Puuroa vai eineksiä köyhän ruokapöytään? Kuva: Shutterstock
Puuroa vai eineksiä köyhän ruokapöytään? Kuva: Shutterstock

Kerro kokemuksesi köyhyydestä!

Kun on ollut köyhä tarpeeksi kauan, siihen tottuu.

– Ei vain osta mitään. En ikinä puhu ystävien kanssa ostelemisesta, kolmikymppinen yksinhuoltaja Tiina totesi köyhyydestä kertovassa jutussamme pari vuotta sitten.

Helsingin Sanomat kirjoitti sunnuntain lehdessä siitä, mitä Suomessa ajatellaan köyhyydestä. Juttu perustui laajaan kyselyyn, johon vastasivat niin kaikkein rikkaimmat kuin pienituloisimmatkin. Juttu paljasti, että hyvätuloisten mielestä köyhyys on ihmisen oma vika. Muun muassa näin köyhän tilannetta kuvailtiin jutussa:

"Köyhällä ei ole mahdollisuuksia eikä keinoja nousta köyhyydestä. Ehkä hänellä ei ole haluakaan, koska hän ei kykene pitkäjänteiseen elämänsuunnitteluun. Kaikki on tässä hetkessä sinnittelyä."

"Kukaan ei tiedä, miten tyhjän päälle putoaa jäädessään työttömäksi."

Haastattelemamme Tiinan, kuten monen muunkin köyhän, elämään kuuluivat Lidlistä ostetut einekset ja roskiksista löydetyt huonekalut, mutta myös monenlaiset ystäväpiirit.

– Opiskelen koko ajan avoimessa yliopistossa, pidän itseni ajan hermolla. Jos en olisi käynyt kouluja, en olisi näin hyväntuulisena kertoilemassa köyhyydestä. Koulutus auttaa pitämään puoliaan, ja on loistava uudistus, että työttömällekin sallitaan nykyään omaehtoinen opiskelu, hän kertoi.

Toinen Tiina sen sijaan kertoi jutussamme, että hyväpalkkaiseen työhön työllistyminen on ollut hänelle vaikeaa. Koulumenestys oli jo lapsena heikohkoa, joten opiskelukaan ei liiemmin innostanut.

– Ajatusmalli tuli ehkä kotoa. Vanhempani taisivat sanoa, että lukio on turha, eikä minun matikkapäälläni olisi siellä pärjättykään. Suvussani ei ole juuri ylioppilaita, ja isä ja äitikin edustavat sitä aikaa, jolloin käveltiin tehtaaseen sisään ja päästiin töihin.

Pitkäaikaistyöttömiksi jääneet Heiskaset kertoivat jutussamme joutuvansa turvautumaan leipäjonoon.

– Alussa ruuan hakeminen oli vai­keaa, ja nuoremmille se on sitä yhä. Eivät ne ilkeä lähteä jonoon, Marjatta kertoi.

– Kukaan ei tiedä, miten tyhjän päälle putoaa jäädessään työttömäksi. Aamuisin aina mietin, että mihin mä meen.

Onko köyhyys oma vika? Kerro meille kokemuksesi köyhyydestä. Voit kertoa tarinasi nimettömänä, mutta kerrothan ikäsi ja sukupuolesi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Joku roti

Onko köyhyys oma vika? Kerro kokemuksesi

Vierailija kirjoitti: Köyhyys voi olla osittain itse aiheutettua, mutta omasta mielestäni en kuitenkaan tuhlaa sillä tavalla että ostaisin jotain tosi turhaa mitä en tarvitse. Työ tilanne vaikuttaa aika paljon siihen miten rahaa voi käyttää, kun ei ole työtä vaikka haluaisikin niin silloin on pakko miettiä mihin rahansa käyttää. En sano että olen köyhä, olen maksanut kaiken aina minkä olen hankkinut, opiskellut kaksi ammattia, tyttärelle ostanut sen mitä tarvitsee. Tiukilla voi olla välillä...
Lue kommentti
2000€KansaneläkeVas

Onko köyhyys oma vika? Kerro kokemuksesi

Uhrin syyllistäminen, kuin raiskausrikoksissa, on äärioikeistolaista politiikkaa, jolla oikeutetaan raaka taloudellinen, henkinen ja fyysinen väkivalta, puolustuskyvyttömiä lapsia, vanhuksia, sairaita ja vammaisia kohtaan. Kaikki pieni- ja keskituloiset suomalaiset, ovat veroparatiisipolitiikan alamaisia - sille väärälle kehitykselle, on tehtävä loppu. Kunnollinen perusturva, terveydenhoito ja sosiaalipalvelut, ovat aitoa demokratiaa ja sivistyvaltion tunnusmerkki - tuskin kukaan haluaa...
Lue kommentti

Putous-tähti Kiti Kokkonen ja 10 vuotta nuorempi sisko Pauliina Virta ovat kummakin bonusäitejä, eikä heillä kummallakaan ole biologisia lapsia. – Lapsettomuuden hyväksyminen on ollut pitkä prosessi, Kiti myöntää.

Se ei ollut mikään onnenpäivä. Kun näyttelijä Titta Jokinen otti hieman alle kymmenvuotiasta Kiti Kokkosta kädestä ja asetti tämän kämmenen vatsakummulleen kertoakseen, että Kitistä tulee isosisko, Kiti ryntäsi vessaan lukkojen taakse itkemään. Ainakin näin Kitille on kerrottu, totuutta hän ei itse tarkalleen muista.

Sen Kiti kuitenkin muistaa, että tieto pikkusiskon syntymästä tavoitti hänet tanhuharjoituksissa. Kiti lähti treeneistä hymyssä suin ja kirjoitti kotonaan päiväkirjaansa sanat: ”Olen saanut pikkusiskon.” Se jäi lopulta kirjan ainoaksi lauseeksi.

Nyt Kiti, 43, ja Pauliina Virta, 33, hassuttelevat ja repeilevät tuon tuosta kovaääniseen nauruun, Kiti vielä aavistuksen Pauliinaa kovempaan. Siskosten olemuksessa on jotain ihan samaa ja jotain täysin erilaista. Pauliina on hillitty, hallittu, pitkä blondi, Kiti puolestaan rönsyilevä, riehakas, 150-senttinen punapää.

”Minä olen meistä dramaattisempi, Pauliina aavistuksen totisempi.”

Myös naisten vierekkäiset työhuoneet Suomen Komediateatterin toimistolla kuvastavat sisarusten eroja. Taiteellisen johtajan Kitin työhuoneen matto on kulunut ja mytyssä, papereita lojuu ympäriinsä vinksin vonksin. Pahvikuva Titta-äidistä Tarja Halosena vahtii Kitin huonetta. Lipunmyynnistä vastaavan Pauliinan työhuoneessa taas jokainen tavara on aseteltu niin jämptisti paikalleen, että niiden välit voisi tarkistaa viivaimella.

– Minä olen meistä dramaattisempi, Pauliina aavistuksen totisempi. Pauliina rakastaa Excel-taulukoita, minä askartelua. Olemme aikaansaavia, mutta eri osa-alueilla: Pauliina tykkää urheilusta, minä virkkaan, Kiti kuvailee.

– Minä rentoudun liikkumalla, Kiti askartelemalla ja hoitamalla puutarhaa. Hänellä on jäätävän hyvät kädentaidot. En ymmärrä, miten hän jaksaa puuhata käsillään illasta toiseen, Pauliina jatkaa.

Nämä erot sisarusten välillä ovat kuitenkin vain ulkokuorta. Henkisesti he ovat samalla viivalla.

– Kiti on sielunsisareni. Hänelle voin puhua aina kaikesta, Pauliina kehaisee.

– Pauliinan kanssa voin olla täysin oma itseni. Hän on yksi harvoista, joille voin kertoa ihan rehellisesti, miltä minusta tuntuu, Kiti peesaa.

Viime aikoina Pauliina on sparrannut Kitiä myös Komediateatterin ulkopuolella, sillä Kiti on uusi Putous-näyttelijä. Pauliinalla on vahva luotto siihen, että Kiti tulee olemaan suorissa lähetyksissä tosi hyvä.

– Minun silmissäni Kiti oli luonnollinen valinta ohjelmaan. Ihailen hänen itseironiakykyään, siitä syntyy hauskin huumori.

Sama äiti, eri isät

Kitillä ja Pauliinalla on sama äiti mutta eri isät. He eivät kasvaneet lapsena samassa kodissa.

Kun Kiti oli 3,5-vuotias, äiti Titta ja leffaohjaaja-isä Ere Kokkonen erosivat. Kiti jäi asumaan isänsä kanssa. Silloin ratkaisua pidettiin erikoisena.

– Minusta tuntui tosi luonnolliselta, että jäin isälleni. Uskon, että asiat ovat menneet aikanaan ihan oikein, Kiti huomauttaa.

Pauliina syntyi Titalle ja muusikko Pauli Virralle, laulaja-näyttelijä Olavi Virran pojalle. Titta ja Pauli erosivat, kun Pauliina oli 3,5-vuotias, saman ikäinen kuin Kiti vanhempien erotessa. Pauliina jäi erossa asumaan äitinsä kanssa.

– En ole koskaan osannut tuntea kateutta siitä, että Pauliina on asunut äidin kanssa ja minä en. Meitä on aina kohdeltu samanarvoisesti. Äiti on ollut siinä jopa hysteerisen tarkka: kaupassa tavaroita tutkiessa hän selitti jo etukäteen, että tämän ostan sitten myös siskollesi, Kiti kertoo.

Lapsuudessaan Kiti muistaa hoivanneensa Pauliinaa ja vahtineensa tämän leikkejä Kaivopuiston rannassa. Yksi erityisen pelästyttävä muisto ahdistaa vieläkin. Pauliina oli vain muutaman kuukauden ikäinen, kun hän sai vahingossa jalalleen kiehuvaa vettä niin, että iho lähti.

– Se oli minulle hirveä tragedia. Hän joutui sen vuoksi sairaalaankin, Kiti kertoo.

– Hei, mä en muista, Pauliina kuittaa.

"Pauliina on luotettavampi kuin minä. Olen vähän liian lörppö, höpötän hänenkin kuulumisensa muille", Kiti myöntää.
"Pauliina on luotettavampi kuin minä. Olen vähän liian lörppö, höpötän hänenkin kuulumisensa muille", Kiti myöntää.

Rakkautta Kitin ja Pauliinan perheessä on aina osoitettu avoimesti pussailemalla, halailemalla ja kannustamalla. Toistensa isien kanssa he eivät juurikaan viettäneet aikaa, mutta äidin kanssa kolmistaan sitäkin enemmän.

– Kasvattajana äiti oli aika erikoinen ja spontaani. Saatoimme herätä keskellä yötä leipomaan kakun tai tekemään tonnikalapastaa. Ja jos ei aamulla jaksanut mennä kouluun, ei ollut aina ihan pakko, Kiti muistelee.

– Äidissä parasta on se, että hän ottaa kiinni, niin fyysisesti kuin henkisesti. Ja kun äiti alkaa heittää läppää, se on parasta ikinä. Meillä lähtee kikatus helposti laukalle: ensin sen aloittaa äiti, sitten Kiti, sitten minä alan nauraa heille, eikä siitä tule loppua, Pauliina virnistää.

Se, että suku on täynnä taiteilijoita, tuntuu Pauliinasta ihan normaalilta. Kitiä ihmisten kiinnostus perhettä kohtaan on sen sijaan välillä häirinnyt.

– Kiti on tarkempi yksityisestä tilastaan. Minusta taas tuntuu luonnolliselta, että äiti, isä ja koko suku ovat esillä, koska olen tottunut siihen pienestä pitäen. En koskaan mieti, katsooko joku meitä kadulla, Pauliina sanoo.

Etäisistä läheisiksi

Nuorempana Kiti ja Pauliina eivät olleet yhtä läheisiä kuin nykyään. Pauliina hurahti jo seitsemänvuotiaana täysillä hevosiin. Hänestä kasvoi kilpaesteratsastaja, joka kiersi kisoissa ympäri maailmaa.

– Olimme kyllä siskoksia, mutta emme sielunsiskoja. Yritin olla osa Pauliinan elämää, mutta ratsastuksen vuoksi hänellä oli omat menonsa ja kuvionsa. Toivoin, että olisit ollut avoimempi, sillä olisin halunnut kuulla sinusta enemmän ja päästä lähemmäs, Kiti sanoo Pauliinalle.

– Myös kymmenen vuoden ikäeromme varmaan vaikutti siihen, ettemme olleet kovin intensiivisesti tekemisissä. Elimme omaa elämäämme, emme yhteistä elämää. Kunnolla lähennyimme vasta aikuisina, Pauliina pohtii.

”Olin tietysti hirvittävän surullinen Kitin puolesta, kun Ere kuoli.”

Kun Pauliina lopetti 25-vuotiaana kilpaesteratsastuksen, siskosten välit alkoivat hiljalleen lämmetä. Erityisesti he tukeutuivat toisiinsa, kun molemmat menettivät isänsä. Ere menehtyi pitkän sairastelun päätteeksi vuonna 2008, Pauli vuonna 2011.

– Olin tietysti hirvittävän surullinen Kitin puolesta, kun Ere kuoli. Silloin tajusin, että ihan sama mitä hänelle sanon, en pysty täysin ymmärtämään, miltä hänestä tuntuu, Pauliina myöntää.

– Mutta ei toista voi myöskään vaatia ymmärtämään. Meillä oli omanlaiset isäsuhteemme ja omat tapamme surra, Kiti sanoo.

Syvempi yhteys siskosten välille kehittyikin Pauliinan isän menehtymisen jälkeen.

– Kun isämme kuolivat, välillemme syntyi sanaton ymmärrys. Tiedämme ihan tasan tarkkaan, miltä tilanteeseen liittyvät tunteet tuntuvat ilman, että sitä tarvitsee sanoittaa toiselle, Pauliina miettii.

– On lohdullista jakaa kokemus siitä, miltä lopullisuus tuntuu, Kiti sanoo.

Uusperheen ilot ja haasteet

Kaikista eniten Kitiä ja Pauliinaa on lähentänyt nykyinen elämäntilanne uusperheessä, sillä he ovat molemmat bonusäitejä. Kiti on ollut kumppaninsa, muusikko Olavi Tikan tyttären Sofian elämässä seitsemän vuotta. Pauliina puolestaan on seurustellut puolitoista vuotta 6- ja 8-vuotiaiden lasten isän kanssa, ja he asuvat yhdessä.

– Viime aikoina olemme puhuneet Kitin kanssa enemmän kuin koskaan. Hän on ollut tässä elämäntilanteessa minulle korvaamaton tuki. Jos ennen avauduin elämästäni 10 prosenttia, nyt puhun siitä Kitille 100-prosenttisesti, Pauliina iloitsee.

– Bonusäitiys on ihanaa, mutta ei helppoa. Onneksi minulla on ollut Kiti, joka on näyttänyt, millaista se on. Kitin antaman esimerkin vuoksi olen pystynyt olemaan suhteessani järkevä aikuinen.

Kiti suoristaa ryhtinsä ja köhäisee tyytyväisyyden merkiksi.

– Uskon, että Pauliina on nopeammin löytänyt paikkansa bonusäitinä, koska hän on osannut olla itsekkäämpi. Itse mielistelin sekä kumppaniani, lapsen äitiä että lasta, koska halusin, että minut hyväksytään. Pelkäsin konflikteja ja tunsin oloni ulkopuoliseksi, vaikka en sitä oikeastaan edes ollut.

"Aikuisuus ja samankaltaiset elämänkokemukset ovat tasoittaneet ikäeroamme", Kiti sanoo.
"Aikuisuus ja samankaltaiset elämänkokemukset ovat tasoittaneet ikäeroamme", Kiti sanoo.

Erityisesti Kiti kipuili pohtiessaan, voiko hän sanoa olevansa Sofian vanhempi. Kiti tunsi olevansa aina vähän sivussa: vaikka hän oli mukana neuvolatapaamisissa, terveydenhoitaja ei katsonut silmiin.

– Vaikeinta uusperheydessä on ollut tuntea itsensä tasavertaiseksi vanhempana. Aikanaan mietin, pitäisikö minun kokonaan lakata yrittämästä olla vanhempi ja vetäytyä taka-alalle, Kiti sanoo.

– Minäkin huomasin heti suhteeni alussa, että minulla oli kaksi vaihtoehtoa: olla joko isän tyttöystävä ja lasten kaveri tai sitten kunnolla vanhempi. Päätin, että haluan rakastaa lapsia täysillä. En olisi osannut olla vähempää, Pauliina kuvailee.

Kiti näyttää työhuoneensa seinällä roikkuvaa Sofian tekemää piirustusta. Siinä on meri, vihreä lisko ja teksti: ”Mä oon valmis rakastamaan sua.” Sitä katsellessa Kitin silmäkulma kostuu ja Pauliinakin herkistyy.

– Minulle isoin työ on ollut ymmärtää se, että vaikkeivät lapset ole biologisia, he ovat silti minun lapsiani. Rakastan heitä tosi paljon, Pauliina sanoo.

Lapsettomuus kirpaisi

Kiti olisi halunnut omia biologisia lapsia, mutta ei ole niitä koskaan saanut. Enää se ei ole mahdollistakaan, sillä hiljattain häneltä poistettiin kohtu terveydellisten syiden vuoksi.

– Nyt mahdollisuus biologisiin lapsiin on lopullisesti ohi. Se asia minun on pitänyt sisimmässäni työstää. Lapsettomuuden hyväksyminen on ollut pitkä prosessi, Kiti myöntää.

Erityisesti lapsettomuus kirpaisi Kitin edellisessä parisuhteessa, sillä kummatkin olisivat halunneet yhteisen lapsen.

”Nyt mahdollisuus biologisiin lapsiin on lopullisesti ohi.” 

– Se oli tosi kova paikka. Mutta jos ihan rehellinen olen, en lopulta ole varma, onko minulla koskaan ollut kunnolla vauvakuumetta. Olenkin asian kanssa nykyään sinut. Ja onhan minulla lapsi, Sofia, hän on rikkaus, Kiti kiittelee.

– Aika näyttää, miten minun kohdallani käy. Mutta onneksi minullakin on ihan mielettömät bonuslapset, Pauliina sanoo.

Jos Kitin ja Pauliinan suhde lapsuudessa olikin äidillinen, tätä nykyä tilit ovat tasan. Tai no, edelleen Kitiä kyllä vaivaa jatkuvasti pieni huoli Pauliinasta. Eihän siskolle vain satu mitään pahaa?

– Aikuisuus ja samankaltaiset elämänkokemukset ovat tasoittaneet ikäeroamme. Oikeastaan vasta viime aikoina olen alkanut hyväksyä, että Pauliina on aikuinen ihminen, joka pärjää kyllä, Kiti sanoo.

Ja vaikka sisarukset ovat biologisesti puolikkaita, sillä ei ole heille merkitystä.

– Emme ajattele olevamme puolikkaita siskoksia. Tilanne on vähän sama kuin bonusäitiydessä: kun sisko tai lapset ovat siinä, he ovat siinä sataprosenttisesti. Henkisellä tasolla olemme yhtä.

Kiti Kokkonen

Syntyi 4.10.1974 Helsingissä. Asuu Espoossa avopuolisonsa, muusikko Olavi Tikan kanssa.

Äiti näyttelijä Titta Jokinen ja isä Uuno Turhapuro -elokuvien ohjaaja Ere Kokkonen.

Suomen Komediateatterin taiteellinen johtaja. Näytellyt mm. revyissä sekä Onneli ja Anneli -elokuvissa.

Uusi Putous-näyttelijä. Ohjelma alkaa MTV3:lla 20.1.

Pauliina Virta

Syntyi 23.10.1984 Helsingissä. Asuu Espoossa avopuolisonsa kanssa.

Äiti Titta Jokinen ja isä muusikko Pauli Virta, isoisä laulaja Olavi Virta.

Entinen kilpaesteratsastaja, työskentelee Suomen Komediateatterin lipunmyyntivastaavana ja ääninäyttelijänä.

Maailma on täynnä kirjahaasteita, mutta kuka oikeasti lukee vuodessa sata romaania, pelkästään klassikoita tai haluaa tieten tahtoen viettää aikaansa huonojen kirjojen parissa?

Lukeminen kannattaa aina. Kirjojen parissa ajan saa kulumaan viihdyttävästi, kirjoista voi oppia uutta ja niistä voi keksiä jutunjuurta muiden kanssa.

Mutta lukeminen on myös terveellistä ja se lisää elinvuosia. Viime aikoina julkaistuissa tutkimuksissa on saatu selvää näyttöä siitä, että kaunokirjallisuuden lukeminen vahvistaa muistia ja voi ehkäistä muistisairauksia.

Tutkijoille ei ole täysin selvinnyt, miksi juuri romaanien lukeminen vaikuttaa näin posiitivisesti muistiin, mutta sen epäillään johtuvan siitä, että lukiessaan ihminen samastuu ja eläytyy toisten ihmisten kohtaloihin. Hän on siis sosiaalinen, vaikka makoileekin yksin omalla kotisohvallaan.  

Mutta mitähän sitä sitten lukisi, kun maailma on pullollaan lukemattomia kirjoja?

Me Naisten kirjahaasteessa löydät helposti uutta ja vähän yllättävääkin luettavaa.

Pelisäännöt ovat selvät: printtaa kirjalista talteen ja etsi sopivia teoksia kirjastoista, ystävien hyllyistä tai kirjakaupoista. Luettuasi kirjan, ruksaa suoritettu kohta ja tartu seuraavaan. Aikaa on vuosi ja rasteja 15.

Aika  alkaa än-yy-tee-nyt!  

1. Kirjan kannet ovat kirkkaan keltaiset.

2. Romaanin päähenkilöllä on sama nimi kuin parhaalla lapsuudenystävälläsi.

3. Kirjailija on kuuma.

4. Kirjan nimessä on adjektiivi.

5. Kirjailija on syntynyt samana vuonna kuin sinä (tai jos olet syntynyt 2000-luvulla, riittää, että kirjailija on syntynyt samalla vuosikymmenellä).

6. Kirjan kannessa on eläin.

7. Romaanissa on kuumaa seksiä.

8. Kirjaa voi värittää tai täyttää.

9. Romaani sijoittuu johonkin lämpöiseen maahan.

10. Kirja on kuuma puheenaihe ja tiedät tekeväsi vaikutuksen, kun luet sitä kahvilassa.

11. Kirjassa on alle 150 sivua.

12. Romaanin nimessä on vain yksi sana.

13. Kirjasta on tehty tv-sarja tai elokuva.

14. Kirjan nimessä on jossain muodossa sana rakkaus.

15. Kirja on kaunis ja sopii täydellisesti sohvapöydällesi/sisustukseesi.