Enää 15 prosenttia, iik! Kuva: Shutterstock
Enää 15 prosenttia, iik! Kuva: Shutterstock

Tyhjenevä älypuhelimen akku menee yhä useammin tärkeysjärjestyksen kärkeen.

Onko sulla iPhone kutosen / Samsungin / jonkin muun puhelimen laturia?

Tiedäthän ne tyypit, jotka eivät kykene mihinkään ennen kuin ovat saaneet rakkaan puhelimensa kiinni verkkovirtaan? Jos laturia ei löydy, he tuijottavat herkeämättä akun hupenemisesta kertovaa kuvaketta tai vaihtoehtoisesti pälyilevät hermostuneena ympärilleen kuin etsien mahdollisuutta paeta tilanteesta.

Akun hupenemisen sietoraja menee 20 prosentissa.

Itse asiassa yllättävän moni todella on valmis jättämään kaiken sikseen ja lähtemään lataamaan älypuhelimensa akkua. Elektroniikkayritys LG:n teettämässä tutkimuksessa 32 prosenttia eli noin kolmannes vastaajista kertoi pitävänsä akun lataamista niin tärkeänä asiana, että ovat valmiita lähtemään kotiin laturinsa luo, oli kesken mikä tahansa asia.

Maaginen akun hupenemisen sietoraja menee kyselyn mukaan 20 prosentissa. Tutkimukseen osallistui yli 2 000 yhdysvaltalaista älypuhelimen käyttäjää. Heistä 90 prosenttia kertoi tuntevansa paniikkia, kun akussa oli virtaa enää viidennes. Tutkimuksesta kirjoittaa Bustle-sivusto.

”Akku loppu” ei enää kelpaa selitykseksi sille, ettei ollut tavoitettavissa.

Tuntemuksille on annettu kyselyssä nimikin. Alhaisen akun ahdistus ei kuitenkaan ole virallinen lääketieteellinen diagnoosi, joten töistä tuskin saa sairauslomaa siksi, että unohti laturin kotiin.

Kännykkä ohjaa elämää

Monella älypuhelinriippuvuus on päässyt niin pahaksi, että he ovat valmiita sortumaan epätoivoisiinkin tekoihin saadakseen puhelimensa jälleen eloon. Peräti 39 prosenttia on valmis kysymään laturia lainaan jopa tuntemattomalta ihmiseltä. Okei, ehkä kyseinen luku olisi huikea, jos kyseessä olisi suomalaistutkimus.

Kolmannes oli ollut myöhässä siksi, että halusi ladata puhelinta vielä pienen, ylimääräisen hetken.

Joka viides myönsi tilanneensa jotakin ravintolassa vain siksi, että saa puhelimensa lataukseen, ja joka kolmas myönsi lainanneensa salaa jonkun muun laturia. Kolmannes oli myös ollut myöhässä tapaamisesta siksi, että halusi ladata puhelinta vielä pienen, ylimääräisen hetken.

Ihmekös tuo. Ilman älypuhelinta olo tuntuu vähän siltä kuin olisi menettänyt jonkin raajoistaan. Puhelimen toimintakunto on kuitenkin tärkeää myös ihmissuhteiden kannalta, sillä neljännes kyselyyn vastanneista kertoi riidelleensä kumppaninsa kanssa siksi, ettei ollut vastannut viesteihin tai soittoihin.

”Akku loppu” ei enää kelpaa selitykseksi sille, ettei ollut tavoitettavissa.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä. 

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia.  Kuva: Yle kuvapalvelu
Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kuva: Yle kuvapalvelu

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa seurataan Miaa ja Jenniä. Kokevatko he  tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan?

IS TV-LEHTI: Kahden suomalaisen naisen tarinat avaavat sitä syvyyttä, johon päihderiippuvaisuus ja masennus uhkaavat pudottaa, vaikka vuosien jälkeen jo näyttäisi paremmalta. Molemmat, Mia ja Jenni, ovat joutuneet luopumaan lapsistaan, ja se on jättänyt syvän jäljen.

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa lapset eivät ole estradilla, mutta heihin liittyy se, kuinka nousu synkästä kuilusta on kummankin naisen kohdalla tapahtunut. Toki katsotaan myös syihin, miksi kuiluun on kompastuttu: amfetamiini, heroiini, itsetuhoisuus, masennus, rikkonaiset perheet.

Esimerkiksi Mialla, joka kuvailee heroiinia suureksi rakkaudekseen, on muistoja, joissa hän tyttösenä meni kertomaan baariin äidille ja isäpuolelle itkevästä pikkusiskosta. Isäpuoli kantoi raivostuneena kotiin tukasta roikottaen.

Jenni taas masentui lapsensa syntymän jälkeen, eikä osaa pitää haluamallaan tavalla yhteyttä nyt jo murrosikäiseen tyttäreensä. Hän pelkää, mitä tälle on äidistä kerrottu. Koiraa hellivällä Jennillä on kuitenkin unelmia liittyen lapsiin, ja ne auttavat jaksamaan.

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kun on kokenut huumepumpulin, on merkityksellisten tunteiden löytäminen perusasioista hankalaa ja erilaista mutta täysin pakollista.

Kokevatko Mia ja Jenni tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan? Hyvin valittu musiikki syventää toivon tunnelmaa mutta muistuttaa myös elämän arvaamattomuudesta.

Docstop: Piikki sydämessä, TV1 ti klo 20.00

Kapellimestari ja säveltäjä Esa-Pekka Salonen ja Jane-vaimo ehtivät olla yhdessä lähes 27 vuotta.

Lontoon filharmonisen orkesterin ylikapellimestari Esa-Pekka Salonen, 59, ja hänen vaimonsa Jane eroavat, kertoo Iltalehti.

Lehden mukaan avioeroa on hakenut Jane Salonen, joka on jättänyt avioerohakemuksen Los Angelesissa sijaitsevalle oikeustalolle kesäkuussa 2017.

Salonen on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista. Ennen Lontoon-pestiään hän toimi Los Angelesin filharmonikkojen musiikillisena johtajana ja ylikapellimestarina. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä myös New Yorkin filharmonikkojen kanssa.

Esa-Pekka ja Jane menivät naimisiin vuonna 1991. Heillä on kolme täysi-ikäistä lasta.