Jos villapaitaa on käytetty kerran tai pari, se ei vielä ole puoliksi käytetty. Kaappiin siis! Kuva: Shutterstock
Jos villapaitaa on käytetty kerran tai pari, se ei vielä ole puoliksi käytetty. Kaappiin siis! Kuva: Shutterstock

Jokaisen kodin varustukseen ei tarvitse kuulua kerran käytetyillä vaatteilla päällystettyä tuolia.

Yksi suurimmista ihmiskunnan, tai ainakin joidenkin ihmiskunnan jäsenten, kohtaamista arkipulmista on tämä: mitä tehdä vaatteille, jotka eivät ole puhtaita eivätkä likaisia? Siis kerran käytetyille paidoille, vain hetken jalassa olleille sukille ja niille farkuille, jotka eivät vielä kaipaa pesua. 

Minulla oli aiemmin kokonainen hylly likaisen ja puhtaan välimaastossa ajelehtiville vaatteille. Lisäksi näitä niin kutsuttuja puolikäyttöisiä saattoi lojua esimerkiksi tuolin selkänojalla tai sängyllä. Moni vaatekappale vietti puolikäyttöisten hyllyn perällä kuukausia, jopa vuosia. 

Nykyään puoliksi pidetyt vaatteeni mahtuvat pikkuisen vetolaatikon puolikkaaseen, eivätkä samat vaatekappaleet viihdy laatikossa kauan. Ihmeen tapahtuminen vaati muutamia pieniä muutoksia, mutta oli todellakin vaivan arvoista.

Näin jätät hyvästit puoliksi käytettyjen vaatteiden kasaantumiselle:

1. Karsi vaatteita

Jos puolikäyttöisten vaatteiden kasasi sisältää kerroksia, joihin ei ole kajottu moneen viikkoon, omistat liikaa vaatteita,  tai ainakin liikaa vaatteita, joita et halua käyttää. Minun tilanteeni oli aiemmin jälkimmäinen. Puolikäyttöisten hyllyssäni makasi esimerkiksi oudon värisiä sukkahousuja, jotka olin joskus mielenhäiriössä vetänyt päiväksi jalkoihini, ja tajunnut sitten, että sukkikset ovat huonon tuntuiset tai kumman näköiset.

Vaatteiden kasautuminen puoliksi käytettyihin loppui vasta, kun tein perinpohjaisen karsimisoperaation Marie Kondon Konmari-oppaan avulla. Muukin metodi varmasti sopii karsimiseen, kunhan ideana on hankkiutua eroon kaikista tavalla tai toisella epämiellyttävistä vaatteista. 

2. Mieti, mitä vaatteita täytyy pestä

Teen siistiä sisätyötä ja harrastan hevosurheilua, joten minulla on lähinnä kahdenlaisia vaatteita: niitä, jotka pysyvät käytössäkin siistinä, ja niitä, jotka menevät välittömästi hevosenhajuisiksi ja likaisiksi, mutta sillä ei talliympäristössä ole mitään väliä. Ensimmäistä vaateryhmää ei tarvitse pestä usein, koska ryhmän vaatteet eivät likaannu helposti. Toista vaateryhmää ei tarvitse pestä usein, koska ryhmän vaatteet likaantuvat kuitenkin heti uudestaan, eikä se haittaa.

Lopputulos on, että vain alusvaatteita, sukkahousuja, sukkia ja ihoa vasten olevia t-paitoja pitää pestä vähän väliä. Muut vaatteet eivät ole automaattisesti likaisia, vaikka niitä olisi käytetty kerran, kolmesti tai useamminkin. Villapaitojen, hameiden ja farkkujen tapauksessa pesuväli voi olla todella pitkä. Harva pesutahti säästää vaatteita, energiaa ja aikaa. 

3. Laita ei-likaiset vaatteet takaisin kaappiin

Parin käyttökerran välein pestävät vaatteet, kuten t-paidat ja sukkahousut, voi hyvin laittaa puolikäyttöisten hyllylle, laatikkoon, tai missä nyt haluaakin puoliksi käytettyjä säilyttää. Tällöin puoliksi käytetyissä on vain vaatteita, jotka ovat oikeasti puoliksi käytettyjä, eli seuraavan käyttökerran jälkeen menossa pesuun. Villapaita, jonka pesua edeltävistä käyttökerroista on käytetty 1/20, ei ole puoliksi käytetty vaan käytännössä puhdas. 

Jotta puolikäyttöisten kasa ei ulottuisi kattoon saakka, täytyy päättää, että vaatteet, jotka eivät ole menossa pian pesuun, ovat puhtaita. Puhtaiden vaatteiden paikka on kaapissa. Pari työpäivää nähneet farkut eivät mitenkään maagisesti saastuta ja tunkkaista koko vaatekaappia.

Hyvin järjestetty, myös niitä vähän käytettyjä vaatteita sisältävä vaatekaappi on paljon siistimpi kuin juuri pesukoneesta tulleilla vaatteilla täytetty vaatekaappi, jossa kaikki on mytyssä. Opettelin aikuisena viikkaamisen uudestaan Konmarin avustuksella, ja sen jälkeen vaatekaapissani ei ole ollut mytyn myttyä. 

4. Uudelleensijoita lojuvat vaatteet

Edellä kuvaillusta systeemistä huolimatta puolikäyttöisiin saattaa joskus eksyä vaate, joka jää lojumaan. Ensimmäistä kertaa päällä ollut t-paita ei istukaan tai kevät ehtii tulla ennen kuin villasukkahousut saavat toisen käyttökerran ennen pesua. Tällöin on tehtävä ratkaisu: kuuluuko lojuva vaate kirpputorille, roskiin, kaappiin odottamaan toista vuodenaikaa vai pyykkiin? Puolikäyttöisissä se ei voi lojua. 

5. Ymmärrä, että kaikki eivät vielä ole ratkaisseet tätä mysteeriä

Oma puoliksi käytettyjen vaatteiden laatikkoni huutaa usein tyhjyyttään, mutta makuuhuoneessani on silti tuoli, jonka päällä on puolesta metristä metriin puoliksi käytettyjä, puhtaita ja likaisia vaatteita sekaisin. Lisäksi näitä vaatteita on makuu- ja olohuoneen lattioilla. Puolisoni nimittäin ei ole innostunut puolikäytettyjen vaatteiden ongelman selvittämisestä. Konmarin kirjoittanut Marie Kondokin tähdentää, että toisten vaatteita ei saa karsia, joten ei auta kuin keskittyä ihailemaan omaa, tyhjää laatikkoani. 

Älä lajua pyykkiä!

Puoliksi käytettyjen vaatteiden ongelma on nyt ratkaistu! Näin sen tein

Jännä juttu, että näitä kerran käytettyjä ei kehoteta tuulettamaan. Villavaatteet puhdistuvat kuin itsestään tuulettamalla, samoin kuin muutkin luonnonmateriaaleista valmistetut vaatteet. Ihoa vasten olevat vaatekappaleet - paidat, sukkikset, sukat - menee pesuun kertakäytön jälkeen, muut - neuleet, farkut, hameet, jakut - tuulettumaan ja takaisin kaappiin.
Lue kommentti

– Idiootit ovat idiootteja kansallisuudesta riippumatta, sanoo Italiassa asuva Ella Kanninen.

Helsingin Sanomat kertoi tammikuun alussa , että seksuaalista ahdistelua vastustava #metoo-kampanja sai Italiassa aikaan raivoisan vastareaktion (HS 1.1.). Artikkelin mukaan saapasmaassa ei ole tavatonta, että miehet kouraisevat tavatessa tuttavallisesti naispuolisia kavereitaan takapuolesta.

Italiassa viisitoista vuotta asunut juontaja Ella Kanninen, 43, ei tunnista nykyistä kotimaataan kuvauksesta.

"En näe tässä asiassa kulttuurieroja."

– Huono käytös, kuten toiseen ihmiseen käsiksi käyminen, on yhtä huonoa niin Italiassa kuin kaikkialla muuallakin. Seksuaalinen ahdistelu on vallankäyttöä ja kiusaamista, joka on kaikissa muodoissaan tuomittavaa. En näe tässä asiassa kulttuurieroja, Ella sanoo.

Italialainen kulttuuri on toki suomalaista kehollisempaa. Lämmin ilmasto mahdollistaa kevyen vaatetuksen, hyvältä näyttäminen ja pikku flirtti ovat tärkeää.

Ellasta ne eivät täytä ahdistelun määritelmää. 

– Ystäväpiirini Italiassa on laaja, tunnen naisia leipomotyöntekijöistä tv-toimittajiin. Olemme keskustelleet tästä aiheesta paljon. Yhdelläkään meistä ei ole miespuolisia tuttuja, jotka tervehtisivät käymällä luvatta kiinni. Se olisi yhtä tökeröä Italiassa kuin Suomessakin, Ella toteaa. 

– Poskisuudelmat sen sijaan kuuluvat asiaan niin miesten kuin naistenkin välillä. Samoin toisen ulkonäöstä heitetyt kohteliaisuudet tai viheltely kadulla, kun viehättävä nainen kulkee ohi. Ne ovat kuitenkin eri asioita kuin vallankäyttö ja törkeä ahdistelu, juontaja korostaa.

"Hän kumartui eteenpäin ja pisti muina miehinä kätensä polvelleni."

Käsi polvella

Italiassa tv-alan töitä monta vuotta tehnyt Ella muistaa omalta uraltaan vain yhden arveluttavan tapahtuman.

– Kymmenisen vuotta sitten olin lounaalla miespuolisen tv-pomon kanssa. Lounaan lopuksi hän kumartui eteenpäin ja pisti muina miehinä kätensä polvelleni. Tartuin siihen, siirsin sen hänen omalle polvelleen ja totesin, että minulla on poikaystävä. Asiaan ei palattu, eikä torjuminen vaikuttanut töihini millään lailla, Ella kertoo.

– Tämä olisi voinut sattua missä tahansa muuallakin. Idiootit, jotka eivät kunnioita toisten ihmisten koskemattomuutta tai reviiriä, ovat idiootteja kansallisuudesta riippumatta, Ella toteaa.

"Aloimme ystäväni kanssa karjua niin, että heppu säikähti."

Reippaalla otteella

Lisäksi Ellalle on eri puolilla Eurooppaa metrossa ja busseissa sattunut tilanteita, joissa joku on hivuttautunut ruuhkan varjolla vaivihkaa selvästi liian lähelle aivan takapuolen taakse ”hinkuttamaan”.

– Paras suhtautumistapa on kääntyä ympäri, katsoa tyyppiä silmiin ja kysyä napakasti: Mitä luulet tekeväsi? Se yleensä auttaa, oltiinpa missä tahansa. Varpaille tallominen on myös hyvä keino, Ella nauraa.

– Joskus on käynyt niinkin, että kyseessä on todella ollut viaton kanssamatkustaja, joka pelästyy silminnähden reaktiotani. Silloin ei auta kuin pahoitella. 

Italiassa viettämiensä vuosien aikana Ella on huomannut, että tasa-arvo etenee koko ajan. Naisen asemasta ja esimerkiksi perheväkivallasta puhutaan paljon, samoin miesten ja naisten palkkaeroista.

– Suomea ja Pohjoismaita pidetään Italiassa tasa-arvon mallimaina, Ella Kanninen sanoo.

 

On aika hemmetin vaikeaa rakastaa kroppaa, joka paisuu yhden syksyn aikana lähes seitsemän kiloa.

Kuten useimmat tuntemani naiset, olen ollut ulkonäkööni tyytymätön noin kahdeksanvuotiaasta. Nyt olen oppinut, etten saisi olla. Olisi trendikkäämpää syleillä näitä ainutkertaisia muotojani ja arvostaa sitä, mihin kehoni pystyy, ei sitä, miltä se näyttää.

Kanankakat. Siitä on kehopositiivisuus kaukana, kun yhden syksyn aikana lihoo lähes seitsemän kiloa. Yhtään ei tee mieli syleillä näitä entisten kurvien päälle kasvaneita uusia kurveja. Ne tarkoittavat, että saan kantaa taas läjän lempifarkkuja ja hintavia ulkovaatteita kirppiskeräykseen.

Paisuminen tuntui lisäksi epäreilulta. Syksyn ajan olin treenannut enemmän kuin ikinä, noin neljästi viikossa. En mässäillyt, mutta ehkä juoksukoulu kasvatti ruokahaluani samaan tahtiin kuin lähestyvät nelikymppiset hidastivat aineenvaihduntaani. (Vai hidastivatko sittenkään? Taas yksi asia, josta niillä mokomilla on kiistanalaisia näkemyksiä.)

Hetken sain kyllä uskoteltua itselleni, että lisäkilot ovat vain lihasmassaa. Ehkä viidesosa niistä onkin.

 

”Muinoin, kun vielä verhouduimme mammutinnahkoihin, 38-vuotias nainen oli lähinnä biojätettä. Minun kehoni ei ole.”

Ironista on, että biologian puolesta voisin olla kehooni aika tyytyväinen. Muinoin, kun vielä verhouduimme mukavasti väljiin mammutinnahkoihin emmekä pillifarkkuihin, 38-vuotias nainen oli lähinnä biojätettä. Minun kehoni ei ole.

Se jaksaa juosta kympin ja hiihtää kaksi. Se kyykkää neljä tuntia putkeen (suppilovahveroiden perässä, ei muuten), kiipeää leikkipuistossa hämähäkinverkon huipulle ja nostaa kymmeniä kiloja suorille käsille. Se on tehnyt lähes tyhjästä, synnyttänyt ja ruokkinut kolme uutta ihmistä. Loistokapine oikeastaan.

Saan kai silti vähän surra sitä, minkä olen menettänyt? Nimittäin luottamukseni siihen, että reippaasti liikkumalla ja fiksusti syömällä pysyn sen näköisenä kuin toivon.

”En aio olla loppuelämääni pussikeittodieetillä tai tuplata treenimäärääni nykyisestä, joten näillä mennään.”

Kun kehopositiivisuus tuntuu liian vaikealta, treenaan kehorealismia. En aio olla loppuelämääni pussikeittodieetillä tai tuplata treenimäärääni nykyisestä 3-4 kerrasta viikossa, joten näillä mennään. En ehkä enää koskaan mahdu siihen 38-kokoiseen ruusumekkoon, jossa muutama vuosi sitten juhlin veljeni häitä, mutta voin ostaa uuden ja yhtä kauniin, kokoa 42.

Ei kehoaan tarvitse joka päivä niin ylenpalttisesti rakastaa, mutta sen kanssa kannattaa tulla toimeen. Tämän minäkin yritän muistaa – myös sitten, kun (yllättävän pian) kroppani lakkaa olemasta biologinen loistokapine.

Kysely

Oletko tyytyväinen ulkomuotoosi?