Brittiläinen Samantha Brick on kaunis ja siksi vihattu. Suomi-missi Viivi Pumpanen kelpaa kyllä kaasoksi.

"Olen kaunis, joten muut naiset vihaavat minua", valittelee Samantha Brick Daily Mail -lehteen kirjoittamassaan jutussa. Miehiltä heruu ilmaista samppanjaa, naisilta jäätäviä katseita. Samantha ei ole naisystävilleen kaasomateriaalia vaan uhka.

Lukijat raivostuivat ja jutun kommenttilaatikko räjähti. Suurin osa halusi kertoa pitkänhuiskealle ja näyttävälle Samanthalle, ettei tämä ole erityisen kaunis – eikä ainakaan älykäs.

Vuoden 2010 Miss Suomi eli virallisesti kaunis Viivi Pumpanen on huomannut, että kauneus ja varsinkin misseys synnyttävät ennakkoluuloja.

– Oletetaan, että kaunis on myös tyhmä. Tutustuttuaan moni on kuitenkin yllättynyt.

Vaikka kauniiden oletetaan pääsevän elämässä helpommalla, Samanthan kateusväittämässä on myös perää.

Israelilaistutkimuksen mukaan kauniin naisen ei kannata liittää työhakemukseen valokuvaansa, jos mielii päästä haastatteluun. Syynä ei kuitenkaan ole se, että kaunista pidettäisiin aivottomana. Kuvat arvioitiin sen perusteella, kuinka kauniilta ja älykkäältä ihminen näyttää, eikä kauniita pidetty tyhminä. Valtaosa rekrytoijista oli naisia, joten ainoaksi selitykseksi jäi kateus.

Naisten välinen kisa on Viiville tuttua kouluajoilta. Hän teki jo silloin mallin töitä, eikä se ollut muiden mielestä mitenkään plussaa.

– En ollut varsinaisesti koulukiusattu, mutta muut tytöt syrjivät minua, jos esimerkiksi sain huomiota pojilta.

Aikuisena Viivillä on ollut helpompaa.

– Siitä huolimatta, että olen ollut missi, ystävät ovat heti esitelleet minut poikaystävilleen, pyytäneet kummitädiksi ja kaasoksikin. Kun ystävät ovat aitoja, ulkonäköseikoilla ei ole merkitystä.

Ehkä Samanthankin kannattaisi miettiä, kenen kanssa kannattaa kaveerata ja kuinka hyvin hän itse sen tekee.

Tee Me Naisten eeppinen kaupunkivisa ja selvitä, oletko karavaanaritason Suomi-tietäjä.

Viihdytkö tutuissa nurkissa vai tunnetko jokaisen niemennokan ja notkelman? Olemme koonneet kymmenen kuvaa suomalaisista ikoneista ja monumenteista, jotka liittyvät johonkin tiettyyn suomalaiseen kaupunkiin.

Osaatko yhdistää kuvan oikeaan kaupunkiin?

 

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.