Lapsena itse tehtyjä joulukalentereita ei välttämättä osannut arvostaa riittävästi. Kuva: Shutterstock
Lapsena itse tehtyjä joulukalentereita ei välttämättä osannut arvostaa riittävästi. Kuva: Shutterstock

Lapsuuttaan 80- ja 90-luvuilla viettäneet elivät melko erilaista elämää kuin nykylapset, jotka kaivavat legoukkoja joulukalentereistaan.

Usein joulukuun lähestyessä huomaan, että minulla on ikävä. Ikävä lapsuuden jouluja ja koko joulukuuhun liittynyttä odotusta ja kutinaa vatsanpohjassa.

Joulukuussa oli kaikkea erikoista ja jännittävää: iltaisin nukkumaan mennessä saattoi kuulla, kuinka äiti ja isä puuhastelivat keittiössä, ja aina aamuisin sai heti ensimmäiseksi syödä palan joulukalenterisuklaata. Vaikka suklaa oli kehnoa, oli se pienoinen ihme lapselle, jonka kodissa noudatettiin vuoden kaikkina muina aikoina tiukkaa karkkipäiväkäytäntöä. Sellaista nautintoa on vaikea enää aikuisena saavuttaa.

Lapsuuden joulukalenterit olivat enemmän kuin joulukalentereita. Ne olivat vahvalla tunnelatauksella höystettyjä odotuksen ja jännityksen ruumiillistumia, jotka ripustettiin seinälle.

Kalentereiden arvon osoittavat nämäkin muistot:

Raaputettavat siirtokuvat

"Kalkitos-kalenteri oli ihan huippu! Nehän olivat siirtokuvia, jotka saatiin tarttumaan alustaan raaputtamalla. Kalenterin toisella puolen oli talvinen maisema, johon kuvia sitten siirrettiin. Kuvissa oli luistelevia lapsia, pulkkaa, kelkkaa ynnä muuta jouluista ja talvista aihetta. Voi itku, jos kuvan siirtäminen ehjänä ei onnistunut!

"Voi itku, jos kuvan siirtäminen ehjänä ei onnistunut!"

Tätini oli töissä Sokosella ja oli saanut sieltä hirveän kasan näitä myynnistä poistettuja kalentereita. Kun jotain kuudetta vuotta availin samaa kalenteria, niin alkoivat jo kalkitokset vähän kyllästyttää."

Halpissuklaakin teki onnelliseksi

"Isä osti joka vuosi kaikille meille siskoksille suklaakalenterin viikonloppuostosten yhteydessä Alepasta. Siellä halvin kalenteri oli jokin ehkä puolalaista suklaata sisältänyt kalenteri, jossa oli joulupukkiteema. Kuva-aiheita oli vain kaksi ja meitä siskoksia kolme. Joka vuosi kinasteltiin siitä, kuka saa sen yhden erilaisen.

Eräänä päivänä näin tutunnäköisen kalenterin käydessäni Prismassa. Uskomatonta, että niitä myydään edelleen. Hinta oli muistaakseni vain 1,99 euroa. Halpiskalenteri tai ei, joka vuosi olimme silti onnellisia isän kauppatuliaisista."

Hammaslääkäriäiti kielsi nautinnot

"Hammaslääkäriäitimme vastusti jyrkästi suklaakalentereita, emmekä siis koskaan saaneet sellaisia. Olin jo liki teini-ikäinen, kun yllättäen eräänä vuonna äidinäitimme toi minulle ja siskolleni tuliaisiksi My Little Pony -suklaakalenterit, jotka eivät sisältäneet mitä tahansa suklaata, vaan vaaleanpunaisia 'mansikkasuklaafiguureja', poneja tietty kaikki.

Olin mielestäni jo vähän yli-ikäinen joulukalentereihin, mutta haaveiltuani koko lapsuuteni suklaakalenterista olin pökrätä onnesta. Samalla ihmettelin, eikö mummini tosiaan muka tiennyt äitini tiukkaa linjaa, vai ohittiko hän sen tietoisesti. Mansikkasuklaa oli todella pahaa, mutta söin joka palasen."

Kateutta herättänyt tarrakalenteri

"Olin 1980-luvun lopulla superkateellinen serkulleni, joka sai ihanan Smurffi-joulukalenterin. Sen jokaisesta luukusta tuli hieno pehmotarra! Me emme koskaan saaneet tarrakalenteria."

"Smurffi-kalenterin jokaisesta luukusta tuli hieno pehmotarra."

Sokerinatsiäiti

"Haaveilin mistä tahansa suklaakalenterista. Äiti oli niin paha sokerinatsi, ettemme saaneet kuin Unicefin kuvakalentereita."

Itse tehty luksuskalenteri

"Kaipaan äidin tekemää! En ikinä saanut suklaakalenteria, koska ne olivat äidin mielestä turhaa hapatusta, mutta hän teki joka joulu itse kalenterin, josta saattoi tulla mitä tahansa tarroista tikkareihin. Suosikkejani olivat hopeiset ja kultaiset enkelikarkit.

Ainoa miinus oli se, ettei jokaista luukkua saanut avata itse, vaan vuorot piti jakaa sisarusten kanssa. Muille päiville oli ankea kuvakalenteri, joka ei tuntunut äidin taideteoksen rinnalla miltään."

Autuaaksi tekevä suklaapatukka

"Jostain syystä sain perinteistä poiketen yhtenä vuonna 1990-luvun alkupuolella MilkyWay-kalenterin. Jouluaattona luukusta tuli minikokoinen MilkyWay-patukka!

"Se oli puhdasta onnea se."

Vieläkin muistan, kuinka katsoin televisiosta aattoaamun piirrettyjä ja imeskelin nautinnollisesti suklaapatukkaani. Se oli puhdasta onnea se."

 

Niklas Räsänen ja Eva Wahlström. Kuva: Jonna Öhrnberg
Niklas Räsänen ja Eva Wahlström. Kuva: Jonna Öhrnberg

Nyrkkeilijäpari Eva Wahlström ja Niklas Räsänen ovat yksi Urheilugaalan näyttävimpiä pariskuntia. 

Glamour ja sporttisuus yhdistyivät Eva Wahlströmin ja Niklas Räsäsen asuissa. Evan Björn Borgin hameita on valmistettu vain kaksi.

– Toinen niistä on ollut Lady Gagalla! Näin tämän Tukholmassa Borgin muotinäytöksessä ja kysyin, voinko saada tämän Urheilugaalaan. Se meni aika helposti, Eva kertoi tänään gaalaan saapuessa.

Parin gaalaan valmistautuminen ei sujunut ongelmitta. Tiistaina Niklas joutui sairaalaan sydämen rytmihäiriöiden vuoksi.

– Kyseessä on flimmeri, eli kammion eteisvärinä. Siinä sydän veti omaa rallia. Ensi viikolla tutkitaan lisään. Odotan lääkäriltä vihreää valoa, että saisin aloittaa treenaamisen.

Eva suhtautui aviomiehen vaivaan maltillisesti. 

– En ollut paniikisissa, ennemmin pettynyt. Niklaksen piti lähteä sunnuntaina treenileirille Iso-Britanniaan. Meille on urheiljoina aika normaalia, että joudutaan tutkailemaan omaa kehoa.

Nyrkkeily on kova laji, mutta molemmat aikovat jatkaa niin kauan kuin mieli kestää.

– Nuoruuden innokkuudesta usein rokotetaan kehässä. Siellä tarvitaan myös viisautta. Uskon olevani nyt 37-vuotiaana lajissa parempi kuin koskaan, Eva sanoo.

Keskenään pari ei nyrkkeile.

– Ei siis täysillä. Minulle kävisi siinä huonosti. Fysiikkaero miehen ja naisen välillä on tässä lajissa niin suuri.

Pari haluaa jatkossa järjestää Suomessa kovatasoisempia otteluita. He ovat mukana yrityksessä, joka järjestää isoja nyrkkeilyiltoja Suomessa.

Koira selviää talvesta itsetehdyn lämpimän takin avulla. Se syntyy vaikkapa vanhan villapaidan hihasta!

Suomessa on hurja määrä koiria, Kennelliiton mukaan noin 800 000, mutta silti lemmikkiliikkeiden takkivalikoima on melko suppea ja väritön. Kovilla pakkasilla harva koira pärjää enää ilman talvitakkia.

Onneksi karvaiselle kaverille voi tehdä talvitakin myös itse vanhasta villapaidasta leikkaamalla.  

Helpot ohjeet pienen koiran takkiin:

  1. Leikkaa vanhan villapaidan hiha irti niin, että saat siitä koiran selän pituisen palan. Jos haluat, että koiran takin selkäosa on pidempi ja vatsan puoli lyhyempi, leikkaa hiha hieman viistoon. Hiha-aukosta tulee koiran paidan kaula-aukko.
  2. Mallaa palaa koiran selkää vasten, jotta näet, mihin kohtaan voit leikata jalkojen mentävät aukot. 
  3. Tadaa, paita on valmis! Varmistathan, että takki on turvallinen käyttää: se ei saa kiristää mistään, eikä siitä saa roikkua lankoja tai muita osia, mistä koira voisi jäädä kiinni. 
 

😳 #genius #diy #diydogsweater

Henkilön Savin' like Jesus🙏🏽 (@modernbettyrubble) jakama julkaisu

Tee ison koiran takki näin:

  1. Valitse koiralle sopivan iso paita ja varmista, että koiran pää mahtuu kaula-aukosta sisään. Voit tarvittaessa leikata kaula-aukkoa suuremmaksi.
  2. Helpointa on leikata paita viittamaisesti niin, että koiran selkä ja rinta peittyvät.

Koiran talvitakin kuosin voi valita koiran luonteen mukaan. Tässäpä hieman inspiraatiota maailmalta!

TYYLITIETOISELLE

Instatähti poochofync näyttää, miten trenssi puetaan karvakaverille.

HIPPIHAUVALLE

Hippihauva ilahtuu psykedeelisestä kasarifleecestä tehdystä takista.

 

Bailey's newest sweater #tiedye #dogsweater #diydogsweater #imadeitmyself

Henkilön Kate (@katelitaker) jakama julkaisu

HIENOHELMALLE

Elegantille edustuskoiralle askarrellaan takki helmenharmaasta tai beigestä villapaidasta. Koristeeksi voi ommella rusetin hauvan lempiväriä kunnioittaen.

 

Dog sweater! #diy #handmade #dogsweater #diydogsweater #lambwool #purplebow

Henkilön Peony&Wildflower (@peonyandwildflowercrafts) jakama julkaisu

HUPSULLE

Hupsulle ja rämäpäiselle koiralle ommellaan takki lasten vanhasta värikkäästä paidasta.

UNIIKILLE

Uniikin turren paita koristellaan kangasmerkeillä, napeilla tai helmillä. Taitava kirjoo takkiin koiran nimen.