Lempeästi. Kuva: Shutterstock
Lempeästi. Kuva: Shutterstock

Pieleen meni, taas! Onneksi joka vuosi opimme tekemään vanhat, tutut jutut vähän paremmin ja nopeammin. Kuluneen vuoden aikana olemme esimerkiksi oppineet, kuinka kuoria perunoita tai paistaa pihvejä paremmin. Nämä kymmenen asiaa vuosi 2015 meille opetti.

Tähän mennessä et ole osannut:

1. Keittää pastaa.

Näin se tehdään: Kaada raaka pasta paistinpannulle ja päälle sen verran kylmää vettä, että pastat peittyvät. Keitä! Ei kattilaa, ei oliiviöljyä veteen, ei esilämmitettyä vettä.

2. Niistää.

Näin se tehdään: Ei liian kovaa, vaan sopivalla paineella. Ensin toinen sierain, sitten toinen. Äläkä purista liinaa liian kovaa sieraimia vasten.

3. Syödä vihanneksia.

Näin se tehdään: Höpsistä, ei kai niitä vihanneksia nyt miten tahansa voi syödä! Jos vihanneksiaan ei syö oikein, kaikki kallisarvoiset ravintoaineet menevät hukkaan. Siispä näin: Tomaatteja ei syödä tuoreena, vaan säilöttyinä. Pinaatteja ei missään nimessä keitetä. Salaatinlehdet revitään antioksidantteja kerryttämään erilleen, eikä säilytetä kerässä. Valkosipulia ei kuumenneta heti leikkaamisen jälkeen, vaan vasta 10 minuutin odottelun päästä. Eikä perunoita syödä heti, kun ne on keitetty. Ja löytyy niitä vihannesvinkkejä lisääkin. Nimittäin täältä.

4. Kuoria perunoita.

Näin se tehdään: Kun kerran perunoista oli puhe, tässä vinkki niiden kuorimiseen. Helpompaa ei olekaan. Ennen kuin keität perunat, tee niihin terävällä veitsellä viilto, joka kulkee perunan ympäri. Jos peruna on keitetty tarpeeksi kypsäksi, lähtee kuori siitä irti yhdellä nipistyksellä.

5. Harrastaa seksiä. Suihkussa.

Näin se tehdään: Pidä saippua kaukana nivusista. Se ei ole liukaste, kuten ei muuten lämmin vesikään. Äläkä yritä käsitellä kondomia märillä käsillä. Tarkemmat ohjeet suihkuseksiin täällä.

6. Riidellä puolison kanssa.

Näin se tehdään: Kukapa nyt haluaisi hävitä riidan? Jos mielit voittajaksi parisuhderiidassa, valmistaudut hyvin ja mietit argumenttejasi, valitset oikean ajan ja paikan, kuuntelet ja osaat paeta tilanteesta oikein ja oikealla hetkellä.

7. Kuoria inkivääriä.

Näin se tehdään: Ei kuorimaveitsellä, vaan pienellä lusikalla, jolla sen muhkurainen pinta on helppo rapsutella paljaaksi.

8. Valita kypsää avokadoa.

Näin se tehdään: Ei puristelemalla. Nappaa avokadosta kanta irti. Alta paljastuva väri kertoo, onko se valmis. Vihreä tarkoittaa raakaa, tummanruskea ylikypsää ja kellertävä juuri sopivaa.

9. Urheilla.

Näin se tehdään: Unohda crossfit, maratonjuoksu ja fitness. Kävele. Se on ihan oikeaa urheilua, johon on helppo sitoutua ja jota tulee tehtyä vähän kuin huomaamatta. Lisää kävelyn terveyshyödyistä täällä.

10. Paistaa pihviä.

Näin se tehdään: Pihvin saattaminen oikeaan kypsyysasteeseen on kinkkinen juttu. Joko siitä tulee kuiva känttyrä tai vertatihkuvan raaka. Painaa pihvin pintaa sormella, näppituntuma kertoo, onko liha tarpeeksi kypsää. Täältä löydät tarkemmat ohjeet vertailuun.

Tee Me Naisten eeppinen kaupunkivisa ja selvitä, oletko karavaanaritason Suomi-tietäjä.

Viihdytkö tutuissa nurkissa vai tunnetko jokaisen niemennokan ja notkelman? Olemme koonneet kymmenen kuvaa suomalaisista ikoneista ja monumenteista, jotka liittyvät johonkin tiettyyn suomalaiseen kaupunkiin.

Osaatko yhdistää kuvan oikeaan kaupunkiin?

 

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.