Jotta joskus saa kunnollista eläkettä, täytyy ensin uskaltaa vaatia kunnon palkkaa. Kuva: Colourbox
Jotta joskus saa kunnollista eläkettä, täytyy ensin uskaltaa vaatia kunnon palkkaa. Kuva: Colourbox

Kun painaa töitä ikänsä, pääsee hyvässä lykyssä köyhäksi vuonna 2038. Miten tulevaan eläkkeeseensä voi vaikuttaa, ja minkälaista eläkettä naiset keskimäärin saavat?

Eläkeikä pysyy ennallaan! Masa ei saanut tahtoaan läpi, ja minä pääsen 63-vuotiaana vapaalle. Hieno juttu.

Vilkaisu työ­eläkeotteeseen uhkaa tosin latistaa juhlatunnelman: Eläke-Fennia kertoo, että jos jatkan viimevuotisella ansiotasollani, tienaan eläkkeellä 611 euroa kuussa. Ei helkkari.

No, olin osan vuodesta työttömänä ja menneisyydestäni löytyy liikaa humanistisia opintoja ja matalapalkkaisia pätkätöitä. Meneekö muilla paremmin?

Sanna Kärki-Ahola Eläke-Fenniasta auttaa keskimääräisen eläkearvion laskemisessa.

Suomalaisen naisen keskipalkka on 2500 euroa kuussa. Jos vuonna 1976 syntynyt nainen painaisi sillä 25-vuotiaasta 63-vuotiaaksi, hän saisi eläkettä 1340 euroa kuussa. Jotta laskelma vastaisi oikeaa elämää, siitä voisi vähentää vaikka nämä summat:

- 70 €/kk, jos viettää kahden lapsen kanssa kotona yhteensä viisi vuotta.

- 7 €/kk, jos pitää vuoden vuorotteluvapaan 45-vuotiaana.

- 15 €/kk, jos on vuoden työttömänä 55-vuotiaana.

Eläkkeeksi jäisi 1248 euroa. Ei paljon sekään. Taitaa olla sama, säätääkö hallitus eläkeikää 63 vai 65 vuoteen, sillä keskiansioilla ei uskalla jäädä eläkkeelle ennen 80-vuotispäiviä.

Onko mitään tehtävissä, Eläketurvakeskuksen tiedottaja Taina Hedman?

– Tärkeintä on neuvotella itselleen kunnon palkka. Kun naisen euro on tunnetusti 80 senttiä ja siihen lisätään vielä naisten turha vaatimattomuus palkkapyynnöissään, ahkeruutta ei palkita kunnon eläkkeellä.

Omalla palkkaneuvottelullani alkaa olla kiire. Jospa edes tonniin saisi vielä eläkkeen nostettua.

Mikä ihmeen ote?

Työeläkeote lähetetään vuosittain kaikille palkansaajille, jotka ovat työskennelleet yksityisellä sektorilla. Otteessa näkyvät työsuhteet, eläkettä kerryttäneet tulot ja arvio eläkkeestä. Postia odotellessa ote löytyy myös osoitteesta www.tyoelake.fi. Kunnan tai valtion leivissä olleet saavat samat tiedot Eläketurvakeskuksesta.

Mitä sillä pitää tehdä?

Työeläkeyhtiöt patistavat eläkeotteen lähettämisellä ihmisiä tarkistamaan, ovatko kaikki työsuhteet eläkkeenmaksajan tiedossa.

Muusikko ja tutkija Linda Urbanskin isä lähti, kun Linda ja hänen kehitysvammainen sisarensa Sandra olivat pieniä. Siitä saakka Linda on miettinyt, missä menevät rakkauden ja anteeksiannon rajat.

Tutkija ja muusikko Linda Urbanski, 32, viettää tänäkin vuonna joulun kuten aina – äitinsä, tätinsä, isäpuolensa ja pikkusiskonsa Sandran kanssa.

Sandralla on Downin syndrooma. Siskosten välit ovat läheiset.

– Olisin sydämestäni toivonut, että Sandra olisi saanut olla terve. Toisaalta olen kiitollinen siitä, että hän on elämässäni juuri sellaisena kuin on. Hän on opettanut minulle suvaitsevaisuutta, armollisuutta ja hetkistä nauttimista, Linda kertoo.

Sandran Downin syndrooma todettiin heti synnytyslaitoksella. Vuosi Sandran syntymän jälkeen Lindan isä jätti perheensä. Tuli avioero, isä aloitti tahollaan uuden elämän.

– Isäni ei kestänyt erityislapsen syntymää. Isä oli minulle tosi rakas. Yhtäkkiä häntä ei enää näkynyt. Kaipasin isää hirveästi koko lapsuuteni ajan, Linda sanoo.

”On asioita, jotka jollakin tasolla voi ymmärtää, vaikkei niitä hyväksykään.”

Vuosia myöhemmin, kun Lindan isä oli vakavasti sairas, hän pahoitteli esikoistyttärelleen tapahtunutta.

– Perheen hylkääminen on äärimmäisen julma teko, mutta annoin sen isälle anteeksi. Halusin antaa hänelle rauhan. Mikä oli tapahtunut, oli tapahtunut, Linda Urbanski sanoo.

– Maailma ei ole mustavalkoinen. On asioita, jotka jollakin tasolla voi ymmärtää, vaikkei niitä hyväksykään. Anteeksianto on valtavan tärkeää.

Linda Urbanski kertoo, millainen hänen suhteensa pikkusiskoonsa on, millaista oli yhdistää tutkijan ammatti muusikon työhön ja miten Sandra auttaa häntä rentoutumaan Me Naisten uudessa numerossa 50–51. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.

Sohvikset katsovat televisiota, ja me katsomme heitä. Tänään heitä saa seurata 8 tuntia putkeen!

IS TV-LEHTI: Sohvaperunat on kätevä ohjelma. Se on hauskaa viihdettä. Sohvikset katsovat televisiota, ja me katsomme heitä. Nauramme siis itsellemme.

Sohviksista on myös tullut suomalaisten kavereita. Eiväthän ihmiset enää käy toistensa luona kylässä läheskään niin paljon kuin ennen, joten nämä toimivat hyvänä korvikkeena.

Lisäksi Sohvaperunoita katsomalla voi kelata aika nopeasti viikon tv-puheenaiheet – ja nyt myös koko syksyn puheenaiheet, sillä kauden kaikki jaksot esitetään perjantai-illan ja yön ratoksi putkeen!

Alkujaksossa tunteita nostattaa Vain elämää -sarja, jossa Kaija Koo esittää Sannin kappaleen Että mitähän vittua. Voimakas tulkinta saa kyyneleet useamman sohviksen silmiin.

Kummallisesti kuvioituja sukkiaan esittelevät turkulaiset Osku ja Juhani kuuluvat nyt erityisiin suosikkeihini.

Vihoviimeisessä jaksossa katsellaan Suomen suosituinta ohjelmaa eli Linnan juhlia. Loistavaa: tästä ne parhaat palat voi kerrata pikakelauksella.

Joka kaudella katsoja voi ihastua eri sohvakuntiin. Ukkiskerho on niittänyt mainetta, eikä se petä tälläkään kaudella, mutta itse tykkään rovaniemeläisparista eli Jormasta ja Soilesta iltapalalla tv:n ääressä. Myös helsinkiläisten nuorten Iidan ja Nellin juttuja kuuntelen hymyillen.

Kummallisesti kuvioituja sukkiaan esittelevät turkulaiset Osku ja Juhani kuuluvat nyt erityisiin suosikkeihini. He naureskelevat leppoisasti tv-ohjelmien erikoisille piirteille ja pienille ihmisille – kuitenkaan ketään halveksimatta.

Sohvaperunat, TV2 pe klo 21.00–4.57