Olisiko tämä vähän niin kuin valetykkäys? Kuva: Shutterstock
Olisiko tämä vähän niin kuin valetykkäys? Kuva: Shutterstock

Peukun nosto Facebookissa voi merkitä tykkäämistä. Tai lukuisia muita asioita.

Mistä tykkäsit viimeksi Facebookissa? Tykkäsitkö oikeasti, vai piileksikö peukussa sanaton viesti? Marie Claire kertoo, mitä kaikkea tykkäys voikaan merkitä.

1. ”Samaa mieltä. Hyvin puhuttu” -tykkäys.

Julistat tykkäykselläsi olevasi samalla kannalla, kun työtuttava protestoi Facebookissa kirjaston sulkemista vastaan tai usuttaa lukemaan uusinta hittiromaania.

2. ”Samapa tuo, mutta tykkäänpä silti” -tykkäys.

Perheenjäsen päivittää koiransa kuulumisia. Peukutat osana arkikommunikointia. Kuittaat, että ok, hyvä tietää.

3. Säälitykkäys.

Tai rohkaisutykkäys nätimmin sanottuna. Kaverin hauskaksi tarkoitettu päivitys ei oikein kerää suosiota. Tykkäät kehnosta lohkaisusta puhtaasta myötätunnosta.

4. ”Nähtiin viimeksi vuonna -97, mutta kiva kuulla että hyvin pyyhkii” -tykkäys.

Takavuosien luokkakaveri pyöräytti näköjään tenavan. Ilman Facebookin taikaa tuskin muistaisit edes tyypin sukunimeä, mutta lähetät yhtä kaikki lämpimät onnitteluterkut tykkäyksen muodossa.

5. Strateginen verkostoitumistykkäys.

Aiot soittaa astetta etäisemmälle tutulle ensi viikolla pyytääksesi palvelusta. Aloitat yhteydenpidon pehmeällä laskulla, eli peukuttamalla hänen shoppailuraportointiaan.

6. ”Me niin ollaan edelleen hyvissä väleissä, ollaanhan?”

Exän jutuista tykkääminen on kuin sanaton olalle taputus. Ei muisteta pahalla, rennosti tässä Facebookissakin vaan tykkäillään.

7. Rakkaudentunnustustykkäys.

Muistutus Tärkeälle Ihmiselle siitä, että olet olemassa. Sanaton pyyntö, että soittaisit nyt jo pliis, olen odottanut kolme päivää ja hypin seinille.

8. Reviirinmerkkaustykkäys.

Peukku voi tarkoittaa myös, että tämä tässä on sitten minun kulta. Vain minä ymmärrän syvällisemmällä tasolla hänen säkenöivää huumoriaan. Että näpit irti.

9. Vahinkotykkäys.

Sattuuhan niitäkin puhelinta sutiessa. Onneksi tykkäyksen voi myös perua.

10. Inside-tykkäys.

Osoitat mysteeriseltä kalskahtavaa päivitystä peukuttamalla, että tajuat pienemmän piirin sisäisen vitsin. Olet hengessä mukana. Ne tietävät, jotka tietävät.

Lue myös:

Tunnetko Facebook-etiketin? 6 kirjoittamatonta sääntöä

Tämän Facebook-päivityksesi paljastavat persoonallisuudestasi

Tutkimus: Pahantuulisuus tarttuu Facebookissa

Apple ja Facebook houkuttelevat naistyöntekijöitään pakastamaan munasolujaan

– En olisi ikinä uskonut, että mulle järjestetään tällaista, Henna, 26, kommentoi isänsä järjestämää yllätystä.

Suomi Love -ohjelman toisessa jaksossa nähtiin ja kuultiin lauantaina taas koskettavia tarinoita ja esityksiä. Yksi jakson liikuttavimmasta hetkistä oli, kun kempeleläinen Simo halusi ilahduttaa 26-vuotiasta tytärtään Hennaa. Hennan ja hänen perheensä elämä ei ole ollut helppoa viime vuosina. Vuonna 2014 Hennan raskausoireet paljastuivat kallonpohjan syöpäkasvaimeksi. Lue lisää:

Jaksossa Simo-isä järjesti tyttärelleen yllätyksen: Henna pääsi kuuntelemaan livenä suosikkibiisinsä, Haloo Helsingin Vapaus käteen jää.

”Nyt kun on jaksamista sairauden keskellä, niin me tullaan olemaan tukena.”

– Haluan sanoa Hennalle tämän kappaleen kautta, että isä välittää omasta tyttärestään. Ja nyt kun on jaksamista tämän sairauden keskellä, niin me tullaan olemaan tukena, Simo kertoi jaksossa.

Haloo Helsingin Ellin tekemät sanat sopivat Hennan elämään, jossa on ollut niin ala- kuin ylämäkiäkin.

Kun elämässä kaiken menettää
silloin vapaus on ainut mitä käteen jää
on ylämäki raskas askeltaa
mutta alamäkeen liian usein katoaa
jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa
ei muistojen päälle kulta kerrosta saa
hymyile tai itket kuinka vaan
ole hetki niin kuin huomista ei olisikaan,
kertosäkeessä lauletaan.

Henna liikuttui isänsä järjestämästä yllätyksestä.

– Ihan meni sanattomaksi, ja itku pääsi. En olisi ikinä uskonut, että mulle järjestetään tällaista, Henna kertoi esityksen jälkeen.

Jos et nähnyt Simon yllätystä ja Haloo Helsingin esitystä, katso se tästä:

 

 

Kun entiset kommunistit tapaavat ruokakurssilla selviää, että kaikki nuoruuden ihanteet ovat hävinneet.

IS TV-LEHTI:  Alkukesän aurinkoisena päivänä lehti on koivussa kauneimmillaan, ja ilmassa leijailee alkavan suven toivo. Rauhallisessa suomalaisessa maalaismaisemassa kulkee venäläisen ajoneuvovalmistajan vanha auto. Se kulkee hitaasti, mutta vie määränpäähän kaksi nauravaa matkaajaa.

Maailmalla asustelleen Natalian (Kaija Pakarinen) ja porvarillisen rouvan Veeran (Riitta Havukainen) perässä huomattavasti paremmalla ja uudemmalla kulkupelillä kruisailee Veeran aviomies, rahalle arvoa antava Tom (Antti Virmavirta).

Kolmikko on matkalla nuoruuden toverinsa Katjan (Heidi Herala) kartanohotellille. Heitä odottavat nuorena musiikkitaidoillaan naisia hurmannut, sittemmin rauhan löytänyt Ilja (Taneli Mäkelä), salaisuutta kantava Miska (Sari Mällinen) ja suorapuheinen Juri (Erkki Saarela).

He näkivät toisensa viimeksi kesälukiossa 70-luvulla ollessaan vasemmistoaatteen omaavia nuoria.

Venäläisen ruoan kurssi kokoaa heidät yhteen nyt, 40 vuotta myöhemmin elokuvassa Nuoruustango. Nopeasti ruokaperinteet unohtuvat, kun muistot ja nuoruuden kiihko tulevat pintaan. On aika selvittää asioita ja paljastaa salaisuuksia.

Nuoruustango pohjautuu Heidi Köngäksen ja Taina Westin Kalliolle kukkulalle -tv-elokuvaan (1993). Yle Areenassa katseltavissa oleva Kalliolle kukkulalle sijoittuu 70-luvulle, jolloin valveutunut nuoriso tiesi, kenen joukoissa seistään.

”Tajusin, ettei Suomesssa ole juurikaan puhuttu, mitä meille tapahtui 90-luvun alussa, kun koko sosialistinen maailmanleiri romahti.”

Kun Heidi ja Taina kirjoittivat kommunistipoliitikon elämästä kertovaa Punainen kolmio -draamasarjaa (2015), heille tuli samalla idea tehdä elokuva siitä, mitä Kalliolle kukkulalle -nuorille kuuluu nyt kuusikymppisinä.

– Tajusin, ettei Suomesssa ole juurikaan puhuttu, mitä meille tapahtui 90-luvun alussa, kun koko sosialistinen maailmanleiri romahti. Huomasin, että ihmiset ovat jääneet vähän hämmennyksen valtaan, koska on käsittelemättömiä asioita, Nuoruustangon ohjaaja Heidi Köngäs sanoo.

Elokuvassa 70-luvun vasemmistoaatteen nuoret pohtivat Neuvostoliiton hajoamisen merkitystä. Merkityksellisempiä ovat kuitenkin vuosikymmenien henkilökohtaiset asiat.

Kiertolaisena maailmalla elänyt Natalia on yksi, jolla on selvittämättömiä juttuja menneisyydestä.

– Selvittämättömät asiat ovat suuri taakka. Ei pitäisi odottaa, vaan ottaa ratkaiseva askel, kun on vielä aikaa, Kaija Pakarinen miettii.

”Oli viitekehyksenä kommunismi tai mikä tahansa, loppupeleissä ihmiset kaipaavat rakkautta ja hyväksytyksi tulemista.”

Elokuva pisti näyttelijät pohtimaan monenlaista.

– Iän myötä on tajunnut, mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä. Oli viitekehyksenä kommunismi tai mikä tahansa, loppupeleissä ihmiset kaipaavat rakkautta ja hyväksytyksi tulemista, Riitta Havukainen sanoo.

Kaija kertoo olevansa onnellinen roolihenkilönsä puolesta.

– Natalia on itseäni pidemmällä siinä, että on päässyt turhasta eroon. Mitä kevyemmillä materialistisilla kantamuksilla elämäänsä elää, sitä enemmän voi tulla oikeasti tärkeää sisältöä. Se juuri ratkaisee näillä kilometreillä, Kaija muistuttaa.

”Kroppa vanhenee, mutta sielu käy aina vaan rippikoulua”

Hurtin huumorin avulla Nuoruustango on oiva muistutus, että niin kauan kuin henki pihisee, on toivoa.

– Ei ole syytä ajatella, että elämä loppuisi tietyn ikäisenä. Kroppa vanhenee, mutta sielu käy aina vaan rippikoulua, ohjaaja nauraa.

Kotikatsomo: Nuoruustango, TV1 su klo 21.05