Nelli Lähteenmäki kokeilee NeuroSky MindWavea, joka mittaa aivosähkökäyrää. Kuvat Tanja Konstenius
Nelli Lähteenmäki kokeilee NeuroSky MindWavea, joka mittaa aivosähkökäyrää. Kuvat Tanja Konstenius
Necomimi-panta vipattaa korvia aivosähkökäyrän mukaan. Sara Riggare käyttää pantaa meditoinnin apuna.
Necomimi-panta vipattaa korvia aivosähkökäyrän mukaan. Sara Riggare käyttää pantaa meditoinnin apuna.

Kirjaatko liikuntasuorituksesi ja jaat ne kavereillesi? Se on vielä pientä. Quantified Self -harrastajat tutkivat unenlaatuaan, virettään ja mielialojaan. Siten he uskovat välttyvänsä sairauksilta.

Värikkään amsterdamilaiskodin keittiön täyttävät ruuan tuoksu ja puheensorina. Asunnon on viikonlopuksi vuokrannut suomalainen kaveriporukka, joka nyt kokkailee paleoruokavalioon sopivia luomuherkkuja: kookosmaitoon tehtyä sienirisottoa, kesäkurpitsaa, tuoretta parsaa, ruohoruokitun naudan lihaa ja vihreää salaattia­ mansikoilla. 

Pöytäseurue kirjaa ruuat ja niiden kanssa juodut viinilasilliset ylös puhelimiinsa. Nykyään tämän voi tehdä myös ohjelmalla, joka kännykkäkuvan perusteella päättelee, mitä kaikkea lautasella on. Lisäksi puhelimiin näpytellään talteen vireystilat ja mielialat, jotka äänekkäästä naurusta päätellen taitavat olla korkealla. Myöhemmin niistä voi piirtää erilaisia käyriä ja kuvaajia. Täällä harrastetaan Quantified Self -elämäntapaa: mitataan ja seurataan eli träkätään ja pidetään digitaalista lokikirjaa eli lifelogataan.

– QS on minulle henkilökohtainen tutkimusmatka terveyteen, selittää Nelli­ Lähteenmäki, 27.

Nelli seuraa kehonsa toimintaa muun muassa FitBit- ja Jawbone rannekkeilla ja -sovelluksilla, jotka mittaavat aktiivisuutta ja unta. TimeOut-puhelinsovellus puolestaan muistuttaa pitämään viiden minuutin kävelytauon joka tunti. Nelli on myös tutkituttanut perimänsä 23andMe-palvelun sylkitestillä.

Kaiken takana on halu voida paremmin ja olla terveempi. Hollannissa Nelli ja hänen ystävänsä ovat osallistuakseen Quantified Self -konferenssiin. Sen aikana on kokeiltu erilaisia vimpaimia ja tutustuttu alan uutuuksiin.­ Muutamia mittareita on tarttunut mukaankin kuten suomalaisfirman kehittämä patjan ympärille kiinnitettävä unenmittaussensori.

Illallispöydän ääressä ollaan innoissaan siitä, millaisia hyötyjä konferenssi on osoittanut: Joku on parantunut mahahaavasta ja toinen laihtunut viisi kiloa parissa viikossa alettuaan seurata syömisiään. Erään masennus lievittyi, kun hän jakoi mielialaseurantansa netissä.

Keskittymiskyky testissä

Nellin kiinnostus QS:ään lähti alun alkaen perhepiiristä. Hänen lääkäri isänsä haki jo vuonna 2001 ravitsemuksen ja lääkityksen personointiin liittyvää patenttia. Viime vuonna Nelli perusti patentin pohjalta yrityksen nimeltä Health Puzzle. Syksyllä on tarkoitus julkaista sovellus, joka yhdistelee terveysdataa ja kannustaa hyvinvointia­ kehittäviin "mikromuutoksiin".

Idean sovellukseen Nelli sai työskennellessään Piilaaksossa myymässä pilviteknologiaa. Alan tapaamisissa kaikki tuntuivat puhuvan Quantified Selfistä.

– Tajusin, etten voi ulkoistaa terveyttäni lääkäreille, Nelli sanoo.

Oman itsensä mittaaminen ja seuraaminen on vielä pienten piirien juttu, mutta Nelli uskoo sen laajenevan, kun teknologia kehittyy.

– Nyt kannetaan sensoreita, mutta muutaman vuoden päästä ne ovat tosi vanhanaikaisia. Kännyköistä tulee entistä älykkäämpiä, ja ne pystyvät mittaamaan monia asioita terveydestä. Iholla tai jopa sen alla olevat sensorit yleistyvät.

Nellin mielestä träkkäämällä saa puolueetonta palautetta siitä, miten elin­tapojen muutokset heijastuvat vointiin.

– Nyt testaan, miten vähähiilihydraattinen, viljaton ja gluteeniton ruokavalio vaikuttaa keskittymiskykyyn. Siinä auttaa Rescue Time -sovellus, joka pystyy tietokoneen käytön perusteella arvioimaan tuottavuutta.

Onko ruokavaliomuutos vaikuttanut?

– Erittäin positiivisesti. Ei ole enää sellaista lounaan jälkeistä droppia, energiatasot ovat tasaisemmat, Nelli kiittelee.

Tärkeimpänä mitattavana Nelli pitää kuitenkin leposykettä. Hän harrastaa crossfitiä, johon ei parane ryhtyä vajaakuntoisena.

– Jos on stressiä, leposyke on koholla. Se on muistutus itselle, auttaa painamaan jarrua. Silloin en mene tekemään hurjaa treeniä.

Ei mikään datanudisti

Osa Quantified Self -harrastajista käyttää paitaan kiinnitettäviä kameroita, jotka ottavat tasaisin väliajoin kuvia tai videota,­ mitä ikinä käyttäjä sitten tekeekin. Jotkut myös jakavat kuvat ja videot nettiin. Nelli ei lämpene tällaiselle lifeloggaamiselle eikä juuri jaa tietojaan.

– En ole lähtenyt sille linjalle. Mikä se oli se termi? Datanudisti! En ole data­nudisti, Nelli nauraa.

FitBit-tunnus on kuitenkin jaettu työkavereiden kanssa.

– Meidän tiimissä pidetään huolta siitä, että vaikka olisi rankkaa, pitää pystyä nukkumaan ja liikkumaan. Tiimiläiset näkevät, paljonko olen nukkunut ja voivat huomauttaa, jos nukun liian vähän.

Nelli uskoo tietoturvaan eikä pelkää, että tiedot leviäisivät vääriin käsiin.

– QS:stä saadut hyödyt voittavat mahdolliset riskit, hän sanoo.

Tietoturvariskien lisäksi QS-harrastajien on muistettava, että terveyden penkominen voi paljastaa myös vähemmän mukavaa tietoa. 23andMe voi osoittaa DNA:sta vaikkapa geenimutaation, johon liittyy syöpäriski. Nelli ei pidä­ tätä ongelmana. Hänen mielestään yksi QS:n tärkeimpiä hyötyjä on se, että sairaudet voidaan havaita varhain.

– Ihmiset jakaantuvat kahteen leiriin: toiset haluavat tietää, toiset eivät. Kuulun itse siihen porukkaan, jonka mielestä tieto on arvokasta. On vähän sairauksia, joihin ei voi itse vaikuttaa.

Nelli uskoo QS:n mullistavan suhtautumisen terveyteen.

– Meidän unelmamme on olla ratkaisemassa terveydenhuollon haasteita. Lääkäreiden pitäisi olla terveyden arkkitehtejä, ei tulipalon sammuttajia.

Varovainen evankelista

Nellin kanssa saman pöydän ääressä Amsterdamissa istuu myös biohakkeriksi itseään nimittävä Mikko Ikola, 26. Hän on ollut perustamassa suomalaisille QS-harrastajille omaa yhteisöä. Mikolle tärkeintä on bongata yhteyksiä asioiden väliltä: ruoka ja liikunta vaikuttavat uneen ja uni vaikuttaa suoraan mielialaan ja vireystilaan. Se on etenkin tietotyöläiselle olennaista.

– Kaikki vaikuttaa kaikkeen. QS:n avulla voi löytää yhteyksiä, joita muuten ei olisi havainnut.

Mikko uskoo, että QS:n eduista kiinnostuvat vielä niin työnantajat kuin vakuutusyhtiötkin.­

– Tällä hetkellä ihmiset menevät lääkäriin, kun huomaavat jokin oireen. On kuitenkin väärä ajatus ottaa terveytensä huomioon vasta sitten, kun on jo tapahtunut­ jotain.

Kaikesta huolimatta Mikolla on jalat maassa. Träkkääminen ei ole kaikki kaikessa.

– Einsteinkin sanoi, että kaikki mitattava ei ole merkityksellistä ja kaikkea merkityksellistä ei voi mitata.

Näitäkin voi träkätä 

✖ tavoitteiden toteutuminen (Lifetick, Mindbloom) 

✖ rahan, ajan, sähkön ja alkoholin kulutus (Expensify, WattzOn, Drinking­Diary) 

✖ unet (Dream­board) 

✖ ihmissuhteet ja deittailu (Stay In Touch) 

✖ kuukautiskierto ja PMS-oireet (MyMonthlyCycles) 

✖ raskaus ja vauva-aika (KickBee, Baby Connect) 

✖ seksielämä (LoveVibes, BedPost) 

✖ sairauksien oireet (CureTogether, HealthEngage) 

✖ veri- ja virtsakokeiden tulokset (DirectLabs)

Näyttelijä Ulla Virtanen seisoo perässäsi jonossa. Kuva: Juha Salminen

Onko reilua, että mies saa mennä sortseissa kirkkoon, mutta minä samanlaisissa vaatteissa en, Ulla Virtanen ihmettelee.

Taannoin Italian-reissulla kiertelin poikaystäväni kanssa kaupunkeja. Padovan kaupungissa oli kuuluisa vanha kirkko Basilica di Sant’Antonio. Vaikkemme kumpikaan kuulu kirkkoon, se ei estä meitä ihastelemasta kauniiden rakennusten arkkitehtuuria ja tutustumista historiaan. Joten suuntasimme siis basilikaan.

Mahtipontisella ovella seisoi kaksi vahtimiestä, jotka katsoivat meitä ja sanoivat, että herra on kyllä tervetullut sisälle, mutta naispuolinen ei saa tulla sortseissa ja t-paidassa. Hetken tuijotettuani heitä hämmennyksen vallassa tajusin, että herra poikaystävällähän oli myös sortsit ja t-paita. Huomautin tästä portsareille ja kysyin uudestaan, enkö muka saa mennä sisälle kirkkoon. “Of course you can”, he totesivat. Minun tulisi vain ensin hakea kirkon toimistosta päälleni kaapu.

Päätimme poikaystäväni kanssa, että hän käy vilkaisemassa, miltä sisällä näyttää, ja minä odotan ulkona.

Totta kai tiedän, että katolisuudessa, niin kuin monissa uskonnoissa, on omia, pyhiksi kutsuttuja sääntöjä. Tämä uskonnollinen epäreiluus alkoi kuitenkin odotellessani ärsyttää niin, että haastoin vahtimiehiä. Tivasin heiltä, ovatko he tosiaan sitä mieltä, että on reilua, että mies saa mennä sortseissa kirkkoon, mutta minä samanlaisissa vaatteissa en. He totesivat, että minä voin aivan vapaasti mennä lähellä sijaitsevaan pienempään kirkkoon tai sitten pukeutua tätä rakennusta varten kaapuun.

Minua raivostutti vielä enemmän. Jos jotkut laativat epäreiluja ja epätasa-arvoisia sääntöjä, niin olisivat sitten edes loogisia säännöissään! Ilmeisesti pienemmässä kirkossa jumalaa ei niin paljon ärsytä Virtasen Ullan sortsit, mutta isommassa hänen muotisilmäänsä sen sijaan tökkii. Tämä on yhtä epäloogista kuin se, että gynekologilla otetaan housut pois sermin takana, mutta sitten kävellään toosa paljaana makaamaan pöydälle.

Ymmärrän toki, että tämä on aika pientä henkilökohtaisen tason syrjintää. Olenhan hetero, ateisti, valkoihoinen nainen, joka on kasvanut Suomessa, korkealaatuisen koulutuksen ja terveydenhuollon maassa, jossa tasa-arvokin on moniin maihin verrattuna erittäin pitkällä. Kovin harvoin joudun siis kokemaan mitään suurta syrjimistä. Joten se, että minä en pääse johonkin kirkkoon, on toki pieni asia.

Silti se saa raivostuttaa. Useinhan saa kuulla, että toisten uskontoa pitää kunnioittaa. Miksi uskonnot eivät sitten kunnioita minun ihmisyyttäni? Miksi uskonto saa syrjiä?

Uskoa saa mihin haluaa, muttei olla epäreilu.

Kaikki Me Naisten kolumnit löydät täältä.

Vierailija

Miksi uskonnot saavat syrjiä minua?

Jopa ravintolat saavat asettaa pukeutumiselle ohjeet. En ole katolisen kirkon puolustaja, mutta on hyvä ymmärtää ihan tavalliset säännöt tahdikkuudelle. Jos tietyt asiat ovat toisille erityisen tärkeitä, ja sinulle ei, miksi haastat? Et voi mennä moniin muihinkaan tilaisuuksiin shortseissa, koska se ei ole kunnioittavaa. Linnan juhlat, Eu-parlamentti, opettajien pukeutuminen koulussa jne jne. Jos tilanteissa mennään aina niin pitkälle, että tehdään mitä itse halutaan, kaikista asioista saa...
Lue kommentti

Muusikko ja tutkija Linda Urbanskin isä lähti, kun Linda ja hänen kehitysvammainen sisarensa Sandra olivat pieniä. Siitä saakka Linda on miettinyt, missä menevät rakkauden ja anteeksiannon rajat.

Tutkija ja muusikko Linda Urbanski, 32, viettää tänäkin vuonna joulun kuten aina – äitinsä, tätinsä, isäpuolensa ja pikkusiskonsa Sandran kanssa.

Sandralla on Downin syndrooma. Siskosten välit ovat läheiset.

– Olisin sydämestäni toivonut, että Sandra olisi saanut olla terve. Toisaalta olen kiitollinen siitä, että hän on elämässäni juuri sellaisena kuin on. Hän on opettanut minulle suvaitsevaisuutta, armollisuutta ja hetkistä nauttimista, Linda kertoo.

Sandran Downin syndrooma todettiin heti synnytyslaitoksella. Vuosi Sandran syntymän jälkeen Lindan isä jätti perheensä. Tuli avioero, isä aloitti tahollaan uuden elämän.

– Isäni ei kestänyt erityislapsen syntymää. Isä oli minulle tosi rakas. Yhtäkkiä häntä ei enää näkynyt. Kaipasin isää hirveästi koko lapsuuteni ajan, Linda sanoo.

”On asioita, jotka jollakin tasolla voi ymmärtää, vaikkei niitä hyväksykään.”

Vuosia myöhemmin, kun Lindan isä oli vakavasti sairas, hän pahoitteli esikoistyttärelleen tapahtunutta.

– Perheen hylkääminen on äärimmäisen julma teko, mutta annoin sen isälle anteeksi. Halusin antaa hänelle rauhan. Mikä oli tapahtunut, oli tapahtunut, Linda Urbanski sanoo.

– Maailma ei ole mustavalkoinen. On asioita, jotka jollakin tasolla voi ymmärtää, vaikkei niitä hyväksykään. Anteeksianto on valtavan tärkeää.

Linda Urbanski kertoo, millainen hänen suhteensa pikkusiskoonsa on, millaista oli yhdistää tutkijan ammatti muusikon työhön ja miten Sandra auttaa häntä rentoutumaan Me Naisten uudessa numerossa 50–51. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.