Voiko ihmisestä päätellä jotain näiden kuvien perusteella?
Voiko ihmisestä päätellä jotain näiden kuvien perusteella?

Ahdistutko viestitulvasta vai etkö välitä?

Katso kuvaa – ja sitten omaa puhelintasi! Kumpi näyttää tutummalta: yläpuolella oleva numero 1 vai alapuolella oleva 2? Jos puhelimessasi näkyy lukuisia vastaamattomia puheluita sekä avaamattomia tekstareita, WhatApp-, Messenger- ja sähköpostiviestejä, olet Business Insiderin jutun (josta kerroimme jo aikaisemmin) mukaan ehkä:

1. OHITTAJA

Saatat saada halveksuvia katseita työkavereiltasi ja ystäviltäsi, mutta tuhannetkaan lukemattomat viestit eivät välttämättä kieli ongelmista tai välinpitämättömästä persoonasta.

– Se voi myös tarkoittaa, että ymmärtää sen, ettei sähköpostien valvominen ja järjestely auta saavuttamaan mitään. Se on merkki viisaudesta, työpaikkakulttuuriin erikoistunut tohtori Ron Friedman Lebowitz miettii Business Insiderissa.

Jos siis annat sähköpostien kerääntyä, saatatkin olla muita tuotteliaampi. Viestitulva ei ole prioriteettilistallasi ykkönen. Ja sehän on hyvä se!

Avaamattomiin viesteihin löytyy monenlaisia selityksiä. Kysyimme tyypeiltä, joiden puhelin on niitä täynnä.

”Viestitulva on nykyään niin älytön, että olen päättänyt olla stressaamatta siitä. Päivän aikana saattaa kertyä useitakin lukemattomia viestejä niin WhatsAppiin, tekstareihin kuin Messengeriinkin. Se ei tarkoita sitä, ettei kiinnosta, vaan saatan vain keskittyä työhöni. Palaan niihin sitten, kun pystyn ja jaksan. Toki myönnän, että mitä enemmän viestejä kertyy, sitä suurammalla todennäköisyydellä unohdan vastata niihin.”

”Puhelut, viestit ja whatsappit katson, koska niihin tulee yleensä asioita, joihin minun täytyy reagoida. Jos puheluissa tai tekstareissa näkyy saapuneita, saan pienen sätkyn joka kerta kun katson puhelinta. Ajattelen heti, että nyt siellä on jotain tärkeää, mikä vaatii huomiotani.

Meileissä on aina tsiljoona saapunutta. Minulla on Gmail, jossa on toistaiseksi tilaa riittänyt varsin hyvin, joten en jaksa poistaa sähköposteja. Ja sinnehän tulee kaikkea turhaa. Gmailin hakutoiminto toimii erinomaisen hyvin, joten en jaksa lajitella viestejä mihinkään kansioihinkaan. Lisäksi saapuneet eivät päivity reaaliaikaisesti tuohon punaiseen pallukkaan, vaan minun täytyy avata meili ladatakseni viestit, joten pallukan lukeman seurailemiseen ei ole syytä.”

”Maritan muuten aika hyvin, kun muuten katoaa asiat päästä, mutta meileissäni on niin monta eri sähköpostilaatikkoa ja sinne tulee kaikkea kökköäkin, joten siellä on aina satoja tai tuhansia uusia. Mutta mitään en ikinä poista, koska saan riitatilanteissa aina vedottua siihen, että oli sovittu jollain tietyllä tavalla. Omaan muistiin ei voi luottaa.”

Jos taas alapuolella oleva kuva on suoraan kuin sinun puhelimennäytöltä, olet ehkä:

2. ARKISTOIJA TAI DELETOIJA

Tämä ihmistyyppi kokee tarpeelliseksi reagoida heti, kun näkee viestin sähköpostissaan. Saapuneet sähköpostit siirtyvät alta aikayksikön joko roskakoriin tai arkistokansioihin. Ja muutkin viestit avataan ja luetaan melko nopeasti. Mutta onko se kaiken vaivan arvoista? Kysyimme ”puhelinmarittajilta”.

”Katson aina kaikki tulleet viestit, luen ja vastaan niihin heti, poistan turhat meilit jne. Olisi kamalaa, jos puhelimessa huutaisi tuhat lukematonta sähköpostia, siinähän menisi oma pää ihan epäjärjestykseen! En kestäisi sitä mitenkään. Kun luen viestin ja hoidan vastaamisen saman tien, tulee tunne, että homma on hallussa ja mieli pysyy tyynenä.”

”Ne hermostuttaa mua! Oikeesti kyllä ärsyttää itseänikin, että on pakko heti tsekata kaikki, kun ei siellä useammin mitään tärkeää ole. Eli olen kateellinen ryhmälle 1. Ihanan huolettomia tyyppejä!”

”Inboksissani saattaa olla vaikka 5000 viestiä, mutta olen avannut ja lukenut niistä jokaisen. En pysty lähtemään töistä tai ainakaan käymään nukkumaan illalla, jos tiedän, että meilissä roikkuu lukemattomia viestejä. Tulee heti olo, etten hallitse elämääni tai työtäni. Sen sijaan kyllä deletoin varsin kevyellä kädellä turhia meilejä jo otsikon perusteella, että en koe olevani mitenkään sähköpostini orja.”

”En ymmärrä, miten jollain voi olla lukemattomia viestejä puhelimessa tai messengerissä. Siellähän voi olla vaikka mitä tärkeää tai kiinnostavaa.”

Entä mitä tähän sanoo ihmisen suhdetta teknologiaan tutkiva psykologi Larry Rosen?

– Suuri, räjähtävä sähköpostikansio vapauttaa stressiperäisiä välittäjäaineita kuten kortisolia, mikä aiheuttaa ahdistusta.

Viestejä ahkerasti siivoava koettaa siis hänen mukaansa vain rauhoittaa hermojaan ja pitää toimillaan edes yhden osan maailmastaan järjestyksessä.

Jos viesteihin vastaaminen – tai ylipäätänsä se, että joku soittaa sinulle, käy liian ahdistavaksi, aina voi tehdä niin kuin elokuvaohjaaja Antti Jokinen: luopua puhelimesta kokonaan. Lue lisää täältä.

Kysely

Kumpaan ryhmään kuulut?

Nro 2.
Nro 2.
84.7%
Nro 1.
Nro 1.
15.2%
Ääniä yhteensä: 499

”Olen varma, että älykkyyden lasku näkyisi yhteiskunnassamme monella tavalla, jos se olisi totta”, Mensan psykologi sanoo.

Oletko sinäkin välillä miettinyt, että ai kauhea, miten nykyihmiset ovat niin tyhmiä?

Kukaan ei enää jaksa keskittyä sekuntia pidempää mihinkään, vaan kaikki pläräävät aivottomina puhelimiaan. Enää ei osata ajatella järjellä, ja populistiset öykkärit vievät tunteiden sokaisemaa kansaa kuin pässiä narussa. Kouluissakin homma ajautuu kohti takalistoa – eiväthän ne nykynuoret tiedä mistään mitään!

Siinä tapauksessa on ehkä voimaannuttavaa kuulla, että jotkut muutkin väittävät samoin. Tutkijoiden James R. Flynnin ja Michael Shayerin tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisten älykkyysosamäärä saattaa olla ihan oikeasti laskussa.

Tutkijoiden mukaan muutos ei ole vielä kovin suuri. Pitkällä tähtäimellä laskuvauhti alkaa kuitenkin huolestuttaa: jos se säilyy samana, suomalaisten älykkyysosamäärä heikkenisi seuraavan 30 vuoden aikana 7,49 pistettä. Eli siis melko paljon.

Mutta pitääkö tulos todella paikkansa? Tyhmenevätkö suomalaiset – ja tutkimuksen mukaan myös tanskalaiset sekä norjalaiset?

Kysyimme asiasta Suomen Mensa ry:n testaustoimintaa valvovalta psykologilta Marja-Leena Haavistolta. Haavisto on väitöstyötä tekevä tutkija. Mensassa hänen vastuullaan on älykkyystestaustoiminnan valvominen ja kehittäminen. Päivätyökseen hän vastaa kansainvälisten testien tuomisesta Suomeen ja suomalaisten testien kehittämisestä Hogrefe Psykologien Kustannuksessa.

– Flynnin ja Shayerin tutkimuksesta uutisoiminen Suomessa ilman kritiikkiä on ollut mielenkiintoista. Tutkimus on varsinkin Suomen kohdalta epäluotettavaa.

Plagiointia, vääristelyä ja hämäriä vertailuja

Haavistolla on näkemykselleen vakuuttavia perusteita. Pidempi katsaus tutkimukseen todellakin herättää useita kysymyksiä monestakin syystä. Ensinnäkin:

– Tutkimuksessa eri maita koskevia älykkyystutkimuksia verrataan kuin lintuja ja kaloja, että kumpi lentäisi pidemmälle, Haavisto toteaa.

Tutkimuksen Suomen tulevaa älykatoa perustellaan tutkimustuloksilla, jossa käsitellään ainoastaan varusmiesten tuloksia ja testeinä on ainoastaan heidän valinnoissaan käytettäviä älykkyystestejä. Tulokset eivät siis edusta koko kansaa.

”Tutkimuksessa eri maita koskevia älykkyystutkimuksia verrataan kuin lintuja ja kaloja.”

– Varusmiehet ovat suurimmaksi osaksi 18-vuotiaita miehiä. Se ei ole missään nimessä koko kansan ikäluokkia edustava otanta. Myös testejä voi kritisoida. Varusmiehiä testaavat testit sisältävät kielellisiä, matemaattisia ja kuvion täydentämiseen liittyviä pulmia. Erityisesti kielellisen osion tulokset ovat vuosien varrella heikentyneet. Epäilen sen johtuvan siitä, että kielelliset tehtävät saattavat olla osittain vanhentuneita kieliasultaan.

Tutkimuksen mukaan pohjoismaat typertyvät vuosi vuodelta, mutta samaan aikaan Yhdysvalloissa, Saksassa ja Hollannissa älykkyys näyttäisi yhä nousevan. Tämä johtuu Haaviston mukaan siitä, että näistä maista on vertailussa on käytetty testejä, joissa on huomioitu koko väestö: eri ikäryhmät, koulutus ja sukupuolijakauma.

– Myös Flynnin ja Shayerin mukaan Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tällä tavalla tehtyjen vertailujen mukaan väestön älykkyystestien tulokset hyvin suurella todennäköisyydellä paranisivat, Haavisto kertoo.

Toisekseen tutkimuksessa käytetty Suomen aineisto herättää myös itsessään isoja epäilyksiä. Sen alkuperä on läpikotaisin hämärä.

Tutkijat Flynn ja Shayer eivät ole keränneet tutkimuksessaan vertailemiaan aineistoja itse. He vetävät johtopäätöksensä muiden tekemien tutkimusten avulla. Suomen kohdalla tutkijat viitataan Edward Duttonin ja Richard Lynnin (2013) tutkimukseen.

– Dutton sai tutkimuksesta viime vuonna Oulun yliopistolta plagiointipäätöksen. Tutkimuksessa käytetty data on peräisin Salla Koivusen pro gradu -työstä. Puolustusvoimat on vahvistanut, etteivät he ole antaneet tietoja Duttonille ja Lynnille. Tutkijat eivät ole voineet saada tuloksia siis muualta kuin Koivusen tutkimuksesta, Haavisto kertoo.

”Tutkijoiden ennustus älykkyyden laskusta perustuu keksittyihin tai vähintään väärillä keinoilla saatuihin laskelmiin.”

Kaiken päälle vaikuttaisi siltä, että Suomen kohdalla Flynnin ja Shayerin tutkimuksessa on ihan suoraan tekaistuja tuloksia. Duttonin ja Lynnin plagioimassa gradussa on tuloksia ainoastaan vuosilta 1988–2001.

– Flynnin ja Shaynerin tutkimuksen viimeinen tarkastelupiste on kuitenkin vuodelta 2009, mihin myös perustuu heidän laskelmansa älykkyyden laskusta. Tutkijoiden ennustus älykkyyden laskusta perustuu siis täysin keksittyyn tai vähintään väärillä keinoilla saatujen pistemäärien laskelmiin.

Idioluutio saa odottaa

Jätetään siis Flynnin ja Shayerin tutkimus sikseen. Voidaanko muiden tutkimusten perusteella sanoa, että suomalaiset tyhmentyvät?

– Siitä ei ole tutkimusnäyttöä, Haavisto sanoo.

– Enkä usko siihen muutenkaan. Olen varma, että älykkyyden lasku näkyisi yhteiskunnassamme monella tavalla, jos se olisi totta. Emme me pärjäisi Pisa-tutkimuksissa, jos se pitäisi paikkansa.

Mutta hei, viime aikoinahan menestys niissäkin on laskenut! Eikö sekään kerro siitä, että suomalaiset olisivat tyhmentyneet?

– Sanoisin, että Pisa-tutkimusten tulosten laskussa on pitkälti kyse koulujärjestelmien ja luokkakokojen muutoksesta. En usko, että lasku on älykkyydestä tai sen puutteesta johtuvaa.

”Olen varma, että älykkyyden lasku näkyisi yhteiskunnassamme monella tavalla, jos se olisi totta.”

Viime vuosina ihmiskunnan typertyminen on noussut tasaisin väliajoin puheenaiheeksi. Yksi syy on Donald Trumpin kaltaisten populistien valtaannousu, jota moni pitää todisteena älyn köyhtymisestä. Toinen syy piilee teknologiassa, joka myös Flynnin ja Shayerin tutkimuksen mukaan on yksi ihmisiä tyhmentävä tekijä.

Pelkoa älyn katoamisesta on käsitelty myös taiteessa. Esimerkiksi kulttimaineeseen noussut amerikkalaiselokuva Idioluutio (2006) kuvaa kammottavaa tulevaisuutta, jossa typerykset hallitsevat maailmaa ja äly on kadonnut yltäkylläisen laiskuuden jalkoihin. Vuonna 2016 leffan käsikirjoittaja Etan Cohen totesi tarinan olevan pelottavan lähellä todellisuutta.

Totuus on kuitenkin taidetta, mielikuvia ja mutua mielenkiintoisempaa. Edes Flynnin ja Shayerin tutkimuksen mukaan yhdysvaltalaiset eivät ole mihinkään tyhmentyneet – tai edes erityisemmin tyhmentymässä. Eikä Suomessakaan idioluutiosta ole syytä murehtia, sanoo Haavisto.

– En todellakaan olisi huolissani siitä, että suomalaiset muuttuvat tyhmiksi. Sen sijaan olen kyllä huolissani Flynnin ja Shayerin tutkimuksen luotettavuudesta.

Historiallinen draama Synkin hetki suhtautuu kritiikittä sankariinsa Winston Churchilliin.

Eletään vuoden 1940 toukokuuta ja toinen maailmansota riehuu Euroopassa. Englannissa ollaan tyytymättömiä pääministeri Neville Chamberlainiin. Hänen tilalleen valitaan Winston Churchill, jolla riittää vihollisia. Churchillillä on edessään mahdottomalta vaikuttava tehtävä: pysäyttää Hitlerin voittokulku.

Englantilainen ohjaaja Joe Wright muistetaan parhaiten loisteliaista pukudraamoistaan, kuten Keira Knightleyn tähdittämä Anna Karenina vuodelta 2012. Hänen uutuusdraamansa Synkin hetki tarjoaa sekin pienintä yksityiskohtaa myöten hiottua ajankuvaa.

Puvustaja Jacqueline Durran loihti myös Wrightin läpimurtoelokuvan, vuonna 2005 ilmestyneen Ylpeys ja ennakkoluulo -filmatisoinnin, häikäisevän puvustuksen. Churchillin aloittaessa pestinsä sota ei ollut tuhonnut Englannin kansantaloutta. Niinpä myös tavallisilla naisilla oli vielä varaa tyylikkäisiin asukokonaisuuksiin. Eniten vaivaa Durran on kuitenkin nähnyt Kristin Scott Thomasin näyttelemän Winstonin vaimon Clementine Churchillin tyyliin, jonka asua täydentää aina elegantti hattu tai hiuskoriste.

Pääroolia esittävällä Gary Oldmanilla oli työtä muuntautua Churchilliksi. Oldman on laiha, kun taas pääministeri oli virkaan astuessaan suorastaan muhkeassa kunnossa. Maskeeraaja Kazuhiro Tsuji onnistui taikomaan Oldmanille uskottavan kaksoisleuan. Yhdennäköisyyttä Churchillin kanssa Tsuji ei ole kuitenkaan tavoittanut. Oldman on Oldman, vain vanhempana ja tuhdimpana.

Elokuva pönkittää kuvaa Churchillistä suurmiehenä, sankarina, joka onnistui yksin pelastamaan Britannian – ja siinä sivussa koko Euroopan – Hitleriltä. Historiantutkimus suhtautuu Churchilliin kriittisemmin. Joidenkin näkemysten mukaan pääministeri ei ollut mikään nerokas strategi. Voitto saavutettiin pikemminkin Churchillistä huolimatta kuin hänen ansiostaan. 

Synkin hetki ***