Salaa laitan sokeria greipin päälle. Kuva: Shutterstock
Salaa laitan sokeria greipin päälle. Kuva: Shutterstock

Osaa voi toki kokeilla edelleen: litistettyjä perunoita, kaalisoppaa tai hullun pureskelijan taktiikkaa.

Sanotaan, että jos ei tunne historiaa, ei voi ymmärtää nykyaikaa. Samaa voi soveltaa myös laihduttamisen historiaan. Tunne siis tässäkin asiassa menneisyys, niin olet ehkä tulevaisuuden laiheliini.

1800-luvun alku ja litistetyt perunat -dieetti. Huonoista ruokailutavoista voihkiminen ei ole millään muotoa nykyaikainen ilmiö, siitä oli huolissaan jo vuonna 1788 syntynyt lordi Byron, brittiaatelinen ja Don Juanin kirjoittaja, joka kammoksui läskiä ja halusi pysytellä hoikkana, koska uskoi sen olevan hyväksi myös ajattelun terävyydelle. Byron joi teetä ilman maitoa tai sokeria, haukkasi ohuen leipäviipaleen tai pienen keksin ja söi vegeillallisia, kuten viinietikalla maustettuja, litistettyjä perunoita. Byron oli aikansa kuuluisuus. Kun hän riutui riutumistaan, julkisuudessa oltiin huolissaan hänen nuorisolle antamastaan huonosta esimerkistä.

Ensimmäinen tunnettu karppaaja oli William Banting, joka vuonna 1863 julkaisi niin kuuluisan alakarppikirjansa, että laihduttamisesta käytettiin Yhdysvalloissa ja Englannissa termiä ”banting” 1920-luvulle asti, ja ruotsiksi sanotaan edelleen ”banta”.

1900-luvun alussa amerikkalainen ravitsemustieteilijä Horace Fletcher, lempinimeltään ”Hullu pureksija” esitti, että ihminen voi syödä mitä tahansa ja niin paljon kuin haluaa, kunhan pureskelee joka suullisen sata kertaa.

1920-luvulla naisten piti viimeisimmän muodin mukaan olla laihoja kuin pojat. Siihen pyrittiin esimerkiksi mielenkiintoisella röökidieetillä, jossa – tadaa – korvattiin ruoka vetämällä tupakkia. Vuosikymmenellä tapahtui kuitenkin jotakin paljon merkittävämpää, nimittäin amerikkalainen Lulu Hunt Peters kehotti ensi kertaa ihmisiä ryhtymään kaloreiden laskuun ja ajattelemaan ruokaa kaloreina. Hän myös ehdotti, ettei naisen pidä syödä yli 1200 kaloria päivässä. Kalorit olivat niin uusi asia, että Petersin piti aloittaa siitä, miten koko sana ylipäätään lausutaan.

Tämän me jo muistamme: ruoka jaetaan proteiiniksi ja tärkkelykseksi, eikä niitä saa syödä samalla aterialla. Villityksen kehitti 1930-luvulla William Hay, ja sitä noudatettiin Amerikassa presidenttipiireissä asti.

Kaalikeittodieetin kehittäjä on jäänyt tuntemattomaksi, mutta seitsemän päivän soppakuuriin hurahdettiin 1950-luvulla.

Robert Atkins julkaisi Atkinsin dieetti -merkkiteoksensa vuonna 1972, ja loppu on veristen pihvien, paistettujen kananmunien ja voiorgioiden historiaa.

Beverly Hills -dieetti sai meidät 1980-luvulla uskomaan, että ananas polttaa kaloreita. Ankarassa dieetissä syötiinkin pelkkiä hedelmiä ensimmäiset kymmenen päivää.

Veriryhmädieetin kehitti Peter D’Adamo vuonna 1997. Esimerkiksi O-veriryhmäläisten pitäisi syödä paljon proteiinia ja vähän hiilareita, kun A-tyyppien pitäisi syödä lähinnä kasvisruokaa.

Nykypäivänä jokainen voi villiintyä valitsemastaan ruokavaliosta, mutta suosituin on tietysti paastodieettinäkin tunnettu 5:2-dieetti, jossa kahtena päivänä viikossa syödään vain 500 kaloria.

Lue lisää:

Laihduttaja, vietä iltasi näin

Tätä dieettiä sinäkin kokeilet pian – ellet ole jo kokeillut

Simpsoneiden ja Futuraman luoja katsoo nyt Springfieldin ja tulevaisuuden sijasta menneisyyteen.

IS TV-LEHTI: Matt Groeningin luomassa Disenchantment-animaatiossa touhutaan keskiaikaisessa, maagisessa Dreamlandin kuningaskunnassa.

Groening tekee sarjallaan aluevaltauksen Netflixissä. Hänen jälkensä on tunnistettavaa niin visuaalisesti kuin huumorinkin puolesta. Pääosissa ovat kapinallinen alkoholistiprinsessa Bean, uskollinen mutta täysin tonttu tonttu Elfo ja demoni Luci.

Kummallisella kolmikolla seikkailua ja sekoilua riittää. Kymmenosaisella ensimmäisellä kaudella vastassa on monenlaista aikakauden kulkijaa: örkkejä, peikkoja, lumoojattaria, pahoja äitipuolia, lipeviä prinssejä ja muita hulluja. Kyytiä saavat ylhäiset puheenparret ja ylevät tavat.

Ääninäyttelijöinä pääosissa toimivat Abbi Jacobson (Bean), Eric Andre (Luci) ja Nat Faxon (Elfo). Jacobson on kehunut epätyypillisen prinsessan vahvaa naishahmoa.

Groening on viimeksi luonut uuden sarjan liki parikymmentä vuotta sitten vuonna 1999, kun Futurama ilmestyi. Sarja päättyi vuonna 2013. Simpsonit-sarja starttasi vuonna 1989, ja syyskuussa Amerikassa alkaa peräti 30. kausi.

Uudella sarjalla Netflix hieroo sopua Futurama-fanien kanssa. He raivostuivat, kun Futurama yllättäen poistettiin valikoimista.

Nyt tekijätiimissä on mukana pitkäaikainen Simpsonit-kollega Josh Weinstein ja joukko Futuraman animaattoreita.

Trendikkääseen fantasiagenreen sijoittuvan sarjan on sanottu olevan kuin Simpsoneiden ja Game of Thronesin sekoitus.

Groeningin sarjojen perusta on usein sama: hän haluaa näyttää yleisölle hauskuutta tapahtumissa ja maailmoissa, joista huumoria on tavallisesti vaikea löytää. Kolme kärsinyttä ystävystä täydentää toisiaan hyvän ja pahan ikitaistelussa.

Keskiaikaisista puitteista huolimatta sarja on kaukana sadusta. Siinä käsitellään vahvasti nykyhetken teemoja. Kyllähän kaikki tunnistavat elämänsä prinsessat, tontut ja demonit.

Disenchantment, Netflixissä 17.8. alkaen.

Tilaajille
Henkilökohtaiset avustajat Linda Laaksonen (vas.) ja Tiia Dahlqvist lähtevät Jaanan kanssa syyskuussa MM-kisoihin Yhdysvaltoihin. Mukaan lähtee tietenkin myös Legolas-hevonen. Kuva: Jouni Harala
Henkilökohtaiset avustajat Linda Laaksonen (vas.) ja Tiia Dahlqvist lähtevät Jaanan kanssa syyskuussa MM-kisoihin Yhdysvaltoihin. Mukaan lähtee tietenkin myös Legolas-hevonen. Kuva: Jouni Harala

Jaana Kivimäki halvaantui, kun hevoskuljetusauton lastaussilta katkaisi hänen selkärankansa. Ensin Jaana oli katkeroitua, mutta sitten hän päätti selviytyä.

Punaisen omakotitalon oven avaa hymyilevä emäntä. Vaikka kello on vasta yksitoista, Jaana Kivimäki , 44, on ehtinyt jo paljon. Hän on herännyt kuudelta, ruokkinut hevosensa ja ajanut 25 kilometrin päähän ratsastushallille...