Portugalilainen Ronaldo juhli tekemäänsä maalia riisumalla paitansa ja sai rangaistukseksi keltaisen kortin jalkapallon EM-kisoissa vuonna 2004.
Portugalilainen Ronaldo juhli tekemäänsä maalia riisumalla paitansa ja sai rangaistukseksi keltaisen kortin jalkapallon EM-kisoissa vuonna 2004.

Ennen moni jalkapalloilija juhli tekemäänsä maalia riisumalla paitansa. Nykyään paidan riisumisesta seuraa rangaistus.

Jalkapallon MM-kisoja katsoessa mieltä on askarruttanut lähinnä yksi kysymys: mihin ovat kadonneet paidattomat tuuletukset?

Aikoinaan jalkapalloilijat olivat todistetusti varsin innokkaita esittelemään timmejä ylävartaloitaan, ja etenkin maalinteon huumassa paitaa riiviittiin yltä.

Toisin on nyt. Paidattomat tuuletukset ovat historiaa, ja vatsalihakset pysyvät piilossa. Miksi?

Saksalaisen Oliver Bierhoffin vatsalihaksiin tutustuttiin kesällä 1996, kun Bierhoffin tekemä ylivoimamaali ratkaisi Saksalle EM-voiton.

Vuonna 2004 kansainvälinen jalkapallon kattojärjestö Fifa kielsi pelipaidan riisumisen rangaistuksen uhalla. Uuden säännön mukaan pelaaja saa paidan riisumisesta automaattisesti varoituksen eli keltaisen kortin. Jos pelaaja saa kaksi keltaista korttia, hänet ajetaan ulos kentältä.

Italian Christian Vierin pelikuntoa vuodelta 2002.

Syitä kiellolle on arvailtu. Joidenkin mukaan selitys on se, että paljaan rinnan esitteleminen voidaan kokea joissain kulttuureissa loukkaavana. Jotkut taas ovat olleet sitä mieltä, että paitashow viivyttää turhaan peliä. Lisäksi pelaajien riisuman pelipaidan alta löytyi toisinaan aluspaita, jossa oli erilaisia tervehdyksiä tai kantaaottavia tekstejä ja kuvia, joita kisajärjestäjien oli mahdotonta kontrolloida.

Yksi uskottavimmista selityksistä liittyy silti rahaan: isolla setelitukulla näkyvyyttä ostaneet sponsorit nimittäin tuskin ilahtuvat siitä, että juhlan hetkellä oman firman logo on rytyssä kentän pinnassa, ja samaan aikaan miljardit katseet kiinnittyvät pelaajan hiestä kimmeltävään, paljaaseen ylävartaloon.

Lue myös:

40 prosenttia miehistä kieltäytyy seksistä jalkapallon takia

Dokumentti kertoo, miten 13 naista hyllytettiin avaruuslennolta ilman syytä, vaikka naiset pärjäsivät testeissä jopa paremmin kuin miehet.

IS TV-LEHTI: Kuinka monta naispuolista kuuluisaa astronauttia maailma tietää? Saattaisi tietää kerralla kolmetoista, mikäli projekti Mercury 13 olisi nähnyt päivänvalon. Jotakin kävi, ja päivänvaloon pääsikin Mercury 7, joukko astronauttimiehiä.

Netflixin Mercury 13 -alkuperäisdokumentissa kerrotaan varjoihin jätetty tarina. Vuonna 1961 kolmetoista naispilottia testattiin avaruuslentoa varten. NASA oli suunnitellut ihmisen lennättämistä avaruuteen jo vuodesta 1958 nimellä ”Projekti Mercury”.

Miksi avaruuteen pääsi lopulta vain miehiä, vaikka moni samoin testatuista naisista pärjäsi miehiä paremmin?

David Singtonin ja Heather Walshin ohjaamassa dokumentissa on yllättävän vahvaa ajankohtaista henkeä. Yhdysvalloilla oli kiire kilpailla avaruusmatkailussa Venäjän kanssa, mutta tasa-arvoa kohti kiirettä ei ollut. Loppujen lopuksi ensimmäinen naisavaruuslentäjä oli venäläinen Valentina Tereshkova vuonna 1963.

Salaisesti testatut naiset kertovat nyt kokemuksistaan, unelmistaan – ja suuresta pettymyksestä. Oli vaikea käsittää, miksei avaruuteen lähetetty parhaita yksilöitä sukupuolesta välittämättä. Hyvä veli -verkosto jyräsi naisastronautit alleen.

Jerrie Cobb läpäisi monivaiheisen testin ensimmäisenä amerikkalaisnaisena ja monessa testissä Mercury 7 -miehiä paremmin tuloksin. Tästä innostunut Nasan testaaja Randy Lovelace kutsui 19 naista yksityisesti rahoitettuihin testeihin. Naisten keveys voisi olla valttikortti avaruudessa.

Naisista 13 selvitti ensivaiheen fyysiset testit. Kaikki olivat ansiokkaita ammattilentäjiä. Testit käsittivät muun muassa röntgenkuvauksia, vatsahappotutkimuksen ja refleksitestejä sähköiskujen avulla. Korviin suihkutettiin jäävettä ja seurattiin, kuinka nopeasti sisäkorva toipui. Keuhkoja tarkkailtiin pyöräilyrasitustesteillä.

Monien mielestä kyseessä oli suora sukupuolinen syrjintätapaus.

Osa naisista jatkoi testauksen seuraaviin osiin, ja muutamat irtisanoutuivat jo töistään. Nasa kuitenkin lopetti testauksen kesken kaiken. Jerrie Cobb teki kaikkensa saadakseen testiohjelman jatkumaan. Hän jopa vetosi presidentti John F. Kennedyyn. Monien mielestä kyseessä oli suora sukupuolinen syrjintätapaus.

Seurasi julkista keskustelua naisista avaruudessa. NASA:n edustajat todistivat, ettei yhteiskunnan sosiaaliseen järjestykseen kuulu hyväksyä naisia astronauteiksi. Peräänkuulutettiin armeijapohjaa ja insinööriopintoja. Vuonna 1962 naisia ei vielä päästetty ilmavoimien kouluihin. Pelättiin myös kuukautiskierron vaikutuksia avaruudessa.

Kun kosmonautti Valentina Tereshkova lensi avaruuteen, sukupuolikeskustelu kiihtyi. Life-lehden toimittaja Clare Boothe Luce julkaisi kolmentoista Mercury-kokelaan valokuvat ensimmäistä kertaa mediassa.

Kului silti vielä 20 vuotta siihen, että ensimmäinen amerikkalaisnainen, Sally Ride, pääsi avaruuteen. Eileen Collins oli ensimmäinen rakettilentäjä vuonna 1995. Yli 30 vuotta Lovelacen testauksen jälkeen yksitoista naista 13 ehdokkaasta tapasi ensi kerran toisensa. Collins kutsui heidät katsomaan lähtöään – maailma oli viimein valmis.

Mercury 13, Netflix

Janne Katajan ja Ulla-vaimon liitto on päättynyt. 

Juontajana, koomikkona ja näyttelijänä tunnettu Janne Kataja kertoi eilen illalla Instagramissa, että hän ja vaimonsa ovat eronneet. 

”Olemme hyvässä yhteishengessä ja ystävyydessä todenneet vaimoni kanssa, että meidän ihmissuhteemme toimii parhaiten kun emme jaa jokapäiväistä arkeamme”, hän perustelee. 

Janne Kataja ja hänen Ulla-vaimonsa ehtivät Ilta-Sanomien mukaan olla yhdessä liki kymmenen vuotta. Heillä on kaksi kouluikäistä lasta. 

Kuten monessa muussakin viimeaikaisessa eroilmoituksessa, myös Jannen päivityksessä korostetaan ystävyyttä ja perhe-elämän jatkuvuutta:

”Olemme päättäneet erota ja jatkaa hyvinä ystävinä, sekä tasavertaisina lastemme kasvattajina tätä meidän perhe-elämäämme.”

Janne paljastaa Instagram-postauksessaan, että perhe on jo jonkin aikaa elänyt kahdessa kodissa. 

Viime marraskuussa Janne kertoi Me Naisille, ettei parisuhteelle ole jäänyt ylettömästi aikaa monenlaisten töiden pyörityksessä.

– Rehellisesti sanoen hoidan parisuhdettani ajoittain valitettavan huonosti. Paras tapa hemmotella kumppania on mahdollisimman seesteinen ja onnellinen arki. Nykyisillä aikatauluillani en ole onnistuneen arjen tae, hän sanoi. 

Toisaalta hän tuumi, että joidenkin rakkaustarinoiden kuuluukin päättyä.

– Olen hyvin kompleksinen ihminen. Joskus on supervaikea olla varma, rakastanko minä. Sen tiedän, että omia lapsia pystyn rakastamaan. Väsyneenä ja kiukkuisena toisen ihmisen eleet ja tavat ottavat päähän. Silloin mietin, että vika on itsessäni, ja kykyni rakastaa on rajoittunut, hän pohti.