Voiko kännykällä vähentää maailman jätetaakkaa? Kyllä voi, kun lataat älypuhelimeen oikeat sovellukset. Kuva: Shutterstock
Voiko kännykällä vähentää maailman jätetaakkaa? Kyllä voi, kun lataat älypuhelimeen oikeat sovellukset. Kuva: Shutterstock

Kelpaisiko kotiinkuljetettu kierrätysmekko, ravintolalounas parilla eurolla tai vuokra-auto? Kotimaiset mobiilisovellukset Zadaa, ResQ, Lunchie ja Whim ovat sinua varten.

Zadaa: Kätevä mobiilikirppis

Mikä? Suomalainen second hand -mobiilisovellus, jonka kautta käyttäjät voivat ostaa ja myydä vaatteita samankokoisilta ja -tyylisiltä käyttäjiltä. Jos esimerkiksi olet kokoa 40 ja tykkäät hippivaatteista, voit etsiä kaltaisiasi ja kokoisiasi ihmisiä sovelluksen kautta ja ostaa vaatteet suoraan heiltä.

Zadaa perustettiin vuosi sitten, ja sen käyttäjämäärä on kasvanut Suomessa jo yli sataantuhanteen. Zadaassa on myynnissä yli puoli miljoonaa vaatetta.

Palvelu lanseerattiin pari viikkoa sitten myös Tanskassa, ja pian suomalaiset voivat ostaa vaatteita kirpputorihinnoin tanskalaisilta ja päinvastoin. Sovellus aikoo laajentaa toimintaansa tulevaisuudessa Euroopan isoihin kaupunkeihin, kuten Pariisiin, Lontooseen ja Berliiniin.

Toimii: iOS- ja Android -laitteilla.

Käyttäjän kommentti: ”On huippua, että voin hakea Zadaasta tuotteita merkin mukaan. Live-kirppiksellä sellaiseen ei ole mitään mahdollisuuksia. Myös kaupankäynti on suunniteltu hyvin: myyjä saa rahat vasta, kun ostaja kuittaa, että tuotteessa on kaikki okei.” Nainen, 30

ResQ ja Lunchie: Ravintola-annos pilkkahintaan

Mikä? Viime vuonna lanseerattiin peräti kaksi samalla idealla toimivaa hävikkiruokasovellusta, ResQ ja Lunchie. Niiden kautta ravintolalta yli jääneen ruoka-annoksen voi tilata muutamalla eurolla.

Sovelluksesta näkee, mitä ruokia lähistöllä olevissa ravintoloissa on tarjolla. Kotiinkuljetusta ei ole, mutta ravintola säilyttää ruokaa jääkaapissa siihen asti, että tulet sen hakemaan. Annoksen saat näyttämällä sovelluksen kautta tehtyä ostoa kassalla.

Toimii: Molemmat sovellukset toimivat iOS- ja Android -laitteilla.

Käyttäjän kommentti: ”Parasta on, että ruoka on edullista ja vähentää samalla ruokahävikkiä. Tuntuu, että kaikki voittavat. ResQ:n käyttö oli yllättävän helppoa ja meni juuri niin kuin pitikin.” Mies, 34

Whim: Unohda oma auto

Mikä? Tämän sovelluksen avulla et tarvitse ollenkaan omaa autoa, sillä Whim suunnittelee reitin puolestasi joukkoliikenteen avulla. Palvelu maksaa kuussa 249 euroa ja antaa mahdollisuuden rajattomaan liikkumiseen Helsingin sisäisillä busseilla, metroilla, junilla ja raitiovaunuilla.

Kuulostaako kalliilta? Juju on siinä, että sovelluksen käyttö kerryttää Whim-pisteitä, jotka voit vaihtaa taksiin tai vuokra-autoon. Kuussa käytössäsi on 5000 Whim-pistettä, mikä riittää sekä useisiin taksimatkoihin että parin päivän autovuokraan.

Myös yksittäisiä matkoja voi ostaa. Samalla saat matkaan tarvittavat liput.

Toimii: iOs-laitteilla.

Käyttäjän kommentti: ”Ilahduin, kun huomasin, että ensimmäinen matka on ilmainen. Käyttöliittymä oli todella selkeä ja nopea osoitteen kirjoittamisesta lähtien. Vähän kuin HSL:n Reittiopas, mutta vielä parempi. Matka Helsingistä Espooseen sujui sutjakkaasti. Kun minulla on joskus kiire, voin tilata kertyneillä pisteillä taksin.” Nainen, 34

Aliisa ja Esa ovat ajautuneet kriisiin, jota he setvivät yhdessä Tony Dunderfeltin kanssa. Varo juonipaljastuksia!

Edellisessä Ensitreffit alttarilla -jaksossa Aliisa ja Esa mökkeilivät melko leppoisissa tunnelmissa, ja Esa vaikutti oikealta unelmamieheltä.

Tämän viikon jaksossa on tunnelma on taas päälaellaan: Aliisa on tuonut esille epävarmuutensa, jota hän kokee edelleen, kuukausi häiden jälkeen. Aliisaa vaivaa, ettei hän meinaa millään ihastua Esaan, vaan löytää miehestä vain ärsyttäviä piirteitä.

Lue myös: 7 syytä, joiden takia Ensitreffit-Esa on unelmamies

Esalle Aliisan tunnustus on ollut vaikea paikka.

– Näen tämän parisuhdetilanteen ongelmallisena. En tiiä, en tosiaan tiiä. Rupeaa itekin kääntymään pikkuhiljaa epätoivon puoleen, mies sanoo jaksossa.

Aliisan epävarmuus on aiheuttanut sen, että kumpikin on tullut sanoneeksi asioita, jotka loukkaavat. Pari pui riitaansa tapaamisessa psykologi Tony Dunderfeltin kanssa.

– Mä oon tuonut esiin, että mä oon epävarma tästä meidän asiasta. Esa on harmistunut siitä ja kerännyt aika semmosen ison potin semmosta pahaa mieltä, Aliisa selittää jaksossa Tonylle.

”Esa on kerännyt aika ison potin pahaa mieltä.”

Tony kysyy Esalta, onko tällä tapana, että paha mieli räiskähtää esiin.

– No todellakin räiskähtää, Esa myöntää.

Räiskähdyksen tarkemmat yksityiskohdat jäävät jakson perusteella hieman arvoitukseksi, mutta se on selvää, että Esa on onnistunut loukkaamaan Aliisaa pahasti.

– Lähtökohtaisesti luotan ihmiseen sataprosenttisesti. Sitten kun se luottamus tulee rikottua, mä en pysty antamaan sitä takaisin. Että jos mulle sanoo jotain niin pahoja asioita, niin vaikka multa pyytää sitä anteeksi ja kertoo, että ei se ollut tarkoitus, niin mä en pääse irti siitä, Aliisa selittää itkua nieleskellen.

Esa myöntää, että hänen on syytä pyytää anteeksi reaktiotaan ja aiheuttamaansa mielipahaa. Myös Aliisa pyytää Esalta anteeksi sanojaan.

Kaikesta huolimatta parin välillä näyttää koko ajan säilyneen hyvä keskusteluyhteys. Tonyn tapaamisen jälkeen pariskunta antaa kotimatkalla hyvästelypusut, kun Aliisa hyppää junaan.

Ensitreffit alttarilla Avalla tiistaisin klo 21.00.

Pelätty suolistosairaus ei välttämättä vaikeuta elämää mitenkään.

Olenko terve? Totta kai! Voin hyvin, flunssasta ei ole tietoakaan ja vatsa sulatti viikonlopun herkuttelun oireilematta. Pystyn tekemään töitä ja harrastamaan liikuntaa. Minulta ei koskaan ole murtunut pienintäkään luuta, eikä minuun ole ommeltu tikin tikkiä.

Olen kuitenkin myös kroonisesti sairas, enkä välttämättä koskaan parane. Sain 14-vuotiaana diagnoosin Crohnin taudista, joka kuuluu tulehduksellisiin suolistosairauksiin. Tauti huomattiin, kun sain nivelkipuja muutamaan eri niveleen, ja vatsakin oli vähän sekaisin. 

Crohnin tauti käyttäytyy niin, että välillä on rauhallisempia jaksoja, joiden aikana taudista ei ole mitään vaivaa, ja toisinaan tulee pahenemisvaihe, jolloin oireet palaavat. Syön päivittäin yhden pienen solunsalpaajaa sisältävän lääkkeen, ja jos pahenemisvaihe tulee, se taltutetaan kortisonilla.

Ensimmäisinä vuosina diagnoosin jälkeen pahenemisvaiheita oli useammin, mutta ei niin usein, että ne olisivat mainittavasti haitanneet koulunkäyntiäni tai harrastuksiani. Viimeisten viiden vuoden aikana minulla on ollut yksi pahenemisvaihe. Silloin suolistoni ilmeisesti pahastui flunssasta, ja sain kuumeen sekä poskiontelontulehduksen kaupanpäällisiksi ripulin muutamaksi päiväksi. Siinähän se meni muiden oireiden mukana. 

Nykyään sairaus vaikuttaa elämääni esimerkiksi sillä tavalla, että en saa luovuttaa verta. Se harmittaa, koska sairauteni takia olen niin tottunut verikokeissa ravaamiseen, että verenluovutus olisi minulle maailman helpoin tapa tehdä hyväntekeväisyyttä.

Vatsatauti kerran viidessä vuodessa

Crohnin taudilla on huono maine, sillä osa sairastuneista – joita on paljon, Suomessa diagnoosin saa joka vuosi 500 ihmistä – kärsii taudin takia pahoista ongelmista. Esimerkiksi kolmekymppinen Santra Lacy kertoi Me Naisissa elämästään Crohnin taudin kanssa: järkyttävistä kivuista, toistuvista ambulanssikyydeistä sairaalaan, elämän kutistumisesta neljän seinän sinään, avioerosta, masennuksesta, 18 vuoden yhtäjaksoisesta pahenemisvaiheesta ja lopulta pelätystä avanneleikkauksesta. 

”En ole ollut missään tekemisissä vertaistuen kanssa.”

Minulla on sama sairaus, ja minulle se tarkoittaa yhtä muutaman päivän vatsatautia kerran viidessä vuodessa. Avanteesta ei ole ollut puhetta. Olen toimintakykyinen ja hyvinvoiva, joten tunnen itseni terveeksi, vaikka olen pitkäaikaissairas.

Vasta diagnoosin saatuani selailin kerran vertaistueksi tarkoitettua artikkelia. Siinä eräs tyttö muisteli onnellisena entisen asuntonsa vessaa, jossa pystyi samaan aikaan istumaan vessanpöntöllä ja oksentamaan kylpyammeeseen.

Sen jälkeen en ole ollut missään tekemisissä vertaistuen kanssa, koska en halua kuulla, miten hirveä sairaus tämä voi olla. Minulla ei myöskään ole mitään annettavaa sellaisille sairastuneille, jotka oikeasti kärsivät sairaudestaan. Tarinani ei ole esimerkki toivoa antavasta selviytymisestä vaan siitä, että aina jollekin käy tosi hyvä mäihä, kun sairauksien vaikeusasteita jaetaan. 

Syntysyytä ei tiedetä

Crohnin tauti on elintasosairaus, koska sitä ei juurikaan tavata kehitysmaissa. Emme kuitenkaan tiedä, mikä länsimaisessa elämäntavassa aiheuttaa sairauden.

Kun sain 14-vuotiaana diagnoosin, olin normaalipainoinen, ja olin aina syönyt melko terveellisesti ja liikkunut paljon. E-pillerien syönti ei luonnollisestikaan kuulunut lapsuuteeni, enkä ollut käyttänyt alkoholia tai tupakoinut, en edes pahemmin altistunut passiivisille tupakoinnille.

Voin arvuutella, onko sairastumiseen vaikuttanut esimerkiksi taipumukseni stressaantua tai se, että sain pikkulapsena toistuvasti antibiootteja korvatulehduksiin. Nykyään runsaiden antibioottikuurien tiedetään haittaavan suoliston bakteerikannan kehittymistä. En kuitenkaan olisi voinut tehdä mitään toisin. Nykyäänkin asiantuntijoiden näkemys on, että jos lääkäri määrää antibiootit, ne kannattaa syödä. 

Suolistobakteerien tutkimus kehittyy kovaa vauhtia, joten ehkä jo minun elinaikanani tiedetään, mitkä muut syyt kuin geneettinen alttius vaikuttivat sairastumiseeni.

Vakava sairaus ei ole maailmanloppu

Syntysyiden lisäksi Crohnin taudin parannuskeinot ovat hämärän peitossa. Minua se ei haittaa, koska pystyn lääkkeiden avulla elämään hyvää ja tavallista elämää. Toivottavasti parannuskeino kuitenkin löytyy ja auttaa niitä, joille Crohnin tauti aiheuttaa kärsimystä. 

”Onneksi sairastuneen ei tarvitse tuntea karkinsyönnistään ekstrahuonoa omaatuntoa.”

Vaikka kyse on suolistosairaudesta, ei ole tutkimusnäyttöä siitä, että tauti paranisi ruokavaliolla. Yhtäältä olisi tietenkin ihanaa, jos vaikea sairaus voitaisiin selättää parilla ruokavaliomuutoksella. Toisaalta tänä ruokavaliohysterian aikana tuntuu helpottavalta, että sairastuneen ei tarvitse tuntea karkinsyönnistään ekstrahuonoa omaatuntoa. 

Tiedon lisääntyminen on johtanut sairauksien ehkäisyn parantumiseen mutta myös siihen, että yhä useampaan vaivaan löytyy diagnoosi. On siis ihan tavallista, että kaltaiseni terve ja toimintakykyinen parikymppinen on samalla sairas tai vähintäänkin kärsii jostakin häiriöstä. Onneksi vakavankaan kuuloinen sairaus ei välttämättä ole maailmanloppu.