Kuvat Vesa Ranta
Kuvat Vesa Ranta
Kuvat Vesa Ranta
Kuvat Vesa Ranta

Pyry Sahi, 21, pelkäsi aikaisemmin syödä julkisella paikalla, koska on lihava. Nykyään hän pyrkii muuttamaan muiden ihmisten asenteita ylipainoisia kohtaan.

Läski. Laardi. Plösö.

Pyry Sahi, 21, on elämänsä aikana kuullut monenlaisia nimityksiä itsestään. Nuorta naista on törkätty sormella vatsaan, ja lapset ovat hihitelleet hänet nähdessään. Kun hän on mennyt lääkäriin korvatulehduksen takia, hän on saanut kuulla saarnan painostaan.

Hänestä on puhuttu hänen ohitseen ikään kuin hän ei olisi lainkaan läsnä. Häntä on päivitelty ja häntä on surtu.

Ilman muuta on oletettu, että hän ei voi olla onnellinen. Eihän kukaan voi, jos on 160 senttiä pitkä ja painaa reippaasti päälle sata kiloa.

– Lihavuus ei ole mulle ongelma. Mun kehon ainoa ongelma on sitä ympäröivä yhteiskunta ja ihmisten asenteet, Pyry napauttaa keittiönpöytänsä ääressä. Ikkunasta näkyy pala kajaanilaista maisemaa: korkeita mäntyjä, parkkipaikka ja 70-luvulla rakennettuja kerrostaloja.

Pyry ei pidä ilmauksista iso tyttö tai ylipainoinen. Hän on omasta mielestään lihava.

– Yleensä lihava yhdistetään rumaan, laiskaan, epähygieeniseen ja kehnoon. Haluan ottaa sanan itselleni, koska sitä on käytetty minua vastaan. En voi kutsua itseäni isokokoiseksi, sillä olen siroluinen ja ­lyhyt. Ylipainoinenkaan en ole, sillä en usko painoindeksiin tai siihen, että jokaiselle ihmiselle olisi jokin oikea paino, jonka olisin ylittänyt.

Läppäriltä lenkille

Tiistaipäivä Kainuussa on käynnistynyt verkkaisesti. Pyry on nauttinut aamupalaksi muroja ja jogurttia, käynyt pitkällä lenkillä siperianhuskynsa Voltin ja miehensä Jyrin kanssa ja tavannut terapeuttinsa.

Olohuoneen nurkassa seisoo vierekkäin kaksi kirjoituspöytää, joiden päälle on unohtunut pari energiajuomatölkkiä ja erilaista paperisälää. Pyry ja Jyri viettävät monta tuntia päivästä tietokoneidensa ääressä, ja he ovat usein niin uppoutuneita omiin maailmoihinsa, että kun toinen kysyy jotakin, toinen muistaa vastata siihen vartin päästä.

Varsinkin juuri nyt marraskuussa Pyry on melkein kasvanut kiinni läppäriinsä, sillä hän osallistuu amerikkalaiseen nettikirjoituskilpailuun. National Novel Writing Monthin ideana on tuottaa kuukauden aikana 50 000 sanan mittainen fiktiivinen tarina. Jokainen sanamäärään yltänyt kirjoitus voittaa. Pyryllä voittoja on jo viisi.

– Tällä kertaa kirjoitan tytöstä, jota on kohdeltu kaltoin kotona ja joka ryhtyy ihmissudeksi. Hahmo on pienikokoinen ja laiha – ihan erilainen kuin minä – mutta ehkä hänen kokemuksissaan on vähän omianikin, Pyry kertoo.
Tietokoneita – joita asunnossa on kaikkiaan viisi kappaletta – Pyry käyttää myös televisio-ohjelmien katsomiseen ja valokuvien käsittelyyn.

– Kuvaan luontoa. Se on Suomessa niin kaunis, ja kuvien kautta näkyy, miten vuodenajat vaihtuvat. Viimeksi tähtäimessäni oli lintuja, mikä oli aika haastavaa.
Lukion jälkeen Pyry on viettänyt pari välivuotta ja työkseen vastaillut 118-palvelunumerossa. Yläasteen päästötodistuksessa keskiarvo huiteli 9,5 tietämillä ja ylioppilaaksikin hän kirjoitti hyvin paperein. Pyryä kiinnostaisi psykologian tai filosofian opinnot, joiden kautta pääsisi haaveammattiin vankilapsykologiksi.

– Minua kiinnostaa, mikä saa ihmisen poikkeamaan normikäytännöistä.

Mutta vaikka Pyry istuukin ”ehkä puolet” valveillaoloajastaan koneella, ehtii hän myös liikkua. Koiransa kanssa hän painelee pitkin metsäteitä, ja olohuoneen nurkassa seisoo puoli vuotta sitten hankittu kuntopyörä. Sen satulassa ­Pyry on opetellut purkamaan pahimpia vihanpuuskiaan.

– Lihavista ajatellaan automaattisesti, etteivät he liiku. Saatetaan huokaista, että ’liikkuisit edes vähän’. Erityisesti terveydenhuollon ihmisten asenteista tulee turhauttava ja vihainen olo. Jos he pystyisivät mittaamaan lihakseni, he yllättyisivät. Vaikka olen lihava, olen hyvässä kunnossa. En hengästy kiivetessäni kotiini neljänteen kerrokseen tai lenkkeillessäni koirani kanssa.

Arvet ja pienet penkit

Nykyään Pyryn syöminenkin on hallinnassa. Vaikka hänen suhteensa ruokaan ei koskaan ole ollut ihan terve, tunnesyöpöttelyyn hän ei enää sorru.

– Jos minulla on paha olla, tulee pikemminkin sellainen olo, että en varmaan syö. Mieluummin rääkkipyöräilen.

Kaksionsa keittiössä Pyry kokkaa joka päivä itselleen ja aviomiehelleen ja syö sen verran, että nälkä lähtee. Hänen lemppareitaan ovat intialaiset ja kiinalaiset ruuat sekä lasagne. Ehkä kerran viikossa pariskunta herkuttelee Subway-pikaruokaravintolassa, jonka chicken fajita -patonkia kumpikaan ei voi vastustaa.

Aiemmin Pyry arasteli julkisella paikalla syömistä muttei enää.

– Yleensäkin yritän ajatella, että jos tulee sellainen olo, että en voi mennä jonnekin, koska olen lihava, niin menen sitä suuremmalla syyllä.

Liikalihavuus ei vaikeuta arkea. Siroluisena ja lyhyenä Pyry löytää vaatteita: Yläosat hän saa H&M:stä ja Gina Tricotista. Housut hän tilaa useimmiten netin kautta kaupoista, joilla on valikoimissaan suuria kokoja.

Pyry ei ole koskaan lentänyt, joten hän ei tiedä, miten mahtuisi lento­koneen istuimeen. Uimahallissakin hän on uskaltanut käydä. Porealtaassa aviomiehen kanssa istuskelu sujui leppoisasti, eivätkä samaan aikaan tynnyrissä kylpeneet teinitytöt tuntuneet kiinnittävän mitään huomiota Pyryn muotoihin.

– Jos lähtee hakemaan ihmisistä vikoja, niin kaikista löytyy jotakin arpea. Silloin ei voi pitää mitään kauniina.

Aina Pyry ei kuitenkaan ole osannut ajatella näin.

Laiskan oma vika

Kukaan ei tunnu tietävän miten ylipainoon pitäisi suhtautua, vaikka se ei ole katoamassa mihinkään: suomalaiset, ­kuten koko läntinen maailma, lihovat hurjaa vauhtia. Suomalaisista työikäisistä yli kaksi miljoonaa on ylipainoisia ja sairaalloisen lihavia heistä on noin 50 000.

Yhteiskunnan, terveydenhuollon ja aika monen yksittäisen ihmisen asenteet lihavia kohtaan ovat jyrkkiä. Suomalaisilla keskustelusivuilla heille huudellaan: Lipun hinta painon mukaan. Mitä paksummat turistit sen enemmän löpöä palaa. Tai lylleröthän vois vaikka patikoida/meloa sinne perille... hyötyliikuntaa!!!

Pyrykin on saanut usein kokea, miten lääkärissä kaikki sairaudet pistetään lihavuuden piikkiin. Hän kertoo olevansa terve kuin pukki eikä pelkää, että lihavuudesta aiheutuisi kremppoja ikävuosien karttuessakaan.

– Asenteet ovat tosi syvällä. Uskotaan kovasti siihen, että lihavuus aiheuttaa automaattisesti kakkostyypin diabeteksen. Moni lihava ei saa sairauksiinsa asiallista hoitoa tai hänet jätetään kokonaan hoitamatta. Harvoin tuodaan esiin, että on myös tutkimuksia, jotka osoittavat lihavuuden suojaavan tietyiltä sairauksilta, esimerkiksi joiltakin syöviltä.

Ylipainoa mittaavaa painoindeksiä Pyry pitää epäluotettavana.
– Rasva on erilaista eri paikoissa. Esimerkiksi vatsaontelossa se on vaarallisempaa kuin vaikkapa reisissä, mutta tätä eroa painoindeksi ei ota huomioon. Painoindeksin keksinyt tiedemies oli mielestäni Mengele-tyyppinen tohtori, jolla oli määritelmät myös ihonvärille. On käsittämätöntä, että menetelmä on yhä käytössä.

Suuret sukujuhlat ja muut joukkotapahtumat Pyry jättää nykyään suosiolla väliin, koska ei kestä ihmisten hymistelyä.

– Sukulaiset puhuvat minusta tyyliin ’onkohan se taas lihonut ja laihduttaa­kohan se koskaan?’ Se tuntuu pahalta, ja varsinkaan nuorempana en osannut sanoa noissa tilanteissa mitään takaisin.

Tämä on mun vartalo!

Lihavien ihmisten kohtelu nyppii Pyryä niin paljon, että hän kirjoittaa Lihavasti sopiva -nimistä blogia.

Blogi on esimerkki Suomessa vielä ­aika tuntemattomasta lihavuusaktivismista, joka pyrkii muuttamaan muiden ihmisten asenteita. Usein lihavia pidetään laiskoina ja ylipainoa itse aiheutettuna, vaikka myös perintötekijät, aineenvaihdunta ja ruumiillisten arkipuuhien väheneminen vaikuttavat siihen.

Tunnetuimpia lihavuuden puolestapuhujia ovat Mimmi ja Peppi, joiden ­More to Love -blogissa keskitytään muotiin ja kauneuteen ja ollaan samaan ­aikaan avoimesti ”isoluisia”. Näiden naisten hyväntuulinen asenne on niin pidetty, että he kertovat elättävänsä itsensä blogia kirjoittamalla.

Amerikassa puolestaan syntyi lokakuussa melkoinen kohu, kun 18-vuotias newyorkilainen opiskelijatyttö Stella Boonshoft julkaisi netissä kuvan itsestään alusvaatteisillaan. Postauksessaan Stella kertoi olevansa kyllästynyt ruumiiseensa kohdistuvaan määrittelyyn ja päättävänsä tästä lähtien itse, mitä vartalollaan tekee. Kokoni ei kuulu fucking kenellekään. Jos iso mahani tai läskit ­käsivarteni tai raskausarpeni kauhistuttavat sinua, niin se on oma ongelmasi. En aio enää piilottaa vartaloani suojellak­seni sinun herkkiä aistejasi.

Stella omisti valokuvan kiusaajilleen. Ratsastuksenopettajalleen, joka piti häntä liian lihavana, kun hän oli yhdeksän. Kesäleirin tytölle, joka sanoi, että Stella olisi ihan nätti, jos laihtuisi vähän. Ja yläasteen Emilylle, joka sai hänet tuntemaan siltä, ettei hän ansaitsisi olla olemassa.

Lapsuus loppuu

Pyry kuvitteli olevansa ihan tavallinen tyttö, kunnes hänet toisella luokalla kutsuttiin terveystarkastukseen.

– Terveydenhoitaja huusi vihaisena, että minun pitää alkaa heti laihduttaa. Sitä ennen en ollut ajatellutkaan olevani mitenkään poikkeava, kahden isoveljen ja vanhempiensa kanssa maalaistalossa kasvanut Pyry kertoo.

Ulkonäkötraumoja syntyi lisää käsityötunnilla, kun viidennen ja kuudennen luokan tytöiltä otettiin mittoja housujen ompelua varten.

– Opettajan mielestä kuudesluokkalaisten tyttöjen lantionseutu oli pyöristynyt, koska he olivat tulossa naisiksi, mutta minä viidesluokkalainen olin vain liian iso. Todellisuudessa meillä ei ollut ikäeroa kuin muutama kuukausi. Kun kuuntelin häntä, itkin.

Pyryn kotona syötiin terveellisesti ja isää lukuun ottamatta muut perheen­jäsenet olivat normaalipainoisia.

– Muistan, että jostain syystä söin lapsena salaa jäätelöä. En edes tiedä, miksi salaa. Teki vain mieli syödä.

Perheen isä kuoli haimatulehdukseen Pyryn ollessa 7-vuotias, mutta muuten varhaislapsuus oli onnellista aikaa. Lähimpään naapuriin oli pari kilometriä, ja ­samanikäisten leikkikavereiden luo vielä pidempi matka. Niinpä tytöllä oli paljon mielikuvitusystäviä, joiden kanssa leikkiessä ääntä lähti ikään kuin kylässä olisi ollut isompikin porukka. Välillä Pyry häiritsi kymmenen vuotta vanhempien veljiensä traktorin- ja moponrassauspuuhia tai viiletti pyörällä pitkin maanteitä.

Ensimmäisen kerran Pyry yritti laihduttaa salaa ollessaan vähän alle kymmenen. Laihdutuskuurista ei tietenkään tullut mitään, ja erilaiset epätoivoiset kokeilut seurasivat toisiaan.

– Välillä olin viikon syömättä mitään. Join vain paljon Pepsiä. Se oli kauheaa. Koulussa väitin syöneeni jo kotona ja kotona toisin päin. Mutta viikonloppuna kotona minun oli pakko syödä edes vähän.

Joskus suhde ruokaan muistutti bulimiaa, vaikkei Pyryllä koskaan diagnosoitukaan syömishäiriötä.

– Söin ja saatoin käydä oksentamassa. Koin syyllisyyttä syömisestä, sillä enhän minä tarvinnut ruokaa, koska olin lihava.

Lällällää läski

Kukaan ei huomannut nuoren tytön ­pahaa oloa, sillä hän vietti iltaisin paljon aikaa yksin äidin ollessa navetassa.

– Olen aina ollut myös hyvä valehtelemaan. Uskon myös, että syömättömyyteeni ei koulussa kiinnitetty huomiota, koska usein sellainen käytös, jota hoikalla pidettäisiin syömis­häiriönä, on lihavalle ihmiselle toivottavaa.

Yläasteella Pyryä nimiteltiin lihavuuden takia ja hänet suljettiin ulkopuolelle. Vaikka hän oli hyvä joukkuelajeissa, liikuntatunneilla hänet valittiin aina viimeisenä joukkueisiin. Yläasteella hänellä oli yksi ainoa ystävä.

– Olin niin tottunut olemaan yksin, etten edes osannut kaivata enempää ­ystäviä.

Vaikka Pyryn kouluvuosista ei ole kymmeniä vuosia, opettajien asenteet tuntuvat antiikkisilta. He eivät osanneet puuttua kiusaamiseen vaan kehottivat Pyryä kestämään, koska ’lapset nyt vain ovat lapsia’. Ainoastaan kerran yksi opettaja ­puhui asiasta luokan edessä ja muistutti, että ketään ei saa kiusata, vaikka tämä olisi vähän pulleampi.

Kotona Pyry esitti reipasta eikä koskaan pukahtanutkaan äidilleen tilanteestaan. Pyry uskoo, että isoveljiensä ­ansiosta hänelle oli kasvanut paksu nahka, joka auttoi kestämään.

– En koskaan ihan kokonaan murtunut, mutta haaveilin ja toivoin kiusaa­jieni kuolemaa. Olen edelleen vihainen pahimmille kiusaajilleni, ja mielestäni jokainen, joka ei puutu kiusaamiseen, on myös itse kiusaaja.

Pyryn toivoo kaikkien vanhempien opettavan lapsilleen, että lihavuus ei ole väärin. Omia lapsia hän ei aio hankkia.

– Kaikki aina sanovat, että kyllä mieleni vielä muuttuu, mutta ei se ole koskaan muuttunut. En ole äidillinen tyyppi. Meidän lapset ovat nelijalkaisia.

Terapiaan Pyry on joutunut turvautumaan, sillä hän kärsii yhä koulukiusaamisen aiheuttamasta masennuksesta ja itsetunto-ongelmista. Hän välttelee sosiaalisia tilanteita, sillä uskoo olevansa huono seurustelemaan ihmisten kanssa.

– Jos kävelen kadulla ja kuulen kikatusta, kuvittelen heti, että minulle nauretaan, vaikka enhän minä voi sitä tietää. Ja jos valitsen karkkihyllystä lempi­suklaatani Maraboun mansikkaa, luulen tuntevani arvostelevia katseita, vaikka enhän voi olla siitä varma. Harvoin minua on lapsuuden jälkeen nimitelty, mutta suomalaiset kyllä osaavat tuijottaa ja katsoa, että mitä tuo syö.

Helpoiten Pyry löytääkin samanhenkisiä ihmisiä netin kautta.

– Netissä on helpompi olla avoin. Kirjoittaessani pystyn myös paremmin miettimään, mitä sanon. Oikeassa elämässä sanoja on vaikea vetää pois, ja minua saattaa jäädä vuosiksi hävettämään ­jokin asia, jonka olen ilmaissut väärin.

Mies vei jalat alta

Pari vuotta sitten Virroilla abiturienttityttö Pyry oli jo menettänyt toivonsa poikien suhteen. 19-vuotiaana hänellä oli ­taka-naan puolitoista vuotta kestänyt seurustelusuhde, joka päättyi, koska Pyry koki heidän kasvaneen erilleen.

Lukiolais­tyttö luki innokkaasti Nietzsheä ja Kierkegaardia ja alkoi kiinnostua politiikasta, kun taas samanikäiset pojat kohkasivat autoista ja tietokonepeleistä ja tuntuivat auttamattoman epäkypsiltä.

Pikkupaikkakunnan tarjonta ei siis päätä huimannut.

– Tuntui, että kukaan ei kelpaa minulle tai sitten minä en kelpaa niille, jotka ovat niin sanotusti tavoittamattomia minulle. Ajattelin, etten ikinä löydä ketään.

Pyry julkaisi myös ilmoituksen Suomi24-treffipalstalla. Kului melkein puoli vuotta, kunnes tuli viesti, joka vei jalat alta.

– Olin heti ihan myyty. Viesti oli pitkä, ja tuntui, ettei sen lähettäjä halua iskeä minua vaan vilpittömästi tutustua. Kahden päivän jälkeen vaihdoimme puhelinnumeroita, ja saman viikon perjantaina hän lähetti minulle ruusun.

Sen jälkeen asiat etenivät vauhdilla. Pyry ja Jyri alkoivat seurustella jo ennen kuin olivat tavanneet kasvotusten. Psykologian ylioppilaskokeen jälkeisenä päivänä Pyry istahti autoon ja ajoi Suomen poikki Virroilta Nurmekseen.

– Jännitti hirveästi. Pelkäsin koko ajan, että mitä hän ajattelee, kun olen näin lihava.

Mutta eipä poika ajatellut mitään. Tai ajatteli paljonkin mutta pelkästään hyvää.

Nuoripari muutti yhdessä Kajaaniin, ja viime heinäkuussa he menivät naimisiin maistraatissa.

– Jos miehelle on tärkeää puolison lihavuus tai laihuus, hän ei itse ansaitse kumppania. Yhteiskuntamme naisihanne on niin hirveä, ettei se tee kunniaa yhdellekään naiselle.

– Tuolla olohuoneessa minulla on mies, joka näkee minut kokonaisuutena – aivot, sydämen ja kehon, Pyry hymyilee ja katsoo asunnon poikki puolisoaan.

Juttu on julkaistu Me Naisten numerossa 48/2012.

Oletko samassa tuloluokassa Kerttu Niskasen, Manuela Boscon vai kenties Jutta Gustafsbergin kanssa?  

0–5 000 euroa tienasivat juontaja Axl Smith, laulaja Petra Gargano ja pyöräilijä Lotta Lepistö.

5 001–10 000 euroa tienasivat malli, yrittäjä Lotta Näkyvä ja hiihtäjä Kerttu Niskanen.

10 001–15 000 euroa tienasivat tanssija Jukka Haapalainen ja kestävyysjuoksija Alisa Vainio.

15 001–20 000 euroa tienasivat malli Kirsi Pyrhönen, laulaja James Nikander, eli Musta Barbaari, ja laulaja Jannika Wirtanen, eli Jannika B.

20 001–25 000 euroa tienasivat entinen alppihiihtäjä Kalle Palander ja räppäri Sini-Maria Makkonen, eli Sini Sabotage.

25 001–30 000 euroa tienasivat Miss Suomi 2016 Shirly Karvinen ja laulaja Jonna Tervomaa.

Laulaja, lauluntekijä Jonna Tervomaan tulot vuonna 2016 olivat 29 193 euroa.
Laulaja, lauluntekijä Jonna Tervomaan tulot vuonna 2016 olivat 29 193 euroa.

30 001–35 000 euroa tienasivat ruokakirjailija, bloggaaja Hanna Gullichsen ja lumilautailija Enni Rukajärvi.

35 001–40 000 euroa tienasivat mentalisti Noora Karma ja pikaluistelija Mika Poutala.

40 001–45 000 euroa tienasivat malli ja yrittäjä Janina Fry, juontaja sekä koreografi Marco Bjurström ja laulaja Ilkka Lipsanen, eli Danny.

45 001–50 000 euroa tienasivat juontaja ja muusikko Tapio Huuska, eli Cristal Snow, ja tubettaja Maiju Voutilainen, eli Mansikkka.

50 001–55 000 euroa tienasivat näyttelijä Manuela Bosco ja tubettaja Maria Verho, eli Mariieveronica.

55 001–60 000 euroa tienasivat näyttelijä Pihla Viitala ja muusikko Iiro Rantala.

60 001–65 000 euroa tienasivat yrittäjä Kaarina Kivilahti, mallitoimiston johtaja Laila Snellman sekä yrittäjä, juontaja ja malli Anne Kukkohovi.

Supermood-ekokosmetiikkamerkkiä pyörittävä Anne Kukkohovi tienasi 60 391 euroa.
Supermood-ekokosmetiikkamerkkiä pyörittävä Anne Kukkohovi tienasi 60 391 euroa.

65 001–70 000 euroa tienasivat näyttelijä Lena Meriläinen ja sarjakuvapiirtäjä Juba Tuomola

70 001–75 000 euroa tienasivat juontaja Anni Hautala ja näyttelijät Antti Holma sekä Antti Luusuaniemi

75 001–80 000 euroa tienasivat juontaja Esko Eerikäinen ja laulaja Saara Aalto.

80 001–85 000 euroa tienasivat näyttelijä Lauri Tilkanen ja bloggaaja Sara Vanninen.

85 001–90 000 euroa tienasivat tanssija, koreografi Jorma Uotinen ja juontajat Jenni Alexandrova ja Kimmo Vehviläinen.

90 001–95 000 euroa tienasivat kehonrakentaja Jari ”Bull” Mentula, kansanedustaja Jani Toivola ja fitness-malli Eevi Teittinen.

95 001–100 000 euroa tienasivat juontaja Jone Nikula ja stand up -koomikko Heli Sutela.

100 001–105 000 euroa tienasivat yrittäjä Jutta Gustafsberg ja radiojuontaja, toimittaja sekä kirjailija Anna Perho.

Jutta Gustafsberg ansaitsi vuonna 2016 jonkin verran enemmän kuin samalla alalla työskentelevä Jari ”Bull” Mentula.
Jutta Gustafsberg ansaitsi vuonna 2016 jonkin verran enemmän kuin samalla alalla työskentelevä Jari ”Bull” Mentula.

105 001–110 000 euroa tienasivat juontaja Sami Kuronen, näyttelijä Tiina Lymi ja ohjaaja Antti Jokinen.

110 001–115 000 euroa tienasivat yrityskouluttaja Juhani ”Tami” Tamminen ja sarjakuvapiirtäjä Pertti Jarla.

115 001–120 000 euroa tienasivat koomikko Krisse Salminen, ex-jääkiekkoilija Jere Karalehti, radiojuontaja Juha Perälä ja psykoterapeutti, tietokirjailija Maaret Kallio.

120 001–125 000 euroa tienasivat bloggaaja Natalia Tolmatsova ja laulaja Sanni Kurkisuo.

125 001–130 000 euroa tienasivat muusikko Tuure Kilpeläinen ja näyttelijä Kari Ketonen.

130 001–135 000 euroa tienasivat räppäri, kirjailija Henri Pulkkinen ja näyttelijä Aku Hirviniemi.

135 001–140 000 euroa tienasivat laulaja Thomas Kirjonen, eli Kasmir, ja ohjaaja Johanna Vuoksenmaa.

140 001–145 000 euroa tienasi juontaja Vappu Pimiä.

145 001–150 000 euroa tienasi ohjaaja Aku Louhimies.

150 001–155 000 euroa tienasivat laulajat Toni Wirtanen ja Olli Lindholm sekä juontaja Janne Kataja.

Juontaja Janne Kataja ylsi vuonna 2016 yli 150 000 euron tuloihin.
Juontaja Janne Kataja ylsi vuonna 2016 yli 150 000 euron tuloihin.

155 001–160 000 euroa tienasivat stand up -koomikko Sami Hedberg ja laulaja Maija Vilkkumaa.

160 001–165 000 euroa tienasivat tanssikouluyrittäjä Anitra Ahtola ja laulaja Paula Koivuniemi.

165 001–170 000 euroa tienasi radio- ja tv-juontaja Jari ”Jaajo” Linnonmaa.

170 001–175 000 euroa tienasivat näyttelijä Esko Salminen ja huutokauppakeisari Aki Palsanmäki.

175 001–180 000 euroa tienasivat laulajat Kimmo Laiho, eli Elastinen, ja Jenni Vartiainen sekä ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen.

180 001–185 000 euroa tienasi laulaja Elisa Tiilikainen, eli Elli Haloo.

185 001–190 000 euroa tienasivat tähtitieteilijä Esko Valtaoja ja näyttelijä Pirkka-Pekka Petelius.

190 001–195 000 euroa tienasi entinen painija ja olympiavoittaja Jouko Salomäki.

195 001–200 000 euroa tienasivat laulaja Juha Tapio ja juontaja, toimittaja Tuomas Enbuske.

Yli 200 000 euroa tienasivat muiden muassa räppäri Jare Tiihonen (201 411 euroa), eli Cheek, kirjailija Laura Lindstedt (201 590 euroa) ja laulaja Kaija Kokkola, eli Kaija Koo (313 464 euroa).

Tulot perustuvat vuoden 2016 verotietoihin. Lähde: Ilta-Sanomat.

Piispan työhuone sijaitsee Tuomiokapitulin tiloissa. Arkiasu ja juhlapuku säilytetään siellä, liturginen asu eli kaapu, hiippa ja sauva taas Tuomiokirkossa. Piispanristi on vuodelta 1959. ”Sen painoarvo tuntuu myös fyysisenä.” Kuva: Heli Blåfield
Piispan työhuone sijaitsee Tuomiokapitulin tiloissa. Arkiasu ja juhlapuku säilytetään siellä, liturginen asu eli kaapu, hiippa ja sauva taas Tuomiokirkossa. Piispanristi on vuodelta 1959. ”Sen painoarvo tuntuu myös fyysisenä.” Kuva: Heli Blåfield

Ennen piispanvirkaansa Teemu Laajasalo tunnettiin poliittisen satiirin taitajana Yle Leaksissa. Huumori sopii hänen mielestään myös kirkkoon. – Tilannetaju on siinä oleellista.

Yhdellä joululaululla on piispa Teemu Laajasalolle, 43, erityinen merkitys. Ei itkeä saa, ei meluta saa avasi show’n joka kerta, kun nuori Teemu kävi isänsä kanssa viihdyttämässä vanhainkodin asukkaita Itä-Helsingissä. Isä esitti joulupukkia, Teemu oli viulua soittava tonttu.

– Kun isäukko ikääntyi, minut upgradattiin joulupukiksi. Esiinnyimme samassa vanhainkodissa ainakin kymmenenä peräkkäisenä jouluna, Teemu kertoo Matkalla minuksi -haastattelussa.

Tänä jouluna estradi on toinen. Laajasalo pitää ensimmäisen joulusaarnansa Helsingin hiippakunnan piispana Helsingin Tuomiokirkossa. Aattohartauden jälkeen piispa viettää joulua perheensä kanssa: hän on kolmen pienen lapsen isä.

– En ole yrittänyt siirtää lapsuudenkotini dynamiikkaa meille, joitain samoja perusarvoja kyllä. Rakkauden, turvallisuuden ja rohkaisun henki ovat esillä omassakin kodissani, hän sanoo.

– Minua kannustettiin ja kehuttiin varmaan vähän liikaakin.

Laajasalo arvioi, että tausta on joskus näyttäytynyt liiallisena itsevarmuutena.

– Olen pitänyt itseäni kaikkien alojen asiantuntijana, joka kertoo vastauksen silloinkin, kun kukaan ei sitä kysy.

Huumoria kirkkoon

Ennen piispanvirkaansa Teemu Laajasalo tunnettiin Kallion kirkkoherrana sekä poliittisen satiirin taitajana television Yle Leaksissa.

– Komedian tekeminen oli minulle rakas harrastus, jota muistelen hyvällä. Enää en voi heilua telkkarissa vitsihahmona. Piispan virkaan se ei sovi.

Hän ajattelee kuitenkin, että myös huumori sopii kirkkoon.

– Kirkkoon ei tulla kuuntelemaan vitsejä, mutta kyllä hauskat jutut sopivat saarnaan. Tilannetaju on siinä oleellista. Ilosanoman asiallahan tässä ollaan.

Miksi Teemu Laajasalo kuvailee itseään hihhuliksi uskonharjoittajaksi? Miksi hän vertaa kirkkoa makkarapakettiin? Tiesitkö, että sama risti on kulkenut Helsingin piispoilla vuodesta 1959? Lue koko haastattelu Me Naisten joulutuplasta 50–51/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

  • Helsingin hiippakunnan piispa asuu Helsingissä vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa.
  • Teologian maisteri, kasvatustieteen tohtori. Edisti Aleppon kellot -kampanjaa Kallion kirkkoherrana. Tuttu ohjelmista Yle Leaks sekä Hyvät ja huonot uutiset.
  • Harrastaa kitaransoittoa. Toiveharrastuksena liikunta: ”Toivon harrastavani liikuntaa, mutta teen sitä liian harvoin.”
  • Saarnaa Helsingin Tuomiokirkon aattohartaudessa 24.12. klo 15.30.