On monta tapaa saada oma firma pystyyn ja pyörimään. Neljä tuoretta naisyrittäjää kertoo, kuinka he onnistuivat siinä.

Kuvat Maija Tammi, Jaakko Martikainen

Tiukka haastattelu poiki lainan

Suvi Kantola, Turku
Silverstudio, korutarvikkeiden erikoisliike.
Perustettu kaksi vuotta sitten.

"Kymmenen asiakasta päivässä. Kaksi ostaa viisi metriä hopealankaa ja pihdit. Siinä oli myyntitavoitteeni, jonka esittelin naisyrittäjälainaa hakiessani.

Lainahaastattelu oli tiukempi kuin yksikään työhaastattelu. Piti myydä itsensä, ideansa ja yrityksen toimintasuunnitelma. Sitten tentattiin, mitä myyn, kenelle, mihin hintaan ja kuinka paljon.
Jokaiseen kysymykseen oli oltava vastaus ja laskelmat valmiina. Muutoin olisi passitettu kotiin tyhjin taskuin. Työskentelin aiemmin sairaanhoitajana ja onnekseni olin saanut lääkelaskennassa matemaattisen ahaa-elämyksen.

Täytin hakemuksen valtion rahoitusyhtiön Finnveran sivuilla, ja sieltä otettiin yhteyttä parin päivän päästä. Sain 11 000 euroa, josta suurin osa meni polttouuniin, työkaluihin, hopealankoihin ja muihin tuotteisiin. Puolen vuoden jälkeen hain 4 000 euron lisälainan. Sillä maksoin koulutuksen Ruotsissa ja ostin valssikoneen, jolla muotoillaan hopealankaa ja -levyjä.

Lainassa on paljon hyvää: ensimmäisen vuoden voi maksaa pelkkiä korkoja, lyhennyksiä vaaditaan vain kolmen kuukauden välein, ja jos maksukykyä löytyy, kaiken voi maksaa kerralla pois.

Kun suunnittelin yritystä, tililläni taisi olla tuhat euroa säästöjä. Lainaa tuskin olisi herunut muualta."

Lainaa & starttirahaa

  • Finnveran naisyrittäjälainaa saa 3 000 – 35 000 euroa.
  • Viime vuonna lainoja myönnettiin 24,4 miljoonaa euroa.
  • Lainan lisäksi yrittäjä voi saada TE-toimistosta starttirahaa 530–860 euroa kuussa enintään 18 kuukautta.

Mentorilta sai kysyä tyhmiäkin

Anna-Liisa Lundell, Helsinki
Olini Oy, valmistaa Nutrolin-ravintoöljyjä koirille.
Perustettu kolme vuotta sitten.

"Kun yritykseni tuotteilla oli 150 jälleenmyyjää ja neuvottelukumppaneina ensimmäisiä isoja kansainvälisiä firmoja, ajattelin, että ollapa joku, jolle soittaa hädän hetkellä. Olen koulutukseltani kääntäjä ja tehnyt aiemmin copyn töitä. Oman firman puikoissa aloin toivoa olevani ekonomi.

Yrittäjä-lehdessä näin ilmoituksen mentoreista. Halusin ehdottomasti naismentorin enkä mitään pukumiestä, jolta en uskaltaisi kysyä tyhmiä. Hakemukseen listasin tarvitsevani apua tuotelanseeraukseen, kansainvälistymiseen ja taloushallintoon. Meni kuukausi, ja tekstiilialan yrittäjä Anja Strömistä tuli mentorini. Anja on mahtava bisnesnainen, joka tajusi tunnissa, millaista yritystä pyöritän. Ja hänkin on koiraihminen.

Kahvittelimme kerran kuussa Anjan terassilla. Pähkäsimme hintoja ja hioimme neuvottelutaktiikkaa. Anja ei tarjonnut valmiita vastauksia, vaan johdatteli ajattelemaan itse. Hän hoki, että aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi mielessä on oltava selkeä kuva yrityksen rahaliikenteestä.

Yhden paniikkipuhelunkin pirautin, kun eteeni lätkäistiin pilkkahintainen sopimus. Anja käski ottaa aikalisän, sillä niin kauan kun ei ole pistooli ohimolla, ei tarvitse hötkyillä. Sain Anjalta itseluottamusta: minulla on tuotteet, joita ostajat haluavat, kaikkeen ei tarvitse hattu kourassa suostua.

Mentorisuhteemme kesti virallisesti puoli vuotta, mutta tapaamme edelleen. Nyt jälleenmyyjiä on 400 ja tuotteita viedään myös Ruotsiin. Ilman Anjaa vatkaisin varmaan vieläkin sopimusten ja laskelmien kanssa."

Tukea konkarilta

  • Naisyrittäjyyskeskuksen kautta aloitetaan vuosittain 40 mentorisuhdetta.
  • Tarjolla on pari- ja ryhmämentorointia sekä Diakonia-ammattikorkeakoulun kanssa järjestettyä mentorointia maahanmuuttajille.

Starttirahaa ja vertaistukea

Seija Mills, Jokioinen
Mills Seasons, pukeutumisneuvontaa, tyyli- ja värianalyyseja, koulutuksia.
Perustettu puoli vuotta sitten.

"Olin kymmenen vuotta naisten sisäpukeutumiseen keskittyvän yrityksen mallimestarina ja tuotantopäällikkönä. Taantuman alkumetreillä kaksi vuotta sitten jäin työttömäksi.

Siihen aikaan ei ollut minkään sortin työtä tarjolla, ja päätin
kohentaa ammattitaitoani. Työvoimaneuvojani ehdotti sisustusalan koulutusta. Maalien, tapettien ja kaakeleiden keskellä olin kuitenkin vähän vieraalla maalla ja aloin miettiä omalle alalleni jatkoa. Viisikymppiselle opettajan papereissa olisi ollut turhan iso homma, joten seuraavan vuoden kouluttauduin pukeutumisneuvojaksi ja värikonsultiksi.

Hain muutamia kaupan alan paikkoja, muttei tärpännyt – liekö ollut ikärasismia matkassa. Niinpä kartoitin, millaisia alan yrityksiä Jokioisten seudulla on ja puntaroin yrittäjyyttä. Suvussani on paljon yrittäjiä, joten kai se tauti tarttui myös minuun.

Koulutukseni maksoivat 2 200 euroa, enkä saanut niihin mitään tukea. Elätin itseni ja 17-vuotiaan poikani päivärahoilla ja leskeneläkkeellä. Onneksi sain kuudeksi kuukaudeksi starttirahaa 700 euroa kuussa. Sen lisäksi sain 10 000 euron naisyrittäjälainan. Jo hakiessani sitä sanoin, että summasta osa menisi silkkaan elämiseen. Rahoilla sain hankittua muun muassa kunnon tietokoneen ja ohjelmat sekä teetettyä nettisivut.

Ensimmäiset vuodet puurran pienellä budjetilla. Minulla ei ole varaa isoon mainosrumbaan, vaan luotan, että sana kiertää. Itsensä on laitettava likoon ja anteeksi olemassaoloni -asenne on unohdettava.

Liityin naisyrittäjiin, joka on mahtava verkosto – tuntuu kuin minulla olisi työkavereita. Heidän kauttaan olen saanut hyviä vinkkejä esimerkiksi netin ilmaisista laskutusohjelmista.
Tunnen olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ammattitaitoni riittää nyt pukeutumisneuvojan työhön."

Vanha yritys omaksi

Tuija Hyvönen, Tampere
Kauneuskeidas Tuya Beauty Bar.
Yritys ostettu vuosi sitten.

"Olen eläköitynyt malli ja kaipasin tekemistä. Ajatus kauneusalan yrityksestä muhi mielessäni viitisen vuotta. Uuden yrityksen perustaminen ei ollut poissuljettua, mutta kun kuulin kemikaalikauppa Sannariin olevan myynnissä, iskin kiinni. 80 vuotta toiminut kauppa tunnetaan palvelusta, jollaista ei saa
tavarataloista, ja paikan hengessä on isoäidin puuterin tuoksuista tunnelmaa.

Vakioasiakkaat olivat huolissaan, että nyt menevät alta luottohoitajat. Työntekijät, kaksi kosmetologia ja kampaaja, kuuluivat kuitenkin kauppaan.

Jos itsellä ei ole vahvaa yritysideaa, eikä yritykseen ole aikaa sitoutua 25 tuntia vuorokaudessa, valmiiden palikoiden kanssa on helpompi pelata. Jos olisin aloittanut alusta, olisin tällä hetkellä varmaan aivan naatti. Nyt työntekijöiden lisäksi tuli runsas tuotevarasto, työ­välineet, tavarantoimittajat,
asiakkaat ja hyvä maine."

Oman äidin neuvo siitä, että työ on paras lääke, auttaa Aira Samulinia surussa.

Aira Samulinin, 91, tytär on kuollut.

– Tyttäreni Pirjo on kuollut. Kaikki on kesken, hautajaiset ja muut, Aira kertoo.

Pirjo-tytär sairasti pitkään skitsofreniaa. Hän menehtyi muutama viikko sitten. Tuolloin Aira ei päässyt paikalle, koska oli matkoilla. 

– Me elettiin yhdessä 71 vuotta, hän kuitenkin sanoo.

Tytär sai skitsofreniadiagnoosin teini-iässä ja oli laitoshoidossa 50 vuotta. Vuosien aikana Aira vieraili hänen luonaan aktiivisesti. Kuukausittaisista visiiteistä kertyi ainakin 500, ehkä jopa tuhat kertaa, Aira laskee.

Työ jatkuu

Hiljattaisen suru-uutisen johdosta tunteet ovat vielä sekavat.

– Turha yrittää muutamalla sanalla kuvailla.

”Äiti sanoi aina, että työ on paras lääke.”

Menetys ei ole vierasta Airalle. Hänen oman äitinsä kahdeksasta lapsesta vain kolme kasvoi aikuisiksi.

– Äiti sanoi aina, että työ on paras lääke. Hoidan työni ja käyn tilaisuuksissa, Aira toteaa Specsaversin tilaisuudessa.

Hänen kesänsä on kulunut Hyrsylänmutkassa sijaitsevan matkailuyrityksen parissa.

Tanssikoulu pystyyn yhdessä

Aira kertoo, että Pirjo-tytär oli hänen elämässään ”mahdottoman vaikuttava” henkilö.

– Hän viitoitti mun tieni. Läksin tekemään töitä hänen kanssaan, ja sitten hänen mielensä murtui. Minä olen jatkanut, Aira viittaa tanssikouluunsa.

Airalla on myös poika Jari, joka hänkin on kärsinyt mielenterveyden ongelmista.

Kolmannessa jaksossa Heikin hääpäiväinen nihkeys on tiessään, ja tilalla on ihastuneita silmäyksiä.

Kaikki ei taaskaan ole sitä miltä näyttää, täytyy Ensitreffit alttarilla -ohjelman fanien todeta. Ensimmäisessä jaksossa epäilyksiä herättänyt ja toisen jakson jälkeen suorastaan lytätty Heikki, 35, nimittäin vaikuttaa kolmannessa jaksossa koko kauden potentiaalisimmalta puolisolta. 

Tony Dunderfeltin ennustus kaikkien aikojen kaudesta saattaa sittenkin käydä toteen, ja ainakin toistaiseksi se on Heikin ansiota. Uusi jakso on nimittäin draamaa suomalaiseen makuun: vähäeleistä ja ilmeetöntä, mutta juuri siksi niin mahtavaa!

Kerrataanpa: Ensimmäisessä jaksossa Heikki esiteltiin köyhyystutkijana, joka asuu askeettisessa yksiössä, jossa ei ole edes hanaa keittiössä. Heikin minimalistinen asumismuoto ja erittäin verkkainen puhetapa saivat Twitter-yleisön antamaan runsaasti palautetta. 

Toisessa jaksossa Heikki tapasi alttarilla puolisonsa Miinan, 29. Miinan tatuoinnit ja tyyli saivat Heikin epäileväiseksi, ja mies tunnusti itsekin suhtautuvansa ihmisiin tuomitsevasti. Hääpäivä alkoi kiusaannuttavissa tunnelmissa, mutta koheni kuitenkin hieman loppua kohden.

Twitterissä sauhuttiin taas Heikistä. Tällä kertaa aiheena oli muun muassa Heikin huonosti istuva puvuntakki. 

Virkistävä ja miehekäs

Jotkut kuitenkin pitivät Heikin puolta. Joka kymmenes vastaaja valitsi Me Naisten kyselyssä Heikin ja Miinan suosikkiparikseen, ja kommenteissakin puolustettiin Heikkiä. Häntä kuvailtiin miehekkääksi, ihanaksi persoonaksi ja jopa pirskahtelevan virkistäväksi (hiukan herää kysymys, oliko kommentoimassa Heikin oma äiti). 

Me Naisten toimittaja Annakaisa Vääräniemi kirjoitti, että parjattu Heikki on selvästi älykäs ja aito tyyppi, josta voi tulla kaikkien aikojen puoliso. 

”Kommunikointi ja avoimuus ovat varmasti meidän vahvuuksia.”

Kolmannen jakson perusteella Annakaisa ja muut Heikkiä puolustaneet ovat ihan oikeassa. Ei Heikki edelleenkään ole ryhtynyt elehtimään villisti tai ilmaisemaan kiintymystään runsain sanoin, mutta hänen Miinaan luomansa ihastusta ja lämpöä tihkuvat katseet kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. 

Pokerinaamainen peruskallio

Ilmeisesti vaihteleva äänensävy, puhetulvat ja vilkas kehonkieli eivät vain ole Heikin juttuja. Kädestä pitäminen ja vakavalla naamalla hitaasti lausutut kohteliaisuudet onneksi ovat.

– Sä sanot kaiken pokerinaamalla, Miina toteaa puolisolleen. 

Kun vilkasta Miinaa mietityttää tai jännittää, jaksaa Heikki suhtautua rauhallisen luottavaisesti. Mikä peruskallio mieheksi!

Sitä paitsi Miina on tainnut saada Heikistä irti jotakin sellaista, mikä ei kameroille välity tai mitä ei leikata tv-ohjelmaan: 

– Kyllä mä uskon, että kommunikointi ja avoimuus on varmasti meidän vahvuuksia, Miina ilmoittaa jakson lopulla.

Kysely

Pureeko Heikin verkkainen charmi sinuun?

Suosikkiparini

Jopas jotakin! Ensitreffit alttarilla -ohjelman mysteeri-Heikistä kuoriutuu ihana aviomies

Ihana tyyppi, älykäs ja rauhallinen. Sanoisin, että olisi mun makuun mutta hups! ehdin jo valita aika samantyyppisen heebon. Eri ammatissa mutta yhtä rauhallinen (lue: joskus hidas), ärsyyntyy välillä ja tuolloin kuuluu hidasta puhetta ja pihinää. Kiltti kuin mikä. Meikä taas pulputtaa jokaiselle joka hetki joka paikassa. :D
Lue kommentti