Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Uusi tutkimus paljastaa, että Tetriksen pelaaminen vähentää naposteluhaluja 24 prosentilla.

Luulitko, että ikiklassikko Tetriksen pelaaminen on hyödytöntä ajanhukkaa? Päinvastoin. Useat tutkimukset osoittavat, että palikoiden pinoamiseen perustuvalla tietokonepelillä on vaikka mitä terveyshyötyä. Tässä kolme kiinnostavinta:

1) Napostelu vähenee

The Atlantic uutisoi tuoreesta tutkimuksesta, joka osoittaa, että jo kolmen minuutin Tetriksen pelaaminen vähentää ruuanhimoa 24 prosenttia. Tutkimuksessa 119 ihmistä arvioi aluksi asteikolla 1–100, kuinka paljon he sillä hetkellä himoitsivat esimerkiksi ruokaa tai tupakkaa. Sitten he joko pelasivat Tetristä tai istuivat toimimattoman tietokoneen ääressä kolme minuuttia. Ja kas, ne jotka olivat pelanneet Tetristä, himoitsivat pelaamisen jälkeen 24 % vähemmän ruokaa, kahvia tai nikotiinia.

2) Traumat poistuvat

Tekniikka ja Talous kertoi muutama vuosi tutkimuksesta, jonka mukaan Tetriksen pelaaminen ehkäisee traumaattisia takaumia. Tutkimuksessa osallistujille näytettiin raakoja kuvia onnettomuuksista ja ruumiinvammoista. Sitten koehenkilöt pelasivat joko Tetristä tai sanapeliä tai olivat tekemättä mitään. Ja kas, Tetristä pelanneet raportoivat myöhemmin vähemmän häiritseviä takaumia kuin muut ryhmät.

3) Silmät kuntoon

Laiska silmä eli amblyopia on sairaus, joka pahimmillaan saattaa johtaa sokeuteen. Sitä on perinteisesti hoidettu tervettä silmää peittävällä silmälapulla, jolloin niin sanotusti laiskempi silmä joutuu tekemään enemmän hommia ja kuntoutumaan siinä samalla. Vaan eipä tarvitse enää. Iltalehti nimittäin uutisoi jokin aika sitten tutkimuksesta, jossa huomattiin Tetriksen silmiä kuntouttava vaikutus. Tetriksen pelaamisessa molempia silmiä käyttäneiden silmät olivat kehittyneet nopeammin kuin niiden, jotka olivat pelanneet peliä perinteisen silmälapun kanssa.

Hah! Tästäpä saavat ne, jotka väittävät tietokoneen tuijottamisen lihottavan sekä pilaavan näön ja terveyden.

Naisten kokemuksia kerännyt elokuvaohjaaja uskoo, että Suomen Harvey Weinsteinit paljastuvat pian.

Elokuvaohjaajana, tuottajana, käsikirjoittajana ja näyttelijänä työskentelevä Heidi Lindén kertoi tänään Helsingin Sanomissa seksuaalisen ahdistelun kulttuurista, joka elokuva-alalla vallitsee. Lindén on selvittänyt naisten ja erityisesti naispuolisten ohjaajien sekä tuottajien kohtaamaa seksuaalista häirintää aikanaan kandidaatintyössään ja myös viime vuosina.

Nyt hänellä on koossa yli 40 naisen kertomukset seksuaalisesta ahdistelusta tai häirinnästä elokuva-alalla, ja HS:ssa hän kertoo, että aineistossa ahdistelijoina toistuvat samat 5–10 miestä. Lindénin mukaan kaikki alalla olevat tietävät tyypit, mutta nimiä jutussa ei mainita. Miksi?

– Ne ihmiset ovat olleet monen ihmisen pomoja ja opettajia. Yleisin selitys sille, miksi ahdistelusta ei ole kerrottu, on se, ettei haluta rikkoa pomon tai opettajan avioliittoa. Ajatellaan, että ahdistelijan lapset olisivat täysin järkyttyneitä, jos saisivat tietää, Lindén sanoo Me Naisille.

Lindénistä se tuntuu absurdilta. 

– Uhrit kantavat huolta ahdistelijoiden henkilökohtaisesta elämästä, vaikka ahdistelijoita ei voisi vähempää kiinnostaa uhrien henkilökohtainen elämä ja se, että he teoillaan pilaavat uhrien ensivaikutelman alasta.

Aika on pian kypsä

Keskustelu seksuaalisesta ahdistelusta on ryöpsähtänyt esiin Suomessakin juuri nyt siksi, että New York Times paljasti muutama viikko sitten, että tunnettu elokuvatuottaja Harvey Weinstein on ahdistellut seksuaalisesti lukuisia elokuva-alalla työskenteleviä naisia. Heidi Lindénin kertoman perusteella meillä on Suomessa omat Weinsteinimme, mutta heitä ei vain ole vielä paljastettu koko kansalle.

Lindén kertoo, että paraikaa selvitetään, riittääkö hänen saamansa materiaali saattamaan tekijät juridiseen vastuuseen. Hän toivoo, että pian ihmiset uskaltaisivat tuoda kokemuksiaan julki nimillään ja kasvoillaan Suomessakin.

” On kysytty, aionko pitää korkokenkiä elokuvan kuvauksissakin.”

Toistaiseksi ahdistelusta vaietaan Lindénin mukaan elokuva-alalla, koska häirintää ja ahdistelua kokeneet pelkäävät menettävänsä työnsä tai saavansa hankalan naisen leiman. Ahdistelevan pomon yläpuolella ei aina ole ketään, jonka kanssa asian voisi ottaa puheeksi, projektitöissä ei ole luottamusmiehiä eikä ammattiliittokaan välttämättä auta.

Erityisen vaikeaa kertominen on, koska piirit ovat pienet.

– Olen ollut tilanteissa, joissa on ollut ahdistelua tai häirintää, ja sitten olen kuullut, että ahdistelijan vaimokin on kanssani samassa työryhmässä, Lindén kertoo. 

Lukemattomia esimerkkejä

Oikeastaan Heidi Lindénin ei pitänyt tehdä kandidaatintyötään seksuaalisesta häirinnästä vaan siitä, miksi naispuoliset elokuvantekijät eivät pääse toteuttamaan elokuvaideoitaan monipuolisemmin eri genreissä. 

– Kun aloin tutkia aihetta, tajusin, etteivät naisohjaajat pääse edes puhumaan elokuvien sisällöstä, koska valtaosa palavereista on jo aluksi virittynyt väärään suuntaan. Minulta esimerkiksi on kysytty, aionko pitää korkokenkiä elokuvan kuvauksissakin ja sanottu, että tarvitsen elokuvaan mieskäsikirjoittajan ja -tuottajan. On sanottu, että sinä et tule tuota naísena tekemään. 

”Eihän kukaan jatkuvasti jaksa puuttua joka asiaan.”

Lindénillä on lukemattomia omakohtaisia esimerkkejä siitä, millaista on työskennellä naisena miesvaltaisella elokuva-alalla. On työhaastatteluja, jotka halutaan välttämättä järjestää illalla ravintolassa punaviinipullon kera, ja joissa haastattelija loukkaantuu, kun Lindén lähtee kolmen tunnin ”haastattelun” jälkeen kotiin.

On isoja rahoittajia, jotka kysyvät tapaamisen aluksi, onko Lindén sinkku vai varattu. On vanhempia naisia, jotka sanovat, että voi kuule, tämä on ollut tätä vuosikymmeniä, kannattaa vain olla hiljaa. On töitä, joissa Lindén on ensimmäinen työryhmään koskaan palkattu nainen ja häneltä odotetaan siitä kiitollisuutta, vaikka hän saa puolet pienempää palkkaa kuin muut.

Lindénin mukaan häirintä ja asiaton kohtelu tekevät normaalista työnteosta vaikeaa ja selittää, miksi varsinkin ohjaajien ja tuottajien joukossa on niin vähän naisia. 

– Moni on niin traumatisoitunut, että on jättänyt alan tai ollut välillä vuosia pois alalta.

Toisaalta häirintään ja ahdisteluun myös totutaan, koska se on jatkunut arkipäiväisenä niin pitkään.

– Eihän kukaan jatkuvasti jaksa puuttua joka asiaan. Sitten vain ohitetaan asiat ja jatketaan töitä, Lindén sanoo.

Väärintekijät vaihtoon

Heidi Lindén ei ole huolissaan siitä, että 5–10 ahdistelevasta elokuva-alalla työskentelevästä miehestä puhuminen leimaisi kaikkia alalla töitä tekeviä miehiä. 

– Muutenhan mistään ei voisi puhua. Koko ajan ollaan huolissaan siitä, miltä ahdistelijoiden vaimoista tuntuu ja miltä muista miehistä tuntuu. Pitäisi puhua niistä ahdistelevista tyypeistä. 

Valta elokuva-alalla Suomessa on Lindénin mukaan muutaman ihmisen käsissä. Jos väärintekijät saataisiin vaihtoon ja uudet ihmiset tilalle, uusilla olisi toivottavasti paine siitä, että ei voi käyttäytyä asiattomasti

Manuelalla ja Tuurella on kummallakin lapsia edellisistä liitoistaan.

Muusikko Tuure Kilpeläinen, 47, ja taitelija Manuela Bosco, 35, seurustelevat, kertoo Voice.

– Ollaan yhdessä. Kyllä, Manuela kertoo Voicen mukaan.

Manuela erosi entisestä puolisostaan Kasmir Baltzarista kesäkuussa. Manuelalla ja Kasmirilla on kaksi yhteistä lasta Sahara-tytär ja Otava-poika. Sahara on syntynyt vuonna 2014 ja Otava vuonna 2016.

Myös Tuure on eronnut ja hänellä on ex-puolisonsa kanssa kaksi lasta.

Manuela ja Kasmir antoivat Me Naisille yhteishaastattelun keväällä 2016. Pääset lukemaan sen tämän linkin kautta.