Vuosi ilman uusia vaatteita -kampanjan aikana saa shoppailla kirppareilla. Kuva: Shutterstock
Vuosi ilman uusia vaatteita -kampanjan aikana saa shoppailla kirppareilla. Kuva: Shutterstock

Vuosi ilman uusia vaatteita -kampanjaan osallistuminen on tyylikäs ympäristöteko, mutta miten ihmeessä sellainen shoppailulakko onnistuu?

Tuntuuko, ettei ole mitään päälle pantavaa, vaikka kaapista tursuaa yksi jos toinenkin korkeintaan kerran käytetty kolttu? Yleisin ratkaisu ongelmaan on rynnätä shoppailemaan, mutta on olemassa myös päinvastainen vaihtoehto. Yhä useampi ryhtyy vaatteidenostolakkoon.

Vuosi ilman uusia vaatteita -hanke on Facebook-sivujensa perusteella saanut mukaansa jo 2500 ihmistä.

Toimittaja Hanna Jensen on yksi heistä. Itse asiassa hänellä on kokemusta shoppailulakosta jo viiden vuoden takaa, jolloin hän eli vuoden täysin ostamatta vaatteita.

– Silloin en antanut itseni ostaa mitään edes kirpparilta tai lainata vaatteita. En oikeastaan suosittele sitä kenellekään. Loppuajasta kuljin virttyneissä retkuissa, joihin olin täysin kyllästynyt. Tajusin, että itsensä ilahduttaminen jollakin kauniilla on silloin tällöin täysin ok.

Totaaliseen kieltäytymiseen Vuosi ilman uusia vaatteita -kampanja ei velvoita. Sen sijaan hankinnat tulisi alusvaatteita ja sukkia lukuun ottamatta tehdä kirpputoreilta tai kavereilta lainaamalla.

Hannan kampanjan pariin houkutti tänä vuonna tunne siitä, että spontaaneja yllätysostoja on tullut tehtyä enemmän kuin ennen.

– Nyt olen sitten taas tilanteessa, jossa ei osteta uusia vaatteita. Tiedän jo, että haluaisin talveksi pitkän villakangastakin, koska pelkkä ajatus mustan toppatakkini pukemisesta ikävystyttää. Aion siis kysyä suoraan, onko jollakin kaapissaan ylimääräinen takki.

Tämän syksyn Hanna on päättänyt kukea leggingsien päälle vetämissään mikrosortseissa.

– Olennaista on rakentaa yhtä kautta varten muutama asukokonaisuus, joissa tuntee olonsa kivaksi ja joissa voi kulkea usein. En ole kovin vaihtelunhaluinen, mikä auttaa tässä projektissa. Pitää olla luottohousut, luottokorkkarit ja luottotakki valmiina.

Hannan mielestä vuoden ostolakko on loppujen lopuksi helppo nakki.

– Ystävilläni on hirveästi vaatteita, ja tekisi mieli ostaa tai lainata heiltä. Siivouspäivän kaltaiset tasokkaat kirppikset ovat kaltaiselleni ostajalle unelma: hyvää kamaa pilkkahintaan. Ostimme juuri tyttärelleni kaksi merkkimekkoa ja tunikan 35 eurolla. Veikkaan, että myös hänen silmänsä aukesivat tällaiselle ostamiselle.

Vielä ehdit mukaan! Tutustu ja osallistu kampanjaan hankeen Facebook-sivuilla.

Tiistain Ensitreffit alttarilla jaksossa riidellään – taas. Siitä huolimatta yhden parin tulevaisuudessa pilkahtaa myös valoa. Varo juonipaljastuksia!

Kirjoitimme aikaisemmin, että Ensitreffit alttarilla -ohjelman Johannan ja Markuksen suhteesta ei oikein ota selvää.

Aikaisemmissa jaksoissa heillä on vaikuttanut menevän ihan mukavasti, ja kumpikin on todella halunnut saada suhteen toimimaan. Silti matkaan on mahtunut myös vastoinkäymisiä, erityisesti siksi, että heidän tapansa kommunikoida ovat hyvin erilaiset.

Tämän viikon jaksossa erilaiset viestintätavat räiskähtävät jälleen esille. Tarkoitus on viettää mukavaa kesäpäivää veneretkellä, mutta jo aiemmin päivällä käyty pieni riita kasvaa retken loppumetreillä suureksi.

Seuraa klassista riitelydialogia.

– Niin mut mä en ymmärrä, kerro mulle syy, miksi sä halusit... Et se sua nyt alkoi mietityttään uudestaan, Johanna ihmettelee.

– Miksi tästä pitää nyt vääntää, en mä oo tätä vääntämässä enää yhtään mitään, Markus yrittää.

– Sähän alotit uudestaan! Johanna tulistuu.

– No enhän mä oo enää sanonut yhtään mitään, ei mua kiinnosta tää homma, Markus mutisee.

– Ei mua kiinnosta tommonen hiljaisuus! Johanna syyttää.

– Sua ei kiinnosta hiljaisuus. Sitten kun sä räyhäät, niin sua kiinnostaa räyhääminen. Sit kun sua ei kiinnosta, niin tässä pitäis mennä sun mukaan joka asiassa, Markus tuskailee.

”Sua ei kiinnosta hiljaisuus. Sitten kun sä räyhäät, niin sua kiinnostaa räyhääminen.”

Lopulta Markus saa tarpeekseen riitelystä ja yrittää lähteä pois tilanteesta.

– Mä meen nyt jonnekin, ei tästä tule hevonv****a tästä hommasta.

– Miks näin typerästä asiasta lähtee tämmönen, mä en ymmärrä, Johanna jatkaa vielä.

– Älä minulta kysy, mä oon täs nyt yrittänyt ja yrittänyt, Markus sanoo.

– Aivan juu, sinä oot yrittänyt, Johanna toteaa kuivasti.

Seuraavaksi Markus turvautuu klassikkolausahdukseen:

– Älä nyt oo tommonen marttyyri.

– Itte sää, älä viitti hei, Johanna vastaa.

Videoklippi riidasta on katsottavissa MTV:n julkaisemassa ennakkojutussa.

Nyt käsi sydämelle. Kuulostaako tutulta? Tästähän parisuhderiidoissa lopulta on kyse. Jokin pieni asia saa kinan käyntiin, mutta todellisuudessa riidellään ihan jostain muusta: huomiosta, hyväksynnästä, rakkaudesta. Kumpikin haluaisi jo tehdä sovinnon, mutta kuitenkaan ei tee mieli antaa ihan kokonaan periksi.

Johanna ja Markus keskustelivat kommunikointitavoistaan edellisessä jaksossa psykologi Tony Dunderfeltin vastaanotolla. Riitojenkin keskellä molemmilla on vahva tahto saada suhde toimimaan. Kuukauden avioliiton jälkeen näyttää siltä, että yhteys alkaa löytyä.

– Kun se alku oli niin vaikea, en ikinä ajatellut, että me olisimme tässä tilanteessa. Että olen löytänyt tämmöisen systeemin kautta ihmisen, kenestä oikeasti välitän ja tykkään, niin onhan se aika hurjaa, Johanna sanoo jaksossa.

Mikään ei valaise lokakuista päivää kirkkaammin kuin asenneröyhtäys 1950-luvulta.

Et saa vaativia työtehtäviä, jos sinulla on silmäpussit. 

Harmaantuminen ei saa näkyä. 

Käytä hametta, jos haluat vaikuttaa menestyneeltä.

Muun muassa näin Menesty tyylillä – Bisnespukeutumisen uusi aika -kirjan (Alma Talent) kasanneet Minna Kiistala ja Jani Niipola opettavat Helsingin Sanomissa

– Jos ei tarvitse miettiä hoitamattomia kynsinauhoja tai silmäpakoa sukkahousuissa, voi keskittyä tärkeiden työasioiden hoitamiseen, Kiistala kuvailee lehden haastattelussa.

En ole urani aikana käyttänyt sekuntiakaan kynsinauhojeni pohtimiseen. Tuskin on muuten Juha Sipiläkään.  

Kaksikko antaa myös joukon järkeviä (miehille suunnattuja) pukeutumisvinkkejä, mutta nämä muut... Voi hyvä jumala.

Voin vakuuttaa, etten ole urani aikana käyttänyt sekuntiakaan kynsinauhojeni pohtimiseen. Tuskin on muuten Juha Sipiläkään.  

Silmäpussit eivät estäneet Bill Clintonia saamasta ihan merkittäviä työtehtäviä (ne olivat ihan toisenlaiset pussit, jotka tuhosivat hänen uransa).

Ja harmaantuminen – ei edes mennä tähän. Jos vilkaisee Maailman varakkaimpien ihmisten -listaa, harmaa vyöryy päälle. Mutta ei siinä joukossa toki naisiakaan juuri näy.

Johtuu varmaan siitä, että he eivät ole tajunneet käyttää niitä hameita. Vai tuleeko mieleen mitään muuta mahdollista selitystä?