Näin helppoa on huuhaan kirjoittaminen. Näppäimet laulamaan! Kuva: Shutterstock
Näin helppoa on huuhaan kirjoittaminen. Näppäimet laulamaan! Kuva: Shutterstock

Uuninpankkopoika-blogin Saku Timonen taistelee huuhaata vastaan tappouhkaustenkin uhalla.

Aamulla alkoi kohista. Yhteiskuntakriittistä Uuninpankkopoika-blogia kirjoittava Saku Timonen, 57-vuotias lakimies Pohjois-Karjalasta, julkaisi uuden kirjoituksensa Suvakin kääntymys. Siinä hän osoittaa, kuinka MV-lehden uutisointi vastaanottokeskusta kritisoineesta "Niinasta" onkin ihan huttua. Koko Niinaa ei taida olla olemassakaan, blogissa osoitetaan.

Saku Timonen on taistellut nyt jo viiden vuoden ja 1500 blogikirjoituksen verran väärää tietoa vastaan. Hänen voisi luulla olevan ristiretkellä maahanmuuttovastaista MV-lehteä ja muita netin yksityisrahoitteisia skandaalisivustoja vastaan, mutta siitä ei Timosen mukaan ole kyse.

– Mä olen juristi, joten olen sitä mieltä, että keskustella saa ja eri mieltä saa olla, mutta pitää keskustella faktojen pohjalta. Ei sovi julistaa hölynpölyä totuutena. Hölynpöly otetaan helpommin vastaan kuin faktat, joita ei aina jakseta lukea. Välillä vastaan tulee niin törkeitä juttuja, joita jaetaan paljon, että tulee sellainen tunne, että ne on oikaistava, hän kertoo puhelimessa.

Ensimmäinen merkki: uutinen on liian hyvä ollakseen totta.

Timosen blogikirjoitukset käsittelevät esimerkiksi rasismia, hallituksen työllistämispolitiikkaa, köyhyyttä ja toimeentulotukea.

– Höynäytetyksi tuleminen on valitettavan helppoa. Ehkä se johtuu medialukutaidon puutteesta. Uskotaan nettijuttuja, koska on totuttu, että painettu sana ei valehtele. Sanomalehdissä jutut saattavat olla värittyneitä, mutta kuitenkin usein faktaa. Tiedot on tarkistettu, eikä täyttä hölynpölyä julkaista uutisena. Iäkkäämmät ihmiset voivat ajatella, että jos jotain laitetaan nettiin, pakkohan sen on olla totta – tai siinä on oltava edes jotain perää. Eivät he tule ajatelleeksi, että esimerkisi MV-lehden jutut ovat aivan tuulesta temmattuja.

MV-lehden lisäksi Timonen on käsitellyt blogissaan vaikkapa maahanmuuttokriitikkojen Hommafoorumia, perussuomalaisten Jussi Halla-ahon Facebook-päivityksiä ja blogia ja salaliittoteoreetikkojen Magneettimediaa.

– Halla-ahon Scripta-blogi on aivan täysin väritettyä tietoa. Siellä on totuuksia, jotka on kirjoitettu niin ovelasti, että sekaan on saatu kätkettyä valheita.

Huuhaan tuntomerkit

Miten sen huuhaan sitten tunnistaa, Saku Timonen?

– Siihen on kaksi varmaa tuntomerkkiä. Yksi: Uutinen on liian hyvä ollakseen totta. Kaksi: Uutinen on liian huono ollakseen totta. Jos jompikumpi täyttyy, uutinen todennäköisesti ei ole totta.

Eikä sekään helpota, että tiedonhakeminen voi olla monelle vaikeaa.

– Googlettaminen on hirveän monelle ylivoimaisen vaikeata. Monet eivät tiedä, mistä tietoa pitäisi etsiä. Vaikka ei tiedonhankkimisen pitäisi olla ylivoimaista. Googlettamalla löytää esimerkiksi toimeentulotuen tarkat summat.

Uhkauksia lähettelevät ovat reppanamiehiä.

Mutta antaa hän myönnytyksiäkin.

– Toisaalta taas tarveharkintainen toimeentulotuki löytyy lakikirjasta, ja sen lukeminen on monelle ylivoimaista. He ymmärtävät lakitekstiä, mutta voivat käsittää sen väärin.

Bloggaaja-juristi toivoisi, että ihmiset eivät olisi lampaita. Sillä hän tarkoittaa tätä:

– Varoitan ihmisiä, että älkää olko lampaita, vaan epäilkää. Epäilkää muutakin kuin valtamediaa, esimerkiksi yksityisiä medioita, joissa puhutaan epäilyttäviä asioita.

Hänkin aikoo jatkaa epäilyä, vaikka on bloggausvuosiensa aikana saanut kaikenlaista palautetta tappouhkauksista kosintoihin.

– Mutta kaikki palaute tulee blogin kommenttiosioon.

Kotiovelle asti uhkaukset eivät tule.

– Ne, jotka uhkauksia lähettelevät, ovat reppanamiehiä. He uhkailevat naisia, eivät aikuisia miehiä, jotka ovat juristeja.

Raili Sergejeff

Nettihölynpölyä vastustava bloggaava juristi Saku Timonen: Kaksi merkkiä paljastaa huuhaan

Timonen kirjoittaa aina faktan pohjalta, ja hän pystyy näyttämään nämä faktat, ja nehän ovatkin aina esillä hänen kirjoitustensa yhteydessä. Esim. tuo äärimmäinen esimerkki "Niina" on feikkiprofiili, kävin itsekin tarkistamassa, koska tuntui äärimmäisen omituiselta, että ihminen paljastaisi sellaisia juttuja, mitä tämä Facebookin sivuillaan paljasti. Nyt profiili onkin kadonnut. Esim. kuvan voi tarkistaa itse googlen kuvahaulla. Löysin itsekin ne kuvat juuri noilta alla mainituilta sivuilta: "...
Lue kommentti
Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia.  Kuva: Yle kuvapalvelu
Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kuva: Yle kuvapalvelu

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa seurataan Miaa ja Jenniä. Kokevatko he  tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan?

IS TV-LEHTI: Kahden suomalaisen naisen tarinat avaavat sitä syvyyttä, johon päihderiippuvaisuus ja masennus uhkaavat pudottaa, vaikka vuosien jälkeen jo näyttäisi paremmalta. Molemmat, Mia ja Jenni, ovat joutuneet luopumaan lapsistaan, ja se on jättänyt syvän jäljen.

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa lapset eivät ole estradilla, mutta heihin liittyy se, kuinka nousu synkästä kuilusta on kummankin naisen kohdalla tapahtunut. Toki katsotaan myös syihin, miksi kuiluun on kompastuttu: amfetamiini, heroiini, itsetuhoisuus, masennus, rikkonaiset perheet.

Esimerkiksi Mialla, joka kuvailee heroiinia suureksi rakkaudekseen, on muistoja, joissa hän tyttösenä meni kertomaan baariin äidille ja isäpuolelle itkevästä pikkusiskosta. Isäpuoli kantoi raivostuneena kotiin tukasta roikottaen.

Jenni taas masentui lapsensa syntymän jälkeen, eikä osaa pitää haluamallaan tavalla yhteyttä nyt jo murrosikäiseen tyttäreensä. Hän pelkää, mitä tälle on äidistä kerrottu. Koiraa hellivällä Jennillä on kuitenkin unelmia liittyen lapsiin, ja ne auttavat jaksamaan.

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kun on kokenut huumepumpulin, on merkityksellisten tunteiden löytäminen perusasioista hankalaa ja erilaista mutta täysin pakollista.

Kokevatko Mia ja Jenni tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan? Hyvin valittu musiikki syventää toivon tunnelmaa mutta muistuttaa myös elämän arvaamattomuudesta.

Docstop: Piikki sydämessä, TV1 ti klo 20.00

Kapellimestari ja säveltäjä Esa-Pekka Salonen ja Jane-vaimo ehtivät olla yhdessä lähes 27 vuotta.

Lontoon filharmonisen orkesterin ylikapellimestari Esa-Pekka Salonen, 59, ja hänen vaimonsa Jane eroavat, kertoo Iltalehti.

Lehden mukaan avioeroa on hakenut Jane Salonen, joka on jättänyt avioerohakemuksen Los Angelesissa sijaitsevalle oikeustalolle kesäkuussa 2017.

Salonen on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista. Ennen Lontoon-pestiään hän toimi Los Angelesin filharmonikkojen musiikillisena johtajana ja ylikapellimestarina. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä myös New Yorkin filharmonikkojen kanssa.

Esa-Pekka ja Jane menivät naimisiin vuonna 1991. Heillä on kolme täysi-ikäistä lasta.