Helsingin Sanomien mukaan e-pillereiden käyttö väheni syksyn aikana jopa 10–20 prosenttia. Yhä useampi nainen valitseekin hormonittoman ehkäisyn.

Moni pohtii, uskaltaako e-pillereitä enää syödä. Ja vaikka uskaltaisi, hormonien mättäminen kehoon on alkanut­ tuntua yhä useammasta vastenmieliseltä. Hormonittoman ehkäisyn suosion kasvusta kertoo esimerkiksi se, että sen googletus on vuodessa kolminkertaistunut.

Kiinnostus räjähti, kun viime vuonna uutisoitiin 23 kanadalaisen naisen kuolemasta. Kuolemien taustalla epäiltiin olevan Suomessakin suositut neljännen sukupolven Yaz- ja Yasmin-ehkäisypillerit. Seuraavaksi veritulppariskin vuoksi syyniin joutui Nuvaring-ehkäisyrengas, jota Yhdysvalloissa syytetään useammastakin kuoleman­tapauksesta. Suomessa yhdistelmä­ehkäisypillerit on liitetty 17:ään kuolemaan johtaneeseen keuhkoveritulppaan viimeksi kuluneen 40 vuoden aikana.

Ylilääkäri Dan Apter Väestöliiton seksuaaliterveysklinikalta toppuuttelee paniikkia.­ Hän muistuttaa, että veri­tulppariski on ollut tiedossa jo pitkään ja e-pillerikohu koskee nimenomaan yhdistelmäehkäisyvalmisteita, joissa on sekä estrogeenia että keltarauhashormonia. Esimerkiksi minipillerit, ehkäisykapselit ja hormonikierukat eivät lisää tukosriskiä, koska niissä on vaikuttavana aineena pelkästään keltarauhashormonia.

Vaikka suurta syytä huoleen ei olisi, moni kuitenkin haluaa hormonittoman vaihtoehdon. Mikä silloin olisi paras?

– Riippuu iästä. Nuorille suosittelisin kondomeita ja vanhemmille sterilisaatiota, jos on selvää, ettei enää halua lapsia. Yleisin hormoniton ehkäisy on yhä kondomi, jonka valitsee 20 prosenttia ehkäisyn käyttäjistä. Jos ei halua tai voi käyttää kondomeita, paras vaihtoehto olisi kuparikierukka.­ Toisin kuin usein luullaan, se voidaan asentaa myös naiselle, joka ei ole synnyttänyt.

Dan Apter suhtautuu karsaasti niin sanottuihin varmoihin päiviin perustuviin menetelmiin kuten erilaisiin lämpötilaa mittaviin laitteisiin tai kännykkäapplikaatioihin.

– Niiden avulla voi kyllä saada selville, että ovulaatio on tapahtunut: munasolun irtoaminen nostaa kehon lämpötilaa. Mutta luotettavan signaalin saa vasta, kun munasolu on jo irronnut.

Se on ehkäisyn kannalta liian myöhään, sillä siittiöt säilyvät naisen sisällä hengissä jopa viisi vuorokautta munasolua odotellen.

Jos kuukautiskierto on säännöllinen eikä lämpö ole noussut flunssan tai krapulan takia, laitteiden ja sovellusten ennusteet­ voivat Apterin mukaan olla ihan kohtalaisia. Jos kuukautiset ovat epäsäännölliset, menetelmiä ei hänen mukaansa voi käyttää.

4 x luomumpaa ehkäisyä

1. Ovu View ja Lily Pro

MIKÄ

Kännykkäapplikaatio on nykyversio varmojen päivien laskemisesta. OvuView’ssa (Android-puhelimelle) pidetään kirjaa kehon lämpötilasta, pään­säryistä ja emättimen limatilanteesta. Tietojen avulla sovellus ennustaa ovulaation ajankohdan. Iphonelle vastaava sovellus on Lily Pro.

PLUSSAT

+ Edullinen.
+ Kun kännykkä kertoo varmat päivät, niitä ei tarvitse räknätä itse.

MIINUKSET

– Kuitenkin työläs. Kone ei mittaa puolestasi mitään vaan joudut itse kirjaamaan tiedot.
– Ehkäisytehosta ei ole takeita. Kokeile vain, jos kuukautis­kiertosi on hyvin säännöllinen eikä vauvauutinen olisi katastrofi.

2. Kuparikierukka

MIKÄ

Niin hullulta kuin se kuulostaakin, kohtuun asennettavan, kuparilangalla päällystetyn muovinpalan tarkkaa vaikutustapaa ei tunneta. Kierukka hidastaa siittiöiden kulkua, muuttaa munatorvien eritettä ja estää munasolun kiinnittymistä. Ehkäisyteho on todella hyvä: sadasta naisesta noin yksi tulee vuosittain raskaaksi. Hinta noin 80 euroa. Joillakin paikkakunnilla ensimmäinen kierukka on ilmainen.

PLUSSAT

+ Vaivaton: kerran asennettu kierukka ehkäisee viisi vuotta.
+ Luotettavin hormoniton ehkäisykeino.

MIINUKSET

– Saattaa lisätä kuukautisvuodon ja -kipujen määrää.

3. Persona-ehkäisymonitori

MIKÄ

Ehkäisymonitori mittaa virtsan hormoneita, määrittää niiden avulla ovulaation ajankohdan ja kertoo, milloin on turvallista harrastaa seksiä. Ensimmäisessä kuussa virtsa­testejä tehdään 16 päivänä, jatkossa kahdeksana. Ehkäisyvarmuus: laitteen valmistajan oman ilmoituksen mukaan kuusi naista sadasta tulee vuosittain raskaaksi harrastettuaan seksiä koneen ilmoittamina sallittuina päivinä.

PLUSSAT

+ Saattaa olla luotettavampi kuin kehon lämmön mittaamiseen perustuvat menetelmät, koska ovulaatiossa hormonipitoisuus nousee aiemmin
kuin kehon lämpö.
+ Vaivaton: vaatii toimia vain kahdeksana päivänä kuussa, ja kone tekee päätelmät puolestasi.

MIINUKSET

– Ehkäisyteho ei ole kovin hyvä: keho voi aina yllättää. Jos ovulaatio tapahtuu normaalia aiemmin, kone ei ehdi havaita sitä riittävän ajoissa.

– Huono saatavuus Suomessa. Monet tilaavat ulkomailta.

– Hinta: Noin 100 euroa + testitikut 12 euroa kuussa + postikulut + mahdolliset kondomit hedelmöitysherkille päiville.

4. Lady Comp -hedelmällisyystietokone

 MIKÄ

Kehon lämpötila mitataan joka aamu kielen alle sujautettavalla anturilla. Kone kertoo värikoodein, milloin on turvallista harrastaa seksiä. Menetelmä perustuu siihen, että ovulaatio nostaa kehon lämpötilaa.

"Ennen käytin ehkäisypillereitä, mutta luovuin niistä migreenin takia. Kun ryhdyin käyttämään Compia, yllätyin, miten paljon hormonittomuus tasoitti mielialaani ja paransi ihoani. Ikävintä laitteessa on, että siltä kului
nelisen kuukautta oppia tuntemaan kuukautiskiertoni. Sinä aikana oli käytettävä kondomeita. Olen ollut tosi tyytyväinen, en ikinä vaihtaisi takaisin ehkäisypillereihin.”
Anna, 29, käyttänyt laitetta vuoden verran.

PLUSSAT

+ Helppo. Kone laskee hedelmälliset päivät puolestasi ja näyttää selkeällä punaisella värisignaalilla, milloin petiin ei kannata pujahtaa.

MIINUKSET

– Ehkäisyvarmuutta ei ole selvitetty seurantatutkimuksella. Jälkikäteen tehdyn kyselytutkimuksen­ mukaan sadasta laitetta käyttäneestä naisesta 1–4 oli tullut raskaaksi vuoden aikana. Lukua on kritisoitu pieneksi.
– Keho voi yllättää.­ Jos ovulaatio tapahtuu normaalia aiemmin, kone ei ehdi havaitsemaan sitä riittävän ajoissa.
– Punaisia päiviä on paljon, keskimäärin 14. Toisaalta tämä lisää­ laitteen varmuutta.
– Hinta: 495 euroa + mahdolliset punaisina päivinä käytetyt
kondomit.

Yhdistelmäehkäisy lisää veritulppariskiä

Laskimoveritulpan saaneiden määrä per vuosi per 10 000 naista

Luomut: 2 naista vuodessa

Ehkäisylaastarin, -renkaan sekä kolmannen tai neljännen polven e-pillereiden (esimerkiksi Yaz tai Yasmin) käyttäjät:  6–12 naista vuodessa.

Juuri synnyttäneet: 50–100 naista vuodessa.

Juttu on julkaistu Me Naisten numerossa 3/2014.

Lue myös:

Kyllästyttääkö kondomi?

Kaikki ehkäisyyn liittyvät jutut löydät täältä

”Jos joku olisi sanonut, että tulet olemaan koditon, en ikinä olisi uskonut.” Paula Vuotila tietää, että kenelle tahansa voi käydä huonosti – ja että pahimmasta voi selvitä. 

Tuntuuko asunnottomuus kaukaiselta? Joltakin sellaiselta, joka koskee ehkä likaisia, vanhoja ja alkoholisoituneita miehiä? Jos ajattelit niin, on syytä vaihtaa ajattelutapaa.

– Ihmiset pitää elämää hirveän simppelinä. Entä, kun tulee jotakin odottamatonta? kysyy Paula Vuotila.

Hän on 61-vuotias helsinkiläinen terveydenhoitoalan ammattilainen: alun perin apuhoitaja, sittemmin erikoissairaanhoitaja ja perhepsykoterapeutti.

Hän joutui asunnottomaksi vuonna 2015.

20 vuotta sitten Paula Vuotilalla oli kaikki erinomaisen hyvin. Hän asui mukavasti miehensä ja lastensa kanssa ja teki rakastamaansa työtä terveydenhuollossa. Oman asunnon lisäksi perheellä oli itse suunniteltu vapaa-ajan asunto ja vene. He matkustelivat yhdessä.

– Olin pullantuoksuinen äiti. Koti ja lapset olivat minulle ykkösiä. Jos joku olisi minulle silloin sanonut, että tulet olemaan koditon, kerjäät yöpaikkaa ja lasket kolikoita, en ikinä olisi uskonut. En koskaan, Paula kertoo. 

Sitten kävi niin kuin usein käy; tuli ero. Pariskunnalla oli paljon velkaa, mutta ei avioehtoa. Velat menivät puoliksi puolisolle ja Paulalle, joka teki lähinnä keikkatöitä ja sijaisuuksia. Vaikka velkojen maksaminen oli vaikeaa, elämä tyttären kanssa kaksin sujui muuten hyvin.

Muutaman vuoden Paula eleli kaksin nuorimman tyttärensä kanssa. 

– Sitten vastaan tuli mies, jossa oli näköä, kokoa ja tyyliä. Tutustuimme pikkuhiljaa.

Pian alettiin suunnitella yhteenmuuttoa. 

– Olen analysoinut, mikä sokaisi minut. En nähnyt vaaran merkkejä.

Paula muutti kuitenkin. Aluksi yhteiselo sujui. Ensimmäisenä yhteisenä jouluna oli mukava tunnelma. Arkisin tehtiin hyvää ruokaa kaksin tai kavereiden kanssa, ja usein käytiin ravintoloissa ja baareissa.

Kodittomuus tuntui lohduttomalta ja toivottomalta, Paula Vuotila kertoo.
Kodittomuus tuntui lohduttomalta ja toivottomalta, Paula Vuotila kertoo.

Vaikeudet alkavat

Jo vuoden päästä Paulalle valkeni, että arki oli muuttunut. Miehelle tuli vaikeuksia työelämässä. Hän alkoi käyttää yhä enemmän alkoholia ja tarvitsi toisinaan myös rahaa.

Sitten selvisi, että miehen asunnon vastikkeet olivat maksamatta. Asia oli etenemässä käräjille: jos vastikkeita ei maksettaisi, asunto otettaisiin haltuun. 

– Kävin kesken työpäivän maksamassa vastikkeet, ettei lähtenyt katto pään päältä. 

Kerran kun Paula tuli iltavuorosta, kotoa olivat katkenneet sähköt. Selvisi, että sähkölaskut olivat maksamatta.

Siitä lähin Paula kertoo maksaneensa heidän suhteessaan kaiken. Lisäksi hänen piti selvitä omista vanhoista veloistaan.

– Tein hirveän paljon töitä, että sain kaiken maksettua, Paula kertoo.

”Minulle tuli hirveä häpeän tunne itseäni kohtaan.”

Lopulta se ei riittänyt, ja hän sai maksuhäiriömerkinnän. Rahavaikeudet eivät olleet suhteen ainoita ongelmia. Paulan mukaan mies käytti henkistä ja lopulta fyysistäkin väkivaltaa, jos Paulalla ei ollut rahaa tai hän ei suostunut miehen vaatimuksiin.

– Minulle tuli hirveä häpeän tunne itseäni kohtaan, Paula kertoo.

Hän lähti miehen luota kerran, mutta palasi kuitenkin lopulta takaisin. Parisuhde oli niin kuluttava, että Paula huomasi huolestuneena käyttävänsä itsekin liikaa alkoholia. 

– Mikä siinä oli, että kestin sitä niin kauan? Ehkä usko siitä, että se muuttuu. Ja kun tarpeeksi lytätään henkisesti, turhautuminen ja pettymys on niin kovaa, ettei jaksa lähteä siitä. Kaikkihan minulle sanoivat, että lähde helvettiin sieltä. Totesin, että kyllä se siitä.

Viimeinen tappelu oli erityisen raju. 

– En ikinä unohda sitä katsetta, joka hänellä oli silmissään. En tänä päivänäkään tiedä, miten pääsin siitä. 

Paula pääsi luikahtamaan ulos. Paikalle saapui poliisi, ja Paula pääsi turvakotiin. 

Kiitos Piia, Riikka ja Nina

Kaikkien vaikeuksien aikana Paula kävi aktiivisesti töissä. Alkoholiongelma ei ollut niin paha, etteikö hän olisi suoriutunut aamuvuoroon seitsemäksi.

Turvakodissa oli hyvin täyttä, ja kun Paulan tuttava tarjosi yöpaikkaa vähäksi aikaa, Paula siirtyi asumaan tuttavan luo.

– Ajattelin, että kyllä varmaan jostakin sen asunnon saan.

Se ei ollutkaan niin helppoa. Paula haki kymmeniä asuntoja, mutta vanha maksuhäiriömerkintä teki hänestä ei-toivotun vuokralaisen. Piti punkata ystävien luona ja joskus rappukäytävissäkin. Paulan lapset eivät asu Helsingissä, eikä hänellä ole muuta perhettä.

Nuorimmista lapsista ja ystävistä oli kuitenkin tukea.

– Ei tarvitse olla kuin yksi tai kaksi ihmistä, niin se jo auttaa. Minulla oli kolme sellaista naista, jotka ovat kaikki kokeneet elämässä paljon. Piia, Riikka ja Nina. He eivät pystyneet auttamaan rahallisesti eivätkä hankkimaan asuntoa, mutta he pystyivät juttelemaan, kuuntelemaan ja antamaan patjapaikan. Silloin kun olin heikoimmillani, he aina tsemppasivat, Paula sanoo.

Lopulta Paulalle löytyi Helsingistä mukavalta alueelta kaksio. Sen kuukausivuokra oli 860 euroa, vuokrankorotuksen jälkeen 890 euroa. Vuokra oli liikaa pienituloiselle, velkoja maksavalle yksineläjälle, mutta Paula ajatteli raapivansa rahat kokoon jostakin. 

Taas asunnottomaksi

Vaikeudet kuitenkin jatkuivat: tasan vuosi sitten Paula sai aivoverenvuodon. Hänet kuitenkin löydettiin ajoissa, ja hän jäi henkiin.

Aluksi Paula pääsi liikkumaan vain hyvin hitaasti rollaattorin kanssa. Kuntoutuminen lähti kuitenkin etenemään hyvin. Paula pysyi ehdottoman raittiina ja katkaisi välit päihdemaailmasta tuntemiinsa ihmisiin.

Sairastumisen jälkeen Paula eli peruspäivärahan varassa. Hän laski, että kaksion hurjan vuokran ja muiden välttämättömyyksien jälkeen käteen jäisi 50 euroa kuussa. Hän yritti vaihtaa pienempään asuntoon, mutta sellaista ei löytynyt. Lopulta oli palattava kodittomaksi. 

– Oli lohduton ja toivoton olo. Tuntui, että kaikki asiat alkoivat kasaantua. Pelkäsin tulevaisuutta ja mietin, mitä seuraavaksi tapahtuu. 

Paula tunsi itsensä myös katkeraksi. Ei itselleen tai ex-avomiehelleen, vaan elämälle. 

– Olin raatanut 40 vuotta hoitotyössä, lähtenyt aikaisiin vuoroihin ja yövuoroihin. Mietin, että tämäkö on se palkkio? 

Asunnottomuus tuntui häpeälliseltä, ja siksi Paula ei kertonut siitä töissä. Hän teki sijaisuuksia eri työpaikoissa hoitoalalla.

– Kun menin pukukopille, vedin päälleni toisen roolin. 

”En ole koskaan ollut luovuttaja.”

Paula oli pidetty työntekijä, ja työ auttoi jaksamaan. Se oli pakopaikka ja turvapaikka.

– Tein hirveästi ylimääräisiä vuoroja ihan siksi, että se oli hyvä paikka, eikä asunnottomuus pyörinyt koko ajan mielessä.

Jokainen työvuoro kuitenkin loppui joskus. Sitten piti alkaa miettiä, kenelle kavereista kehtaisi soittaa vai menisikö yöksi rappukäytävään. Ystävät ja tuttavat olivat parhaansa mukaan avuksi. Heillä oli kuitenkin omat elämänsä, joten Paula ei kehdannut viettää heillä pitkiä aikoja. 

Vaatteiden huoltaminen ja peseytyminen oli vaikeaa. Rahasta oli tiukkaa, ja asioiden selvittäminen takkusi. Asunnon etsintä vaatii soittelemista, netin käyttöä ja lomakkeiden täyttämistä, mikä ei kadulla käy kovin sujuvasti. 

– Ajattelin kuitenkin, että kyllä tästä jotenkin eteenpäin. En ole koskaan ollut luovuttaja.

Pelastava Y-säätiö

Tämän vuoden keväällä löytyi vihdoin pysyvä ratkaisu. Paula keksi ottaa yhteyttä Vailla vakinaista asuntoa -yhdistykseen. Sieltä ehdotettiin, että hän soittaisi Y-säätiöön, joka jälleenvuokraa asuntoja asunnottomille. 

Kun Y-säätiö ehdotti Paulalle kohtuuhintaista asuntoa Helsingistä, hän allekirjoitti vuokrasopimuksen heti, näkemättä asuntoa.

Asunto osoittautui siistiksi ja kauniiksi. 

– Ajattelin, että onko tämä varmasti minulle. 

Ensimmäisenä iltana nykyisessä kodissa Paulalta pääsi itku. Ei tarvinnut enää pelätä. 

Nyt Paulan elämä on jälleen tavallista ja hyvää. Hän lenkkeilee ja käy joka arkiaamu vertaistukiryhmä Vesterissä. Kirjojen lukeminen ja oman, vielä joskus julkaistavan kirjan kirjoittaminen tuovat iloa. Kerran viikossa on jooga ja kuntosali, ja parin viikon välein nuorin tytär tulee opiskelupaikkakunnaltaan käymään. Äiti ja tytär ovat hyvin läheisiä.

– Myös Vesteri on tärkeä. Siellä on joka aamu keskusteluryhmä, ja sen jälkeen sinne voi jäädä hengailemaan. Leivomme, teemme käsitöitä ja käymme retkillä. Kesällä ideoin, että sovimme treffit seitsemäksi Kauppatorille ja katsoimme, kun tori herää, Paula kertoo.

Paula haluaa puhua asunnottomuudesta, koska hänen mielestään kodittomaksi joutuminen ei ole häpeä. Se voi tapahtua kenelle vain ja omista valinnoista riippumatta.

– Miksi ihminen häpeää sitä, että joutuu asunnottomaksi? Se on yhteiskunnan häpeä. Asunto on ihmisen perusoikeus, eikä kenenkään paikka ole kadulla, Paula sanoo.

Asunnottomien yötä vietetään tänään 17.10.

Paulan tarinasta kertoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat.


Paula käy melkein joka aamu kävelylenkillä ennen vertaistukiryhmään menemistä.
Paula käy melkein joka aamu kävelylenkillä ennen vertaistukiryhmään menemistä.

Nanna Karalahti ei vielä keväällä uskonut, että hän ja Jere pystyvät jatkamaan avioliittoaan. Hän kertoo ajatuksistaan Radio Aallon haastattelussa.

Nanna Karalahti kertoo Radio Aallon haastattelussa hänen ja ex-jääkiekkoilija Jere Karalahden, aviokriisin taustoista. Pari erosi keväällä, mutta palasi yhteen loppukesästä. Nanna näkee omassa toiminnassaan asioita, jotka vaikuttivat eroon.

”Olen aina ollut tosi vaativa.”

– Mä vaadin tosi paljon. Halusin Jeren kehittyvän reippaammin siitä vanhasta Jerestä tähän uuteen Jereen, joka on itsetutkiskelevampi. Olen aina ollut tosi vaativa parisuhteissa tietyllä tavalla, Nanna kertoo.

Blogissaan Nanna kertoi aikaisemmin, että aviokriisiin vaikutti myös rankka vauva-arki ja sekä hänen että Jeren vahvat egot. Nyt Nanna sanoo, ettei olisi uskonut, että parilla olisi tulevaisuutta muuten kuin Jax-pojan vanhempina.

– En olisi uskonut, että me palataan yhteen – en missään nimessä. Kyllä ero oli tietyllä tavalla lopullinen päätös, Nanna sanoo radiohaastattelussa.

Toisin kuitenkin kävi. Asiat alkoivat muuttua siinä vaiheessa, kun Nanna luovutti.

”Paras keino on luopua niistä listoista, miten asioiden pitäisi mennä.”

– Puhun armollisesta itsekurista eli luovuttamisesta. Jos joku asia ei toimi, paras keino on riisua kaikki ne huolet ja murheet. Luopua niistä listoista, miten asioiden pitäisi mennä. Kun murrat koko paletin, on paljon helpompi lähteä rakentamaan tyhjältä pöydältä. Luovuttaminen oli parasta, mitä meille kävi, Nanna miettii.

Aikaisemmin Nanna kertoi blogissaan myös, että he antavat Jeren kanssa toistensa olla nyt sellaisia kuin ovat.

– Onneksi olemme nyt toistemme puolella täysin alasti. Ihana olla oma itseni ja samalla antaa toisen olla. Kaikilla on hyvä olla, ja se heijastuu siihen kaikkein tärkeimpään eli meidän poikaan.

Me Naiset ja Radio Aalto kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.