Ostaisitko timantteja maissinviljelyyn vai paremman taisteluvarustuksen heimollesi? Miljoonat ihmiset päivässä ostavat. Siitä hyvästä peliduunari saa tassutella sukkasillaan, pulahtaa pallomereen ja tehdä töitä ihan rauhassa. Supercellillä työpäivä alkaa kenkien riisumisella. Kuvat Karoliina Paatos
Ostaisitko timantteja maissinviljelyyn vai paremman taisteluvarustuksen heimollesi? Miljoonat ihmiset päivässä ostavat. Siitä hyvästä peliduunari saa tassutella sukkasillaan, pulahtaa pallomereen ja tehdä töitä ihan rauhassa. Supercellillä työpäivä alkaa kenkien riisumisella. Kuvat Karoliina Paatos
Työntekijät saivat keksiä neukkareille nimet, joten kokous voi olla Málagassa, Keravassa tai P.e.k.k.a:ssa.
Työntekijät saivat keksiä neukkareille nimet, joten kokous voi olla Málagassa, Keravassa tai P.e.k.k.a:ssa.
Drussila Hollandan (vas.) viiden hengen tiimi suunnittelee jotain salamyhkäistä uutuutta. Aika näyttää, kehittyykö siitä valmis peli. Pöydän ääressä ohjelmoija Patrick Corander ja pelisuunnittelija Camilla Avellar.
Drussila Hollandan (vas.) viiden hengen tiimi suunnittelee jotain salamyhkäistä uutuutta. Aika näyttää, kehittyykö siitä valmis peli. Pöydän ääressä ohjelmoija Patrick Corander ja pelisuunnittelija Camilla Avellar.
Hay Dayn serveriohjelmoijalla Tommi Hakalalla on kivannäköiset kasvotkin, mutta katse eksy silti vaimolta saatuihin sisältötossuihin.
Hay Dayn serveriohjelmoijalla Tommi Hakalalla on kivannäköiset kasvotkin, mutta katse eksy silti vaimolta saatuihin sisältötossuihin.
Melkein kaikki seinät ovat Supercellissä liitutaulua. Niille ilmestyy tapahtumakutsuja, tiedotteita ja luovaa ilmaisua.
Melkein kaikki seinät ovat Supercellissä liitutaulua. Niille ilmestyy tapahtumakutsuja, tiedotteita ja luovaa ilmaisua.
He kuuluvat sisustukseen. Lajitovereita on joka sohvalla.
He kuuluvat sisustukseen. Lajitovereita on joka sohvalla.
Clash of Clans on yksi Supercellin hiteistä. Keskiaikaisen taistelupeln pelaajista 70 on miehiä, kun taas maanviljelypeli Hay Dayn pelaajista samanlainen enemmistö on naisia.
Clash of Clans on yksi Supercellin hiteistä. Keskiaikaisen taistelupeln pelaajista 70 on miehiä, kun taas maanviljelypeli Hay Dayn pelaajista samanlainen enemmistö on naisia.
Hay Dayssa voi ryhtyä vaikkapa vuohifarmariksi.
Hay Dayssa voi ryhtyä vaikkapa vuohifarmariksi.

Talouselämä-lehden mukaan japanilaiset ostavat suomalaisen pelifirma Supercellin 1,1 miljardilla. Lue, millainen työpaikka Supercell oikein on.

Ensin raahataan tähkän kuva pellon kohdalle ja kylvetään vehnä. Sitten sipaistaan kana aitauksen kohdalle. Heh, se putoaa hassusti selälleen. Mitäs sitten?

– No, ensin pelataan lasten kanssa. 6-vuotias tytär tykkää pelistä kovasti. Sitten kun lapset menevät nukkumaan, minä jatkan pelaamista yksin.

Se on Päivi, 37 vuotta, ihminen pahassa Hay Day -koukussa. Viimeksi hän muistaa pelanneensa joskus lukioikäisenä Tetristä. Sen jälkeen pelaaminen ei ole kiinnostanut, ennen kuin nyt tablettipelin myötä. Päivi pyörittää kanalaa ja leipomoa, kasvattaa maissia ja suunnittelee bisneksen laajentamista kaivostoimintaan.

Päivi on tyypillinen mobiilipelin pelaaja, mutta naisia alkaa löytyä myös pelinkehityspuolelta. Kaikessa hiljaisuudessa pelialasta on tullut viime vuosina jotain ihan muuta kuin juustonaksujen ja kokisröyhtäisyjen hajuinen salaisuus, jota pojat puuhailevat kaihtimien takana.

Malja mokalle

Totta kai jonkun on täytynyt puuhailla kaihtimien takana kuukausikaupalla, ennen kuin kosketusnäytöille on alkanut pötkähdellä kanoja ja lehmiä. Hay Day -peli suunniteltiin pelifirmassa nimeltä Supercell. Sen päämaja on nykyään Helsingin Ruoholahdessa, entisessä Nokian tuotekehitysrakennuksessa.

Kuudennen kerroksen avokonttori on juuri sellainen ihanan rento, leikkisä ja silti tyylikäs työpaikka, jossa luovuuden on syytäkin kukoistaa. Sohvilla lepää pehmoyksisarvisia. Naulakon alla on kenkämeri, koska täällä tassutellaan sukkasillaan.

Sisustuksessa on käytetty kirkkaita värejä...  Hetkinen, tämähän on vähän kuin päiväkodissa! Paitsi että Supercellin vesselit eivät näytä juoksevan avokonttorissaan kirkuen ympyrää. Kukaan ei edes istu sohvilla, vaan kaikki leikkivät nätisti työpisteillään. Moni keskittyy kuulokkeet korvillaan, eikä heitä saa häiritä, viestintäpäällikkö Heini Vesander kertoo.

– Jos ohjelmoijan työn keskeyttää kymmeneksi minuutiksi, häneltä kestää puoli tuntia päästä takaisin flow’hun.

Se on siis herkkää työtä, ohjelmointikielellä operointi. Heini kyllä paljastaa, että perjantai-iltapäivisin firma saattaa tarjota kaljaa tai donitseja, ja jossain näkymättömissä toimiston uumenissa on pallomeri. Mutta enimmäkseen tehdään töitä – joskus pitkiäkin päiviä, jos flow jää päälle.

– Me uskomme, että täytyy vain palkata parhaat tyypit ja jättää heidät sitten rauhaan. Silloin tulee parasta jälkeä. Täällä ei ole hierarkiaa, kellään ei ole kaikkia lankoja käsissään – jos luovuutta alkaa manageroida, asiat menevät pieleen.

Oho! Sehän kuulostaa vallankumoukselliselta. Supercellillä pelejä suunnitellaan viiden hengen tiimeissä, joissa jokaisessa on tarvittavat ohjelmoijat, graafikot ja tuottajat. Jos jollain olisi uusi idea vaikka pelistä, jossa sympaattiset kummitukset valtaavat homekouluja, kootaan tiimi tekemään prototyyppiä. Kun demo ehkä kuukauden päästä on valmis, peli annetaan työkavereille testattavaksi. Jos se on kaikkien mielestä mahtava, se menee jatkokehitykseen. Jos se taas on mahtava vain omien tiimiläisten mielestä, he saavat itse päättää, mitä tehdään.

– Jos he uskovat peliinsä täysillä, sille on vihreät valot vaikka tuotantoon asti. Mutta viime vuonnakin tapoimme neljä peliä prototyypin jälkeen. Kun peli tapetaan, tekijät saavat samppanjapullot ja siirtyvät uusiin juttuihin. Vanhoja ei jäädä miettimään.

Häpeän samppanja!  Ei, vaan virheistä oppimisen, Heini sanoo.

Supercellillä on kyllä toimitusjohtajakin, firman perustaja Ilkka Paananen, mutta hän antaa alaistensa huseerata rauhassa.

– Usein hän ehdottaa itsekin jotain, ja sitten tiimi sanoo että eiiii!

Brasiliasta Suomeen

Yhden supercelliläisen saa hetkeksi keskeyttää: pelintuottaja Drussila Hollanda on luvannut kertoa työstään. Hän on viiden hengen tiiminsä vetäjä, product lead. Valmistelussa on vielä salainen peliprojekti.

28-vuotias Drussila haki Supercelliin toisesta pelifirmasta. Hänet tiedettiin  hyväksi tyypiksi, ja sellaiselle oli tarvetta. Naiset ovat pelialalla vielä vähemmistönä, mutta jos naispuolinen ohjelmoija onkin suht harvinainen näky, naispuolinen tuottaja tai markkinointi-ihminen ei enää ole. Drussila on kotoisin brasilialaisesta Recifen suurkaupungista, eikä siinäkään ole mitään ihmeellistä. Melkein puolet firman työntekijöistä on ulkomaalaisia. Peliala on kansainvälinen, ja tekijät etsivät töitä globaalisti.

Tänään Drussilalla on ollut vähän rasittava päivä, koska kehiteltävän pelin kanssa tuli ongelmia.

– Minun pitäisi kuulemma päättää, haluanko, että pelin alkuperäinen idea säilytetään ja tekniikkaa muutetaan vai päinvastoin. Nyt kyselen kaikilta mielipiteitä ja pelaan muiden pelejä nähdäkseni, miten tällaiset asiat on yleensä ratkaistu.

Pelintuottaja on Drussilan mukaan vähän kuin arkkitehti suurine linjoineen. Muu tiimi  miettii, minkä pituisiksi hirret pitää sahata ja miten viemäröinti hoidetaan. Kokonaisuutta hiotaan koko ajan myös yhdessä. Uusi peli lähti liikkeelle markkinatutkimuksesta, joka vihjasi, että tietyntyyppiselle pelille voisi olla tilausta.

– Nyt mietimme, miten pelin perusluuppi olisi hauska ja koukuttava. Ei siihen ole tiettyä kaavaa, onnellakin on osuutensa. Mutta totta kai pelin pitää näyttää hyvältä, hahmojen pitää olla sympaattisia ja niin edelleen.

Miten joku sitten päätyy miettimään työkseen pelihahmoja?

Drussilalla kaikki alkoi Sonic-Siilistä. 7-vuotiaana Drussila rakasti tasohyppelypeliä ja pelasi sen läpi monta kertaa. Vanhempana hän opiskeli taidealaa ja pelasi simulaatiopeli Simsiä. Äiti yritti patistaa pelaavan tyttärensä ulos oikean elämän pariin, mutta Drussilapa sai
peliharrastuksensa ansiosta töitä.

– Menin pelifirmaan työhaastatteluun. Kun he kysyivät, pelaanko itse, näytin silmätulehdusta, jonka olin saanut liiasta pelaamisesta. Sain paikan graafikkona.

Aluksi Drussila piirsi hahmoja peliin, jossa piti manipuloida tosi-tv:n tähtiä rakastumaan toisiinsa. Hän oli hyvä graafikko, mutta ei mahtava. Kun firmassa tuli auki pelisuunnittelijan työ, Drussila haki, sai paikan ja innostui. Tässähän on hänen juttunsa! Kun peliprojekti loppui, Drussila haeskeli uutta työtä ympäri maailmaa ja päätyi Suomeen. Nyt Drussilan ansioluettelossa on samoja firmoja kuin monilla muillakin pelintekijöillä: Digital Chocolate ja Rovio. Hän on juuri ostanut asunnon läheltä työpaikkaa ja suunnittelee jäävänsä Suomeen. Täällä asiat sujuvat, ihmisillä tuntuisi olevan samanlainen huumorintaju – ja jos nyt jossain maassa on kysyntää pelialan ammattilaisille, niin Suomessa.

Siihen on monta syytä, mutta uljas menneisyys kännykkäbisneksessä on yksi tekijä. Sen perintönä Suomessa on toimivat mobiiliverkot, hyvä it-alan koulutus ja lahjakkaita tekijöitä. Näppärän ohjelmoijan saa täällä töihin kohtuullisella palkalla, ja työmoraalikin on kohdallaan. Lisäksi meneillään on pienehkö hype, ja Suomen peli-innostus on tarttunut kansainvälisiin sijoittajiin ja yrittäjiin.

Turhaa vai tärkeää?

Tiedättekö tunteen: tunnit valuvat tiimalasissa, pyykit pitäisi pestä, tenttiin pitäisi lukea ja piharakennus palaa, mutta olet jumittunut pelaamaan hölmöä peliä, jossa siirrellään kukkia tai tapetaan linnuilla possuja?

Morkkishan siitä tulee, mutta pelissä on vain jotain oudon tyydyttävää. Hay Daykin viehättää siksi, että sen virtuaalimaailmassa saa kokea ihanaa suoriutumisen tunnetta – sitä, mitä reaalimaailmassa kokee harvemmin. Noin! Hienosti toimitin munatilauksen ajoissa lastentarhaan! Kakkukin on uunissa! Vilja kypsyy, maatilani on järjestyksessä!

Pelien ympäriltä onkin kovaa vauhtia häviämässä ajan tuhlaamisen aura. Pelaaminenhan on selvästi voima, jolla ihmisiä saa liikuteltua.

Supercellillä tiedetään tämä kuvio. Firman ulko-ovessa on viikkokisan excel-taulukko, jossa on työntekijöiden nimet allekkain ja jokaisen nimen vieressä tukkimiehen kirjanpito. Pystyviivan saa merkitä itselleen aina, kun kulkee kuudenteen kerrokseen portaita eikä ota hissiä. Palkinnoksi tulee voittajan olo, hyötyliikunta muuttuu peliksi.

– Olen aika kilpailullinen tyyppi, taidamme kaikki olla, Drussila pohtii.

– Me rakastamme pelaamista, Heini vahvistaa.

Hän puhuu paljon ”meistä” ylpeään sävyyn ja vaikuttaa epätodellisen innostuneelta työpaikastaan. Onko jokaisen supercelliläisen lasi aina puoliksi täynnä, tai piripinnassa kuten Heinillä?

– No ei tietenkään, firmahan tämä on siinä missä muutkin. Mutta en tahtoisi enää töihin tavalliseen yritykseen. En voisi kuvitella tekeväni mitään vain rahan takia.

Ilmaiseksikaan ei onneksi tarvitse tehdä. Supercell mainostaa rekrytointisivullaan maksavansa alan huippupalkkoja ja houkuttelee työntekijöitä eduilla, kuten sairaan lapsen hoitopalvelulla.

Max Payne ja muuta muinaista

Aika hassua tämä on. Firman kassaan ei tule rahaa siksi, että ihmiset tarvitsevat vessapaperia tai kolesterolilääkkeitä vaan siksi, että joku tahtoo virtuaalimaissiensa kasvavan nopeammin. Päivi ja monet muut Hay Dayn pelaajat manaavat tälläkin hetkellä sitä, että peli hidastuu pahasti sutjakan alun jälkeen. Silloin tekee mieli ostaa näytön reunasta timantteja, joilla asiat taas nopeutuvat. Samalla Supercell alkaa tienata.

Kun tarpeeksi moni käyttää muutaman euron timantteihin, Supercell alkaa tehdä voittoa – tällä hetkellä lähemmäs kaksi miljoonaa euroa päivässä. Jos joku on joskus naureskellut pelifirmojen ansaintalogiikalle, eipä naureskele enää. Sieltä irtoavat nyt isoimmat talousuutiset ja kovimmat kasvuprosentit.

Hay Dayn lisäksi Supercellin toinenkin viime vuoden tuotos, taistelu- ja strategiapeli Clash of Clans, menestyy hienosti ja komeilee Applen sovelluskaupan latauksissa ykkösenä. Heini ei myönnä, että se lisäisi paineita.

– Tietysti jännittää, mutta koetamme vain keskittyä peleihin. Epäonnistumisiin olemme tottuneet. Mehän teimme kahta menestyspeliä kohden viime vuonna neljä turhaa yritystä, hän toteaa.

Supercellillä menee juuri nyt lujaa, ja niin menee Angry Birdsit kehittäneellä Roviollakin, mutta kahden ison firman ei pidä antaa hämätä. Suuri osa Suomen 150 pelifirmasta on parin propellihattumiehen start up -projekteja. Keskikokoisia yrityksiä on viitisentoista, oikeasti isoja viisi.

Monen elinkaari on lyhyt. Mitähän seuraavaksi käy? Peli­alalla puhutaan aina siitä, että vain muutos on pysyvää. Ehkä kukaan ei enää kolmen vuoden päästä muista Hay Dayn vitsikkäitä kanoja. Ehkä Supercellin uusista projekteista tulee menestyksiä. Kenties firmasta irtoaa tekijöitä  perustamaan omia, uusia projektejaan, jotka puolestaan keksivät menestysreseptejä.

Viiden vuoden takaiset pelit ovat muinaishistoriaa ja kymmenvuotiaat peliyritykset harvinaisia. Kun kaivelee muistiaan, tulee mieleen parikin menestystarinaa ajalta ennen Roviota ja Supercelliä: Max Payne ja Habbo Hotel. Pienellä googlaamisella käy ilmi, että Max Paynen luonut
Remedy on edelleen olemassa. Se pärjäilee ihan hyvin, vaikka kukaan ei enää hehkuta sen kaltaisia konsolipelejä.

Nyt puhutaan mobiilipeleistä, sellaisista kuin Hay Day, joita voi piipahtaa pelaamassa lyhyen aikaa ja joita pelaavat kaikenikäiset. Kaihtimien takana nuoriso pelaa kuitenkin edelleen myös NHL:ää ja Max Paynea. Konsolipelibisnes ei ole edes pienentymässä.

Habbo Hotelin luonut Sulakekin on vielä olemassa, kolmentoista vuoden jälkeen. Sulakkeella meni pitkään lujaa. Se kasvoi kahden kaveruksen ideasta muutamassa vuodessa parin sadan hengen yritykseksi, ja varhaisnuoret ympäri maailmaa tykkäsivät hengailla virtuaalihotellissa. Mutta kun alkuperäiset omistajat väistyivät ja organisaatio muuttui isoksi, meno jähmettyi, kertoo nimetön sulakelainen. Uudet ideat tukahtuivat lukuisiin palavereihin, projektit alkoivat mutta eivät päättyneet. Työntekijöitä vähennettiin, monet halusivatkin lähteä, ja missäs he ovat nyt? No, Roviolla, Supercellillä, Digital Chocolatella ja pienemmissä firmoissa. Sulakekin muuttui uudestaan pikku­firmaksi, ketteräksi, matalaksi organisaatioksi. Sellaisesta pelialan ihmiset tykkäävät.

Kuka siellä pärjää?

Kaikkihan me tykkäisimme sellaisesta. Työstä, joka olisi hauskaa, johon uppoutua täysillä ja jossa saa tehdä päätöksiä itsenäisesti. Siitä yrittäjä Saku Tuominen aina luennoi: jos työnantajat luottaisivat alaisiinsa, nämä tekisivät hyvää työtä. Jos ei luoteta, alaisista tulee kitiseviä vauvoja.

Mutta entä sitten, kun ihminen vanhenee? Ei kai kukaan jaksa olla hengästyttävän intohimoinen ja syleillä muutosta enää yli viisikymppisenä.

– On totta, että monet alalla ovat alle nelikymppisiä, koska koko ala on Suomessa niin nuori, sanoo pelialan yhdistyksen Neogamesin Suvi Latva.

– Ulkomailla näkyy paljon viisikymppisiä pelialan veteraaneja. Heillä ei ehkä ole nuoruuden paloa, mutta he pitävät työstään. Suomessa olisi kova kysyntä juuri sellaisista tyypeistä, jotka ovat nähneet alalla jo kaikenlaista.

Suvin mukaan Suomessa on kova kysyntä vaikka kuinka monelle peleistä innostuneelle. Tarvitaan ihmisiä, joilla on kaupallista osaamista ja tuotekehittelytaitoa, tarvitaan designereita ja tietysti koodaajia, Suvi kertoo.

Lisää naisiakin tarvittaisiin suunnittelemaan naisia kiinnostavaa pelattavaa. Aalto-yliopistossa ja monessa ammattikorkeakoulussa opetetaan jo pelialaa. On nähtävissä merkkejä, että opiskelupaikat alkavat kiinnostaa muitakin kuin nörttipoikia. Sinne vaan, tytöt. Miksei tänne mahtuisi vielä monta hassua hahmoa ja hauskaa työpaikkaa.

Juttu on julkaistu Me Naisten numerossa 22/2013.

Pelin tekemiseen tarvitaan...

● Client-ohjelmoijia
● Serveriohjelmoijia
● Äänisuunnittelijoita
● Animoijia
● Graafisia suunnittelijoita
● Käyttöliittymäsuunnittelijoita
● Ohjelmistosuunnittelijoita
● Käsikirjoittajia
● Tuottajia
● Projektipäälliköitä

Suomalaisia kiinnostaa, miten tehdä limaa sekä miten saada unta ja rahaa.

10 miljardia. Sen verran Suomessa tehdään Google-hakuja vuodessa. Nyt Google on julkaissut tämän vuoden haetuimmat ihmiset ja asiat. Miten/kuinka-kategoriassa suomalaisia askarrutti eniten kysymys siitä, miten tehdä limaa. Toiseksi eniten googlattiin sitä, miten saada poikaystävä, ja kolmanneksi eniten sitä, miten saada unta. 

10 googlatuinta asiaa miten/kuinka-kategoriassa

  1. miten tehdä limaa
  2. miten saada poikaystävä
  3. miten saada unta
  4. miten laihtua nopeasti
  5. kuinka laihtua
  6. miten saada rahaa
  7. kuinka monta prosenttia
  8. miten selvitä erosta
  9. miten säästää rahaa
  10. kuinka nopeasti raskaaksi

Jotta säästyisit googlaamiselta, päätimme etsiä vastaukset googlatuimpiin asioihin puolestasi. Kas tässä, olkaa hyvät!

1. Miten tehdä limaa?

Vauva.fi:n toimitus on tehnyt helpot ja selkeät ohjeet liman valmistukseen. Vauvan ohjeilla liman saa valmistettua vain kahdesta raaka-aineesta – ja kaiken lisäksi vieläpä ilman partavaahtoa, liimaa ja piilolinssinestettä. Katso ohje:


2. Miten saada poikaystävä?

Sinkkuna olemisessa on ainakin 20 hyvää puolta. Mutta jos silti kaipaa kultaa kainaloonsa, maailman hauskimmalla naisella Amy Schumerilla on vinkki: kokeile deittisovellusta – mutta ole rehellinen.

Kun Amy itse oli ollut kolme vuotta sinkkuna, hän päätti kokeilla ystävän suosittelemaa ”luoville ihmisille suunnattua” deittisovellusta. Hän latasi sinne kaksi kuvaa: toinen oli lenkillä otettu meikitön räpsy, jossa hän irvistelee kuin olisi kuolemaisillaan, ja toinen oli kuva Tyttökultien Sophie-mummosta. Ding! 40 minuutin päästä häneen otti yhteyttä Ben Hanisch, chicagolainen huonekalusuunnittelija ja puuseppä. Kun pari tapasi ensimmäisen kerran, Amy oli tulossa akupunktiosta tukka öljyisenä ja kasvot punaisina. Siitä huolimatta – tai sen takia – pariskunta on seurustellut vuoden päivät.

3. Miten saada unta?

Aineenvaihdunta menee sekaisin. Mielialat vaihtelevat omituisesti. Herkuttelu lähtee käsistä. Muisti pätkii. Jatkuva univaje aiheuttaa monia vaivoja. Prisma Studion ja Helsingin yliopiston teettämän Väsy-kyselyn mukaan suomalaisten yöunet ovat lyhentyneet ja valtaosa kärsiikin univajeesta. Siksi ei ole ihme, että muutkin kuin kroonisesta unettomuudesta kärsivät ovat googlanneet uneen liittyviä kysymyksiä.

Olemme koonneet 14 + 8 vinkkiä, mitä kannattaa kokeilla, jos uni ei tahdo tulla.


4. Miten laihtua nopeasti? + 5. Kuinka laihtua?

Koomikko-poliitikko Lotta Backlund laihtui 30 kiloa ottamalla rennosti. Muusikko-kirjailija Kauko Röyhkä laihtui puolestaan 12 kiloa 5:2-dieetillä. Maskeeraaja-meikkaaja Mariela Sarkiman paino putosi 12 kiloa, kun hän teki pysyvän elämänmuutoksen. Laihdutukseen liittyvissä asioissa suomalaisia kiinnosti sekä se, miten laihtua nopeasti että miten ylipäätänsä voi laihtua.

Vastaukset näihin kysymyksiin löydät seuraavista jutuista.

 

Artikkeli jatkuu alapuolella
Näin selätät tunnesyömisen
Hyvä olo
Näin selätät tunnesyömisen

 

 

6. Miten saada rahaa? + 9. Miten säästää rahaa?

Heidi tienasi kuukaudessa lähes 2000 euroa nettikirppiksillä. Julia sai taas vuodessa säästöön lähes kymppitonnin. Mutta on niitä muitakin tapoja saada rahaa ja panna se poikimaan:

 

 


7. Kuinka monta prosenttia...?

Jos prosenttilaskut ovat hakusessa, esimerkiksi laskurit.fi-sivustolta löytyy apua.

8. Miten selvitä erosta?

Ero on tunnevuoristorata, josta selviät parhaiten ja nopeiten noudattamalla yhtä neuvoa: pysy mahdollisimman kaukana entisestä puolisostasi. Lue lisää:


10. Kuinka nopeasti raskaaksi?

Tästä google-hausta ei täysin selviä, mihin kysymyksellä on haettu vastausta. Mutta jos sillä tarkoitetaan sitä, miten nopeasti yhdynnän jälkeen voi tulla raskaaksi, vastaus löytyy esimerkiksi tästä jutusta:

Mikä on erikoisin asia, mitä sinä olet googlannut? Kerro kommenteissa!

Pysäyttävä brittidokumentti paljastaa, miten rajua elämä amerikkalaisyliopistojen veljeskunnissa on.

IS TV-LEHTI:  BBC:n This World -sarjaan kuuluva Veljeskuntien rajut huvit (Frat Boys: Inside America's Fraternities, 2016) on pysäyttävä dokumentti amerikkalaisyliopistojen vanhasta perinteestä. 1700-luvun lopulla alkaneisiin järjestöihin on kuulunut suuri määrä merkkihenkilöitä. Veljeskunnissa luodaan elinikäisiä ystävyyssuhteita, joista on hyötyä tulevalla uralla.

Brittidokumentti tarkastelee veljeskuntien pimeämpää puolta, tyttöjen hyväksikäyttöä ja salaisia rituaaleja, joiden seurauksena opiskelijoita on loukkaantunut, useita myös kuollut.

Ovelasti rakennettu ohjelma kulkeekin kunniasta häpeään. Moniääniseen ja objektiiviseen dokumenttiin poimitut kuvat opiskelijakämpissä roikkuvista rintaliiveistä, tanssitangolle ripustetuista alastomista barbie-nukeista ja humalassa heiluvista nuorukaisista kertovatkin omaa kieltään veljeskuntien kulttuurista.

Dokumentissa seurataan Gazoni-perheeseen pyrkivää brittiläistä Jordania. Veljeskunnan pomo Ben ja Jordanin ”isoveli” Raymond kertovat kokelaille asetettavista vaatimuksista. Salaisen rituaalin kohdalla kuvaaminen kielletään.

Marissa kertoo omakohtaisen kokemuksensa yhden veljeskunnan juhlissa tapahtuneesta raiskauksesta.

Kowiakin perhe kertoo Harrison-pojastaan, joka kuoli 19-vuotiaana siirtymäriitissä. Terrence puolestaan loukkaantui hengenvaarallisesti. Hänen asianajajansa Doug Firebaugh on ollut 20 vuotta kiusattujen opiskelijoiden asialla ja kongressiedustaja Frederica S. Wilson ajaa lakialoitetta simputuksen kieltämiseksi.

 Veljeskuntien rajut huvit, TV2 ke klo 22.10