Kaksiruutuinen elektroniikkapeli oli monen 70- ja 80-luvun lapsen joululahjatoive. Suosituin peli oli Donkey Kong. Kuvassa Mickey & Donald -peli. Kuvat: Sanoma-arkisto, Rio Gandara ja Shutterstock
Kaksiruutuinen elektroniikkapeli oli monen 70- ja 80-luvun lapsen joululahjatoive. Suosituin peli oli Donkey Kong. Kuvassa Mickey & Donald -peli. Kuvat: Sanoma-arkisto, Rio Gandara ja Shutterstock

Lauantaina vietetään kansallista pelipäivää. Sen kunniaksi pyysimme naisia muistelemaan mobiili-, konsoli- ja pc-pelejä, jotka ovat aiheuttaneet suuria tunteita.

Pac-Man

"Pac-Mania parempaa ei ole! Siihen liittyy paljon muistoja lapsuudestani, kuten ensimmäiset ulkomaanmatkani ja pelihallien valtavat Pac-Man-kolikkopeliautomaatit. Muistan myös, kun lapsuudenperheeseeni hankittiin ensimmäinen tietokone Commodore Vic-20 (C64:n edeltäjä), johon isoveli hankki Pac-Manin ja sitä varten joystickin.

Menin onnesta sekaisin, kun Google Maps lisäsi hetkeksi karttapalveluunsa toiminnon, jossa sai ohjata Pac-Mania pitkin mitä tahansa karttaa ja sen katuja." Nainen, 37

"Inspiroiduin pelistä niin paljon, että lähdin usein pelaamisen jälkeen yleisurheilukentälle."

Summer Games

”Muistan kun isoveljeni sai 1980-luvun lopulla joululahjaksi Commodore 64:n. Olin siitä niin kateellinen! Sain koskea kuusnelkkuun vain, jos veljeni valvoi vieressä. Silloin, kun veli ei ollut kotona, hiippailin hänen huoneeseensa pelaamaan yleisurheilupeli Summer Gamesia. Se oli ehdoton suosikkini ja päihitti ylivoimaisesti autopelit, joita myös pelasin paljon. Pelisession päätteeksi yritin aina asetella kaikki tavarat täsmällisesti paikoilleen ja pyyhin jopa näppiksen paperilla, etten jäisi kiinni. Olin lapsena urheiluhullu ja inspiroiduin yleisurheilupelistä niin paljon, että lähdin usein pelaamisen jälkeen yleisurheilukentälle hyppäämään pituutta, juoksemaan tai työntämään kuulaa." Nainen, 33

Street Fighter

”Tappelupelissä kökköiset hahmot hakkasivat toisiaan ruudulla. Grafiikka ja koko pelin asetelma olivat erittäin simppeleitä, mutta silti niin upeita. Pelasimme tätä kaverini kanssa 1990-luvulla pc:llä, jonka näyttö oli huomattavasti syvempi kuin leveä. Ahtauduimme samalle näppikselle ja hakkasimme peliä aina tuntikausia.” Nainen, 32

"Kun astuin Marion saappaisiin, pääsin seikkailuihin, joita oikea elämä ei tarjonnut."

Super Mario

"Super Mariota ihanampaa peliä ei olekaan. Pelasin sitä lapsena ja teininä niin Nintendon konsolilla kuin Game Boyllakin, jonka pystyi ottamaan mukaan minne tahansa. Super Mario on ehkä kaikista sympaattisimman näköinen hahmo, mitä ikinä on piirretty. Kun astuin Marion saappaisiin, pääsin värikkäisiin seikkailuihin, joita oikea elämä ei tarjonnut. Jotenkin pelin pahiksetkin, kuten vihaiset pöllöt, näyttivät söpöiltä. Joka kerta pelistä jäi hyvä mieli." Nainen, 35

Sir Lancelot

”Minulla oli ensimmäisellä Amstrad-tietokoneellani Sir Lancelot -peli. Siinä kun elämät loppuivat, niin kaikki oli aloitettava alusta. Kehityin pelissä nopeasti ja lopulta olisin saanut pelattua sen läpi vaikka silmät kiinni.” Nainen, 38

Matopeli

”Sain 15-vuotissynttärilahjaksi Nokia 2110 -puhelimen, jossa ehdottomasti parasta oli matopeli. Pelasin sitä monta vuotta aina, kun koulussa, sukujuhlissa tai kotona oli tylsää. 2110-puhelimen jälkeen matopelin pelaaminen jatkui vielä 3110-kännykälläkin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan peli oli koukuttava. Jokaisella kerralla oli vain yksi päämäärä: tehdä uudet enkat. Peli sai myös hetkeksi unohtamaan todellisuuteen ja toimi meditaationa, olipa itse missä tahansa.” Nainen, 34

Snoopy

"Pelasin ala-asteikäisenä Commodore 64:n Snoopy-peliä aina salaa ystävälläni, koska äiti kielsi kaikki tällaiset paheelliset 'hömpötykset'." Nainen, 40

"Unessakin järjestelin niitä palikoita."

Tetris

”Ainut pelikokemukseni liittyy Tetrikseen. Jäin siihen heti koukkuun ja unessakin järjestelin niitä palikoita. Ah, sitä tunnetta, kun kokonainen rivi napsahti pois palikkatornin päältä. Paras versio oli se, jossa soi venäläinen musiikki.” Nainen, 37

 

Kansallista pelipäivää vietetään la 21.11. Pelipäivän tapahtumia eri paikkakunnilla löytyy pelipaiva.fi:n sivuilta.

 

Mikä peli on tehnyt sinuun vaikutuksen? Kerro kommenttikentässä.

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...