Neljä naista kertoo, miten he käsittelevät ahdistavia tilanteita.

Tyyliä metsästämässä -blogin Veera Korhonen

”Ei. Kerran lähellä kotioveani todistin tilanteen, jossa jotain uhattiin aseella. Olen ollut pelottavissa tilanteissa ja pelännyt silloin, mutta en ajattele, että minun pitäisi pelätä jokainen ilta tai yö. Opiskeluaikoina lähdin baarista yksin ja huomasin auton seuraavan minua. Yritin nopeasti etsiä piilopaikan läheisen talon pihalta. Seuraavana viikonloppuna luokkakaverini tarjosi minulle kyydin kotiin.

"Se, että varautuu, ei ole pelon lietsontaa."

En anna hallitsemattomalle pelolle valtaa. Silloinhan minun pitäisi pelätä jokaista autoa jokaisessa paikassa. Ajattelen, että kyseessä on yksi uhkaava tilanne. Se, että varautuu, ei ole pelon lietsontaa. Voi vaikka sopia soittelevansa kaverin kanssa tai pitävänsä avaimia valmiiksi kädessä.

Maahanmuuttokriittiset käyttävät nyt maahanmuuttajien tekemiä raiskauksia omaan agendaansa: lietsoakseen pelkoa heitä kohtaan. He yrittävät määritellä, että naisten on pelättävä. Enemmän pelkään kantasuomalaisia, jotka lietsovat vihapuhetta ja toivovat, että naiset tulisivat raiskatuiksi.”

Ruskeat tytöt -blogin Koko Hubara

”Ei pelota yhtään sen enempää kuin koskaan aikaisemminkaan. Minua on pelottanut aina, koska olen nainen ja ruskea. En pelkää pimeää, vaan kaikenlaisia tilanteita, joissa yleensä seksismi ja rasismi nivoutuvat yhteen. Ne tapahtuvat päivänvalossa arkisin. Samalla kun joudun tyttönä pelkäämään sitä, että joudun seksuaalisen väkivallan tai häirinnän, huutelun, nipistelyn tai taputtelun tai tytöttelun kohteeksi, joudun vastaamaan siitä, että en ole valkoinen. Välillä taas, koska olen ruskea, minua ei nähdä seksuaalisena objektina samalla tavalla kuin valkoisia naisia.

"Olen opetellut sanomaan ei ääneen."

Pelottavassa tilanteessa, jossa joku tulee liian lähelle tai esittää asiattomuuksia, on hirveän helppo jäätyä ja olla sanomatta ei. Niissä tilanteissa on usein vaikea tajuta, että se on häirintää, koska kyse ei ole selkeästä käsiksi käymisestä, vaan epämukavasta tai inhottavasta olosta. Olen opetellut sanomaa ei ääneen. Jos tilanne on pelottava tai uhkaava, lähden siitä pois. Sankaria ei kannata leikkiä.

Omien pelkojen läpikäyminen muiden kanssa on tärkeää. Sosiaalisessa mediassa ihmiset pystyvät kertomaan kokemuksistaan, joita naisiin kohdistuu jatkuvasti. On hienoa, että monet kertovat tapahtumista, jotta muut näkevät, että ilmiö ei ole syntynyt turvapaikanhakijoiden myötä. Sosiaalista mediaa nimittäin käytetään myös vihan lietsomiseen. Siellä pelotellaan, että turvapaikanhakijat tulevat raiskaamaan, eikä ulkona kannata liikkua.”

Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen ylikonstaapeli Nina Pelkonen

”En. Opin jo ennen poliisiuraa kotona ennaltaehkäisyä. Sillon harvoin, kun tulen kapakasta, menen julkisilla mahdollisimman lähelle kotia ja otan loppumatkalle taksin. En kulje iltaisin tai öisin varjoisilla poluilla. Tiedän, että kenelle tahansa voi tapahtua mitä tahansa, mutta pelolle ei saa antaa sijaa, vaan pitää käyttää talonpoikaisjärkeä.

Humalassa hoksottimet eivät pelaa samalla tavalla kuin selvänä. Silloin ei näe tai vaistoa samalla tavalla asioita. Kannattaa miettiä kaksi kertaa, lähteekö silloin tuntemattoman kanssa kapakasta, ottaa pimeän taksin tai lähtee oikopolulle bussipysäkiltä.

"Jos jotain sattuu, se ei ole oma vika."

Mihinkään hysteriaan ei kuitenkaan ole aihetta. Minä pelkään vaikkapa hammaslääkäriä ja liikenteessä oloa. Suomalaiset ovat hyvin turvallisuushakuisia. Helposti ajatellaan, että jos jotain tapahtuu, se olisi saattanut olla vältettävissä, mutta täydellistä turvallisuutta ei ole olemassakaan. Vaikka kaikkensa tekee, jotain voi sattua. Ja jos jotain sattuu, se ei ole oma vika.”

Kirjailija Rosa Meriläinen

”Hyvin harvoin. Kotikaupungissa ei pelota oikeastaan koskaan, koska tunnen kaikki kulmat ja kuljen melkein aina keskustassa, jossa liikkuu muitakin. Helsingin tyhjillä juna-asemilla voi pelottaa. Tykkään myös matkustaa yksin ulkomailla ja huomaan silloin rajoittavani liikkumistani. Menen tosi aikaisin nukkumaan ja olen ylivarovainen iltaisin.

"Mies joutuu todennäköisemmin satunnaisen väkivallan uhriksi."

Järki auttaa pelkoon. Tiedän olevani turvassa. Suomi on naiselle turvallisempi maa kuin koskaan aiemmin. Mies joutuu todennäköisemmin satunnaisen väkivallan uhriksi. Raiskauksen uhka taas on vaikkapa kotibileissä, koska raiskaaja on yleensä uhrin tuttu.

En anna pelkojen rajoittaa itseäni. Vaikka pelko on oikea tunne, se ei välttämättä ole perusteltu. Minun ei ole mitään syytä pelätä.”

Viisi naista syyttää James Francoa seksuaalisesti sopimattomasta käytöksestä. People-lehden mukaan tämä saattoi olla syynä siihen, ettei näyttelijää nähdä Oscar-mittelöissä.

Vuoden 2018 Oscar-ehdokkaat on julkistettu. Joukosta ei löydy varsinaisia yllättäjiä, mutta sen sijaan jonkinlaisena yllätyksenä voi pitää yhden nimen jäämistä ilman ehdokkuutta.

Näyttelijä James Franco on jo voittanut Golden Globen ja Critics’ Choice -palkinnon pääosastaan elokuvassa The Disaster Artist, mutta parhaan miespääosan Oscar-ehdokkaiden joukossa häntä ei siitä huolimatta nähdä.

People-sivusto nostaa esille, että syynä ehdokkuudetta jäämiseen saattaa olla, että useat naiset syyttävät näyttelijää seksuaalisesta häirinnästä. Elokuva-alan seksuaalinen häirintä on ollut jatkuvana puheenaiheena viime syksynä alkaneen #metoo-kampanjan ansiosta.

Los Angeles Times kirjoitti vajaat pari viikkoa sitten, että viisi naista syyttää Francoa valta-asemansa väärinkäytöstä. Artikkelin mukaan mies käyttäytyi seksuaalisesti sopimattomasti opettaessaan näyttelemistä opiskelijoille. Kahden opiskelijan mukaan näyttelijä suuttui, kun naiset kieltäytyivät yläosattomuudesta kuvauksissa. Yksi opiskelija kertoi Francon poistaneen suojavälineen elokuvan suuseksikohtauksen kuvauksissa vuonna 2015.

Suosikille 13 ehdokkuutta

Tänä vuonna eniten ehdokkuuksia, 13 kappaletta, kahmi Guillermo del Toron ohjaama The Shape of Water. Toiseksi eniten eli kahdeksan ehdokkuutta napsahti Christopher Nolanin Dunkirk-leffalle.

Parhaan ohjauksen pystiä tavoittelee pitkästä aikaa nainen, Lady Birdin ohjannut Greta Gerwig. Viimeksi naisohjaaja on ollut ehdolla vuonna 2010, kun Kathryn Bigelow voitti parhaan ohjaajan palkinnon ensimmäisenä naisena maailmassa elokuvallaan The Hurt Locker.

Paras miespääosa

Timothée Chalamet (Call Me by Your Name)

Daniel Day-Lewis (Phantom Thread)

Daniel Kaluuya (Get Out)

Gary Oldman (Darkest Hour)

Denzel Washington (Roman J. Israel, Esq.)

Paras naispääosa

Sally Hawkins (The Shape of Water)

Frances McDormand (Three Billboards outside Ebbing, Missouri)

Margot Robbie (I, Tonya)

Saoirse Ronan (Lady Bird)

Meryl Streep (The Post)

Paras ohjaus

Dunkirk (Christopher Nolan)

Get Out (Jordan Peele)

Lady Bird (Greta Gerwig)

Phanton Thread (Paul Thomas Anderson)

The Shape of Water (Guillermo del Toro)

Paras elokuva

Call Me by Your Name

Darkest Hour

Dunkirk

Get Out

Lady Bird

Phantom Thread

The Post

The Shape of Water

Three Billboards Outside Ebbing, Missouri

Katso kaikki ehdokkaat Oscars-sivustolta.

Tia on omasta mielestään täydellinen äiti, vaimo ja ystävä, mutta oikeasti hän on takakireä kielikello, Jenni Kokander kirjoittaa.

Raija on työpaikkansa kyylä. Hän käy kantelemassa pomolle, kun Timo käy tupakalla kello 14.17, vaikka on nimenomaan sovittu, että erillisiä tupakkataukoja ei pidetä, vaan pössyttelyt hoidetaan lounaan tai kahvitauon yhteydessä.

Raija antaa palautetta esimiehelleen firman siivoojasta, huoltoyhtiöstä ja aulavahdista. Palaute on lähinnä ammattitaidottomuuden ihmettelyä.

Raija poistuu pikkujouluista ennen pukin saapumista, koska loukkaantuu pomolleen, joka pyytää Raijaa lopettamaan työkavereittensa moraalittoman juhlakäytöksen listaamisen ja ottamaan sen esille mieluummin maanantain aamupalaverissa. Viimeinen pisara Raijalle on, kun pomo ehdottaa tätä nauttimaan ja keskittymään joulun kunniaksi omaan hyvinvointiin.

Tia on omasta mielestään täydellinen äiti, vaimo ja ystävä, mutta oikeasti hän on takakireä kielikello.

Tia soittaa ystävälleen Riinalle aina tiistaisin. Hän kertoo, kuinka näki Cittarissa Tolosen Riston, joka oli humalaisen oloinen ja maksoi sossun lapulla. Tia raportoi Riston alennustilasta luonnollisesti myös Riston entiselle vaimolle.

Tia muistaa aina mainita myös siitä, kuinka hän kerran kassajonossa huomasi, miten hänen lapsensa päiväkotitäti otti pesuaineen kylkiäisiksi tarkoitetun Iittalan tuikkulyhdyn, vaikka se olisi kuulunut kahden tuotteen ostajalle ja hänellä oli vain yksi huuhteluaine.

Seuraavaksi muistellaan, kuinka samainen epäpätevä päiväkotitäti kehtasi väittää, että heidän Adele-Mimosansa olisi enemmän sylin kuin koko perheelle kaavaillun paleodieetin tarpeessa.

Puhelun päätteeksi Tia haukkuu aina miehensä.

Niklas ei koskaan tule saamaan hymypoikapatsasta, koska hän on vasikka. Hän käy juoruamassa keittäjälle, jos joku pistää ruokaa ”sika-astiaan”. Välitunnilla Niklas käy ratsaamassa koulun takana, etteivät yläasteen tytöt tee siellä salaa My Day -videoita Youtubeen. Niklas on kärppänä paikalla, kun koulun hallitus kokoontuu, onhan hän puheenjohtaja. Esityslistalla ovat viikosta toiseen erityisluokan poikien liian äänekäs läsnäolo ja tyttöjen vessan hiuslakkapilvi.

Opettajat kutsuvat Niklaksen opettajanhuoneeseen ja ehdottavat, että tarkkanäköinen poika kertoisi, jos havaitsee koulussa kiusaamista. Koulukiusaamiseen Niklaksella ei ole kuitenkaan selkärankaa puuttua, koska kantelupukkien tapaan hän keskittyy epäolennaisuuksiin. Kantelun pointtina on vain halu pönkittää omaa erinomaisuutta vasikoimalla muista.

Raija, Tia, Niklas ja muut kantelupukit keskittyvät kyttäämään muiden virheitä ja raportoimaan niistä kaikille muille, paitsi kohteille itselleen.

Kaikki Me Naisten kolumnit löydät täältä.