Petsie on lemmikkien oma Facebook, joka yhdistää omistajia myös tosielämässä.

Mia Reila (vas.) ja Tuuli Tummala ovat tavanneet kasvotusten monia Petsie-tuttujaan. Mia ja Tuuli höpöttivät heti ensimmäisellä kerralla kuin vanhat tutut. Kuva Vuokko Salo

Sekarotuinen Romeo hamuaa keltaisten lehtien seasta roskia.

– Älä syö sitä! Tuuli Tummala komentaa.

Bokseri Livia poukkoilee vieressä eikä malttaisi odottaa tienvarsia nuuskivaa Romeota.

Tuuli, 22, ja Mia Reila, 22, ovat tulleet koiriensa kanssa kotkalaiselle Sapokan ulkoilualueelle. Kyseessä voisi olla mikä tahansa ystävysten iltalenkki, mutta oikeastaan Mia ja Tuuli tuntevat toisensa parhaiten nimimerkeillä Miusku ja Maimai. He ovat tutustuneet Petsie.fi-lemmikkisivustolla.

Petsie on eläinten Facebook. Omistajat lisäävät lemmikkejään yhteisöihin, lähettävät näiden nimissä kaveripyyntöjä, antavat virtuaalisia herkkupaloja ja pitävät blogia. Profiilin voi luoda vaikka lehmälle, marsulle tai kotilolle, mutta Petsien kunkkuja ovat koirat. Niitä on noin 30 000, kun yhteensä profiileja on yli 80 000. Innokkaimmilla käyttäjillä on oma profiili kaikille yhdeksälle rotalleen.

Aktiivisimmat petsieläiset juttelevat yhteisöissä tuntikausia ja sopivat tapaamisia eri kaupunkien koirapuistoihin. Jotkut menevät yhdessä lenkille.

Mia ja Tuuli tutustuivat Petsiessä, kun Mia oli kirjoittanut koiransa sairastumisesta. Kun Tuuli myöhemmin joutui miettimään oman koiransa nukuttamista, hän kysyi lähellä asuvalta Mialta neuvoja. Kun naiset ottivat uudet pennut samaan aikaan, he alkoivat jutella sisäsiisteydestä ja koulutuksesta. He päättivät tavata Tuulin luona ja antaa koirien leikkiä yhdessä.

Tuulia jännitti ensimmäinen tapaaminen. Nettitutun kanssa kun ei aina löydykään juteltavaa.

– Mia oli sellainen todella mukava tyyppi, niin kuin olin kuvitellutkin, Tuuli kertoo.

– Tuuli oli iloinen, mukava ja puhelias. Ainoastaan hiukset olivat vaihtaneet väriä, Mia arvioi.

Parisuhdeterapiaa

Kun lenkki on ohi, Tuuli pakkaa Romeon auton takakonttiin ja kaivaa esiin puolentoista litran vesipullon. Vesi lorisee muoviseen kulhoon ja Mian Livia alkaa hörppiä niin, että pisarat roiskuvat.

Koirat vievät lähes kaiken naisten vapaa-ajan. Petsie ja sen keskustelut ovat kotona jatkuvasti auki.

– Meinasin myöhästyä äsken, kun joku kertoi keskustelussa astuttaneensa ihan liian nuoren koiran, Tuuli puuskahtaa.

Eikä Petsiessä puhuta pelkistä koirista.

– Koiranruokayhteisössä joku saattaa kertoa, että on eronnut, ja sitten aletaan puhua kaikkien parisuhteista, Mia sanoo.

Tiistain Ensitreffit alttarilla jaksossa riidellään – taas. Siitä huolimatta yhden parin tulevaisuudessa pilkahtaa myös valoa. Varo juonipaljastuksia!

Kirjoitimme aikaisemmin, että Ensitreffit alttarilla -ohjelman Johannan ja Markuksen suhteesta ei oikein ota selvää.

Aikaisemmissa jaksoissa heillä on vaikuttanut menevän ihan mukavasti, ja kumpikin on todella halunnut saada suhteen toimimaan. Silti matkaan on mahtunut myös vastoinkäymisiä, erityisesti siksi, että heidän tapansa kommunikoida ovat hyvin erilaiset.

Tämän viikon jaksossa erilaiset viestintätavat räiskähtävät jälleen esille. Tarkoitus on viettää mukavaa kesäpäivää veneretkellä, mutta jo aiemmin päivällä käyty pieni riita kasvaa retken loppumetreillä suureksi.

Seuraa klassista riitelydialogia.

– Niin mut mä en ymmärrä, kerro mulle syy, miksi sä halusit... Et se sua nyt alkoi mietityttään uudestaan, Johanna ihmettelee.

– Miksi tästä pitää nyt vääntää, en mä oo tätä vääntämässä enää yhtään mitään, Markus yrittää.

– Sähän alotit uudestaan! Johanna tulistuu.

– No enhän mä oo enää sanonut yhtään mitään, ei mua kiinnosta tää homma, Markus mutisee.

– Ei mua kiinnosta tommonen hiljaisuus! Johanna syyttää.

– Sua ei kiinnosta hiljaisuus. Sitten kun sä räyhäät, niin sua kiinnostaa räyhääminen. Sit kun sua ei kiinnosta, niin tässä pitäis mennä sun mukaan joka asiassa, Markus tuskailee.

”Sua ei kiinnosta hiljaisuus. Sitten kun sä räyhäät, niin sua kiinnostaa räyhääminen.”

Lopulta Markus saa tarpeekseen riitelystä ja yrittää lähteä pois tilanteesta.

– Mä meen nyt jonnekin, ei tästä tule hevonv****a tästä hommasta.

– Miks näin typerästä asiasta lähtee tämmönen, mä en ymmärrä, Johanna jatkaa vielä.

– Älä minulta kysy, mä oon täs nyt yrittänyt ja yrittänyt, Markus sanoo.

– Aivan juu, sinä oot yrittänyt, Johanna toteaa kuivasti.

Seuraavaksi Markus turvautuu klassikkolausahdukseen:

– Älä nyt oo tommonen marttyyri.

– Itte sää, älä viitti hei, Johanna vastaa.

Videoklippi riidasta on katsottavissa MTV:n julkaisemassa ennakkojutussa.

Nyt käsi sydämelle. Kuulostaako tutulta? Tästähän parisuhderiidoissa lopulta on kyse. Jokin pieni asia saa kinan käyntiin, mutta todellisuudessa riidellään ihan jostain muusta: huomiosta, hyväksynnästä, rakkaudesta. Kumpikin haluaisi jo tehdä sovinnon, mutta kuitenkaan ei tee mieli antaa ihan kokonaan periksi.

Johanna ja Markus keskustelivat kommunikointitavoistaan edellisessä jaksossa psykologi Tony Dunderfeltin vastaanotolla. Riitojenkin keskellä molemmilla on vahva tahto saada suhde toimimaan. Kuukauden avioliiton jälkeen näyttää siltä, että yhteys alkaa löytyä.

– Kun se alku oli niin vaikea, en ikinä ajatellut, että me olisimme tässä tilanteessa. Että olen löytänyt tämmöisen systeemin kautta ihmisen, kenestä oikeasti välitän ja tykkään, niin onhan se aika hurjaa, Johanna sanoo jaksossa.

Mikään ei valaise lokakuista päivää kirkkaammin kuin asenneröyhtäys 1950-luvulta.

Et saa vaativia työtehtäviä, jos sinulla on silmäpussit. 

Harmaantuminen ei saa näkyä. 

Käytä hametta, jos haluat vaikuttaa menestyneeltä.

Muun muassa näin Menesty tyylillä – Bisnespukeutumisen uusi aika -kirjan (Alma Talent) kasanneet Minna Kiistala ja Jani Niipola opettavat Helsingin Sanomissa

– Jos ei tarvitse miettiä hoitamattomia kynsinauhoja tai silmäpakoa sukkahousuissa, voi keskittyä tärkeiden työasioiden hoitamiseen, Kiistala kuvailee lehden haastattelussa.

En ole urani aikana käyttänyt sekuntiakaan kynsinauhojeni pohtimiseen. Tuskin on muuten Juha Sipiläkään.  

Kaksikko antaa myös joukon järkeviä (miehille suunnattuja) pukeutumisvinkkejä, mutta nämä muut... Voi hyvä jumala.

Voin vakuuttaa, etten ole urani aikana käyttänyt sekuntiakaan kynsinauhojeni pohtimiseen. Tuskin on muuten Juha Sipiläkään.  

Silmäpussit eivät estäneet Bill Clintonia saamasta ihan merkittäviä työtehtäviä (ne olivat ihan toisenlaiset pussit, jotka tuhosivat hänen uransa).

Ja harmaantuminen – ei edes mennä tähän. Jos vilkaisee Maailman varakkaimpien ihmisten -listaa, harmaa vyöryy päälle. Mutta ei siinä joukossa toki naisiakaan juuri näy.

Johtuu varmaan siitä, että he eivät ole tajunneet käyttää niitä hameita. Vai tuleeko mieleen mitään muuta mahdollista selitystä?