Herkkua ois siinä monenlaista. Kuva: Joonas Salo/Sanoma-arkisto
Herkkua ois siinä monenlaista. Kuva: Joonas Salo/Sanoma-arkisto

Vapautta tarjoillaan koko ajan lisää, vaikka oikeasti tarvitsisimme paljon vähemmän vaihtoehtoja.

Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä oli jokin aikaa sitten pakina, jossa mummo yritti tilata hätänumerosta ambulanssia, mutta langan päässä kehotettiin menemään Sotepalvelutuotannon kuluttajayksikön verkkopalveluun luomaan OmaProfiili ja valitsemaan sopiva palveluvaihtoehtopaketti. 

– Apua, auttakaa!

– Rouva hyvä, meillä ei täällä varsinaisesti ole tarjolla apua, vaan me pyrimme ensisijaisesti tuottamaan asiakkaille valinnanvapautta.

No sote on sote, mutta miksi sitä myydään valinnanvapaudella? Kuka täällä oikein haluaa lisää valinnanvapautta? Eikö olisi kiva, jos olisi ihan sellainen julkinen palvelu, jossa sairaat saisivat hoitoa ja vanhukset apua? Ei minulle ainakaan tarvitse järjestää terveydenhoitoa yksilöllisesti – sama paketti käy mikä naapurillekin. 

Ihanuuksien buffetpöytä

Itse asiassa elämässäni on ollut liikaa valinnanvaraa vuodesta 1989 alkaen, jolloin piti valita koulussa konekirjoituksen, kaupallisten aineiden ja atk:n välillä. Lukio ei onneksi ollut silloin vielä luokaton – olisin varmaan edelleen lukiossa, jos olisi ollut. Nykyäänkin olisi kiva, jos joku antaisi lukujärjestyksen käteen ja kertoisi, mitä pitää tehdä.

Sama paketti käy mikä naapurillekin!

On vapaus tietysti monessa kohdassa hienoa. Minä voin esimerkiksi:

  • Ajaa autoa, vaikka olen nainen.
  • Kouluttautua mihin ammattiin haluan.
  • Matkustaa lomalla vapaasti, paitsi jos ei ole rahaa. 
  • Vapaasti äänestää vaaleissa ketä haluan tai asettua itse ehdokkaaksi.

Kaikilla ei ole tällaisia oikeuksia, mutta meillä etuoikeutetuilla länsimaalaisilla on. Maailma on meille kuin herkkuja notkuva noutopöytä: tuosta otan metvurstia, päälle kermavaahtoa, kevätrullat, kaalisalaatin ja jonkin itämaisen tahnan... Kokoan itselleni juuri minulle sopivan elämän.

– Noutopöytä on tavallaan hyvä vertaus, mutta se ei oikein riitä. Vapaus on laajempi asia kuin valinta vierekkäisistä vaihtoehdoista. Nykyään siitäkään ei päästä yksimielisyyteen, että missä se pöytä on ja mitä ruokaa on tarjolla, uskontotieteilijä Ruth Illman sanoo.

Illman tutkii Åbo Akademin Donner-instituutissa suomalaisten uskonnollisuutta, ja sehän näyttää aika lailla noutopöydältä: useimmat kuuluvat luterilaiseen kirkkoon, mutta poimivat hengellisiä elämyksiä eri paikoista. 

Illmanin tutkimusaineistossa yksi vastaaja haki juurevuutta ortodoksisen kirkon rituaaleista, mielenrauhaa buddhalaisesta meditaatiosta, kehotuntumaa holistisella parannusrituaalilla ja hyviä viboja samanistisesta rummutuspiiristä. Ai kamala, miten rasittavan kuuloista!

Saisiko vähän diktatuuria?

En ole yksin rasittuneisuuteni kanssa. On fakta, että vapaan valinnan seuralaisena tulee pelko siitä, että valitsee väärin. Vapaus alkaa kuristaa kurkkua.

– Voi se olla hämmentävä, turvaton tilanne, sanoo Ruth Illman.

Hänen mielestään maailmassa näkyy paljon vastareaktioita vapauteen: ihmisiä houkuttaa ajatus siitä, että jollakulla näyttää olevan kaikki vastaukset monimutkaisiin ongelmiin ja helpon elämän avaimet.

Haluan, että joku päättää puolestani eläkerahoista ja sote-uudistuksesta.

– Ääriliikkeiden suosio on tietysti ääriesimerkki. Mutta me kaikki haluamme ulkoistaa joitain päätöksiä elämässämme. Minä ainakin haluan, että joku muu päättää puolestani eläkerahoista ja sote-uudistuksesta. Ja sama toive meillä on pienemmissäkin asioissa.

Illman tarkoittaa esimerkiksi sitä, että joku haluaa noudattaa dieettigurun antamaa ruokavaliota, jotta tuntee, että yksi elämänalue on kontrollissa. Tai että moni äänestää aina samaa puoluetta, koska ei jaksa perehtyä vaihtoehtoihin. Näyttelijä Antti Holma syö joka ilta broileria ja pata-ainespussin, jotta hän voi keskittyä muihin asioihin kuin kauppalistan miettimiseen. Facebookin Mark Zuckerberg taas pukeutuu joka päivä samanlaisiin vaatteisiin. Siten hänelle jää enemmän aivokapasiteettia miettiä töissä sitä, mihin kohtaan siirtäisi peukalon kuvaa Facebook-näkymässä.

Yhdenlainen vastareaktio valinnanvapauteen on myös kitisevien keski-ikäisten kaipuu vanhoihin, hyviin aikoihin, jolloin asiat olivat yksinkertaisia. Kun uutiset katsottiin puoli yhdeksältä, säätiedotuksessa luvattiin lunta ja työpaikka oli ikuinen.

– Se Suomi, jossa oli luterilainen Jumala, äänestettiin samaa puoluetta, katsottiin kahta teeveekanavaa ja syötiin samaa ruokaa, on mennyttä. Ei sellaista oikeaa yhtenäisyyttä varmasti koskaan edes ollut olemassa, mutta ulkoisesti menneisyys näyttää selkeältä, Illman sanoo.

Omannäköinen elämä

Kyllä ihminen sen kanssa vielä elää, että valitsee vahingossa väärän lounasvaihtoehdon ja kaverilla onkin parempi annos. Mutta miten tehdään hyviä valintoja isoissa asioissa – silloin, kun pitäisi vaikka keksiä uusi ammatti?

Pysähtymällä ja ripauksella rohkeutta, opastavat Leena Ståhlberg ja Marjaana Herlevi. He ovat kirjoittaneet kirjan Omannäköinen elämä, jossa kerrotaan, miten isot valinnat tehdään. Se on monipolvinen, itsetutkiskelun täyteinen prosessi. Ensin pitää tuntea itsensä ja unelmansa. Unelmointia voi harjoitella vaikka vanhan kunnon aarrekartan avulla: kirjoita paperille niin monta unelmaa kuin kymmenessä minuutissa keksit. Sitten valitset viisi houkuttelevinta, etsit niihin kuvat ja teet kollaasin. Kun katselet sitä aina silloin tällöin, unelmasi alkavat mystisesti toteutua.

Olen sellainen ihminen joka... Salaa haaveilen... Tällä hetkellä...

Itsetuntemusta taas voi harjoitella jatkamalla seuraavia lauseita ensimmäisellä mieleen tulevalla asialla: Olen sellainen ihminen joka…. Salaa haaveilen… Tällä hetkellä… Minulle on tärkeää, että… Olen ylpeä itsestäni, kun... Osaan erityisen hyvin… Tulevaisuudessa…

Noin! Tehtävien parissa puuhaaminen kannattaa, koska niiden avulla voi löytyä kutsumus. Kirjassa annetaan ohjeita myös siihen, miten kutsumusta toteutetaan käytännössä. Tarvitaan vähän lisää keskittymistä, kyniä, paperia, muutama ystävä avuksi… 

Ehkei siitä pääse mihinkään, että vapauden mukana tulee myös vaivannäköä. Muuten menee hukkaan koko vapaus. Jos palataan opaskirjasta tosielämään, niin tiedättekö, miten täällä tehdään isoja valintoja? Samalla tavalla kuin pieniäkin: luotetaan intuitioon ja kokemukseen, mennään sinne mikä tuntuu helpoimmalta ja mikä tärkeintä, valitaan samalla tavalla kuin muutkin valitsevat.

– Kukaan ei pääse pakoon sosiaalista piiriään. Sen vaikutus valintoihimme on ratkaiseva. Jos ajattelee vaikka nuorta, joka haluaa tehdä kaiken eri tavalla kuin vanhempansa – eikö vanhemmilla ole merkittävä rooli hänenkin valinnassaan? Ruth Illman miettii.

Entäs vastuupuoli?

Tee testi: unelmoi itsellesi ihana kahden viikon loma vuodelle 2027. Sitten: mieti viime vuoden lomaasi. Ajattele seuraavaksi itseäsi kymmenen vuotta sitten. Olisitko uskonut, että vietät nykyään lomasi sillä tavalla? Et olisi. Luulit, että haluat tulevaisuudessakin vaeltaa Andeilla, mutta halusitkin pötkötellä aurinkokohteessa. Samoin tulee käymään vuoden 2027 lomallesi – kymmenen vuoden päästä olet eri ihminen ja haluat eri asioita. Aika muuttaa unelmia, ja huolella suunnitellut vapaat valintasi muuttuvat samalla, kun itse muutut. Ei se haittaa, sellaista elämä on.

”Kukin tekee itselleen parhaat valinnat. Se on kovaa peliä.”

Isompi ongelma puskee ruokakaupassa, kahvipakettihyllyllä: Kannattaako meille tumpeloille edes antaa valinnan vapautta? Minähän voin ostaa minkä paketin vain, mutta minun valintani saattaa tarkoittaa paria orjaa jossain kahviplantaasilla. Eikä asia edes kiinnosta sen vertaa, että jaksaisin ottaa selvää valintojeni eettisyydestä.

– Vapauden mukana tulee iso vastuu. Valitettavasti en usko, että osaamme tehdä kovin hyviä valintoja moraaliselta kannalta. Mutta sille uusliberalistinen ajan henki perustuu: kukin tekee itselleen parhaat valinnat. Se on kovaa peliä.

Täysi vapaus tekee pelistä myös epäreilua, koska kaikki eivät pääse valitsemaan samalta viivalta. Siksi kaikki ei vielä olekaan vapaasti valittavissa. 

Ja niistä sote-asioista toivoisi, että a) puikoissa on joku, joka oikeasti tajuaa jotain ja b) ettei joudu itse ihan kauheasti valitsemaan, eri sairaaloiden, eri lääkkeiden ja eri leikkaustekniikoiden välillä.

Toni Wirtanen kertoo tällä viikolla tv:ssä syyttävänsä vaimonsa masennuksesta musabisnestä. ”Se on saakelin mylly, joka jauhaa ihmisen päreiksi.”

Apulanta-yhtyeen keulakuva Toni Wirtanen, 42, ja hänen muusikkovaimonsa Jannika B, 32, nähdään tämän viikon torstaina Yökylässä Maria Veitola -ohjelmassa.

Jaksossa Maria Veitola vierailee Tonin ja Jannikan kesämökillä Lahden kupeessa, Hollolassa. Pariskunta keskustelee Marian kanssa rakkaudestaan, perhe-elämästään ja kamppailuistaan mielenterveyden kanssa. Kumpikin pariskunnasta on puhunut avoimesti sairastaneensa masennusta.

Toni kertoo Marialle elämänsä vaikeimmaksi paikaksi sen, kun vuonna 2003 alkoi kärsiä paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta.

– Silloin kun meni järki, niin se oli kyllä aika paha. Siinä oli elämässä vähän kaikenlaista ja sitten tuli paniikkihäiriöshow’t ja ahdistuskysymys siihen perään, Toni sanoo.

– Se veti todella synkkyyteen. Se oli pahinta.

Tonin mukaan mielenterveyden kanssa painiskelu on musiikkialalla yleistä.

”Silloin kun meni järki, niin se oli kyllä aika paha.”

– Meidän alalla ei ole ketään, joka vetäisi ilman nappeja ja terapiaa, mikä on hyvin hämmentävää.

Myöhemmin Marian yökyläilyn aikana pariskunta kertoo myös Jannikan uupumuksesta ja masennuksesta, johon hän sairastui pari vuotta sitten. Jannikan mukaan hänen tilanteensa johtui monesta tekijästä. Yksi syistä oli se, että hän on painanut töitä 15-vuotiaasta saakka ilman kesälomia: kiireinen elämä ajoi siihen, ettei Jannika ehtinyt käsitellä vaikeuksiaan.

Toni toteaa, että hänen mielestään yksi syy Jannikan sairastumiseen löytyy musabisneksestä:

– Mä syytän tätä hiton musabisnestä. Se on saakelin mylly, joka jauhaa ihmisen päreiksi. Jannika on tehnyt aina helvetisti töitä ja uskonut siihen, että mitä enemmän tekee, niin se myös palkitaan. Mutta musa-ala ei toimi niin.

Rakkaus otti aikansa

Jannika ja Toni tapasivat ensimmäisen kerran vuonna 2011, kun Jannika lähestyi Tonia saadakseen apua artistinuralleen. Jannikan mukaan heidän ensimmäinen tapaaminen ei ollut erityisen innostava.

– Täytyy sanoa, etten ollut koskaan tavannut yhtä negatiivista ihmistä. Toni sanoi, että älä jätä työtäsi, älä tule alalle, tämä on perseala, Jannika kertoo.

Rakkaus ei syttynyt Jannikan mukaan todellakaan ensisilmäyksellä. Pariskunta tapasi kuitenkin uudelleen ja uudelleen yhteisten tuttujen kautta, ja lopulta se oli menoa.

”En ollut koskaan tavannut yhtä negatiivista ihmistä kuin Toni.”

– En tiedä miten, mutta tässä sitä ollaan. Olen sanonut kaikille, ettei koskaan kannata ensimmäisen hetken perusteella tehdä päätelmää ihmisestä. Rakastan tuota miestä joka päivä enemmän, Jannika kertoo.

Haastattelimme Jannikaa viime kesänä, kun hän oli toipumisprosessinsa alussa. Lue juttu tästä:

 

Jos Gran Canaria on jo nähty, mutta kohtuullinen lentomatka houkuttaa, lähde La Gomeralle.

Gran Canaria on Kanariansaarten klassikko, josta löytyy aurinkoa, viinitarhoja, mukavaa ajanvietettä sekä hyvät ostosmahdollisuudet.

Joko olet kokenut nämä helmet?

  1. Puerto de Mogan, Kanarian Venetsia, on sympaattinen päiväkohde. Nappaa herkkujäätelö Gelatomaniasta ja istahda ihastelemaan alueen veneitä. Avenida Varadero 20, Puerto de Mogan.
  2. Vuokraa auto ja tee retki Gran Canarian ihaniin vuoristokyliin. Suuntaa Teroriin ja kuvaa uskomattomat, kanarianmännystä tehdyt parvekkeet!

Puerto de Mogan on ihastuttava pikkukylä. Kuva: Shutterstock
Puerto de Mogan on ihastuttava pikkukylä. Kuva: Shutterstock

Jos kaipaat jotain uutta, valitse kohteeksi La Gomera. Sen vihreiden kukkuloiden kauniissa kylissä paikalliset toivottavat vierailijat tervetulleiksi. Erinomaiset patikointimahdollisuudet ja koskematon luonto houkuttelevat luonnonystäviä tälle pienelle Kanariansaarelle.

  1. Casa rural, La Gomeran oma majoitusmuoto eli mökki- tai maatilamajoitus luonnon helmassa, tarjoaa persoonallisia yöpymisvaihtoehtoja. Nuku ihanassa Hotel Rural Ibo Alfarossa, jonka terassilta on upeat näkymät Atlantille. Kahden hengen huone alkaen 70 € / yö.
  2. San Sebastíanissa, saaren pienessä, mutta maalauksellisessa pääkaupungissa, on viihtyisiä ravintoloita ja putiikkeja. Testaa kehuttu La Salamandra -ravintola. Calle Real 16, 38800 San Sebastían.
  3. Valle Gran Rey on täynnä loistavia vaellusmahdollisuuksia. Pulahda vaelluksen jälkeen mereen joltain kylää ympäröivältä rannalta. Valle Gran Reyn upeaa aluetta voi ihastella myös Mirador Ermita del Santon näköalapaikalta.