Kadumme sitä, mihin voimme itse vaikuttaa, sanoo tutkija. Kuva: Shutterstock
Kadumme sitä, mihin voimme itse vaikuttaa, sanoo tutkija. Kuva: Shutterstock

"Älä nyt enää sitä mieti! Ei katuminen mitään auta." Näinhän sitä usein kuulee sanottavan. Mutta koko totuus se ei ole.

”Kadun, että en vastaanottanut opiskelupaikkaa yliopistossa. Muutto opiskelukaupunkiin pelotti. Olin epävarma ja pelokas, vaikka opinnot olisivat olleet juuri siltä alalta, jossa olin aina ollut hyvä. Kadun lahjojeni hukkaan heittämistä”, vastasi nimimerkki Rva z, 44, Me Naisten nettikyselyyn.

Tarina on tavallinen. Moni katuu eniten sitä, mitä on jättänyt tekemättä. Voiko katumisesta olla mitään hyötyä?

Voi, ainakin silloin, kun siitä saa polttoainetta muutokseen, sanoo katumista tutkinut Katriina Hyvönen Jyväskylän yliopistosta.

– Katuminen on hyvästä, jos se saa tunnistamaan, mitä elämässä kannattaa muuttaa tai missä kehittyä. Se hyöty siitä on, Hyvönen sanoo.

Hyvösen mukaan ihmiset katuvat yleensä työhön, opiskeluun, parisuhteisiin, vanhemmuuteen tai itsensä kehittämiseen liittyviä asioita. Yksi on tehnyt väärän uravalinnan, toinen haaskannut aikaa toivottomaan parisuhteeseen.

– Yleensä kadutaan jotain, mihin on voinut itse vaikuttaa, Hyvönen sanoo.

Katuminen on myös inhimillistä, ainakin silloin, jos on loukannut toiminnallaan muita.

– Suurimmalla osalla on jotain, mikä kaduttaa. Voi tietysti olla, ettei jää pohtimaan valintojaan ja syyttämään itseään. Silloin ei välttämättä tunne katumusta.

Parhaimmillaan katuminen ohjaa kasvamaan ja tavoittelemaan uutta. Monelle se on oppimisen paikka – enpä tee tätä virhettä enää toistamiseen.

Haitallista katumus on silloin, jos mennyttä jää liiaksi märehtimään.

– Itsesyytös on tärkeä osa katumusta. Mitä olisin voinut tehdä toisin? Mutta haitallista katuminen on, jos on vaikea päästä irti menneisyydestä eikä löydä uusia tavoitteita.

Tätä kadumme

Kysyimme lukijoilta, millaisia asioita he katuvat. Ainakin näitä:

Pettämistä

”Kadun pettämistä. Suhteesta on aikaa jo 15 vuotta, eikä eksäni muistele enää pahalla, mutta silti kaduttaa. En ymmärrä, miten olin niin itsekäs ja piittaamaton toisten tunteista. Minusta olisi vähän outoa, ellei katuisi, jos on selkeästi tehnyt väärin. Menneisyyttä ei voi muuttaa ja eteenpäin on mentävä, mutta kaikkea ei silti voi villaisella painaa. Pitää ottaa opikseen.”

Käkätti, 39

”Kadun pettämistä. Minulla oli yksi muutaman kuukauden suhde ja pari yhden kerran juttua. Satutin puolisoani ihan valtavasti. Olin nuori ja tyhmä ja halusin kokea ja kokeilla. Mieheni oli ensimmäinen poikaystäväni ja ainut, jonka kanssa olin koskaan harrastanut seksiä. Olemme onneksi päässeet asioiden yli ja nyt, pari vuotta viimeisimmästä, olemme naimisissa, mutta asia kaihertaa silti minua yhä. Käytin väärin mieheni luottamusta. Häpeän ja kadun tekoani, mutta olen onneksi saanut anteeksi.

”Satutin puolisoani ihan valtavasti.”

Olen oppinut, että vaikka toinen antaakin anteeksi, ei se tarkoita sitä, että hän antaisi aina anteeksi – jossain vaiheessa raja tulee vastaan. Mieheni kertoi pohtineensa eroa, mutta totesi rakastavansa minua enemmän kuin haluavansa erota. Olen kiitollinen siitä ja näin jälkeenpäin ajateltuna olen ollut hyvin onnekas saadessani rinnalleni näin armollisen miehen.”

AEC, 24

Yhteenmuuttoa

”Muutimme mieheni kanssa kolmen kuukauden seurustelun jälkeen yhteen järkisyistä. Minulla oli koko ajan tunne, etten halua vielä muuttaa yhteen, mutta luotin järkeviin perusteluihin. Emme tunteneet toisiamme kunnolla ja yhteen muutto johti jatkuviin riitoihin. Tappelimme koko ajan ja olin todella ahdistunut. Lopulta erosimme. Vuoden jälkeen aloitimme uudelleen, emmekä vieläkään asu yhdessä.

Opin, että hiljaa hyvä tulee. Kannattaa aina kuunnella sydäntään, eikä tehdä päätöksiä järkisyihin vedoten. Tämä mies on elämäni mies ja olemme rakastuneempia kuin koskaan aiemmin.”

Kuuntele sydäntä, 28

Huonoa suhdetta

”Kadun raskaasti sitä, että olin kuusi turhaa vuotta huonossa suhteessa. Suhde oli ensimmäinen pitkä ja vakava suhteeni ja itsetuntoni oli heikko, joten en tajunnut, että oikeasti voisin lähteä. Mies ei pahoinpidellyt minua, joten luulin että suhde oli ok. Jos se, että toinen ei hakkaa, on suhteen ainut hyvä puoli, olisi tietysti pitänyt tajuta lähteä. Nuoruus meni hukkaan.

Kun lopulta sain jätettyä hänet ja tutustuin toisiin miehiin, silmäni avautuivat sille, millaista parisuhteessa oikeasti voi ja kuuluu olla. Liikutuin kyyneliin siitä, että joku teki minulle voileivän, kehui kauniiksi tai petasi sängyn.

Olen oppinut, että ei pidä tyytyä. Olen aiempaa herkempi tekemään intuitiivisia valintoja oman hyvän oloni eteen. Olen oppinut tervettä itsekkyyttä. Olen myös valppaana ja haluan ravistella ystäviäni, jos näyttää siltä, että joku tyytyy liian huonoon kumppaniin oman huonon itsetuntonsa tai tottumuksen vuoksi.”

Liian sinisilmäinen, 27

”Liikutuin kyyneliin siitä, että joku teki minulle voileivän, kehui kauniiksi tai petasi sängyn.”

Kesken jätettyjä opintoja

”Kadun, etten jatkanut opiskeluja pidempään. Olisi parempi ja mielekkäämpi työ, josta maksettaisiin vielä kunnon palkkaakin. Ärsyttää ainainen rahapula ja typerä työ.”

Päde, 50

Odottamista

”Kadun sitä, että odotin elämäni rakkautta yli kolme vuotta aikana, joka oli tärkeää itsetuntoni ja perheen perustamisen kannalta. Rakastuin päätä pahkaa mieheen, joka ei halunnutkaan antaa itseään minulle. Hän lupasi minulle asioita, jotka minä halusin uskoa. Sinä aikana lakkasin elämästä. Halusin miellyttää ja melkein menetin ystäväni.

En kadu sitä aikaa enää, koska voivottelu ei johda mihinkään. Otin ajan itseni tutkiskeluna, nyt tiedän mitä haluan. Elämä kantaa eteenpäin.”

Tuikku, 37

Tilaajille
Nuori Johanna Holmström ajatteli poikaystävästään, että tämä oli täysin erilainen kuin muut maahanmuuttajat.
Nuori Johanna Holmström ajatteli poikaystävästään, että tämä oli täysin erilainen kuin muut maahanmuuttajat.

Vasta vuosien jälkeen kirjailija Johanna Holmström tajusi elävänsä eriarvoisessa avioliitossa. Eron jälkeen hän ei kaipaa uutta suhdetta. 

Lapsena kirjailija Johanna Holmström, 36, halusi olla mies. Hän oli varma, että naiset ovat huonompia kuin miehet – tai että mies on jollain ääneen lausumattomalla tapaa enemmän ihminen kuin nainen.

– Olin tyttömäinen, mutta vihasin sukupuoltani ja samastuin pitkään...

Psykoterapeutti Maaret Kallio on kiitollinen pitkästä parisuhteestaan ja lapsistaan. – Perhe ja lapset eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallio täytti viime elokuussa 40 vuotta.

– Juhlin synttäreitäni isosti ystävien kanssa. 40 oli hyvä paikka miettiä, miten olen elänyt, mitä saanut ja mitä haluan tehdä. Olen vanha sielu, eikä minulla ole ikinä ollut ikäkriisiä. Odotan innolla seuraavaa vuosikymmentä, Maaret kertoo.

Uusi vuosikymmen tuo tullessaan ainakin lisää opiskelua, sillä Maaret kouluttautuu parhaillaan kouluttaja-pyskoterapeutiksi. Opinnot sisältävät teoriaopetuksen lisäksi 125 tuntia psykoterapiaa.

– Ilman pitkiä terapioitani kykyni lukea mieltäni ja tapojani olisi huomattavasti heikompi. Jos en itse voisi hyvin, en voisi auttaa ketään. Tätä työtä ei pystyisi tekemään, jos jäisin vapaa-ajalla liiaksi pohtimaan asiakkaiden ongelmia, hän sanoo.

Jaksamisessa Maaretia auttaa se, että hän on perheenäiti. Perheeseen kuuluvat aviomies ja kaksi lasta. Maaretille perhe on lähestulkoon koko elämä.

– Toivoin pitkää ja hyvää parisuhdetta sekä lapsia, ja olen äärimmäisen kiitollinen, että sain ne. Perhe ja lapset eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Jaksamisessa auttaa myös se, että Maaret sammuttaa sähköpostinsa eikä käy somessa arkisin enää kello 18:n jälkeen.

Maaret kertoo käsitelleensä terapiassa myös omaa lapsuuttaan. Hän on nelilapsisen perheen toinen lapsi, ja luonnehtii lapsuudenperhettään puuhakkaaksi ja tavalliseksi monella tapaa. 

Mitä tietokirjailija ja Lujasti lempeä -bloggaaja kertoo kirjoittamisesta? Entä parisuhteesta ja lempimaastaan? Lue Maaretin Elämäni numeroina -haastattelu Me Naisten tuoreimmasta numerosta 3/2018. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.