietoa, korostuu lähdekritiikin merkitys. Tärkeää on myös, että on taitoa suodattaa tietoa ja hyödyntää eri tietolähteitä omiin tarkoituksiinsa, Tiuraniemi sanoo.

”Sillä, että juorut ja knoppitieto jäävät mieleen, voi olla jonkinlainen sosiaalinen tilaus.”

Informaatio, tietämys ja viisaus. Mutta entä kokemus, tietotaito ja tunneäly? Entä tiedon sosiaalinen arvo?

Se, että on kartalla Bachelorissa jaetuista ruusuista, voi olla arvokasta valuuttaa työpaikan kahvipöydässä.

– Sillä, että juorut ja knoppitieto jäävät mieleen, voi olla jonkinlainen sosiaalinen tilaus: on kiva, kun voi olla yhdessä muiden kanssa, vaihtaa ajatuksia, tunteita ja kokemuksia, Pekka Kuikka pohtii.

Jos toisaalta parisuhdedraaman katsominen tai sydäntä riipaisevien ihmissuhdejuttujen lukeminen syventävät omaa ajattelua ja antavat keinoja omien pulmien ratkomiseen, ei niitä voi pitää turhina.

Keskeistä on se, miten sinä itse tietoon suhtaudut.

 

Auttaisiko somepaasto?

Jokainen vastaa itse siitä, mitä kaikkea ja kuinka paljon ottaa vastaan – ainakin vapaa-ajalla.

Jos keskittyminen ja läsnäolo kärsivät informaatiotulvasta, voit asettaa merkkiäänet äänettömälle ja ilmoitukset pois päältä. Jos sähköpostit kilahtavat puhelimeen, mieti vielä, onko pakko. Myös somepaasto voi antaa ajattelemisen aihetta: kuinka paljon aikaa somessa kuluu, onko siitä iloa?

Voi myös kokeilla pehmeää ohjaamista tutkija Timo Tiuraniemen metodilla. Se toimii, kun käyttää sosiaalista mediaa työssään.

– Estin itseltäni pääsyn Facebookiin ja korvasin sen Twitterillä. Kun seuraan vain inspiroivia lähteitä, en enää näe päivittäin sosiaalisia virtoja, kuten tietoa siitä, että serkkuni on käynyt Floridassa. Sen sijaan saan vain tietoa, joka edesauttaa tutkimustani ja vie ajatteluani eteenpäin.

Jos talvellakin tuntuu, että kotia on usein tuuletettava, on sisäilmassa todennäköisesti jotain häikkää.

Outoa hajua, epämääräistä oireilua ja tarvetta tuulettaa kotia talvellakin. Muun muassa näistä asioista voi epäillä, että kodin sisäilmassa ei ole kaikki ihan kunnossa.

Näin kertoo Sisäilmayhdistyksen sisäilma-asiantuntija Mervi Ahola, jonka mukaan talvi-ilmoilla ei pitäisi tarvita juuri tuulettaa edes taloissa, joissa on painovoimainen ilmanvaihto.

– Jos pakkasillakin on sellaista tunnetta, että täytyy tuulettaa sisällä, olisi syytä kyllä miettiä, että mistä se johtuu. Tuulettamisen tarve voi kieliä riittämättömästä ilmanvaihdosta.

Noin miljoonasta suomalaiskodista puuttuu kokonaan ilmanvaihtoventtiilit, jotka tuovat raitista ilmaa sisälle.

– Usein poistoilmanvaihtojärjestelmien taloissa ei ole riittävästi korvausilmaventtiilejä, joista tuloilma pääsee sisään. Se on hyvin yleinen ongelma suomalaisissa kodeissa, Ahola sanoo.

Samasta ilmiöstä kertoo Terveysilma tänään tiedotteessaan. Terveysilman mukaan joka kolmannesta asunnosta eli noin miljoonasta suomalaiskodista puuttuu kokonaan ilmanvaihtoventtiilit, jotka tuovat raitista ilmaa sisälle. Se voi aiheuttaa tunkkaisuutta, vetoa ja kuivaa ilmaa, mikä puolestaan saa useimmat ratkaisemaan tilanteen tuulettamalla kotia.

” Ilmanvaihdon toimintaa kohtaan osoitetaan vain vähän mielenkiintoa.”

Sekä Sisäilmayhdistyksen Aholan että Terveysilman mukaan suomalaiset tietävät kotiensa ilmanvaihtojärjestelmistä hyvin vähän. Terveysilman toimitusjohtaja Peter Schlauf kertoo tiedotteessa, että huonoon ilmanlaatuun myös puututaan harvoin.

– Vaikka monet ovat  huolissaan kotinsa sisäilman laadusta, ilmanvaihdon toimintaa kohtaan osoitetaan vain vähän mielenkiintoa. Ilmanvaihdosta puhuttaessa hyvä testikysymys on, tiedätkö mistä makuuhuoneeseesi tulee raitista ilmaa. Vastauksesta voi päätellä, onko asunnosta toimiva, riittävä ilmanvaihto.

– Jos kodin ilmanvaihto toimii kunnolla, ikkunan avaamiseen ei pitäisi tulla tarvetta kuin satunnaisesti, vaikka kun ruoanlaiton yhteydessä tulee käryä, Schlauf toteaa.

Sisäilman laatua tulee tarkkailla

Huonosta sisäilmasta kielii sisäilma-asiantuntija Aholan mukaan monet asiat. Ensimmäisiä niistä ovat oudot hajut ja fyysinen oireilu.

– Poikkeavien hajujen tulisi aina olla sellainen hälytysmerkki, jolloin pohditaan, mistä hajut voivat tulla. Kun huonossa sisäilmassa ollaan riittävän pitkään, saattaa henkilö alkaa oireilla erilaisilla ärsytysoireilla. Myöhemmin saattaa esiintyä pitkittyneitä tulehduskierteitä.

”Samoissa olosuhteissa toinen sairastuu ja toinen ei huomaa mitään.”

– Oireet ovat kuitenkin aina yksilöllisiä: samoissa olosuhteissa toinen sairastuu ja toinen ei välttämättä huomaa mitään, Ahola sanoo.

Lue myös: Oletko jatkuvasti vähän nuhainen? Erikoislääkäri listaa sisäilmasairauden ensimmäiset oireet

Yksi sisäilman terveyshaitta kotona voi olla myös radon, eli radioaktiivinen jalokaasu, jota ei voi aistinvaraisesti havaita. Riittämätön ilmanvaihto voi aiheuttaa kosteuden tiivistymistä talon rakenteisiin. Omaan ilmanvaihtojärjestelmään tutustuminen onkin olennaista, jotta mahdolliset ongelmat ja viat on mahdollista löytää.

Isäksi tuleminen ja omista tunteista vaikeneminen ajoivat Pete Parkkosen etsimään itseään. – Kävin terapiassa läpi parisuhteet,
erot ja asiat, joista olin siihen asti vaiennut.

Pete Parkkosella, 27, on tilanne päällä. Artistikollega on sairastunut, ja keikkamyyjä kyselee Peteä paikkaamaan illan laivakeikkaa.

Pete näppäilee silmälasiensa takaa kännykällä mietteliään näköisenä kohteliasta kieltäytymistä. Laivan lähtöön olisi aikaa viisi tuntia, mutta talvirenkaiden vaihto on varattu alkuillalle. Lähtö keikoille on seuraavana päivänä, ja poikaakin olisi hyvä nähdä ennen sitä.

Vielä muutama vuosi sitten Pete olisi sen enempää miettimättä lupautunut. Mutta kaksi vuotta sitten hänestä tuli pienen pojan isä, ja sen jälkeen hän on oppinut itsestään paljon. Kuten sen, että kieltäytyminen on vaikeaa, mutta joskus se on vain tehtävä. Pete jättäisi mieluummin epämiellyttävät asiat sanomatta ja antaisi niiden kasvaa sisällään purkausta odottavaksi tulivuoreksi.

Kaksi vuotta sitten, kuusi kuukautta pojan syntymän jälkeen, näin lopulta tapahtui.

– Siinä oli monta asiaa yhtä aikaa käsiteltävänä. En halunnut kohdata ongelmia ja menin lopulta jumiin. Vierestä tilannetta seurannut kaverini iski käteeni terapeuttinsa numeron.

Siitä alkoi matka, jonka aikana Pete oppi tuntemaan itsensä paremmin ja tasapainottelemaan elämän eri osa-alueilla: artistina, isänä, ystävänä, kumppanina ja seksisymbolina.

Vaikenemisen kulttuuri

Yhdeksän vuotta sitten 18-vuotiaasta Petestä tuli koko kansan tuttu, kun hän sijoittui Idols-ohjelmassa kolmanneksi. Pete muutti menestyksen myötä lapsuudenkodistaan Pihtiputaalta Helsinkiin. Kun ohjelma loppui, katosi myös viikoittainen miljoonayleisö.

– Hain artistina pitkään paikkaani ja tavallaan haen varmaan vieläkin. Vuosien aikana olen saanut tehdä töitä itseni kanssa ja opetella kärsivällisyyttä, kun kaikki ei tapahdu heti.

”Olen monella tapaa kuin isäni, joka ei juuri puhu tunteistaan, jos ei kysy.”

Vuonna 2015 alkoi viimein tapahtua. Peten sooloura lähti nousuun, ja hän kiersi omien keikkojensa lisäksi feataamassa JVG:n festarikeikoilla, eli kiertue-elämää, jollaisesta oli teini-ikäisestä asti haaveillut.

Samana kesänä Peten elämä mullistui, kun hänestä tuli yllättäen isä.

– Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, millaista isyys käytännössä on. Kaikki vastasyntyneen kanssa oli uutta. Pelkäsin aluksi, toiminko oikein ja mietin, mitä tälle käärölle pitää nyt tehdä.

Pete teki parhaansa lapsen kanssa. Samaan aikaan artisti Pete Parkkosella meni lujaa ja keikkoja oli paljon.

– Olin vielä silloin ihminen, joka vaikenee, kun tulee ongelmia. Yritin painaa eteenpäin hymy huulilla ja hoin kaikille, että kyllä tästä selvitään. Asiat kuitenkin kasaantuivat, ja parisuhteessa ja ystävyyssuhteissa tuli ongelmia.

Pete ei tuolloin tiedostanut, että osasyy ongelmiin oli vaikeneminen.

– Olen monella tapaa kuin isäni, joka ei juuri puhu tunteistaan, jos ei kysy. Sen sijaan olemme molemmat kohteliaita, auttavaisia ja super­aktiivisia. Kaikkea pitää kokeilla ja tehdä. Asiat ovat meillä järjestyneet aina ilon kautta. Olin varmaan hämilläni, kun näin ei enää tapahtunutkaan.

Jumissa pään sisällä

Ensimmäisenä muutoksen Petessä huomasivat ystävät. Yleensä positiivisesta kaverista oli veto poissa.

– Olin jumissa pääni sisällä, energiatasoni laski. Samalla sivuutin ikävät asiat, koska en osannut ja jaksanut kohdata niitä, Pete kertoo.

– Tilannetta ehti kestää muutaman kuukauden, kunnes hain ystäväni vinkistä ammattiapua. En halua edes ajatella, miten olisi käynyt, jos tilanne olisi pitkittynyt. En ole koskaan totaalisesti romahtanut, mutta niin olisi ennen pitkää käynyt.

"Olin ennen ihminen, joka vaikenee, kun tulee ongelmia. Yritin painaa eteenpäin hymy huulilla ja hoin kaikille, että kyllä tästä selvitään."
"Olin ennen ihminen, joka vaikenee, kun tulee ongelmia. Yritin painaa eteenpäin hymy huulilla ja hoin kaikille, että kyllä tästä selvitään."

Terapiassa puhuminen tuntui alkuun vaikealta, mutta jokaisen kerran jälkeen Pete löysi lisää uskallusta avata elämäänsä enemmän.

– Kävin siellä lopulta läpi parisuhteet, erot ja asiat, joista olin siihen asti vaiennut. Löysin avaimia lukkoihin, joihin en ollut ikinä koskenut.

Hän ymmärsi myös, että isän ja artistin roolit olivat monella tapaa ristiriidassa.

– Oli uutta ja vanhaa, isoa ja pientä. Tasapainoilin isyyden ja muun yksityiselämän sekä artistiuden välillä. Onneksi lähipiirini piti tiukoissakin paikoissa pääni kasassa ja jalkani maan pinnalla.

Pete vertaa terapeutille puhumista peiliin katsomiseen.

– Ymmärsin paremmin, miksi olin toiminut niin kuin olin toiminut. Opin tuntemaan itseäni paremmin. En todellakaan väitä, että olisin nyt ihmisenä mitenkään valmis, ja opettelen edelleen puhumisen kulttuuria. Mutta minun elämääni avoimuus on helpottanut. Enää ei tarvitse lukita asioita sisälle.

Isät ja pojat

Toinen tärkeä peili Peten elämässä on hänen poikansa.

Pete ei elä parisuhteessa lapsen äidin kanssa, mutta tapaa 2,5-vuotiasta poikaansa usein.

”On jännää löytää lapsesta samoja piirteitä kuin itsestään.”

– Meille kummallekin oli aina itsestään selvää, että tapaan lasta paljon. Kun miettisin omaa elämääni ilman isääni, se tuntuisi mahdottomalta. En haluaisi sellaista tilannetta omalle lapselleni. Vaikka lapsi ei asu kanssani, en ajattele, että olen tehnyt isänä mitään väärin. Olen toiminut kaikissa tilanteissa parhaaksi näkemälläni tavalla.

Pete arvelee olevansa isänä leikkisä. Hän esimerkiksi ulkoilee, leikkii ja musisoi pojan kanssa.

– On ollut siistiä, että lapsen kanssa kasvaa siinä sivussa itsekin. On myös jännää löytää lapsesta samoja piirteitä kuin itsestään.

Petellä on aina ollut läheiset välit Pihtiputaalla asuviin vanhempiinsa. Hän käy vanhassa lapsuudenkodissaan silloin tällöin, ja eläkkeellä olevat vanhemmat käyvät Helsingissä kerran kuussa katsomassa poikaa ja pojanpoikaa.

Luvatonta koskettelua

Parempi itsetuntemus auttoi Peteä suhtautumaan myös seksisymbolin roolin, joka hänelle lankesi Kohta sataa -videon myötä. Videolla alastomana kiemurtelevan Peten vartalo on sivelty öljyllä. Strategisen paikan peittona on samppanjapullo.

– Tiesin tasan tarkkaa, mihin videota tehdessämme ryhdyin. Olen aina ollut hullu heittäytyjä, ja videon tekeminen oli helppoa. Olen aina pitänyt itseäni hyvännäköisenä ja pitänyt itsestäni huolta urheilemalla. Sinällään seksisymbolin rooli tuntui luonnolliselta.

Roolissa on ollut myös varjopuolensa. Pete sanoo, että videon jälkeen hänestä tuli seksiobjekti, jota sai lähennellä luvatta.

– Varsinkin keikoilla tai niiden jälkeen, kun on alkoholia mukana kuvioissa, meininki saattaa olla tosi härskiä. Oletusarvo on myös , että keikalla paita lähtee aina pois.

"Ihastun miehissä ja naisissa samoihin piirteisiin."
"Ihastun miehissä ja naisissa samoihin piirteisiin."

Tänään kuuluisa kiharapilvi on vedetty huomaamattomasti ponnarille, joka uppoaa hupparin uumeniin. Silmälaseissaan ja hiukset kiinni Pete saa kulkea rauhassa. Keikoilla tai baareissa tilanne on toinen. Kun Me too -kampanja alkoi sosiaalisessa mediassa, Peten teki mieli kirjoittaa omista kokemuksistaan.

– Vaikka kuinka olisi seksisymboli, niin luvaton koskettelu on seksuaalista häirintää. Enhän minäkään sano kaupan kassalle, että ottaisitko paidan pois, Pete vertaa.

– Yleensä jos joku koskettelee luvattomasti, sanon tiukasti ja ystävällisesti: älä koske. Paras vaihtoehto on lähteä pois paikalta.

Pete painottaa, että ei ole tehnyt tästä isompaa numeroa, koska on pystynyt käsittelemään asiaa.

– Onneksi tämä tapahtui nyt eikä vaikka urani alussa. Tunnen itseni paremmin ja ymmärrän asioiden suhteellisuuden. Jos ahdistelu menisi vakavammaksi ja alkaisi satuttaa henkisesti, sitten minun pitäisi miettiä sitä uudestaan.

Parisuhdestatus

Tällä hetkellä Pete elää kämppiksinä parhaan ystävänsä kanssa. Järjestely on herättänyt puhetta sen jälkeen, kun Pete kertoi haastattelussa, että voi ihastua yhtä lailla miehiin kuin naisiin.

– En halua pistää itseltäni mitään ovia kiinni enkä ala määritellä 27-vuotiaana, millainen olen ja miten elän viisikymppisenä, hän sanoo.

– Sain sanomisestani todella paljon palautetta. Hyvä jos pystyin olemaan jollekin avuksi, mutta samalla mietin, onko tällainen asia todella uutinen vielä vuonna 2017.

”Kiinnitän huomiota iloisiin ja rempseisiin ihmisiin. Ihastun tyyppeihin, jotka uskovat itseensä.”

Parisuhteessa Pete kertoo eläneensä vain naisten kanssa.

– Ihastun miehissä ja naisissa samoihin piirteisiin. Kiinnitän huomiota iloisiin ja rempseisiin ihmisiin. Ihastun tyyppeihin, jotka uskovat itseensä. Tätä tapahtuu varsinkin silloin, kun itse etsii itseään. Toisen itsevarmuus saa ajattelemaan, että minäkin haluan elää noin ja haluan mukaan hänen menoonsa. Positiivisuus on yhdistänyt minua ja kumppaneitani, Pete kertoo.

– Myönnän, että ihastun helposti. Ihastus saattaa kestää vain viikon, kuukauden, joskus pitempäänkin. Ihastuminen ei tarkoita sitä, että ryhtyisin kohteen kanssa parisuhteeseen.

Kämppiksen kanssa asuminen sopii Petelle, sillä hän ei viihdy kovin hyvin yksin.

– En ole keksinyt terapiassakaan siihen kummempaa vastausta, minusta yksinolo vain on perseestä. Jaan ja teen mieluummin asioita yhdessä, hän sanoo.

"Tärkein rooli elämässä on olla aidosti oma itsensä. Kun asiat ovat oman pään sisällä kunnossa, niin kaikki elämän osa-alueet toimivat hyvin."
"Tärkein rooli elämässä on olla aidosti oma itsensä. Kun asiat ovat oman pään sisällä kunnossa, niin kaikki elämän osa-alueet toimivat hyvin."

– Nykyisen kämppiksen kanssa meillä oli törkeen kivaa, joten oli itsestään selvää, että voisimme muuttaa samaan asuntoon. Kämppikseni on yksi siisteimpiä tuntemiani tyyppejä. Vaikka olen itse vielä ihan kakara, niin välillä on kiva tehdä aikuisjuttuja. Yksi ilta juotiin viiniä, syötiin juustoja, katsottiin Frasieria ja kuunneltiin jazzia.

Pete arvostaa vanhempiensa pitkää liittoa, mutta ei usko, että sellainen on häntä varten.

– Vanhempieni suhteen kaltaisia parisuhteita, joissa ollaan 16-vuotiaasta eläkepäiville, ei varmaan synny tulevaisuudessa enää kauheasti. En ehkä näe sellaista itselläni, mutta arvostan heidän välistään luottamusta ja omistautumista perheelle, Pete pohtii.

– Isältä olen oppinut herrasmiesmäisyyden naisia kohtaan. Olen samanlainen ovien avaaja.

Pete on oppinut itsestään myös ystävyyssuhteissa. Kaveriporukka koostuu pitkälti taiteilijoista. Ystävät ovat hänelle elämän suola.

– Välitän ystävistäni usein enemmän kuin itsestäni. Huolehdin, että kaikilla on aina kaikki hyvin ja autan usein pyytämättä. Siinäkin minun on pitänyt opetella rajojen vetämistä, että jaksaisin itsekin.

Hyvästit tuppisuulle

Tällä hetkellä Pete elää monella tavalla unelmaansa, koska pystyy elättämään itsensä musiikilla. Tekstejä hän tekee parhaiten uudessa ympäristössä, ja joka vuosi hän matkustaa vähintään yhteen uuteen maahan lomailemaan ja tekemään kappaleita.

– Yksi unelmistani on se, että olisin jonain päivänä käynyt maailman jokaisessa maassa. Tällä hetkellä käytyjä maita on 37. Matkustan nykyään aina yksin, sillä reissussa joudun kohtaamaan itseni, ja se tekee hyvää.

Pete on onnellinen, että on itsensä kanssa nykyisessä pisteessä.

– Olen päässyt pois tuppisuun roolista, vaikka tunneasioissa minulla on siihen yhä taipumusta. Olen myös oppinut, että kaikesta selviää puhumalla. Rohkaisen itseäni usein sanomaan asioita, joista olisin aikaisemmin vaiennut.

Tekstittäjänä ja musiikintekijänä Pete uskoo olevansa vielä ihan alussa.

– Haen siinä roolissa itsevarmuutta ja tyyliäni. On ihan kivakin ajatella, että kaikki on vielä edessä.

– Tärkein rooli elämässä on olla aidosti oma itsensä. Kun asiat ovat oman pään sisällä kunnossa, niin kaikki elämän osa-alueet toimivat hyvin.

27-vuotias laulaja tuli tutuksi neljännen kauden Idolsista, jossa sijoittui kolmanneksi.

Tehnyt kolme albumia, neljäs ilmestyy ensi vuonna. Uusi sinkku julkaistaan loppuvuodesta.

Voitti viime vuonna Tähdet tähdet -musiikkiohjelman ja vuonna 2014 Tanssii tähtien kanssa -ohjelman.
Asuu kämppiksen kanssa Helsingissä, 2-vuotias poika.