Kananmunan voi laittaa kylmään tai kuumaan veteen. Kuva: Shutterstock
Kananmunan voi laittaa kylmään tai kuumaan veteen. Kuva: Shutterstock

Seuraavalla kerralla ei enää tarvitse. Tässä vastaukset arkisiin pulmiin, jotka jokaisen pitäisi tietää. Pitäisi.

Mitä googlasit viimeksi?

Se on helppo tarkistaa Googlen History-työkalulla, josta löytyy oma hakuhistoria. Viikon ajalta minun historiani kertoo, että googlasin muun muassa seuraavia: mitä on retsina (kreikkalaista valkoviiniä) ja mitä eroa on sellerillä ja purjolla.

Kuka aikuinen nyt ei tiedä, miten selleri ja purjo eroavat? Kyllä minäkin oikeasti, mutta jostain syystä aina asiaa miettiessä putoan mustaan aukkoon, jossa tieto ei vain tule päähäni. Se saattaa johtua myös siitä, että en pidä kummankaan mausta, joten niitä ei juuri näy keittiössäni.

Oma hakuhistoriani oli nolo mutta hauska, ja niin on monen muunkin. Älä siis huoli, vaikka googlailisit hölmöjä! Ehkä seuraavalla kerralla sinun ei tarvitse etsiä vastausta näihin viiteen kysymykseen:

"Laitetaanko kananmuna kylmään vai kuumaan veteen?"

Hirveän vaikeaa. Ihan joka kerta.

– Olen googlannut varmaan sata kertaa, pitääkö kananmuna laittaa kylmään vai kiehuvaan veteen ja kuinka monta minuuttia sitä pitää keittää. En taaskaan muista, eräs googlaaja kertoo.

Hyviä uutisia sinulle, googlaaja. Kananmunat voi laittaa juuri sellaiseen veteen kuin haluaa. Ainoa ero on tämä: kananmunat on helpompi laittaa kylmään veteen, koska siinä ne eivät pompi ympäriinsä, vaan asettuvat nätisti kattilan pohjalle. Kiehuvaan veteen ne kannattaa asetella esimerkiksi lusikalla, jos ei halua railoa munaansa. Jos laitat kananmunan kylmään veteen, muista pitää sitä vähän vähemmän aikaa kuin suoraan kuumaan laittaessa. Kukapa nyt haluaisi kivikovaa munaa syödä?

"Miten perunat keitetään?"

Eikä ole ihan helppoa perunoidenkaan kanssa.

– Sama juttu perunoiden kanssa. Mitä kotitaloustunneilla on oikeasti opetettu? toinen googlaaja ihmettelee.

Perunoidenkeitossa Martat auttavat. Heidän sivuillaan kerrotaan, että varhaisperunat laitetaan kiehuvaan veteen, vanhat perunat kylmään. Ruokala-sivustolla kerrotaan, että varhaisperunoiden koostumus pysyy parempana, kun ne laitetaan suoraan kiehuvaan veteen.

"Miten lohi paistetaan?"

Lisää ruoka-aiheisia arkipulmia. Kun lohta paistetaan, eikä esimerkiksi valmisteta uunissa, muistisääntö on tämä: kumpaakin puolta kalasta käytetään pannulla 2–4 minuuttia fileen paksuudesta riippuen. Aloita nahkapuolesta. Jos aika ylittyy, lohesta tulee liian kuivaa.

"Miten elvytetään oikein?"

– Googlaan tämän tästä elvytysohjeita. Tuntuu, että ne uusitaan suurin piirtein kahden viikon välein. Tälläkään hetkellä en ole varma, kuinka monta painallusta piti olla. Senkin googlasin hiljattain, miten koiraa elvytetään. En saanyt vieläkään selville, pitääkö se koko kuono ottaa suuhun...

Jos unohdetaan se koiran elvyttäminen ja keskitytään tässä jutussa ihmisiin. Esimerkiksi Punainen Ristin elvytysohjeet vuodelta 2011 ovat pätevää kamaa. Aikuisen elvytysohjeet löydät täältä, ja hukkuneen elottoman täältä. Aikuisen paineluelvytyksestä voi opetella vaikkapa tämän säännön: paina 30 kertaa rauhallisesti, puhalla kaksi kertaa rauhallisesti ja jatka elvytystä kunnes autettava herää.

"Miltä pahanlaatuinen luomi näyttää?"

Joka kesän kauhu, melanoomaluomi. Tätä kuuluukin googlata, sillä Syöpäjärjestöjen mukaan kymmenen vuoden päästä melanoomaa, vaarallisinta ihosyövän muotoa, sairastavia on 60 prosenttia enemmän kuin nyt.

– Poikkeava luomi paistaa ihosta ja on kuin ruma ankanpoikanen. Siinä voi olla useita eri värejä tai se voi olla epäsäännöllisen muotoinen ja kasvaa nopeasti. Selvästi pahanlaatuisen luomen merkki on haavautuminen, dermatologi Laura Bouchard kertoi Me Naisille toukokuussa. Kuvia hälyttävistä luomista näet täällä.

Timo Salmenaho

Näitä noloja kysymyksiä sinäkin googlaat, myönnä pois

Tervehdys ! Tuo elvytys ohje on todellakin vanha. Meille opetti 2 peräkkäisenä vuotena mediheli hemmot että aikuinen ei tarvi puhaltelua, pelkkä painelu riittää (noin 100krt/min). Jos lopettaa painelun hetkeksikään verenpaine laskee todella nopeasti ja aivot eivät saa happea. Painelun tauon jälkeen kestää todella pitkään että verenpaine nousee uudelleen.Jos pidät taukoa painelussa niin lopputulos voi olla että olet ehkä pelastanut hengen, mutta potilas voi olla vihannes loppuelämänsä. Lisäksi...
Lue kommentti
Timo Salmenaho

Näitä noloja kysymyksiä sinäkin googlaat, myönnä pois

Tervehdys ! Tuo elvytys ohje on todellakin vanha. Meille opetti 2 peräkkäisenä vuotena mediheli hemmot että aikuinen ei tarvi puhaltelua, pelkkä painelu riittää (noin 100krt/min). Jos lopettaa painelun hetkeksikään verenpaine laskee todella nopeasti ja aivot eivät saa happea. Painelun tauon jälkeen kestää todella pitkään että verenpaine nousee uudelleen.Jos pidät taukoa painelussa niin lopputulos voi olla että olet ehkä pelastanut hengen, mutta potilas voi olla vihannes loppuelämänsä. Lisäksi...
Lue kommentti

– Idiootit ovat idiootteja kansallisuudesta riippumatta, sanoo Italiassa asuva Ella Kanninen.

Helsingin Sanomat kertoi tammikuun alussa , että seksuaalista ahdistelua vastustava #metoo-kampanja sai Italiassa aikaan raivoisan vastareaktion (HS 1.1.). Artikkelin mukaan saapasmaassa ei ole tavatonta, että miehet kouraisevat tavatessa tuttavallisesti naispuolisia kavereitaan takapuolesta.

Italiassa viisitoista vuotta asunut juontaja Ella Kanninen, 43, ei tunnista nykyistä kotimaataan kuvauksesta.

"En näe tässä asiassa kulttuurieroja."

– Huono käytös, kuten toiseen ihmiseen käsiksi käyminen, on yhtä huonoa niin Italiassa kuin kaikkialla muuallakin. Seksuaalinen ahdistelu on vallankäyttöä ja kiusaamista, joka on kaikissa muodoissaan tuomittavaa. En näe tässä asiassa kulttuurieroja, Ella sanoo.

Italialainen kulttuuri on toki suomalaista kehollisempaa. Lämmin ilmasto mahdollistaa kevyen vaatetuksen, hyvältä näyttäminen ja pikku flirtti ovat tärkeää.

Ellasta ne eivät täytä ahdistelun määritelmää. 

– Ystäväpiirini Italiassa on laaja, tunnen naisia leipomotyöntekijöistä tv-toimittajiin. Olemme keskustelleet tästä aiheesta paljon. Yhdelläkään meistä ei ole miespuolisia tuttuja, jotka tervehtisivät käymällä luvatta kiinni. Se olisi yhtä tökeröä Italiassa kuin Suomessakin, Ella toteaa. 

– Poskisuudelmat sen sijaan kuuluvat asiaan niin miesten kuin naistenkin välillä. Samoin toisen ulkonäöstä heitetyt kohteliaisuudet tai viheltely kadulla, kun viehättävä nainen kulkee ohi. Ne ovat kuitenkin eri asioita kuin vallankäyttö ja törkeä ahdistelu, juontaja korostaa.

"Hän kumartui eteenpäin ja pisti muina miehinä kätensä polvelleni."

Käsi polvella

Italiassa tv-alan töitä monta vuotta tehnyt Ella muistaa omalta uraltaan vain yhden arveluttavan tapahtuman.

– Kymmenisen vuotta sitten olin lounaalla miespuolisen tv-pomon kanssa. Lounaan lopuksi hän kumartui eteenpäin ja pisti muina miehinä kätensä polvelleni. Tartuin siihen, siirsin sen hänen omalle polvelleen ja totesin, että minulla on poikaystävä. Asiaan ei palattu, eikä torjuminen vaikuttanut töihini millään lailla, Ella kertoo.

– Tämä olisi voinut sattua missä tahansa muuallakin. Idiootit, jotka eivät kunnioita toisten ihmisten koskemattomuutta tai reviiriä, ovat idiootteja kansallisuudesta riippumatta, Ella toteaa.

"Aloimme ystäväni kanssa karjua niin, että heppu säikähti."

Reippaalla otteella

Lisäksi Ellalle on eri puolilla Eurooppaa metrossa ja busseissa sattunut tilanteita, joissa joku on hivuttautunut ruuhkan varjolla vaivihkaa selvästi liian lähelle aivan takapuolen taakse ”hinkuttamaan”.

– Paras suhtautumistapa on kääntyä ympäri, katsoa tyyppiä silmiin ja kysyä napakasti: Mitä luulet tekeväsi? Se yleensä auttaa, oltiinpa missä tahansa. Varpaille tallominen on myös hyvä keino, Ella nauraa.

– Joskus on käynyt niinkin, että kyseessä on todella ollut viaton kanssamatkustaja, joka pelästyy silminnähden reaktiotani. Silloin ei auta kuin pahoitella. 

Italiassa viettämiensä vuosien aikana Ella on huomannut, että tasa-arvo etenee koko ajan. Naisen asemasta ja esimerkiksi perheväkivallasta puhutaan paljon, samoin miesten ja naisten palkkaeroista.

– Suomea ja Pohjoismaita pidetään Italiassa tasa-arvon mallimaina, Ella Kanninen sanoo.

 

On aika hemmetin vaikeaa rakastaa kroppaa, joka paisuu yhden syksyn aikana lähes seitsemän kiloa.

Kuten useimmat tuntemani naiset, olen ollut ulkonäkööni tyytymätön noin kahdeksanvuotiaasta. Nyt olen oppinut, etten saisi olla. Olisi trendikkäämpää syleillä näitä ainutkertaisia muotojani ja arvostaa sitä, mihin kehoni pystyy, ei sitä, miltä se näyttää.

Kanankakat. Siitä on kehopositiivisuus kaukana, kun yhden syksyn aikana lihoo lähes seitsemän kiloa. Yhtään ei tee mieli syleillä näitä entisten kurvien päälle kasvaneita uusia kurveja. Ne tarkoittavat, että saan kantaa taas läjän lempifarkkuja ja hintavia ulkovaatteita kirppiskeräykseen.

Paisuminen tuntui lisäksi epäreilulta. Syksyn ajan olin treenannut enemmän kuin ikinä, noin neljästi viikossa. En mässäillyt, mutta ehkä juoksukoulu kasvatti ruokahaluani samaan tahtiin kuin lähestyvät nelikymppiset hidastivat aineenvaihduntaani. (Vai hidastivatko sittenkään? Taas yksi asia, josta niillä mokomilla on kiistanalaisia näkemyksiä.)

Hetken sain kyllä uskoteltua itselleni, että lisäkilot ovat vain lihasmassaa. Ehkä viidesosa niistä onkin.

 

”Muinoin, kun vielä verhouduimme mammutinnahkoihin, 38-vuotias nainen oli lähinnä biojätettä. Minun kehoni ei ole.”

Ironista on, että biologian puolesta voisin olla kehooni aika tyytyväinen. Muinoin, kun vielä verhouduimme mukavasti väljiin mammutinnahkoihin emmekä pillifarkkuihin, 38-vuotias nainen oli lähinnä biojätettä. Minun kehoni ei ole.

Se jaksaa juosta kympin ja hiihtää kaksi. Se kyykkää neljä tuntia putkeen (suppilovahveroiden perässä, ei muuten), kiipeää leikkipuistossa hämähäkinverkon huipulle ja nostaa kymmeniä kiloja suorille käsille. Se on tehnyt lähes tyhjästä, synnyttänyt ja ruokkinut kolme uutta ihmistä. Loistokapine oikeastaan.

Saan kai silti vähän surra sitä, minkä olen menettänyt? Nimittäin luottamukseni siihen, että reippaasti liikkumalla ja fiksusti syömällä pysyn sen näköisenä kuin toivon.

”En aio olla loppuelämääni pussikeittodieetillä tai tuplata treenimäärääni nykyisestä, joten näillä mennään.”

Kun kehopositiivisuus tuntuu liian vaikealta, treenaan kehorealismia. En aio olla loppuelämääni pussikeittodieetillä tai tuplata treenimäärääni nykyisestä 3-4 kerrasta viikossa, joten näillä mennään. En ehkä enää koskaan mahdu siihen 38-kokoiseen ruusumekkoon, jossa muutama vuosi sitten juhlin veljeni häitä, mutta voin ostaa uuden ja yhtä kauniin, kokoa 42.

Ei kehoaan tarvitse joka päivä niin ylenpalttisesti rakastaa, mutta sen kanssa kannattaa tulla toimeen. Tämän minäkin yritän muistaa – myös sitten, kun (yllättävän pian) kroppani lakkaa olemasta biologinen loistokapine.

Kysely

Oletko tyytyväinen ulkomuotoosi?