Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Uusi tutkimus paljastaa, että Tetriksen pelaaminen vähentää naposteluhaluja 24 prosentilla.

Luulitko, että ikiklassikko Tetriksen pelaaminen on hyödytöntä ajanhukkaa? Päinvastoin. Useat tutkimukset osoittavat, että palikoiden pinoamiseen perustuvalla tietokonepelillä on vaikka mitä terveyshyötyä. Tässä kolme kiinnostavinta:

1) Napostelu vähenee

The Atlantic uutisoi tuoreesta tutkimuksesta, joka osoittaa, että jo kolmen minuutin Tetriksen pelaaminen vähentää ruuanhimoa 24 prosenttia. Tutkimuksessa 119 ihmistä arvioi aluksi asteikolla 1–100, kuinka paljon he sillä hetkellä himoitsivat esimerkiksi ruokaa tai tupakkaa. Sitten he joko pelasivat Tetristä tai istuivat toimimattoman tietokoneen ääressä kolme minuuttia. Ja kas, ne jotka olivat pelanneet Tetristä, himoitsivat pelaamisen jälkeen 24 % vähemmän ruokaa, kahvia tai nikotiinia.

2) Traumat poistuvat

Tekniikka ja Talous kertoi muutama vuosi tutkimuksesta, jonka mukaan Tetriksen pelaaminen ehkäisee traumaattisia takaumia. Tutkimuksessa osallistujille näytettiin raakoja kuvia onnettomuuksista ja ruumiinvammoista. Sitten koehenkilöt pelasivat joko Tetristä tai sanapeliä tai olivat tekemättä mitään. Ja kas, Tetristä pelanneet raportoivat myöhemmin vähemmän häiritseviä takaumia kuin muut ryhmät.

3) Silmät kuntoon

Laiska silmä eli amblyopia on sairaus, joka pahimmillaan saattaa johtaa sokeuteen. Sitä on perinteisesti hoidettu tervettä silmää peittävällä silmälapulla, jolloin niin sanotusti laiskempi silmä joutuu tekemään enemmän hommia ja kuntoutumaan siinä samalla. Vaan eipä tarvitse enää. Iltalehti nimittäin uutisoi jokin aika sitten tutkimuksesta, jossa huomattiin Tetriksen silmiä kuntouttava vaikutus. Tetriksen pelaamisessa molempia silmiä käyttäneiden silmät olivat kehittyneet nopeammin kuin niiden, jotka olivat pelanneet peliä perinteisen silmälapun kanssa.

Hah! Tästäpä saavat ne, jotka väittävät tietokoneen tuijottamisen lihottavan sekä pilaavan näön ja terveyden.

Konservatiivinen seksikomedia – kuulostaa, eh, ei kovin hauskalta.

Ystävykset (Leslie Mann, John Cena ja Ike Barinholtz) tekevät kaikkensa, että heidän tytärtensä (Kathryn Newton, Geraldine Viswanathan ja Gideon Adlon) neitsyys säilyy koskemattomana vanhojentanssibileissä.

Pitch Perfect -komediatrilogian käsikirjoittajan Kay Cannonin esikoisohjaus on konservatiivinen seksikomedia, jonka arvomaailma on perua 1950-luvulta.

Onhan näitä nähty: elokuvia, joissa isät haluavat tytärtensä olevan ikuisia pikkutyttöjä. Asetelmaa on sentään hieman päivitetty. Yksi tytöistä on lesbo eikä isä halua hänen harrastavan ryhmäpaineen painostamana heteroseksiä.

Pojat eivät jahtaa tyttöjä, vaan tytöt ovat aktiivisia toimijoita ja päättävät itse, kenen kanssa haluavat sänkyyn.

Käsikirjoittajat ovat myös kirjoittaneet henkilöhahmoille repliikkejä, joissa ilmaistaan kriittisen katsojan ajatuksia. Yksi vanhemmista esimerkiksi huomauttaa, että elämme vuotta 2018, joten heidän asenteensa eivät ole ihan tätä päivää.

Mainosten perusteella luulisi, että elokuva on tehty teini-ikäisille. Vanhempien kyttääminen ja stalkkaaminen tuskin sen ikäisiä naurattaa. Leffa sopii paremmin vanhemmille, jotka voivat nauraa omille peloilleen ja ennakkoluuloilleen, joita elokuvan vanhempien ylilyövä käytös heijastelee.

Blockers **

 

Maaret Kallio on nelilapsisesta perheestä. Kuva: Satu Kemppainen
Maaret Kallio on nelilapsisesta perheestä. Kuva: Satu Kemppainen

”Olihan se karmeaa tulla pikkusiskona perässä keskinkertaisin paperein, kun toinen oli kirjoittanut jotain 15 ällää”, Maaret Kallio muistelee kouluaikojaan Kodin Kuvalehdessä.

Psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallio kertoo Kodin Kuvalehdessä, ettei ollut koululaisena mikään kympin oppilas. Toisin oli hänen isoveljensä Jarno Limnéllin laita. Jarno on kyberturvallisuuden professori Aalto-yliopistossa, sotatieteiden tohtori, valtiotieteiden maisteri ja upseeri. 

Maaretin ja Jarnon lapsuudenperheessä oli neljä sisarusta, joista Jarno on vanhin ja Maaret toiseksi vanhin. He kertovat jutussa, että Jarno nosti keskiarvonsa kymppiin lukion alussa. Maaret keskittyi koulun sijaan kavereihin ja teatteriharrastukseen.

– Toisaalta tunsin myös huonommuutta ja kateutta. Olihan se karmeaa tulla pikkusiskona perässä keskinkertaisin paperein, kun toinen oli kirjoittanut jotain 15 ällää. Kun sain kutosia matematiikan kokeista, vanhempani lohduttivat, että heilläkin on huono matikkapää, Maaret toteaa jutussa.

Sisarukset kertovat jutussa olevansa erilaisia, mutta läheisiä. Lempeydestään tunnettu Maaret kertoo, että Jarno on aina ollut suorittaja.

– Jarno oli itseään kohtaan armoton jo lapsena. Muistan yhdet hiihtokisat, joissa hän hiihti niin kovaa, että oksensi maalissa. 

”Minulla on sellainen periaate, että yritän unohtaa ikävät ajatukset.”

Jarno puolestaan kertoo Kodin Kuvalehdessä, että Maaretista on ollut hänelle tukea ja apua esimerkiksi avioeron jälkeen. Psykoterapeutilla ja kyberturvallisuuden professorilla on kylläkin hyvin erilaiset käsitykset siitä, miten tunteita käsitellään.

– Minulla on sellainen periaate, että yritän unohtaa ikävät ajatukset. En käsittele niitä vaan laitan aivoissani niiden päälle rastin ja jätän ne sinne, Jarno toteaa. 

Maaretin mukaan vaikeat asiat pitää avata, jakaa ja selittää. Kuten kaikki psykoterapeutit, hänkin on käsitellyt lapsuuttaan terapiassa. Maaret on aiemmin kertonut, että lapsuudenperhe oli puuhakas ja tavallinen.