Ulkomaalaisia käytetään yhä useammin ilmaisena työvoimana.

Mitä työperäinen ihmiskauppa on?
Työntekijöiden huonoa kohtelua. Se voi olla uhkailua, manipulointia, taloudellista ja seksuaalista hyväksikäyttöä tai velkaannuttamista. Suomen ihmiskaupassa on harvemmin kyse siitä, että joku olisi tuotu tänne väkisin ja teljetty asuntoon.

Millä aloilla tätä ilmenee?
Siivousyrityksissä, ravintoloissa, prostituutiossa, rakennuspuolella ja myös kasvihuone- ja puutarha-alalla. Ilmiö on hyvin laaja ja kasvava.

Miksei ihmiskauppiaita käräytetä?
Suurin ongelma on, ettei ihmiskauppaa ja uhreja tunnisteta. Rikoslaki on niin vaikeasti tulkittava, että ihmiskaupasta on annettu vähän tuomioita. Ulkomaalaiset uhrit eivät myöskään tiedä oikeuksistaan eikä heillä ole tukiverkostoa.

Mitä tavallinen kuluttaja voi tehdä?
Jokainen voisi tuotteita ja palveluja ostaessaan miettiä, mitkä ovat realistiset tuotantokulut. Onko pizzoja kannattavaa myydä pilkkahintaan tai mitä siivoojalle jää käteen parin kympin tuntiveloituksesta. Itse olen ratkaissut asian niin, etten koskaan osta halvinta.

Kysymyksiin vastasi ylitarkastaja Venla Roth vähemmistövaltuutetun toimistosta.

Näin meillä orjuutetaan

Ryhmä thaimaalaisia raatoi vihannesalan yrityksessä 65-tuntisia työviikkoja 250 euron nettokuukausipalkalla. Työntekijät eivät saaneet käyttää rahojaan vapaasti, vaan työnantaja piti hallussaan heidän pankkikorttejaan ja tunnuslukuja. (Vaasan käräjäoikeus 2009)

Ravintoloitsija teetti kiinalaisilla työntekijöillään 24 tunnin työpäiviä, maksoi liian alhaista palkkaa ja kontrolloi vapaa-aikaa. Työntekijät asuivat ahtaasti ravintoloitsijan omistamassa tofutehtaassa. (Savonlinnan käräjäoikeus 2009)

Intialaismies maksoi
kahdelle välittäjälle päästäkseen töihin Suomeen, mutta päätyi työskentelemään välittäjiensä firmoihin palkatta. Hyväksikäyttäjät takavarikoivat miehen passin, uhkailivat häntä väkivallalla ja yrittivät saada hänet avioitumaan suomalaisnaisen kanssa. (Vantaan käräjäoikeus 2007)