Neuloja on useamman paksuisia. Ohuimmat, 0,3 millimetrin neulat ovat suonille turvallisimmat, mutta enemmän käytetään paksumpia.
Neuloja on useamman paksuisia. Ohuimmat, 0,3 millimetrin neulat ovat suonille turvallisimmat, mutta enemmän käytetään paksumpia.

Kati Pyötsiä on autovuorojen vakiohenkilökuntaa. ”Kun työntekijät vaihtuivat autossa useammin, asiakasmäärät vähenivät. On tärkeää, että täällä on vastassa tutut ihmiset.”
Kati Pyötsiä on autovuorojen vakiohenkilökuntaa. ”Kun työntekijät vaihtuivat autossa useammin, asiakasmäärät vähenivät. On tärkeää, että täällä on vastassa tutut ihmiset.”

”Skarppaa vähän” ei välttämättä toimi elämänohjeena, kun ihminen on huumekoukussa. Jos pääsee kuiville, edessä on vuosikausien skarppaus. Retkahduksia sattuu melkein kaikille.
”Skarppaa vähän” ei välttämättä toimi elämänohjeena, kun ihminen on huumekoukussa. Jos pääsee kuiville, edessä on vuosikausien skarppaus. Retkahduksia sattuu melkein kaikille.

Puhtaita huumeneuloja, uusia ruiskuja, kondomeja ja terveysneuvontaa. Tämä pakettiauto työntekijöineen on monen huumeriippuvaisen ainoa kontakti normaaliin työssäkäyvien maailmaan.

Ja sitten neulat. Millasia sä haluut?

– Nollavitosta, vanhempaa mallia jos on.

– Olepa hyvä. ­Mites, tarviitko laastaria, märkälappuja, kortsuja, liukkaria?

Asiakaspalvelutilanne on ystävällinen, melkein R-kioskimaisen pirteä ja nopeasti ohi. Se ei vain tapahdu millä tahansa kioskilla, vaan Helsingin Diakonissalaitoksen liikkuvassa terveysneuvontayksikössä: pakettiautossa, joka on pysäköity maunulalaiselle parkkipaikalle. Täältä saa hakea uusia huumeruiskuja ja -neuloja ja tuoda käytettyjä hävitettäväksi. Lisäksi saa sidetarpeita, kortsuja ja neuvontaa.

Tiistai-iltana työvuorossa on osastonhoitaja-sairaanhoitaja
Jaana Malinen
ja sairaanhoitaja
Kati Pyötsiä

. Tilaa ei ole liikaa, mutta auto on suunniteltu juuri tätä varten. Kaikelle on omat lokeronsa, ja niissä nimilaput: ”Steritsit”, ”filtterit”, ”klikkikupit”.

Klikkikupit?

– Klikkikuppi on muovikippo, jossa he liuottavat pillereitä veteen. Se on heidän kieltään. Jos pyydetään värkkejä, se tarkoittaa neulaa ja ruiskuja.

Asiakkailta ei kysytä nimiä, mutta ­nimimerkki ja syntymävuosi kirjataan. Illan ensimmäinen on hoikka, kolmikymppinen mies. Hän tuo turvaroskikseen kolmesataa neulaa, saa saman verran uusia mukaansa, pakkaa paketit reppuunsa, hymyilee, kiittää ja ottaa polkupyöränsä.

Kaikki alkoi hivistä

Pikkubussi pysähtyy illan aikana kahdella pysäkillä. Se on kiertänyt pääkaupunkiseutua jo yksitoista vuotta. Viime vuonna näihin aikoihin tarjottiin kahvia ja pipareita kymmenvuotisjuhlan kunniaksi.

– Liikkuva yksikkö päätettiin perustaa, koska huumeidenkäyttäjien hiv-tapaukset kasvoivat 90-luvun lopulla räjähdysmäisesti. Silloin perustettiin kaupungille kiinteitä neuvontapisteitä, joissa sai vaihtaa neulat puhtaisiin. Liikkuva yksikkö tuli täydentämään niitä, kertoo yksikönjohtaja

Juha Kröger

Diakonissalaitokselta.

Lisäksi avattiin palvelukeskus, joka oli tarkoitettu pelkästään hiv-positiivisille huumeidenkäyttäjille. Toimet tehosivat, ja hiv-rintamalla menee nykyään paremmin. Kun 90-luvun lopulla suonensisäisten huumeiden käyttäjillä todettiin lähes sata tartuntaa vuodessa, tänä vuonna on on löytynyt yksi.

– Melkein kaikki suonensisäisiä huumeita käyttävät hiv-positiiviset ovat Suomessa lääkityksen piirissä. Se on poikkeuksellista.

”Mä halusin kokeilla kaikkea, ihan kaikkea”

Autoon tulee laiha tyttö, joka kaataa roskikseen tottuneesti Mehukatti-purkillisen neuloja.

– Hurjia kuvia, jos tästä otatte. Mutta tää on totuus, hän sanoo.


Henna
on 26-vuotias, skarppi ja suorasanainen. Hän ei halua hengailla Koivukylässä Diakonissalaitoksen auton lähellä kovin pitkään, mutta hetken hän ehtii ­olla.

– Tää on aika pieni kylä, kaikki tietää kaiken. Mistä mä tiedän, ettet sä ole sossu tai poliisi?

Hennan huumeidenkäyttö alkoi kuten monen muunkin: varhaisnuorena, kaverin kanssa, miedoilla huumeilla ensin.

– Uteliaisuus siihen oli syynä. Mä ­halusin kokeilla kaikkea, ihan kaikkea. Nyt olen käyttänyt iv:sti ehkä kymmenen vuotta.

Iv tarkoittaa suonensisäistä. Henna ­ottaa mukaansa uusia neuloja, märkälappuja ja kortsuja. Mukana seuraa vaitelias poikaystävä. Hennalla menee mielestään nyt paremmin kuin jokin aika sitten, mutta ei hän ole hyväntuulinen eikä onnellinen, eikä kovin toiveikas.

Harva asiakas on elämäänsä tyytyväinen, vaikka puhtaita neuloja ja ystävällisen hymyn saakin ilmaiseksi.

– Ei mulla hyvin mene, miten voisi mennä. Ensin pitäisi päästä kokonaan eroon tästä. Ei huumeista seuraa mitään hyvää. Elämä on parasta huumetta!

Terveyden edistäjät

Liikkuvan yksikön työntekijät kohtaavat harvoin asiakkaita, joiden mielestä huumeet olisivat parasta elämää. Mutta ei huumeidenkäyttö ole vähentynyt. Ihmisten tekee mieli kokeilla.

Kovat huumeet alkoivat tulla Suomeen 1990-luvulla. Silloin ryhdyttiin perustamaan neuvontapisteitä, ja samalla alkoi keskustelu siitä, annetaanko huumeille turhan helposti periksi. Miksi huumeidenkäyttäjiä autetaan piikittämään turvallisesti sen sijaan, että yritettäisiin taistella ongelmaa vastaan?

– Varmaan siitä keskustellaan vieläkin. Mutta ei ihmisten käyttäytymistä saa ­pakolla muuttumaan, Juha Kröger sanoo.

Huumeneula-autossa on kieltämättä jotain hämmentävää. Ihmiselle lahjoitetaan arvokkaita apteekkitarvikkeita, joilla hän voi jatkaa elämänsä tuhoamista. Veronmaksaja maksaa. Moraalisaarnaa ei tule, eikä vannottamista, että sai olla viimeinen kerta. Huumeet sentään joutuu hankkimaan vielä katukaupasta. Niitä ei kaupunki tarjoa.

Kati ja Jaana ovat tottuneet kaikenlaisiin mielipiteisiin työstään.

– Tämä on terveydenedistämistä. Huumeille ei ehkä voi mitään, mutta voi auttaa ehkäisemään infektioita.

Hiv ei ole huumeidenkäyttäjän ainoa uhka. C-hepatiitti on sitä yleisempi tartuntatauti, ja siihen ei ole rokotusta. Hoitokin on vaikeampaa kuin hivin: pitäisi päästä kuiville, jotta maksa alkaisi kuntoutua. Muuten se tuhoutuu pikkuhiljaa.

Kyyniseltä kantilta katsottuna Helsingin, Espoon ja Vantaan on paljon halvempaa kustantaa ihmisille uusia neuloja kuin sairaalapäiviä maksakirroosin takia.

Tuttuun hoitajaan luotetaan

Silkkaa kustannussäästöä, siis. Vai inhimillistä lämpöä ja laupeudentyötä? Jaana ja Kati ovat tarkoituksella ystävällisiä ­ihmisille, joista muut eivät välitä.

– Me ei tuputeta infoa eikä moralisoida. Sellaista tulee enemmän terveyskeskuksissa. Heitä kohdellaan siellä usein tylysti, ja siksi he menevät sinne vasta viimeisessä hädässä. Tänne pitää olla helpompaa tulla. Sen takia meillä on autovuoroissa vakiotyöntekijät, jotta syntyy luottamus.

Autovuorossa kuulee, jos liikkeellä on vaarallisia huume-eriä. Tutulle hoitajalle uskaltaa ehkä näyttää tulehtunutta käsivartta. Täällä sille ei voida tehdä muuta kuin puhdistaa, mutta kun ammattilainen patistaa terveyskeskukseen, asiakas saattaa jopa mennä.

Joskus, kun hetki on oikea, joku saattaa sanoa, että nyt alkaa huume-elämä riittää. Silloin ohjataan vierotukseen, soitetaan vaikka puhelu asiakkaan puolesta.

Nyt takaovelta kuuluu koputus. Sisään astuu nelikymppinen
Lenny
. Lennyn toiseen rystyseen on tatuoitu klassisesti LOVE, toiseen HATE. Hänkin tarvitsee uusia neuloja ja märkälappuja pistokohtien puhdistamiseen.

– Tulisko sulle muuta?

– Mä tarttisin oikeestaan uudet suonet.

Se oli kevennys, mutta eihän siinä ­mitään kovin hauskaa ollut.

He elävät eri maailmassa

Kun tavalliset ihmiset menevät töistä kaupan kautta kotiin, he eivät arvaakaan, kuinka monta huumeidenkäyttäjää tulee vastaan. Huumeista riippuvaiset kävelevät samoja katuja kuin muutkin, mutta he elävät eri maailmassa, sellaisessa varjoisammassa. Joidenkin ainoa kontakti normaaliin, työssäkäyvään yhteiskuntaan on puhtaita neuloja jakava hoitaja.

– Huumeiden käyttö ei läheskään aina näy päälle. Se oli minulle yllätys, kun aloitin. Syrjäytyminen näkyy, mutta meillä käy myös opiskelijoita ja työssäkäyviä, Kati kertoo.

Enää Katia ei yllätä paljon mikään. Ei se, että naapurin söpö, ystävällinen nuorimies onkin pahassa huumekoukussa. Eikä se, miten isoja Diapam-annoksia ­sekakäyttäjät syövät. Autossa käy asiakkaina paljon pari-kolmekymppisiä, jonkun verran vanhempiakin. Miehiä on enemmän. Jotkut tulevat porukalla ja jäävät juttelemaan, joku käy yksin, yksi on sekava ja toinen selväpäinen.

Jossain hoitajien ulottumattomissa on iso porukka sellaisia huumeidenkäyttäjiä, jotka ovat liian huonossa kunnossa käydäkseen autolla.

– Jos tässä työssä vielä joku ”voi ei” -hetki tulee, on se ehkä silloin, kun asiakkaaksi tulee tosi nuoren näköinen tyttö. Usein siinä on mukana vanhempi mies, Kati sanoo.

Ässää hihaan

Suomessa käytetään eri huumeita kuin Keski-Euroopassa. Siellä liikkuu heroiinia ja kokaiinia, täällä ei enää nykyään.

– Meillä huumeet tulevat Venäjältä ja Virosta. Sieltä tulee paljon muuntohuumeita, jotka ovat aika arvaamattomia. Sitten käytetään amfetamiinia, ja valitettavasti näitä lääkkeitä, Subutexia. Sekakäyttö on tosi yleistä.

Subutex, tai nykyään useimmiten Suboxone, onkin oma lukunsa. Se kehitettiin lääkkeeksi opiadiriippuvuuden hoitoon. Tarkoitus oli korvata heroiini vaarattomammalla aineella ja päästä sen avulla vähitellen riippuvuudesta eroon.

Homma ei mennyt niin kuin unelmamaailmassa. Nykyään subuja liikkuu paitsi laillisesti korvaushoidossa, myös laittomasti katukaupassa. Korvaushoitolääke otetaan suun kautta klinikalla. Katukaupan pillerit liuotetaan veteen ja piikitetään.

– Moni on yhtä riippuvainen piikittämisestä kuin aineen vaikutuksesta. Vaikka aineen teho on sama suun kauttakin, se ei ole heille sama juttu, Kati kertoo.

Katin ja Jaanan asiakkaistakin osa on korvaushoidossa, mutta eivät pysty olemaan ilman muita aineita. He hakevat ­aamuisin lääkkeen klinikalta ja ostavat samoja lääkkeitä katukaupasta.

– Nämä filtterit, joita meiltä saa, ovat sitä varten. Tabletteja ei ole tarkoitettu liuotettaviksi ja piikitettäviksi, ja niiden sidosaineet voivat tukkivat suonia. Niitä imeytetään sitten filtteriin.

Veronmaksaja kiittää

Onko korvaushoidosta sitten mihinkään? Se tuli Suomessa huumeriippuvuuden hoitolinjaksi 1990-luvulla kiistelyn saattelemana.

– On se hyvä asia, toteaa auton työntekijä
Leo Lindroos


.

Hän opiskelee sosionomiksi ja on torstai-iltana vuorossa Vantaalla. Yksi asiakas on juuri valittanut, että Myyrmäen korvaushoitoklinikalla ollaan turhan ­ankaria. Jos myöhästyy lääkkeenjaosta minuutin, jää lääke saamatta.

– Eihän se mulle mitään. Mä oon Suboxonella ja pärjään pari päivää ilmankin. Mutta
osa saa metadonia, ne menee huonoon kuntoon ilman lääkettä,

Make

valaisee.

Korvaushoito ei takaa kuiville pääsyä. Raitistuminen vaatii sinnikkyyttä, ehkä koko kaveripiirin vaihtamista ja todellista tahdonvoimaa. Veronmaksajien kannalta korvaushoito on ollut hyvä uutuus.

– Se on edullista järjestää. Ilman sitä täällä käytettäisiin heroiinia. Musta tää on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin se, että mut ryöstetään, koska on pakko saada rahaa heroiiniin, Leo sanoo.

Eikä se ole pelkkä edullisempi huumevaihtoehto. On raportoitu raitistumisia ja toiveikkaita fiiliksiä. Korvaushoito parantaa toimintakykyä, ja moni potilas on kuntoutunut työelämään, vaikka riippuvuus Suboxoneen jäisikin.

Hoitoon pääsee, jos takana on vuosien opioidihistoria ja useampi epäonnistunut katkoyritys. Helsingissä joutuu jonottamaan kuukausia ennen pääsyä hoitoarvioon. Se voi olla pitkä aika. Vantaalainen
Sami
on ollut korvaushoidossa jo kolme vuotta. Hän tarvitsee 300 uutta neulaa. Päihteetön elämä ei ole vielä ihan lähellä.

– Vähän lipeemistä on tullut, mutta toivon, että ensi viikolla mua ei näy täällä. Elämä on parempaa. Mä haluun kuiville. Mä saan ruokaa laitettua ja muuta sellasta.

Se on jo hyvin. Jos on tosissaan koukussa, elämästä tulee vaikeaa. Aamulla tarvitsee amfetamiinia, jotta pystyy toimimaan. Yöllä ei saa nukuttua ilman unilääkettä. Valveillaoloaika menee miettiessä, mistä voisi ostaa aineita ja mistä saisi rahaa. Kaikkeen liittyy tuhnuista säätämistä: tuleeko asunnosta häätö, maksaako kaveri kolmekympin lainan ­takaisin? Vieläkö terveyskeskuksesta saisi reseptillä lääkkeitä, tai yksityiseltä lääkäriasemalta? Meneekö ”resepti varastettiin” -selitys tällä kertaa läpi? Välillä istutaan lyhyitä pätkiä vankilassa.

Make kertoo, ettei tee juuri nyt oikein muuta kuin koettaa pärjäillä ja tuhoaa ­samalla omaa elämäänsä. Tällä hetkellä hänellä on asunto.

– Seuraavaksi mä meen siivoomaan ­sitä. Oon yrittänyt siivota jo kaksi viikkoa.

Epäonnistumisen ymmärtäjät

Päihdepuoli on raskas ala hoitajallekin. Iloisia asioita tapahtuu vähän.

– Monilla on useampi diagnoosi: kaksisuuntainen mielialahäiriö, masennus, päihderiippuvuus, Jaana kertoo.

– Ne ovat pieniä juttuja, joista iloitaan.

Siitä, että joku asiakas, joka vuonna 2008 oli aggressiivinen, käyttäytyy nyt hyvin ja pärjää korvaushoidolla. Tai että joku pystyy taas käyttämään ohuimpia neuloja. Ne ovat parhaita suonille.

Eikö tällaisesta kyynisty? Alanvalintakysymys, miettivät Kati ja Jaana. Päihdehoitajaksi ei hakeudu sellainen, joka ei ymmärrä epäonnistumisia. Kati muistaa ensimmäisen kesätyöpaikkansa sairaalassa. Nuorta sairaanhoitajaopiskelijaa järkytti kuunnella, miten rumasti hoitajat puhuivat huumeongelmaisista potilaista. Saman kesän aikana Katikin ehti nähdä, miten sama potilas tuotiin viisi kertaa sairaalaan itsemurhayrityksen takia. Sellainen alkaa vaikuttaa hoitajien asenteisiin.

– Kyllä mä nykyään ymmärrän niitä hoitajia jo paremmin. Mutta en mä silti hyväksy.

Kivoja tyyppejä, vähän rasittavia

Neula-auto seisoo taas yhdellä parkkipaikalla, kuin muistutuksena siitä, että varjomaailma käyttää samaa tilaa kunnollisten ihmisten kanssa.

Kunnolliset asukkaat pelkäävät, että narkkarit jättävät neuloja heidän parkkipaikalleen, mutta ei niitä ole löytynyt. Auton lähelle ei saa jäädä piikittämään.

– Meidän asiakkaat on kivoja, niin kuin nyt olet nähnyt. He tietävät, että tarkoitamme hyvää, ja että ei kannata ­mokata tätä.

Kivoja, entä muuta? Arvaamattomia, joskus. Uhkaavia? Ei oikeastaan koskaan. Kärsimättömiä, sanovat Jaana ja Kati. ­Eivät kestä hidastelua eivätkä odottamista. Rasittavia maailmanomistajia välillä, henkisesti murrosikään jämähtäneitä. Hyvin avoimia ja mukavia ihmisiä, usein.

– Heillä on mennyt jossain vaiheessa elämää jokin valinta toisin kuin meillä, Jaana miettii.

Lue lisää:


Huumekoukusta irti päässyt Carita: Pääsisipä tyttärenikin kuiville


Bloggaaja Peppi Lankisen rankka lapsuus: Osasin luetella huumeet nimeltä jo nelivuotiaana


Pikkusiskonsa menettänyt Martina Aitolehti: Hän valitsi väärän tien

Huume-Suomi

Suomessa on 18 000–30 000 kovien huumeiden käyttäjää, THL arvioi. Kolmasosa asuu pääkaupunkiseudulla. Määrä on lievässä kasvussa.

Keskimääräinen käyttäjä on 25–34-vuotias mies. Naisia on noin kolmannes.

Yleisin suoneen pistettävä huume on amfetamiini, seuraavana tulee buprenorfiini. Keski-Euroopassa yleisen heroiinin käyttö on Suomessa harvinaista.

Uusin tulokas ovat muuntohuumeet, joita tehdään perinteisistä huumausaineista molekyylirakennetta muuntelemalla. Muuntohuumeita tilataan tyypillisesti netistä.

Kun porilaiset tosi-tv-tähdet Aki Manninen ja Rita Niemi-Manninen innostuvat tuhlaamaan, kerralla menee tuhansia euroja.

Se oli 50 000 euron arvoinen puhelu. Italiasta tuotu kuohuviini poreilee Gladiaattoreista tuttujen tosi-tv-tähtien Aki Mannisen, 42, ja Rita Niemi-Mannisen, 38, laseissa. He kippistävät Akin juuri vastaanottamille uutisille: avioparin omistama tontti Leviltä on ostettu pyyntihinnalla.

Pari itse asuu Porissa 140-neliöisessä omakotitalossa. Sen pihalla on neljä autoa: Akin Hummer, juuri myyty Bemari, isoisältä peritty Mersu ja hyvinvointibussi, jota pari vuokraa erilaisiin tilaisuuksiin. Viides auto, Akin Ritalle Italiasta ostama Mini Cooper, on tulossa Suomeen huomenna.

Palkkapussissa Akin ja Ritan vauraus ei kuitenkaan näy. Verotietojen mukaan Akin tulot viime vuodelta olivat 12 363 euroa ja Ritan 6 066 euroa. Kun asiasta kysyy, Aki ja Rita alkavat vitsailla.

– Autotallin taakse ei kannata mennä, siellä on kannabisviljelmä. Ja huumebisnesrahat on tietenkin siirretty Cayman-saarille, Aki sanoo.

Rita on huomannut, että parin ulospäinsuuntautuneisuus herättää kateutta. Porissa pariskunta erottuu katukuvasta niin selvästi, että heidät pysäytetään jatkuvasti. Jokainen tuntuu haluavan vaihtaa Turbon ja Laserin kanssa pari sanaa.

”Olemme kuulemma pissispariskunta, joka ei osaa mitään.”

– Meistä puhutaan kaupungilla käsittämättömän hulluja juttuja. Ihmiset suhtautuvat meihin epäilevästi: olemme kuulemma pissispariskunta, joka ei osaa mitään. Onneksi olemme niin vahvoja persoonia, ettei meitä todellakaan kiinnosta, mitä meistä ajatellaan, Rita näpäyttää.

Mutta mistä Akin ja Ritan rahat sitten tulevat? Ainakin sitä on kiinni useammassa tontissa, Akin käsin rakentamissa moottoripyörissä ja parin Ritaki Oy -yrityksessä. Kesällä Aki myös voitti Maltalla järjestetyissä EuroCasinon EM-kisoissa 15 000 euroa.

– Olen ollut aina aktiivinen tekemään kauppaa. Huono verovuosi ei tarkoita, että rahamme ovat loppu. Olisi ihmeellistä, jos minulla ei tähän ikään mennessä olisi mitään säästössä. Jos rahat uhkaavat loppua, taiomme sitä jostain lisää, Aki nauraa.

Tosi-tv-tähdet Aki ja Rita herättävät huomiota kotikaupungissaan Porissa. ”Aki haki minut ensitreffeille Hummerillaan”, Rita sanoo.
Tosi-tv-tähdet Aki ja Rita herättävät huomiota kotikaupungissaan Porissa. ”Aki haki minut ensitreffeille Hummerillaan”, Rita sanoo.

Maanantai

Ruokakauppa 150 euroa

Ruokaan Akilla ja Ritalla kuluu viikossa noin 300 euroa. Aina heidän rahatilanteensa ei ole ollut yhtä ruusuinen. Vuonna 2015 Akin firma osallistui taloprojektiin, jonka tarkoitus oli rakennuttaa Helsinkiin kahdeksan taloa. Projektia vetävä rakennusfirma meni kuitenkin konkurssiin. Sen seurauksena Aki menetti 500 000 euroa omaa rahaa.

– Kaikki silloiset säästöni menivät. Minut pelasti se, että oma nimeni säilyi puhtaana. Ehdin erota hallituksesta ja myydä ajoissa osuuteni firmasta, Aki kertoo.

Vaikka Akin tili tyhjeni kokonaan, hän sai silti pidettyä talonsa ja autonsa. Yhteiskunnalta hän ei edes yrittänyt saada rahallista apua.

– Luonteeni ei olisi antanut periksi. Sitä paitsi olisi ollut noloa ajaa sossun luukulle Hummerilla. Nehän olisivat sanoneet, että myy se pois. Mutta Hummer oli ollut jo pitkään unelmani, en todellakaan ollut valmis luopumaan siitä.

Aki menetti konkurssin takia myös monta ystävää.

– Ennen sulla oli se rooli, että maksoit aina kaiken, Rita huomauttaa.

”Kun rahaa ei enää ollut, kaikkosivat ystävätkin.”

– En koskaan laskenut kuluja, vaan halusin, että kaikilla oli hauskaa. Kun rahaa ei enää ollut, kaikkosivat ystävätkin. Raadollisuus löi vahvasti nokkaan, Aki muistelee.

Vaikeimpina hetkinä Aki istui hiljaisena autotallin lattialla, joi viskiä ja menetti elämänilonsa. Käänteentekevä hetki oli Ritan neuvo: Akin pitäisi antaa anteeksi ystävälleen, joka oli osasyyllinen konkurssiin.

– Lupasin Akille, että yhdessä hankimme kaikki menetetyt varat moninkertaisena takaisin.

Sopisiko tämä paita minulle, Rita pohtii Porin kauppakeskus Puuvillassa. Pari saa paljon vaatteita myös sponsoreiltaan.
Sopisiko tämä paita minulle, Rita pohtii Porin kauppakeskus Puuvillassa. Pari saa paljon vaatteita myös sponsoreiltaan.

Tiistai

Auto Italiasta 25 000 euroa

Autonrenkaat ja vanteet 1 900 euroa

Akin rahatilanteen pelasti lopulta onnekkaaseen aikaan sattunut julkisuus. Konkurssin aikoihin parista tuli tunnettu Temptation Island -ohjelman kautta. Sen myötä pari on päässyt vetämään muun muassa luentoja, nuorisoiltoja, työhyvinvointipäiviä, messuja, jumppia ja nettivalmennuksia. Yhden laihdutusvalmennuksen hinta on 19,90–49 euroa, ja vuoden aikana niihin on osallistunut tuhansia ihmisiä.

– Jos haluaisimme, voisimme molemmat helposti nostaa kolmen-neljän tonnin kuukausipalkkaa yrityksestämme. Mutta miksi? Keräämme mieluummin sinne varoja.

Rahaa pari tekee myös autokaupoilla, kuten nyt Italiasta ostetulla autolla. Aki käy siellä kerran vuodessa, koska Italiassa on Suomea edullisemmat autoverot.

– Tällä reissulla hankimme poikien kanssa yhteensä kymmenen autoa, mutta vain yksi niistä tuli minulle. Auto menee ensin Ritalle, sitten myymme sen eteenpäin hyvällä voitolla, Aki vinkkaa.

”Auto menee ensin Ritalle, sitten myymme sen eteenpäin hyvällä voitolla.”

Keskiviikko

Meksikon-matka 4 500 euroa

Aki ja Rita ovat olleet yhdessä neljä vuotta, joista kaksi ja puoli naimisissa. Nelivuotispäiväänsä he aikovat viettää pian Meksikossa. Matkaidea tuli ystäväpariskunnalta, joka lähetti linkin all inclusive -hotelliin Nuevo Vallartassa ja suostutteli Akin ja Ritan mukaan.

– Ostimme reissun ex tempore, mutta maksoimme sen heti. Emme elä luotolla, Aki sanoo.

Matka ei ole pelkkää lomailua varten, sillä pari aikoo ottaa siellä yritykselleen uudet promokuvat.

– Emme ole koskaan täysin lomalla, vaan puuhaamme aina jotain pientä työtä siinä ohessa. Lennämme esimerkiksi useita kertoja vuodessa Turkkiin, jossa vedämme tutussa hotellissa jumppia. Yrityksemme ala on esittävät taiteet, mikä taipuu monenlaiseen työhön.

Aki arvioi moottoripyöräverstaansa sisällön noin 100 000 euron arvoiseksi.
Aki arvioi moottoripyöräverstaansa sisällön noin 100 000 euron arvoiseksi.

Torstai

Bensaa Hummeriin 180 euroa

Kun Aki aikanaan osti Hummerinsa, hän maksoi siitä 53 000 euroa. Nyt hän arvioi sen arvoksi 35 000 euroa.

– On se velattomaksi autoksi varsin hyvä. Bensaa se kyllä syö paljon, 20 litraa satasella. Konkurssi tulee silti jostain muusta, Aki miettii.

– Raha ei ole minulle se juttu, vaan se, että olen voinut toteuttaa sen avulla unelmiani. Raha itsessään on menettänyt minulle merkityksensä, sillä ei ole minulle arvoa.

”Raha itsessään on menettänyt minulle merkityksensä.”

Yksi Akin unelma sijaitsee kotipihalla. Se on moottoripyöräverstas, tai pyhättö, kuten hän sitä kutsuu.

Aki arvioi, että verstaan sisältö on noin 100 000 euron arvoinen. Siellä hän esittelee tekeillä olevan pyörän osia: vanteet maksoivat 4 000 euroa, käsityönä tehty putkisto 2 000 euroa ja nahkaistuin 550 euroa. Pyörään on painettu kuva Akin kasvoista.

Yhden moottoripyörän valmistukseen menee vuosi, ja sen myyntihinta on 60 000–80 000 euroa.

– Jokainen pyörä on kuvitettu elämäntarinallani. Ne ovat taideteoksiani. Hiljattain myin Via Dolorosa- eli kärsimysten tie -pyöräni rahoittaakseni Ritaki Oy:n hyvinvointibussin. Se kirpaisi, mutta olen vannonut ostavani kaikki pyöräni takaisin.

Aki ja Rita ovat tehneet sopimuksen, että Aki saa laittaa pyöriinsä rahaa niin paljon kuin haluaa. Vastapainoksi Rita saa ostaa parin yhteiseen kotiin mitä tahansa, eikä kumpikaan marise toisen rahankäytöstä.

Kippis! Rita ja Aki ovat tonttikauppojen ansiosta 50 000 euroa rikkaampia.
Kippis! Rita ja Aki ovat tonttikauppojen ansiosta 50 000 euroa rikkaampia.

Perjantai

Meikkejä 100 euroa

Iso osa Ritan rahoista menee omasta ulkonäöstä huolehtimiseen. Kun Aki yrittää huomauttaa Ritalle naisen olevan kauneimmillaan luonnollisena, Rita purskahtaa nauruun.

– Koko yhdessäoloaikamme minulla on ollut hiuspidennykset, ripsipidennykset ja tekokynnet. Sellainen minä olen, se on luonnollista minua, Rita sanoo ja jatkaa:

– Tykkään satsata kauniisiin asioihin, siksi laitan rahaa itseeni.

”Tykkään satsata kauniisiin asioihin, siksi laitan rahaa itseeni.”

Merkittävä osa Ritan ulkonäköön liittyvistä asioista on kuitenkin saatu sponsoroituna. Rita pystyy tarjoamaan sponsoreilleen näkyvyyttä muun muassa Instagramissa, jossa hänellä on melkein 40 000 seuraajaa.

Akikin sai juuri sponsoriltaan 940 euron arvoisen vaatelähetyksen.

Parin koira Putin vartioi herkeämättä Ritan kokkailuja.
Parin koira Putin vartioi herkeämättä Ritan kokkailuja.

Lauantai

Ruokakauppa 150 euroa

Ruokaostoksilla Aki ja Rita satsaavat puhtaaseen lihaan, kanaan, kalaan ja tuoreisiin vihanneksiin.

Parilla on myös 3-vuotias amerikanbully Putin. Sen hoitoon kuluu joitakin kymppejä viikossa. Pian Putin saa seuraa, kun Aki ja Rita pääsevät kotiuttamaan Putinin biologisen pojan, pienen pentubullyn Bondin.

Lauantaisin pari katsoo televisiosta Gladiaattoreita. Kun he pääsivät ohjelmaan mukaan, alkoi tiukka treenaus. Rita on entinen kilpa-aerobikkaaja, ja hän halusi valmistautua tv-sarjaan yhtä pieteetillä kuin kilpailuihin.

– Koska esiinnyin telkkarissa pienissä bikineissä, halusin, että kroppa on kunnossa, Rita sanoo.

– Minä kyllä otin vähän viiniäkin, sillä olen sinut itseni kanssa. Mutta totta kai sitä haluaa olla kuosissa, kun heiluu televisiossa nelikymppisenä kireissä punaisissa housuissa, Aki jatkaa.

Gladiaattoreista saatu palkka ei parin mukaan ollut kummoinen. Suurempi arvo on ohjelman avulla saadusta julkisuudesta.

– Ei julkkikseksi kannata ryhtyä pelkän julkisuuden takia. Siinä vaiheessa, kun julkisuus ei enää tuota, lopetamme sen, Aki huomauttaa.

Putin saa kohta kaverin omasta pojastaan Bondista.
Putin saa kohta kaverin omasta pojastaan Bondista.

Sunnuntai

Kaksi kirjaa 50 euroa

Sunnuntaina Aki innostui ostamaan kaksi Tommy Hellstenin kirjaa, koska hän lukee vain elämäntaitokirjallisuutta. Akin ja Ritan sohvapöydällä onkin kesken Rhonda Byrnen Salaisuus-kirja. Olkkarin seinällä puolestaan koreilee kaunokirjaimilla kirjoitettu Akin keksimä mietelause eli akismi. Siinä lukee: ”Kaikki on mahdollista. Mahdottoman toteuttaminen vain vie vähän enemmän aikaa.”

”Raha on vain rahaa. Jos se loppuu, sitten myydään vaikka auto.”

– Raha on vain rahaa. Jos se loppuu, sitten myydään vaikka auto. Olen menettänyt aikanani niin paljon, että en enää pelkää. En koskaan stressaa rahasta, Aki vakuuttaa.

Rita ei ole täysin samoilla linjoilla.

– Ovathan niukat ajat olleet ihan perseestä. Olisi minulla muutakin tekemistä kuin miettiä, mitä tehdä, kun talous on notkolla. Raha mahdollistaa sellaisen elämän, jota haluamme elää, joten kyllä raha on meille tärkeää.

Viikon menot yhteensä 32 020 euroa.

Mistä pihistätte?

Aki: ”Emme mistään. Minua ei kiinnosta huominen, elän vain tätä hetkeä.”

Rita: ”Aki on suurten linjojen mies, joka tykkää maalata isolla pensselillä. Mutta miten maalata, jos väriaine on loppu? Minä olenkin meistä raha-asioissa tarkempi.”

Asuntolaina

”Maksamme asuntolainaa 1500 euroa kuussa. Summa sisältää omakotitalomme lisäksi lainanlyhennykset juuri myydystä Levin-tontista ja Raumalla olevasta tontistamme, jonne rakennutamme kolme taloa golf-kentän viereen.”

Työkokemus

Rita: ”Kilpa-aerobicillä ei tienaa, se on intohimolaji. Olisi ennemmin kannattanut alkaa vaikka tennispelaajaksi.”

Aki: ”Olen pyörittänyt AMTY-moottoripyöräyritystäni vaikka miten pitkään. Siitä en luovu.”

Tulevaisuuden haave

Rita: ”Talo meren rannalla.”

Aki: ”Asua talvet lämpimässä.”

Aki ja Rita Manninen

Aki Manninen

42-vuotias, syntyi ja asuu Porissa.

Pari meni naimisiin elokuussa 2015.

Nousi Ritan kanssa julkisuuteen Temptation Island -ohjelmasta vuonna 2014. Pari on tehnyt myös Akin ja Ritan rakkausdieetit -ohjelmaa.

 

Rita Niemi-Manninen

38-vuotias, syntyi ja asuu Porissa.

Voittanut EM-kultaa ja MM-hopeaa kilpa-aerobicissa.

Gladiaattorit Nelosella lauantaisin.

Nanna Karalahti vietti viikonloppuna syntymäpäiviään naamiaisteemalla.

Fitness-tähti Nanna Karalahti juhli viikonloppuna kolmekymppisiään Helsingin hotelli Kämpissä.

Nyt Nannan puoliso, jääkiekkoilija Jere Karalahti, 42, on julkaissut Instagramissaan kuvan itsensä ja Nannasta naamiaisasuissa. Jere poseeraa kuvassa enkelinä. Nanna on sen sijaan pukeutunut paholaiseksi, jonka kasvotkin hohtavat punaisenaan.

 

Enkelin kosketus🙏 #original

A post shared by Jere Karalahti (@jerekaralahti) on

– Voi hyvä jumala, kuvan alla kommentoidaan kaksikon asua.

Myös Martina Aitolehti ja Mari Valosaari ovat tänään julkaisseet lennokkaita kuvia Nannan synttäreiltä. Martina oli pukeutunut juhlaan Kill Bill -henkiseen asuun. Mari oli puolestaan ehostautunut Kleopatraksi. 

 

Onnea @nanna.koo 30v #nannak30 #naamiaiset #synttärit @martinaaitolehtiofficial

A post shared by marivalosaari (@marivalosaari) on