Supercellin Ilkka Paananen. Kuva: Sanoma-arkisto
Supercellin Ilkka Paananen. Kuva: Sanoma-arkisto

Supercell-miljonääri Ilkka Paananen kannustaa pelialan yrityksiä lahjoittamaan turhat tietokoneet ja tabletit vähävaraisille.

Supercell-miljonääri ja hyväntekijä, yrityksen toimitusjohtaja Ilkka Paananen kerää käytettyjä tietokoneita ja tabletteja suomalaisille vähävaraisille perheille. Koneet on tarkoitus jakaa lapsille jouluksi.

– Pelifirmoissa ja niissä työskentelevillä on koneita, jotka eivät suorituskyvyltään enää kelpaa meille, mutta jotka sopisivat erinomaisesti koululaisille. Niinpä saimme suomalaisen pelialan sisällä idean kerätä käytettyjä tietokoneita ja tabletteja suomalaisille vähävaraisille perheille, Paananen kirjoittaa muun muassa pelialan Facebook-yhteisössä Play Finlandissa ja pelisuunnittelijoiden järjestön suomalaisessa Facebook-ryhmässä.

– Se, onko nuorella koululaisella kotona käytössään tietokone, voi olla aivan ratkaiseva tekijä hänen tulevaisuutensa kannalta. Tästä on tullut eriarvoistava tekijä maassamme, Paananen jatkaa.

Mukaan keräykseen ovat jo ilmoittautuneet suomalaiset menestyneet peliyritykset Remedy ja Redlynx. Paananen kertoikin Facebookissa, että idea syntyi pelialan sisällä, ja sitä oli kehittämässä muun muassa Rovion toimitusjohtaja Pekka Rantala, Vappu Pimiän aviomies ja Next Games -yrityksen toimitusjohtaja Teemu Huuhtanen ja suomalaista pelialaa edustavan Neogamesin Koopee Hiltunen.

Hyväntekeväisyys ei ole Supercell-miljonäärille uutta, vaan tähän mennessä menestyneen peliyrityksen myynnistä saaduilla varoilla on muun muassa perustettu hyväntekeväisyyssäätiö. Vuonna 2013 Supercellin työntekijät lahjoittivat 3,4 miljoonaa euroa uudelle Lastensairaalalle.

Lauantaina 21.11. vietetään kansallista pelipäivää. Pelipäivän viikon aikan Suomessa kerätään pelejä, jotka annetaan myöhemmin sairaaloille, palvelutaloille, turvakodeille ja vastaanottokeskuksille. Pelikeräyksestä lisää täällä.

 

Tee Me Naisten eeppinen kaupunkivisa ja selvitä, oletko karavaanaritason Suomi-tietäjä.

Viihdytkö tutuissa nurkissa vai tunnetko jokaisen niemennokan ja notkelman? Olemme koonneet kymmenen kuvaa suomalaisista ikoneista ja monumenteista, jotka liittyvät johonkin tiettyyn suomalaiseen kaupunkiin.

Osaatko yhdistää kuvan oikeaan kaupunkiin?

 

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.